Rantakausi avattu

5.6.2007 20.55 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Ruoka, Lapset, Terveys, Puutarhan hoito

Nyt on sitten minunkin rantakausi avattu… Olimme tyttöjen kanssa rannalla pari tuntia tuossa iltapäivällä.Keskimmäisellä oli kaveri mukana. Mukavasti hoitolapsetkin haettiin aikaisemmin, joten pääsimme lähtemään sinne ajoissa. Jotenkin tuntui iho niin kalpealta, vaikka eihän se niin valkea ole kuin monella. Mutta jollakin tavalla se vain vielä tuntui sellaiselta haalealta… Rajat on jo mukavasti tullut ja kyllä se siitä tummuu. Kiltisti olen nyt suojakerrointakin käyttänyt itsellänikin.

Vesi oli ehkä hiukkasen kylmää, kun neidit eivät siellä kamalan montaa kertaa käyneet. Itse on uskaltautunut vielä veteen. olen tosi herkkä saamaan virtsatieinfektion ja nyt en kyllä moista halua. Tytöt touhusivat sitten hiekalla juttuja ja rupattelivat. Minä sain makoilla viltin päällä ja nauttia olosta ja auringosta. Ihanaa tämä kesä!

Eilen illalla äitini ja isäni toi iltalenkillään meille sellaisen ”ihmekoneen” sanon sitä mulineksiksi. No, isä kun sairaalassa makoili ja telkkaria paljon katseli, niin ostoskanavalta sellaisen mikä lie silppuri, muhentajan oli sitten bongannut… Pikkuinen härveli, ei vie tilaa. Eli hän ehdottomasti halusi sellaisen ja sitten tuli toinen härveli kaupan päälle, ja me sitten saimme sen.

Poika oli sitä myös ostoskanavalla katsellut samaa konetta(varmaan myös sairas aikanaan). Ja tänään sitten väkästi softiksia, pirtelöä ym. Ja hyvä juttu tuo softis… Pakastemansikoita, banaania, tuoremehua… Terveellinen ja täyttävähän se on. Eli vihdoin hänen aamupalaongelmaansa ratkaisu. Hän kun on todella huono syömään aamupalaa… Nirsoilee ja katselee kaappia ja sanoo ”ei ole mitään hyvää”. Sitten lähtee kouluunkin tyhjin vatsoin, ja minua suututtaa… Itse kun tarvitsen aina kunnon aamupalan…

Aamupäivät ja iltapäivät ollaan ulkoiltu lasten kanssa. Onneksi lapset hakeutuneet varjoon leikkimään ja itse sitten yrittänyt olla auringossa… Välillä omenapuun suojiin istumaan ja katselemaan lasten touhuja. Juomapiste on terassilla ettei nestehukka pääse yllättämään ja aurinkorasvat ovat käytössä. Onnekseen suurin osa perheistä on tuonnut lapsilleen aurinkorasvan.

Eilen illalla kitkin tienvarren orapihlajan alusen rikkaruohoista. Ei sinne nyt paljoa ollut tullut. Muutama voikukka tupsukka työntynyt. Olen nimittäin aika ahkera kitkijä Vielä olisi alapihan aidan alusien läpi käyminen. Ehkä huomen illalla. Sen jälkeen sitten selkä onkin jäykkä kuin mikä, mutta olkoon vain, kun tietää että mistä kiikastaa…

Kesäpäiviä kaikille!!!

Auringon ottoa ja kesäkukkia

3.6.2007 22.27 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys, Puutarhan hoito

Nyt olen päässyt sitten sen lemppariharrastukseni pariin… Niin vaarallinen kuin se onkin. Eli auringon ottoon. Eilen ja tänään on jo viltti levitetty terassille ja siinä sitten nautittu sisustuslehtiä… Ja se ihana lämpö Bikinit siis käytössä jo, ja niiden kanssa menenkin sitten kaikki aurinkoiset viikonloput.

