Vauvaa, verantaa ja muita mietteitä
Oi että, aamulla sain uutisen ”pieni tyttö syntynyt tänä aamuna keisarinleikkauksella”. Eikä siinä lukenut mitään muuta… Hö, ei siis strategisia mittoja tai muuta… No, kyse on kuitenkin Myyn kummitädin tytön vauvasta… Eli lapsiemme pikkuserkku. Näin muutama yötä sitten unta, että tyttö tulee. Voi miten jo odotan että näkisin tämän pienen ihmisen alun. On ne vauvat niin hurjan ihania.
Eilen olin joogailemassa, ja olikin mukavia liikkeitä, kovasti joka paikkaa avaavia, ja olo on myös ollut erittäin hyvä tämän jälkeen. Yökin meni ihmeen hyvin vaikka melkein jo täysikuu mollottaa ja kuukautisten kera jälleen. Kierto on kyllä niin sama tuon kuun mollottajan kanssa. Ja nyt voinkin avata teille tarinan kuukupista, eli moon cup. Olen käyttänyt nyt sitä 1½vuotta ja täytyy sanoa, että se on loistava kuukautissuoja. Ensinnäkin, mitä olen säästänyt… Luontoa ja rahaa. Kuppi maksaa n. 30e ja kestää vuosia, oliko peräti 10 vuotta, vaiko enemminkin. Sen kanssa kuukautiset ovat niin huomaamattomat kuin vain voi olla. Sitähän ei tarvitse tyhjentää kuin n. 4 kertaa (muistelisin) vuorokaudessa, itse tyhjentelen sitä hieman useimmin, vaikkei tarvitsisi.
Eli sen kanssa voi uida, saunoa, käyttää millaisia vaatteita vain, joogaa, urheilla, nukkua alasti… Kukaan ei tiedä mitään, se ei tunnu miltään, kuin mitään ei olisikaan, ja se ei vuoda tippaakaan mistään kohtaan. Ja mikä parasta, menet minne vain, sinulla on aina suoja siis mukana, ei tarvitse laukun pohjalle muistaa suojia ottaa… Ei tarvitse muistaa kaupasta ostaa suojia, kuukuppi kun odottaa sinua kotona omassa pikkupussissaan taas seuraavaa vuotoa. Miksi en tiennyt tästä jo 10 vuotta sitten??? Loistavaa, suosittelen lämpimästi.
Tämä päivä se hurahti eteenpäin nopeaa vauhtia, kuten kai kaikki päivät tuntuu nykyään menevän. Kävimme jumpassa lasten kanssa. Kun olivat päivälevolla, pyöräytin lihapullia ja tein muusia iltaa varten. Menimme ajoissa ulkoilemaan, ilma oli niin mahtava kuin talvipäivinä vain voi olla.
Myyllä oli kuvis, jona aikana olinkin itse hammaslääkärissä. Ja kehtaanko edes kertoa syytä… No, oli minulla ihan aika muuta varten sinne, mutta lohkesipa hammas tuossa lauantaina (taas vaihteeksi). Onnekseen sellainen, joka olisi pitänytkin paikata. Mutta kyllä on kummallista näiden takahampaiden kanssa. Pyysinkin hammaslääkäriäni tarkistamaan erään etuhampaan tilanteen, kun on särö, jos voisi jo ennakoida siihen jotakin. Näen jo painajaisissa että se on seuraava, hui kamalaa… Mutta sillä ei kuulemma ole mitään hätää… 
Postiin oli tullut kangas pakettini, joten pääsen suristelemaan verannan verhoja vaikkapa jo viikonloppuna ja tekemään sinne vihdoin sitä maalaisromanttista tunnelmaa… Katselin jo sinne uutta hyllyä ja esineitä. Myrskylyhty minulla jo sinne onkin ym. pientä rekvisiittaa… Verhokangas oli oikein kiva ja tyynynpäälliset. Aloin vain miettimään, että tuleeko nyt jouluisen näköistä, kun tulee puna-valkoruutua ja raitaa sinne… Mutta en usko. Enemminkin sellainen mummolatunnelma, jota haenkin. Ihanaa!!! Josko saisi sen jo pojan synttäriksi kuntoon, koko helahoidon siis… Ja keväällä siellä kukkivat pelargoniat, tietysti!
Saunottiin äskettäin, kun huomenna on menoja, eikä sitten ehdi, joten nyt oli näppärää käydä puhdistautumassa. Kohta lapsoset nukkumaan, ja hieman katsomaan tuota Pakoa, vaikka olenkin jakson jo nähnyt. Mutta voihan sitä komistusta katsella ihan muutenkin vain.
Kauniita talvisia päiviä kaikille! Muistakaa ulkoilla niin paljon kuin voitte, ilmat ovat erittäin happirikkaita, ja potkukelkka muuten luistaa loistavasti, ken sellaisen vielä omistaa… Sillä on ihan huristella talvisia teitä! Nauttikaa!!!
Sunnuntain surinaa
Miten niin surinaa? En minä vaan tiedä… Sellainen olo ollut… Tänään tyhjensin jälleen yhden kaapin, lasten leikkihuoneen ”romukaapin” hirveästi turhaa sälää… Tyhjeni koko kaappi, ja vielä erään kaapin päällinen, ja hitsi… Turha romu alkaa olla vainajaa tässä talossa. Mikä minua vaivaa, kun heitän kaiken pois, paitsi elämän, lapset ja miehen… Ne pysyy tiukasti, mutta muusta sälästä on päästävä eroon. Ja niinhän olen tässä puolen vuoden aikana tehnytkin. Eroon kaikesta ”turhasta” 
Eilen innostuin hiomaan sellaista vanhaa jakkaraa, tiedättekö millaisia oli ennen vanhaan jokaisen pirtin keittiöissä… Sellaisia pieniä puisia… Sellainen on ollut lasten leikkimökissä, vanha kulunut keltainen maali, ja nyt sen hiosin (outo sana) ja nyt se odottaa sitten maalia, mutta luulenpa että saa valkoisen tai petsin päälleen… Se on todella söpö kapistus, herttainen pinei jakkara… No joo, minulla olisi sellainen pieni lasten keinutuolikin, ja uskon että seuraava projekti on se…
Tänään kun saimme kaapin raivauksen lopuilleen, ja täytettyä ulkoroskis piripintaan, niin lähdimme Myyn kanssa potkukelkkailemaan, tosin luisto oli hieman huono… Mutta mukavaa oli, ja kauniit omppuposket saimme reissusta. haimme keskimmäisen kaveriltaan ja menimme vanhempieni luokse, jossa poikakin oli yötä. Näemme isän kanssa niin harvoin. Mummu oli tehnyt vohveleita ja kyllä olivatkin hyviä. Nam nam… Kiva oli turista siinä vanhempien kanssa… Tulikin taas puhuttua paljon ja vähän ehkä liiaksikin… No joo… Mies kulta ahertanut yläkerran kimpussa. On siinä yhdelle ihmiselle ollut urakkaa… Töiden jälkeen aina pakertaa ja kaiket viikonloput aamusta iltaan. Kultainen mies.
Kotiin tultuamme katselimme Idolsia, mieskin tuli hommistaan katselemaan. Huomenna taas arkinen aherrus. Mutta kohtahan lapsilla jo hiihtoloma, ja itsekin varmasti pidän ylityövapaita, niitä kun jatkuvasti kertyy. Pojan synttärien viettopäiväkin päätettiin ja kutsut laitettiin kummeille ja isovanhemmille. Jotkut pääsevät, ja jotkut eivät, niinhän se on aina, ja olenkin antanut sitten poissaolevien antaa vain olla, en ole uusintapäiviä sitten kysellyt. Ei siitä mitään tule, jos joka viikonlopuksi joku tulossa. Sellaista se aina on. Mutta synttärit ovat sitten kun ovat ja sitten saa muutaman viikon pitää leipomisvapaata kun tuleekin jo Myyn synttärit ja sitä rataa
Mukavaa alkavaa viikkoa!!!