Aamulla kävimme äidin kanssa ostamassa ne minun pelargoniat ja muut kesäkukat, oi miten kauniita ruukuista tulikin. Tuli pinkkiä ja vaaleanpunaista pelargoniaa, laitoin petuniaa ja lobeliaa sekä samettiruusua. Eilen sain kissanaapurilta pikkuisia orvokkeja. Oli niitä jostakin taimitarhalta saanut ja niitä oli paljon. Istuttelin niitäkin ja veimme tänään äidin, isän ja Myyn kanssa myös mummuni, pappani ja mieheni isän haudalle niitä orvokkeja myös.

Niin, isä on taas paremmassa kunnossa. Kaiken pahan alku ja juuri oli lääkitys. Lääkkeissä oli sellaiset haittavaikutukset että oksat pois. Nyt kun niitä ei tarvitse syödä kuin kipulääkettä tarvittaessa niin kunto heti koheni, jaksaa käydä äidin kanssa kävelylenkillä ja ulkonäkökin kohentunut. Saanut punaa poskiin ja juttua taas riittää. On niin hyvä olo, kun on nähnyt hänet taas voinnissaan ja suurinpiirtein omana itsenään.

Illalla kävimme keskimmäisen veljeni avovaimon synttäreillä… Ikää tuli 20 vuotta… Niin nuori vielä ja kuitenkin jo äiti-ihminen kullanmurulle. Olipa taas pitkästä aikaa mukava nähdä heitä. Tuntuu, että ihan liian harvoin nähdään.

Huomenna taas työpäivä ja koululaiset siinä sitten viettävät jo kesälomaa. Nukkuvat ehkäpä meidän aamu-ulkoilu ajan ja kun tulemme syömään he usein syövät vasta aamupalan. Sitten kun ripottelen pieniä eri puolille taloa nukkumaan päiväunia saavatkin he lähteä vuorostaan ulos. Kaikenlaisia käytännönjärjestelyjä siinä on. Lapsia voi hyvin pyöriä lähemmäs 10 kappaletta päivisin, kun kaverit mukana jne… Joten hulinaa ja vipinää riittää ennen lomaani Mutta, mikäs siinä!!!

Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!!!

Koulu on loppu ja elämä alkaa…

2.6.2007 20.29 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Remontointi, Terveys

Näin lauloivat koululaiset kevätjuhlassaan suvivirren lisäksi. Niin, saas katsoa mitä kesä tuo tullessaan. Kumpikaan koululaisista ei mennyt kesäleireille tms. tapahtumiin. Voi alkaa tämä kesä elämä jossakin vaiheessa jopa pänniä. Omaan lomaani on kuitenkin aikaa 1½ kk:tta.

Todistuksissa ei ollut moittimista. Tytöllä oli vielä hymysuun kuvia ja pojalla ensimmäistä kertaa numerot. Tämä vuosi ei ollut pojan paras, joten ihan hieman petyin numeroihin. Viime vuodet olleet vielä niitä hymysuita ja koulu mennyt hippusen paremmin kuin nyt, mutta siis hyvä todistus hänellä oli ja ainahan voi petrata. Vuosi vielä alaluokalla ja sitten isompien joukkoon…

Juhlien jälkeen menimme Myyn ja äidin kanssa kummityttöni ylioppilasjuhliin. Oli mukava nähdä sukulaisia joita ei ole aikoihin nähnytkään. Kummityttö oli kaunis kuin kesän kukkanen Todistus oli myös hyvä. Hän aikoo ”isona” opettajaksi. Tällä yrityksellä hän ei vielä päässyt, mutta pitää välivuoden tehden töitä. Ja uusi yritys vuoden kuluttua!

Torstaina jouduin pyytämään äitini tuuraamaan töitäni ja lähdin isää heittämään sairaalaan. Hän oli mennyt huonoon kuntoon. Enää ei jaksanut liikkua, makasi vain ja oli harmaan näköinen. Ei olisi suostunut, joten annoin vaihtoehdoksi joko ambulanssi tai minä. Valitsi minut . Sairaalassa olimme 14:30 ja labraan pääsi 16:00 ja lääkärin vastaanotolle n. 18:30… Osastolle siirsivät 19:30. Eli, mitä tästä voi ajatella… Siellä odotushuoneessa oli meidän lisäksi 4 potilasta ja kukaan muukaan ei päässyt suuntaan eikä toiseen. Ehkä emme olisi mekään päässyt, mutta kello kuuden maissa kävin kysymässä, ovatko kenties unohtaneet.