Arjen avautumista
Olen hieman pitänyt taukoa täältä. Mutta jospa taas jotakin arkista tarinaa kertoisi, ketää sekin kiinnostaa…:) Kävin torstai-iltanan serkkuni luona istumassa iltaa, kun hän sai lapsensa nukkumaan. Juteltiin todella paljon, ja tulipahan molemmin puolin puhdistettua oikein sielun syvimmätkin ajatukset. Itse kun olen niitä ihmisiä, jotka eivät soittele kenellekään kertoakseen asioitaan, enkä muutenkaan vaivaile muita ajatuksillani (ainoastaan blogin lukijoita). Mutta on se näemmä hyvä välillä jutella ihan jollekin ihmisellekin, toki tietty mieheni saa kuulla kaikki ajatukseni suurin piirtein, mutta ei kai hänkään niitä aina jaksaisi, vaikkei koskaan asiasta mainitsekaan.
Kumpikin puhui ja pälpätti, serkkuja kun ollaan niin sielunsiskoja siten myös, jotenkin se side on erilainen, kuin vieraaseen ihmiseen, siis niihin ”ystäviin, kavereihin!… ym. Mitä kullakin nyt sitten on, ja miksi niitä kutsuneekin sitten. Joten, nyt on suurin piirtein haukuttu kaikki, jotka ovat ärsyttäneet, ja kehuttu, jotka sitä ansainneet, eli kaksi läpeensä suoraviivaista, suorapuheista ihmistä kun juttelee 3 tuntia, niin tietäähän sen, ettei ainakaan koko aikaa kehuta muita
Perjantaina sitten lähdimme, heti kun työpäiväni loppui, niin hieman ostoksille pääkaupunkiseudulle, otimme Myyn, keskimmäisen ja tämän ystävän mukaan. Ja neidit ainakin osaavat shoppailun jalon taidon… Ostivat vaatteita, joka tietysti on loistava juttu… Keskimmäinen osti hupparin, pipon, lapaset ja Myy osti rahoillaan keijukais Barbien… Ja löysin minäkin sitten kahdet rintaliivit alle 5e/ kpl… Ja valokuvakehyksiä sun muuta pientä. Myylle hattu, pinnejä, pompuloita, pojalle sukkia. Mies ei löytänyt mitään. Olimme katsomassa lähinnä takkeja, sellaisia hieman parempia. Itse olisin halunnut villakangastakin, jonkun pohjepituisen, mutta kivan jonka löysin oli 70e ja toinen 100e, ja pihinä ihmisenä jätin ne kiltisti roikkumaan kaupan henkariin. Jos olisin joku city nainen niin toki olisin ostanut, mutta minun menoni ovat hienoissa vetimissä niin minimaaliset, että nekin eurot sijoitan johonkin muuhun. Etsin myös sitä yhdenlaista kangasta, jota tarvitsisin, mutta ei löytynyt. Pentikillä olisi yhtä mukavaa ollut, mutta onneksi ei löytynyt hintalappua, uskon että olisi ollut metrihinnalta hieman liian kallista.
Tänään lauantaina on ollut raikas -5 asteen pakkanen, ja vasta äskettäin alkoi hiljalleen satamaan lunta. Keskimmäinen oli mummun ja papan kanssa ostamassa suksia neidille, ja saikin sitten hienot sukset, no tyttö on kova hiihtämään, niin hukkaan ei mene… Mies kävi parturissa ja vei samalla keskimmäisen synttäreille, ja sieltä hän lähtee suoraan taas yökylään ”poreammekaverilleen”. Poika on toista yötä mummulassa enon kaverina jälleen kerran. Joten Myy saa tänä iltana sitten sitä ”laatuaikaa” vanhemmiltaan.
Minä tuuletin petivaatteet, vaihdoin lakanat, pesin koneellisen pyykkiä, imuroin ja vaihdoin olohuoneeseen verhot. Ohuet vihreät verhot, nyt ainakin väliaikaisesti, kunnes löytynee uudet. Kun petivaatteet olivat vielä tuulettumassa, hyppäsimme Myyn kanssa autoon ja menimme, mihinkäs muualle kuin luistinradalle. Nyt osaa Myy jo hieman hypätä, osaa mennä yhdellä jalalla ja sitten kovasti treenaa takaperin luistelua… Jos emme asuisi tällasessä pikkukaupungissa, veisin Myyn luistelukouluun… Se on kyllä Myyn juttu!
Mies lähti omiin hommiinsa sirkkelöimään jotakin osia, ja me tässä Myyn kanssa jäätiin kahden kotiin. Kyllä on hiljaista ja rauhallista… Joten rauhallista lauantai-iltaa, itse kullekin!
Luistelun riemua
Voi miten onkaan ulkona kaunista… Lyhdyt palavat lumen seassa ja tunnelma on hieno… Pienestä se ihmisen mieli vain iloiseksi tulee. Aamulla veimme Myyn hieman hangoittelevana kerhoon, mutta meni kuitenkin, ja nyt on ollut siellä kuulemma ihan mukavaa. Meinasimme jo lopettaa alkuvuodesta koko touhun, mutta nyt on hyvin mielin jatkanut. Toissa päivänähän Myylle tuli eskarikutsu.. ja omat fiilikset olivat hieman sekaiset… Minun kaikkein pienin onkin eskarilainen kohta. 
No, jokatapauksessa… Tänään on puuhattu niin, että olen nyt ihan untenmailla jo puoliksi, mies vei juuri uhmakkaan Myyn nukkumaan… Yritti siinäkin keplotella omiaan, vaan eipä onnistunut. Neidillä on huomenna aamulla kampaaja, ja pitäisi taas koko pieni lauma saada mukavasti liikkeelle jo hyvissä ajoin. Äitini tuuraa hetken, kun käymme Myyn kanssa tasoittamassa tämän latvoja, menee varmasti 15 minuuttia, kun emme me paljoa niitä annan napsia. Ylettyvät ihan kohta pyllyyn, etutukkakin jo leukaluuhun asti.
Huomenna olisi askartelupäivä, pidämme aina torstaina sellaisen, kävimme Tiimarista ostamassa askartelumateriaalia tänään, aiomme tehdä jääkarhun ja ensi viikolla eskimon
Tänään kun keskimmäinen oli kuviksessa ja poika enolla, me menimme Myyn kanssa luistelemaan, ja olimme siellä 2 tuntia… Voi sitä luistelun hurmaa. Myy meni sellaista vauhtia että hyvä kun perässä psyin, oikeasti, hän on hurja tyttö luistelemaan. Lunta pyrytti ja jää oli aivan lumen peitossa, mutta ilma oli niin ihana. Kiidimme ja melkein liidimme radalla. Siis todella ihanaa, enkä edes kaatunut kertaakaan, vaikka piruetitkin taas testasin. Kun lähdimme, ja kengät jalassa, niin sitten vedin pyrstölleni… Ja nämä romut luut sitten kolottaa mukavasti sen jälkeen, ja muutenkin tietysti luistelun jälkeen… nakkikastike, perunat ja porkkanaraaste maistui kyllä sen 2 tunnin kuluttua maukkaalta, vaikken yleensä nakkikastikkeen ystävä olekaan.
Katselin T.i.l.a.n ja Innon, lemppariohjelmani Sillä siistin kera… Ja sen jälkeen saunomaan… Joten aivan varmasti nukahdan kuin saunalyhty, enkä epäile että kukaan muukaan hilluisi tänä iltana kovinkaan kauaa, vaikka hieman ilta venyikin nyt.