Menin isän kanssa ihan lääkärin huoneeseen asti ja vaadin, että nyt on päästävä pään TT-kuvaan, koska koko ajan väittää, että taju menee ja päässä pimenee… Ei meinannut tohtori laittaa kuvaan, yritti selittää, että ei siellä mitään ongelmaa ole. Mutta sitkeänä vaan vaadin ja vaadin. Lopulta suostui, ja sanoi, että ottavat tämän tarkkailuun osastolle ainakin yöksi. Joten kotona olin sitten hieman yli kahdeksan.

Perjantaina sitten pääsi kotiin ja kävimme äidin kanssa hakemassa. Pään kuvat oli otettu ja onneksi kuvissa ei poikkeamaa, joten luultavasti verenpaine heittelee aika rajusti. Lääkkeet jätettiin myös pois ja vointi on taas kohentunut.

Otin tuossa ylioppilasjuhlien jälkeen aurinkoa bikineissä hahaa, nyt se sitten kai alkoi kesä… Isä ja äiti siinä kävikin lenkkireissulla, joten isän olemus oli aivan eri kuin torstaina. Hienoa!!! ja minä sain väriä iholle. Isä siinä huomauttikin, että onhan minulla aurinkorasva ihollani. En ole oikein koskaan käyttänyt, mutta jostakin syytä tänä keväänä sen käytön aloitinkin. Mikähän lienee syynä? Niinpä, vaikka tiedänhän minä, että ihosyöpä muhii vuosia ja vuosia ja sitten pam. Eli, juuri tämän vuoden rasvailut ei enää välttämäti auta. Mutta ajatus ainakin hyvä!

Mies on kopsutellut yläkerrassa. Pistin hänet hieman koville, että kohta sen on oikeasti oltava valmis, että kohta on tilattava työmiehet sinne tekemään sitä, mikäli ei yksin sitä saa tehtyä. Yksi syy hitaaseen touhuun on se, että hän on todella tarkka ja huolellinen :). Joka on tosin hieno asia, mutta liika on aina liikaa…

Yläkerrassa on nyt muksuja. Omat ja kolme muuta. Pojalla kavereita pari kappaletta ja keskimmäiselle tuli ystävä yökylään. Hiljaista siellä on, joten sopu sijaa tekee vaikka yhdessä puolitetussa huoneessa ovatkin. Uskon, että tämäkin aikakausi on kuitenkin ollut heille hyväksi. Ovat jakaneet huoneen, ja kun vihdoin saavat ne ihka ikiomat, arvostavat niitä ehkä entistä enemmin. Näin ainakin uskon

Muistan kuinka minä ja keskimmäinen veljeni oikein halusimme yhdessä vaiheessa yhteisen huoneen kerrossänkyjen kera, kun aina oli ollut mahdollisuus omaan huoneeseen, niin yhteiseloakin oli kokeiltava.

Olen muuten taas veljieni kanssa sujut. Olen ehkä liian huolehtivainen ja hyvää tarkoitan ja sitten saan heidät suuttumaan. Nuorin veljenikin eilen haukkui minut ”maailman tyhmimmäksi ihmiseksi” Ja illalla tuli tekstiviesti ”sisko rakas, annatko anteeksi” No, tokihan, ja se on ehkä paras piirre minussa, en ole loukkaantuvaa sorttia lainkaan. Minua saa rajusti ja rankasti haukkua, enkä koskaan hauku toisia takaisin. Annan aina jokaisen sanoa rumat sanat ja haukut, mutta en mene siihen koskaan mukaan. Jos oikein mietin, olen hankala ihminen enkä omista hirveästi hyviä piirteitä, mutta tuo on kyllä yksi paras piirteeni.

Olen myös aina sitä mieltä, että jokaisella on vapaus olla niin eri mieltä mistä asiasta vain, se ei ikinä saa minun pasmojani sekaisin. Hyväksyn kaikella elämän saralla erilaiset mielipiteet. Ainoastaan vääryyttä ja lakien rikkomista en salli missään puitteissa, sellaisista vääryyksistä saa minunkin sappeni kiehumaan…

Mutta tästä on hyvä jatkaa itsensä tutkiskelua! Mukavaa lauantai- iltaa!