Jospa huomenna menisimme illalla taas luistelemaan 
Lumihiutaleita leijaileepi
Ihana ilma, lunta satelee, ja isoja hiutaleita. Tulee niin hyvälle tuulelle jo pelkästään tuosta ilmasta
Tänään olimme kipakassa -15 asteen pakkasessa lasten kanssa aamulla, menimme jumppaan, mukava tapaaminen aina hoitajien ja lasten kesken, kaikki aina odottaa tiistaita
Kotimatkalla sitten saimme mukavat punaiset kauniit posket… Lapset olivat niin söpöjä omppuposkineen
Päivä se siinä soljahti, vein Myyn kuvataidekouluun, keskimmäinen oli sillä aikaa luistelemassa ja poika telmi ulkona kaverin kanssa… Minä menin sitten katsomaan kullanmurua, kun hän ollut kuumeessa, saanut pikkuinen rokotuksen ja siitä sitten kuumetta.Kullanmuru esitti minulle kovasti lelujaan, ja leikittiin hetki kotileikkiä, vauvoja ruokittiin ja hoidettiin, hän on sellainen pieni emäntä. Tunti meni siinä tosi nopeasti ja Myy piti sitten jo hakea kuviksesta…Myy on kuulemma reipas pieni taiteilija… tekee työnsä huolella ja pikkutarkasti
Ulkona on kyllä sellainen ilma, että tekisi mieli mennä itsekin kielipitkänä pyydystelemään lumihiutaleita, ovat nimittäin tosi isoja ja leijailevat ihanan kevyesti alas… Tulee mieleen laulu ” Pieni pilvi pehmoinen pimpeli pompeli pom. Heitti lumihiutaleen, pimpeli pompeli pom… Alas maahan lähtemään aivan, aivan yksinään, niin lensi hiutale, pimpeli pompeli pom. Nallen nöpökuonolle, pimpeli pompeli pom, viimein putos hiutale, pimpeli, pompeli pom… Hyvä täs on olla niin, aivan sulan kyyneliin, niin suli hiutale, pimpeli pompeli pom…” Se oli vauvana, ja pienenä taaperona poikamme lempilaulu… Muistan kuinka mies kirjoitti omalle nukutusvuorolleen peräti lunttilapun, jotta osasi sitä hoilata hänelle…
Tytöt päätti sitten vielä lähteä sinne ulos, no menköön hetkeksi, vaikka kello on kyllä hurjasti ja poikakin meni vielä lätkää pelaamaan… No, kerrankin kun tuommoinen hinku ulkoilemaan. On se lumi vain ihmeellinen juttu… Kun sitä vihdoin kaiken vesisateen jälkeen satoi…
Taidanpa mennä taas katsomaan, Lapsityranni ohjelmaa
Sirkesaloa ja siivousta
Viime yönä nukahdin n. 4.00 aikaan, taas sama juttu… Kamala köhä oli päällä, ja yskin ja yskin. Lopulta kävin höyryhengittelemässä ja join teetä, nyt on sekin sitten hallussa (teen juonti), ja kun ei tehonnut, niin otinpa pikkuhörpyn yskänlääkettä (sitä samaa, jonka takia sain ne oireet) No, nyt oli sopiva annostus, eikä tullut sivuvaikutuksia
Eilen tuli hieman keskustelua mieheni kanssa… Hän ehdotti saunassa istuessamme, että voisin lähteä töihin. Että joo, sitäkö vihjailua se oli silloin, että olen jämähtänyt… Hm… Otin nokkiini, minä joka en suutu mistään… Luulisi nyt miehen olevan tyytyväinen, kun vaimo hoitaa omat lapset, kodin, ja vielä vieraatkin lapset ja saa siitä palkkaakin… Eli, en niin kuin ”Vain oleile” kotosalla… Hm… Loukkaannuin oikeasti. Kun minähän en tästä lähde muualle töihin, kuin sitten ihan omasta tahdostani. Sellainen pänkkäpää kun olen. Jollain tavalla vain en halua sellaisiin työyhteisöihin, en sitten niin millään, enkä kyllä halua Myytä kokopäiväiseksi päiväkotiin ja koululaisia iltapäiviksi tänne kotiin keskenään. Tämä kun on sopinut minulle vallan mainiosti.
Perusteluihin kuului myös se, että hän ei voi pitää vapaapäiviä silloin kun haluaa, kun aamulla hoitoväki tulee välillä hyvinkin kovaäänisesti, niin nuku siinä sitten pidempään… Ja kuulemma iltapäivisinkin täällä saisi olla rauhallisempaa… Ja yksi selitys oli leikkihuone… Sen saisi omaan käyttöön, hyödytön huone…
Yöllä sitten köhinäni takia valvotessani, mietin mitä ihmettä minä sitten tekisin… Menenkö sitten kaupan kassalle töihin… Yök, yök, yök… En minä sellaiseen halua. Päiväkotiin en kuitenkaan juuri nyt halua. En siihen meteliin, mölyyn ja hälyyn. En nyt. Ehkä sitten joskus… Vai, otanko vain pari lelukoria sitten olohuoneeseen, joilla lapset leikkivät (niin kuin joillakin hoitajilla on.) Ei kokonaista isoa leikkihuonetta… TYLSÄÄ!!! Todella tylsää… En kyllä halua!!!
Päätin, etten puhu koko äijälle mitään
Tytöt menivät ex hoitolasteni synttäreille, vein heidät sinne. Kotiin pästyäni Aki Sirkesalo soimaan, ja Myyn lelukaappiin käsiksi… Muovikassillinen meni romua roskikseen… Ja löytyipä sieltä kaapin kätköistä kaikkea mielenkiintoistakin, joilla nyt sitten touhuavat ja pelailevat. Seuraavaksi lähtee yksi toinen kaappi kunnon käsittelyyn sekä kaapin päällinen… Ihana fiilis siitä! Mies on kolistellut yläkerrassa, musiikkia korville sekin
Eilen sain sitten päätettyä verannan lookin… Ja sain tilattua kankaat sinne. Tai rottinkikalusteisiin en vielä saanut haluamaani kangasta. Lastenleikkihuoneeseen tilasin uudet verhot. Keittiön ikkunaan vaihdoin myös keväisemmät kuosit… Ja seuraavaksi olohuoneeseen. En saanut olkkarin verhoja silitettyä vielä, ovat paksua raitakangasta ja silitys vie aikaansa, ja olin keittiön verhot jo silittänyt, joten ranteet eivät sitten enää tykänneetkään hommasta, joten asia kerrallaan tässä on mentävä.
Nyt alkaa ruuan tuoksu tulemaan nuhaiseen nenään… Jauheliha- perunalaatikkoa, ihan yksinkertaisesti… Salaatin kera. Huomenna olisi jooga, mutta yskän takia vielä joudun jättämään väliin, kurja juttu
Mukavaa alkavaa viikkoa!!!
Kamala yö
Jos on ollut hiljaiseloa, niin tänään ei sitten ole ollutkaan enää… Viime yö lähti jo sitä rataa käyntiin, etten moista yötä muistakaan… Nukuin 1,5 tuntia… Meinasin tukehtua ihan väkisin. Taisi olla kurkunpäätulehdus. Menin ihan ajoissa pehkuihin, mutta niin järkyttävä yskä oli, etten saanut silmäystäkään nukuttua. Jossain vaiheessa menin sohvalle, ja jatkoin köhimistä. Join jopa teetä, jota en ole ehkä 10v ole juonut, kokeilin lämmintä vettä jossa suolaa, ja kurluttelin, mutta mikään ei auttanut.
Joten kaivoin sitten kaikki tropit riviin, ja otin yskänlääkettä, suurin piirtein oikea annostus, uusi yritys unta, ei tullut, ja sitten ajattelin, että ei nuo yskänlääkkeet niin tehokkaita (vaikka onhan niistä opiskellut) ja tietää kyllä, mutta kun koko ajan köhii, niin päätinpä napata vielä pikkuisen, ja kun se ei tehonnut otin vielä Ventolinia hieman… No, koska omaan jo entuudestaan rytmihäiriöt, niin tiedätte kyllä… Rytmihäiriöt ja sydämen tykytys oli sitä luokkaa, että moni olisi lähtenyt siltä istumalta lääkäriin, mutta minäpä olin nukahtanut.
Nukkuma-aikaa oli jäljellä siis 1,5 tuntia, ja nukuinkin ihan hyvin. Herätessäni rytmihäiriöt olivat valtavat ja kaikenlisäksi kädet tärisi siihen malliin, etten edes ripsiväriä voinut laittaa (vakio meikki puuterin kanssa joka päivä). Olin siis kuin horkkatautinen. Mietin, että pitäiskö kuitenkin lääkäriin mennä ja pitää sairaslomapäivä, jotta saisi edes levätä, mutta otin lapset vastaan. Koko ajan kun olin liikenteessä, siis sisälläkin, niin menetteli, mutta jos olisin istahtanut, horkkaisuus oli aika rajua.
Typerä siis minä- ammatti-ihminen… Mutta eihän suutarin lapsillakaan ole kenkiä… Mutta silti. Lasten lääkeannostelussa olen piirun tarkka, mutta itseään sitä lääkitsee hieman eri tavalla, ja voihan olla, kun en lääkkeitä käytä, niin vaikutus oli tämä. Ja jopa yskänlääkkeessä (kyseisessä) on haittavaikutukset, kun aamulla katsoin, juuri nämä joita minä sitten sain.
Kun veimme Myyn kerhoon, kävimme apteekissa, ja kerroin siellä asiasta, käteni vapisivat tosi kovasti vielä silloinkin, eli lääkkeen otosta oli kulunut aikaa 8 tuntia. Outoa. Vasta n. 10 tunnin kuluttua vapina oli ohitse. Eli ehkä opin taas jotakin. Mies joutui töistä soittamaan tunnin välein, että kunnossa olen… Hävettää…
Soittelin siinä sitten reumakokeiden tuloksiakin. Selkärankareumaa ei siis ainakaan ole. Mutta maanantaina pitää soitella vielä sinne paremmin. Tämä oli ehkä se, jota eniten epäilin, mutta tutkimuksethan jatkuu… Olin huojentunut, mutta toisaalta tuli mieleen, josko onkin joku pahempi sairaus.
Semmoisia. Veljeni ovat ravanneet kummatkin (niin ihana sisko, että toinen kävi jopa kaksi kertaakin). Nuorimmainen veljeni tyttöystävänsä kanssa poikkesi, kun vielä viimeinen hoitolapsi oli, olimme lähdössä ulos. Nuoret joivat kahvinsa, ja tulivat sitten pihalle. Ja itseasiassa kaikki innostuivat, oli siis omat kolme lastani, molemmilla isoilla kaverit ja hoitolapsi… Muksuilla oli erittäin hauskaa, luntakin satoi, ja hulvatonta menoa siis oli
Sain siinä lastenohjelmien aikana hieman nukuttua, kun hoitolapsi oli lähtenyt, mies teki ruuan ja salaatinkin oli tehnyt, suoraan sitten syömään. Imurointi ja sitten jo keskimmäinen veli tulikin perheineen. Kullanmuru oli tänään kuin jokin Kreikkalainen nainen… Hän kun on tomera pieni neiti ja myös osaa jo määräillä, niin se pulina kuulostaa, kuin joku Kreikkalainen tulinen nainen höpöttäisi
Kun he lähtivät, niin ovella olikin jo taas nuorin veljeni… serkkumme kanssa… Ei muuta kuin taas kahvia. Ihmeen hyvin lapset siinä menivät pesuille ja iltapalan söivät vaikka siinä pojat istuskelevat. Joten kello oli todella huimaa luokkaa, kun äskettäin vasta lähtivät. Mutta, mukava päivä on ollut… Loppujen lopuksi siis
Hiljaiseloa
Olen vietellyt hiljaiseloa… En edes tiedä mihin viikko taas meni. Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä on aina joko maanantai tai perjantai
En ole tehnyt mitään kummallista, enkä ole juuri käynyt missään, mökkeillyt kotona… Ulkonakin kun ilmat aika kurjat, ja mikäpä tässä oleillessa… Tavallisia asioita. hoitanut lapsia, siivonnut, pyykännyt, ja tehnyt suunnitelmia
On tapahtunut ihme!!! Olen nyt kuitenkin alkanut tapailla ihmisiä (minä mökkihöperö) joka torstaina nyt nähnyt jonkun vanhan ystävän/ tuttavan ja on ollut kyllä mitä hienoimpia keskusteluja. Tänään oli eräs henkilö yhdeltä entisestä työharjoittelupaikastani, tapasin hänet siis siellä. Niin ihana ihminen, ja juttua siis piisaa.
Hm… Soitin tänään reumatuloksista, yksi tulos oli tullut ja kuulemma huomenna voisi soitella uuden kerran. En ole jännittäjätyyppi, mutta kyllä olen nyt pohtinut niitä tuloksia aika lailla tämän viikon… Hartiat ja niskatkin on siitä jumissa
Mutta pää on yhä tyhjääkin tyhjempi, yhä edelleen, taisi olla maanantaina sama vika… Viikonloppuja!
Ja niin seksikäs ääni…
Ääni on totta vie aika käheä, ei mitenkään hullumpi, mutta ei kovin kantava. Yöt on tullut pyörittyä kun nenuli menee tukkoon, mutta muuten tässä ihan ok päivät pyörinee… Kuumetta ei ole, hilkulla kylläkin. Mutta vaikka yöt olleet tukkoisia, olen nähnyt kumman paljon unia… Myös hieman omituisia, ja todella paljon…
Tänään on ollut jokseenkin hieman paikallaan oleva päivä, ja myös lapsista sen on huomannut. Pojalla jos ei ole kaveria tai muuten tekemistä huokailee vihjailevasti tuossa jatkuvasti. Keskimmäinen lukee kokeisiin ja mies ahertanut työpäivän jälkeen yläkerrassa
Olen hieman taas ollut mietteissäni myös tänään, eräs asia pyörii ja hyörii päässäni, ja ihan syystäkin, todella rasittava tapaus ja alkaa se asia pikku hiljaa tympiä toden teolla, mutta se nyt kuitenkin siitä.
En mennyt joogaan, vaikka hyväähän se olisi voinut tehdä, mutta ajattelin antaa muille joogalaisille rauhan, siellä jos alkaa yskittämään, niin menee toisilta koko hommasta idea, siinä kun ollaan kuitenkin todella paljon hiljaa, jos siinä yskän puuska tulee, niin ei kiva juttu ollenkaan.
Mutta ei siinä sitten mitään, pää lyö tyhjää, mutta antaa vaan lyödä, välillä hyvä niinkin
Inventaario ja sisustussuunnitelmia
Koska talossa oli porukka vähissä, vain Myy kotona, joka lähtikin aamupalan jälkeen omalle pihalle hiihtämään ihanaan lumipyryyn. Hiihtelikin siellä varmaankin toista tuntia, ja isot vielä reissussaan, ja mies kipitti yläkerran remontin pariin, niin minä aloin tekemään isojen huoneessa inventaariota. Oikein hyvä aika heittää romua pihalle, koska synttäreitä luvassa, ja sitten kun uudet huoneet valmiita, niin siirto on helpompaa.
Siinä menikin koko aamupäivä, varmaan 3-4 tuntia… Kerrankin pääsi oikein ”apajille”, kun eivät olleet huutamassa ”Sitä mä tarvitsen vielä” ja kyse voi olla jostakin risasta tavarasta… Menin kummankin puolen tarkasti läpi, ja keskimmäiselle tein hieman isommankin siivouksen/ inventaarion, laitoin hieman pois tyhjän päiväistä tavaraa (oikeasti tyhjänpäiväistä) ja hieman sisustelin uuteen uskoon, eli uutta mattoa, koristevaloa ja muuta semmoista. Miten nätti boxi tulikin. Pojan huone ei niinkään suurta käsittelyä vaatinut, kun ei kerää kaiken maailman tilpehööriä samalla tavalla. Olin aivan varma, kun neiti kotiutuu huuto on suuri, mutta ei, tyttö oli kovasti tyytyväinen ja iloinen siistiin huoneeseensa
Myyllä on ollut hieman tylsää kun muut poissa, ja kun kotiutuivat siinä viiden aikaan, niin tuntui että koko talo jälleen täyttyi äänistä ja elosta… Täällä on ollut hieman kuin huopatossutehtaassa
Eilen sitten saunan jälkeen Myyn sormi näytti lopullisesti siltä, että sidettä ei enää laiteta. Itsepäisenä tyttönä tämä olisi tietysti jämähtänyt siihen, että side sormessa, kun on mukamas arka tuo uusi iho, mutta hieman neito siinä parkuili siteen perässä, ja parin tunnin kuluttua sormi jopa taipui hyvin ja värikin oli suht normaali, Myyn mielestä
Huomenna olisi taasen jooga, mutta itsellä kun on myös tuo flunssanpoikanen päällä, niin en ole varma, pystyykö siellä hengitysharjoituksia tekemään kovinkaan hyvin. Nyt on kuitenkin taas nivelet hyvässä kunnossa eilisen saunan ansioista. Aina saunan jälkeen olo on hetken hyvä, samoin kun joogan jälkeen, mutta ne välipäivät sitten on yhtä tuskaa…
Mies on ollut toden totta ahkerasti rempan kimpussa. En ole lainkaan varma, missä vaiheessa siellä mennään… En tohdi kysäistä, ettei tule paineita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti