Reissuun lähdössä
Eilinen päivä hurahtikin kyläilyn merkeissä. Tytöt, äitini ja minä hypättiin autoon ja ajelimme toiselle paikkunnalle kyläilemään. Menimme entiselle hoitolapselleni ja hänen äidilleen kylään. Äiti-ihminen oli viimeisillään raskaana, ja kylläpä hän oli sen myöten muuttunut. Aika paljon oli ihan nestettä kertynyt ja siten sitten hieman turvonneen oloinen. Hui! En muistanutkaan että raskaus voi turvottaa noin paljon. Oli erittäin ihana reissu! Ovat todella ihania ihmisiä.
Tänään menin aamusta kampaajalle ja nyt on sitten muodikas kampaus. Yhä jätimme hiukset vaaleaksi, mutta otsatukassa on nyt hieno altavärjäys. 
Ollaan sitte iltapäivä pakattu vaatteita. Aika järkevä määrä tuntuisi nyt olevan laitettuna laukkuihin. Jotenkin varsinkin lapsille tarvitsee olla helle- sekä sadepäivän vaatteita… Ja vaikka yhdestä yöstä kyse, niin siltikin. Odottavat kovasti jo. Myy odottaa eniten delfinaarioon menoa, ja miettii, saakohan niitä silittää? Jos oikein muistan, eikö esityksen lopussa halukkaat pääse tervehtimään niitä… Niin se taitaa olla. Mutta, jännitystä siis ilmassa…
Laukkujen pakkauksen jälkeen siivosin kämpän. Pyyhin pölyt, imuroin ja pesin lattiat. Jotenkin aina reissuun lähtiessä, minun täytyy saada talo tip top kuntoon. Kotiin palaaminen on niin paljon mukavampaa kun kaikki siististi odottaa kotiutujia. Jotenka nyt laiska lomalaisemäntä odottelee miestä töistä ja päivälliseksi hampurilaisia 
Isäni on ollut nyt huonossa kunnossa. Hänellä oli kolmas sytostaattikerta ja olen kuullut, että juuri se kerta tekee olon erittäin huonoksi. Mistäköhän moinen johtuu? Yritin eilen netistä etsiä hyviä vinkkejä juuri ruokailuun ja siihen, miten sitä huonoa oloa saisi paremmaksi. Joten makoiluksi on hänellä nyt mennyt, mutta eiköhän se siitä taas paremmaksi muutu.
Itselleni tuli tänään kelan kuntoutuspaperit, ja ensi viikolla on aika terveydehoitajalle. Katsomme, että ovatko oikein täytettynä ja sitten vain alan toivomaan sopivaa kuntoutuspaikkaa. Saas katsoa kuinka käy. Luulisi että haluavat kunnan työntekijän parempaan kuntoon ja myös pysyvän työkykyisenä… Luulisi, vaan eihän niistä koskaan tiedä, mutta sitten vain uusinta kierrokselle. Minähän en ole niitä luovuttaja tyyppejä, joten menköön vaikka kuinka paljon aikaa, niin kyllä siellä joskus olen.
Ei muuta kuin terhakasta loppuviikkoa! Torstaina tulemme ja sitten minulla onkin heti se hammaskoruaika, joten timanttihymyllä sitte teille hymyilen… Ja loppuviikon ohjelmaksi suunnittelin, kuinkas muuten, kuin olohuoneen maalausta
Taas maalaushommissa
Taidankin alkaa maalaajaksi…
Samalla kokeilin sitten lasten leikkihuoneen oven päälliseen tapettiin maalia. Olen nimittäin ajatellut sellaista ”pikaremonttia” olohuoneeseen. Sitä kun ei voi alkaa nyt ihan kunnolla tekemään. Siellä on nimittäin pinkopahvit ja niiden repimiseen ei tänä vuonna ole aikaa… Mutta minä kun noita rumia tapetteja katselen, niin olen hieman ottanut selvää, voisiko tapetin päälle vain kylmästi vetää maalin. Netistä löytyi erilaisia mielipiteitä. Tämä kun olisi vain muutaman vuoden oleva väliaikainen ratkaisu. Kyllä sekin piristäisi. Testiseinä ei mennyt kupruille eikä tullut mitenkään ruma. Nyt sitten pähkäilen, uskallanko, uskallanko? Jos menee kokonaan pilalle, niin sitten alkaa tällä tytöllä todella kova urakka… Repiä kaikki pois, ennenkuin työt alkavat, kaiken pitää taas olla kunnossa. Se tässä työssä harmittaa, että kodin pitää olla suht kunnossa aina työjaksoina… Täytyy harkita, uskaltaako olohuoneen maalausta aloittaa. Vai yrittääkö vain sietää näkymää.
Jotenka, kyllä tämä kämppä alkaa edes jotenkin saamaan jotakin piristystä… Hm… Sitten kun valmis, niin sitten varmasti jo kyllästynyt niihin pintoihin, mitkä ensiksi valmiiksi saanut… Jotkuthan remontoi aina joka asunnon, asuvat pari vuotta, muuttavat, ja seuraava kohde. No, se ei sopisi minun elämän tyyliin. Ihmettelen vain, kuinka jaksavat? Tai huippuja ne, jotka rakentavat kokonaisen talon ja pari vuotta asuvat, ja uusi talon rakennus alkaa… Uskomattomia!!!
Mutta nyt ruuan tekoon ja sitten seuraavaa kerrosta maalaamaan!!! Kivaa hommaa!!!
Antiikkiin hurahtaneena
Niin taas meni toinenkin loma viikko… Kamalaa! Pysähdy aika edes hetkeksi, pyydän!
Koko alkuviikon oli sellainen olo päällä, että jotakin on keksittävä. Ihan sellainen pakonomainen tunne siis päällä. Vähän niinkuin aika olisi pysähtynyt ja olotila sen mukana, vaikka päivät vaan menivät eteenpäin. Joku uupumus iski. No, eilen sitten kävelin kauneussalonkiin ihan vain mielijohteesta ja tilasin ajan…
Mieskin sitten otti pari päivää vapaata, kun aloin toden teolla ahdistelemaan sitäkin… Remppa seisoo!!! Ja enää en siedä tätä kotia tälläisenaan vuotta eteenpäin, en todellakaan… Mietin samalla, että vaikka olen hyvin, hyvin vaatimaton vaimo, olen samalla myös hyvin, hyvin vaativa, omalla kummallisella tavalla…
No, mies on todellakin tämän päivän sitten nikkaroinut yläkertaa eteenpäin. Pääsimme kuitenkin käymään paikassa, jossa olen haaveillut jo muutaman kerran pääseväni käymään. Sellaisessa hieman antiikki/ romukaupassa. Ja voin sanoa, että näen varmasti unta niistä esineistä… Siis niin kauniita vitriineitä ja kaikenlaisia vanhoja esineitä sekä ulkomaalta tuotuja ihmeellisiä eksoottisia esineitä. Vaikka en pidä eksoottisesta sisustustyylistä juuri lainkaan, niin joitakin erittäin kiehtovia esineitä jäi mieleen. Pakkohan sinne uudestaan on päästävä, ja muutenkin nuo antiikkiputiikit kiinnostavat aivan mielettömästi.
Tänään tilasimme myös Särkäniemipaketin ensi viikoksi. Eli olemme hotellissa sitten yhden yön. Keskimmäinen neiti jo tuskissaan miettinyt, että kohta alkaa koulu, eikä missään olla käyty. No, vastahan se minun oma lomani alkoi, niin eipä ole paljoa voinut vielä missään käydä. Ensi viikoksi sitten hieman ohjelmaa enemminkin. Minulla on kampaaja ja se koruaika ja sitten käymme tervehtimässä entistä hoitolastani, joka muutti muutama vuosi sitten eri paikkakunnalle. Hänen äidistään tuli minulle läheinen ystävä ja tyttö on keskimmäisen kanssa hyviä ystäviä.
Oma terveys ei ole ollut mikään mahdollisimman hyvä. Selkä on vaivannut 2 vko:a ja vieläpä enemmin lanneosasto sekä jalat. Kävely on kuin 90 vuotiaalla mummelilla. Tai kaipa nekin paremmin liikkuu kuin minä. Katselin tuossa eilen sitä diagnoosipaperiani ja mietin, kun tuo lantio niin kipeä, niin lukihan sekin siinä… Niin, lannenikamassa oli myös vaurioita… Ja ne kaikki säteilee tosi paljon jalkoihin. Alkuviikon synkkyydessä mietin, että montakohan vuotta enää kävelystä nautin… Niin hurjan kipeä oloni on, ja kun mitään lääkettä en ota. Tai, eihän minulle mitään olla edes määrättykään. Pakko pian mennä tohtorin luokse valittamaan oloa. En kyllä näinkään voi jatkaa…
Kirjoihin olen nyt hurahtanut myös valtavasti. Menossa jälleen kerran todella mukaansa tempaava kotimaiden romaani. Mielettömän tutun tuntuista luettavaa, vaikka päähenkilö onkin jo 50 vuotias. Silti, ajatus, arki ja elämä, niin tuttua!!! Muutama uusi kirja odottaa jo pinossa. Kohtahan voisi jälleen aloittaa opinnot, niin hirveä lukuinto meneillään!
Mutta ihanaa tulevaa viikonloppua!!!
Nyt on rokattu :)
Mukavasti on alku loma mennyt kaikenkaikkiaan… Veranta on sitten valmis! Vielä pitää ostaa vanhan ajan hattuhylly ja vitriini ja sen semmoista… Mutta maalattu on.
Lauantaina sitten olimme rokkaamassa. Veimme lapset ajoissa vanhemmilleni ja kävimme miehen kanssa saunomassa ja aloin laittautua rantakuntoon. Siemailin siinä jälleen kermalikööriä, se taitaa nyt sitten olla minun alkoholijuomani, kun nyt monien vuosien jälkeen löysin vihdoin jonkin alkoholipitoisen juoman.
Rannalle päästyämme oli väkeä vielä aika vähän, mutta iltaa kohden porukkaa alkoi tulla lisää. Oli mukava nähdä vanhoja luokkakavereitakin… Ja muutenkin olin tosi juhlatuulella. Artisti, jota pääasiassa menin katsomaan, oli aivan ihana. Hän on nimittäin ollut eräässä päiväkodissa pienenä lapsukaisena, kun aloitin päivähoitaja uran… Fiilistelin siinä hänen laulettuaan eturivissä ”Naapurin mamman” kanssa ja muutaman muun hänen tuttunsa kanssa. Näytin tälle artistille lappua, jossa luki kuka olen… Hän nosti peukun pystyyn ja nyökkäsi ja hymyili. 
Jorattiin ”Naapurin mamman” kanssa oikein urakalla, ja en muista koska olisi niin hauskaa ollut. Kun artisti oli laulannut, menin pyytämään nimmarin, ja hän sanoi, että tokihan hän vanhan hoitotädin muistaa. Juttelin myös hänen isänsä kanssa. Tämäkin muisti minut vielä. Lehtikuvaajakin paikallislehteen räppäsi jossakin vaiheessa kuvan, joten paikallislehdessä sitten ”Naapurikadun mamman” kanssa smailataan.
Olimme ihan loppuun asti, mutta viimeisen esiintyjän aikana selkä antoi jo omia merkkejä, ettei enää kannata jorata niin lujaa… Joten Remu Aaltosta sitten kuuntelin vain pyllyn hieman heiluessa.
Aamulla olin jo kymmenen maissa maalailemassa verannan listoja, kun miehelle tuli krapula. Siitäs saa, jos minä otan huikkaa kerran 7 vuoden aikana ja tämä kuitenkin ehkä kerran vuodessa, ja kuka saa krapulan.
Eilen oli todella kaunis päivä ja aurinkoinen joten otin pitkin päivää aurinkoa. Mukavasti sai taas väriä vai voisiko sanoa värin vahvistusta. Kuitenkin.
Tänään sitten leikkasin nurmikon ja kävimme tyttöjen kanssa uimarannalla, mutta tuuli oli taas niin kova, että ei siellä sitten kauaa viitsinyt paleltua. Ystäväni oli äsken tuossa kyläilemässä. Istuttiin ja rupateltiin 3 tunnin verran, maailmaa parantamassa. Vaikka hyvähän se näinkin on. Myy lähti vielä Minttu kissaa katsomaan ja poika onkin ollut pari yötä mummulassa yötä…
Ilma taas muuttui syksyisen näköiseksi, hieman satoikin, mutta haitanneeko tuo mitään näin myöhään illalla enää… Satoi tai paistoi, mukavaa viikkoa!!!
Eka loma viikko takana
Kauheeta, jos tätä menoa koko kesäloma menee, siis hujauksessa ensimmäinen viikko meni ainakin. Aamut ovat kuluneet uimarannalla Myyn uimakoulussa, oli sitten sää minä päivänä mikäkin. Siellä olemme Myyn kanssa olleet. yhtenä päivänä oli keskimmäinen mukana ja poika jäänyt joka aamu koisimaan kahteentoista asti. Tänään päättyi uimakoulu ja hyvinhän Myyllä se meni. Ainoa että lämpimällä ilmalla siitä olisi ollut enemmin hyötyä ja iloa. Kylmä tuuli kun puhalsi pieniin uimareihin, niin sääliksi kävi.
Uimakoulun jälkeen keskiviikkona oli Myyllä kavereita (entiset hoitolapseni vuoden takaa). Ihana oli heitä nähdä. Ovat niin mukavia tyttöjä. Leikit sujuivat, kuin mitään taukoa ei olisi tytöillä ollutkaan. Toki kävimme Minttuakin moikkaamassa ja otimme pullapitkon ja kerman mukaan ja mummu sitten teki meille köyhiä ritareita. Nam. Illansuussa jatkoin verannan maalaamista. Naapurin rouva kun tuli katsomaan tulosta, sanoi että olin yltä päältä maalissa. Hiuksissakin oli sen päiväinen klöntti. Olin maalannut katon kertalleen. Onnekseen olen pitkä, niin katon maalaaminen sujui, kun käden vaan nosti ylös ja maalasi.
Eilisen uimakoulun jälkeen sitten maalasin kaikki seinät, listat ja katon toiseen kertaan, ja tulipa mukavan näköinen. Kiskoin vanhan muovimaton pois, ja alta tottavie tuli kaunis lankkulattia. Eikä se oliivinvihreä värikään niin kamalalta näyttänyt, miltä ensi alkuun se näytti. Mutta valitsin kyllä jo toisen värin siihen. Sellainen maitokahvin värinen maali. Verhot asensin jo eilen takaisin ja nyt sitten pitäisi hiota se lattia ja sitten se on valmis.
Tänään uimakoulun jälkeen pidimme Myyn kanssa kauppapäivän. Kävimme torilla ostamassa mansikoita ja herneitä. Sitten kävimme muilla asioilla ja ostamassa keskimmäiselle veljelleni syntymäpäivälahjan. Hänen juhlia vietetään tänään. Löysinpä itselleni 5e farkutkit. Oikein mukavan näköiset!
Olimme monta tuntia reissussa ja kotiin tultuamme alkoikin sitten sataa vettä. Koko päivän on jaksanut aurinko vilahdella ja sinnitellä ilman sadetta. No, sen nyt tietää. Täällä alkaa tänään sellainen ranta rock ja melkein ainahan ilma ei ole ollut paras mahdollinen. Huomenna pippalot jatkuu ja olemme miehen kanssa jo liput sinne hankkineet, joten huomenna sitten rokki soi.
Remontti siis seisoo, ja minua kiukututtaa. Olen tässä miettinyt, että mitäs jos minä alkaisin timpurin hommiin. Eiköhän ihminen opi mitä vain, jos oikein yrittää. Ehkä selkäni ei tykkäisi moisesta hommasta. On vihoitellut koko viikon maalaustyönkin jälkeen. Tai siis on koko ajan pirun kipeä. Kävely on hankalaa… Ja sitä rataa… Kyllä te tiedätte… pakko valittaa… Se on niin per***een kipeä nimittäin. *huokaus*. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa.
Sadetta tai aurinkoa, samapa se, nyt on kesä ja perjantai ja joillakin vieläpä loma! Jihaa!
Ensimmäinen lomapäivä
Tosin rannalla kyllä oli aika viileitä puuskia, ja Myy oli aika sinihuulinen neiti, kun uimakoulu vihdoin loppui. Minä yritin sitten sillävälin makoilla viltillä ja lukea mukavaa kesäpokkaria, oikein romanttista sellaista.
Leikkasin tuossa äsken ruohikkoa, mutta bensa loppui kanisterista ja joutuu nyt homma odottelemaan miehen paluuta. En osaa tankata edes autoa, kuinka osaisin hankkia oikeata bensaa ruohonleikkuriinkaan. heh. Blondi mikä blondi, taas kerran!
Viikonloppu meni oikein mukavasti. Aloitin lauantaina sen verannan maalaamisen. Poika tyhjensi verannan huonekalut ym. tavarat leikkimökkiin ja kävimme miehen kanssa ostamassa kuultomaalia, valkoista, mutta siitä ei tullut lainkaan hyvä, jotenka kiukkuisena tokaisin, että haeppa ukkoseni keittiön maalin loppu, niin maalaan sillä. Ja niin tapahtui, ja tiettekö mitä… Siitä tuli todella nätti. Väri on siis kermanvalkoinen. Koko huone tuli niin valoiseksi ja vanhat ihanat verannanikkunat oikein tulivat esille… Näen jo pelargoniat ikkunalla…
Maalasin niin huolella että meni koko päivä. Aloitin 12:00 ja 20:00 lopetin. En muistanut edes juomassa välissä käydä…Loppumetreillä keskimmäinen tuli hieman auttamaan puuhassa. neiti innostui niin, että seuraavaksi hän maalaakin sitten leikkimökin. Katto ja listat jäivät vielä odottamaan maalausta. Mies lupasi hakea lisää maalia, joten tänään tai huomenna saan sitten sen homman loppuun. sitten sisustelemaan.
Mies on kopsutellut yläkerrassa ahkerasti, Myy siellä keskimmäisen kanssa välillä myös seuraneitinä ollut. Molemmat siellä nikkaroivat omia hienoja juttujaan. Poikaa ei ole koskaan moiset jutut kiinnostanut. keskimmäinen mietti, että hänestä voisi tulla puuseppä. Voisin hänet kyllä siihen ammattiin kuvitellakin!
Huomaan vain jotenkin että pidän ihmeellistä kiirettä ja hoppua kaikessa nyt. Ihan kuin aika olisi lopuillaan… Mistähän se johtuu? Eilen kävimme äidin ja Myyn kanssa naapurikunnan kaupoissa. Löysinkin itselleni pitkäthousut, syyskengät, lampun verannalle, sekä tyynyt sohvalle. Todella hyvät löydöt. Ja edullisestikin! Eilen meillä oli myö hääpäivä, mutta emme vietä tai muutenkaan sitä päivää mitenkään vietä, juhli tai muistele… En tiedä miksi? Meille se tapaamispäivä on se tärkein päivä, jostakin syystä.
Mutta nyt menen viemään pyykit narulle. Mukavan ihanaa päivää kaikille!!!
Se on sitten LOMA
Niin se sitten vihdoinkin alkoi. Kauan odotettu loma. Keskimmäinen sanoi, että eikö muilla jo ala lomat loppumaan, kun minulla se vasta alkaa… Aivan sama, mutta nyt se sitten on minulla.
Työpäivä päättyi jo klo: 12:30 aikaan, ja ihka ensimmäiseksi pyyhin pölyt, imuroin ja pesin lattiat. Kaikki paikat kuntoon ja raikkaan tuoksuisiksi. Tytöt lähtivät kissaa moikkaamaan ja sainkin siis rauhassa siivota. Ihanan puhdas, ja siisti koti jäi sitten odottelemaan iltaa, kun minäkin sitten kipaisin vanhempien luona. Meillä kaikilla alkaa kädet ja jalat olemaan pieniä kynnen jälkiä täynnä. Pikkuinen kun innokas leikkimään.
Olimme vain muutaman tunnin ja sitten kotiin. Pyykit narulta kaappiin ja vielä spurtti ja ikkunoiden pesu. Eihän siitä kauaakaan ole kun sen tein, mutta hienoinen pöly oli jo laskeutunut ikkunoiden ulkopintaan, sen pesin pois, sekä ikkunan pielet pesin. Voi, miten kruunasi koko huushollin puhtauden. Kyllä nyt kelpaa…
Mies haki sitten pitsan ja herkuteltiin koko perheen voimin ja kävimme miehen kanssa yhdessä iltapäivälevolle. Sillä aikaa satoikin mukavasti ja aurinko sitten herätti meidät, sekä pieni naputus yläkerrasta. Myy oli mennyt remonttia tekemään. Kävi äsken kertomassa, että tekee minulle jotakin lahjaa.
Mutta tästä se loma alkaa… Pienet projektit sopivasti odottamassa, ettei ihan tylsistymään pääse. Tässä kotityössä on se huono puoli, kun jatkuvasti katselet samoja seiniä, niitä on myös päivitettävä vähän väliä. Eli ettei pääse kyllästymään. Ulko-ovi on nyt raavittu vanhasta maalista, hionta ja uusi maali ja lasi, niin ensimmäinen etappi on sitten tehty.
Mies käy kohta kaupassa ja laitoin kauppalappuun vielä kermaliköörin, jotta voisi virallisesti loman alkamisen avata.
Kissamaista elämää
Kissa on hurmannut kaikki, jotka sitä ovat käyneet katsomassa… Ja lapsemme siis vähän väliä ottavat polkupyörät alleen ja kipaisevat mummulaan. Itsekään en sieltä malttaisi kauaa poissa olla. Isäni kanssa turistaan asioita ja nauraa purskahdetaan tuon tuostakin kissan hassuille tempuille. Milloin tämä on selkäköyryssä kylkimyyryssä liikkumassa eteenpäin, hypähdysten kera, milloin pieni peppu heiluu vaanimisasennossa… Kissa on kyllä terapeuttinen olento.
Jotenka, tämä talo on aika tyhjä jälleen. Neidit pakkasivat repun eilen iltapäivällä ja anoppi vei kyläilynsä päätteeksi tytöt minun vanhemmille. Anoppikin oli käynyt katsomassa kissaa, ja vaikka hän ei ole mikään super eläinten ystävä, niin sanoi, että suloinen on kuin mikä.
Muutama päivä sitten Myy kävi naapurin tädin kanssa käyttämässä mustan kissan eläinlääkärissä. Myystä kuulemma tulee eläinlääkäri ja he olivat asiasta jo siellä maininneet, joten työpaikkakin sitten jo valmiina. Kun kysyin Myyltä, miksi hän ei perusta omaa eläinlääkäriasemaa, hän tokaisi. En tietenkään. Silloinhan joudun maksamaan hoitajalle palkkaa.
Eilen satoi koko päivän, ja olimme sitten sisätiloisa, oli paljon lapsia ja itselläni aikamoinen päänsärky. Selkä ollut kaksi päivää tosi kipeä ja kävely taas mitä nyt on. Jokin ötökkäkin puri muutama päivä sitten reiteen, kun leikkasin ruohikkoa, ja jalka oli niin kipeä, että kävely alkoi kangerrella, ja sen jälkeen tuo selkä sitten sanoi itsensä irti. Tottakai kun loma alkaa…
Anoppi tosiaan tuli eilen päivällä käymään kun lapet oli päiväunilla ja olikin todella kiva juttu rupatella pitkästä aikaa… vei sitten tytöt minun vanhemmilleni. Hoitolapset kun olivat lähteneet jäimme pojan kanssa ihan kaksistaan. Mies oli koko päivän uuden firman juttuja sopimassa ja tekemässä. Minä sitten pääsen sisutamaan ensi viikolla heidän toimistonsa.
Kun olin imuroinut niin sanoin pojalle, että otan pienet torkut. Menin sohvalle klo:16:30 ja heräsin 18:45. ja olin ihan puulla päähän lyöty. Kuinka ihmeen kauan olin nukkunut? Oho. Mies oli kaksi kertaa yrittänyt soittaa, ja hän oli mennyt sitten myös kissaa katsomaan
Päänsärkyni kyllä meni eilisen nukkumisen johdosta, mutta tänä aamuna se taas on mukana kuvioissa. Otin tuossa kevyen päänsärkylääkkeen ja jospa pääsisi ulkoilemaan tänään, saisi happea. Mokomat sadeilmat. Yksi päivä viikossa riittäisi. Vaan nythän tuo aurinko jo pilkistelee…
Eilen sitten illalla värjäsin pojan hiukset mustaksi. Hänellä on omat hiukset todella tummanruskeat, sellainen leukaan ulottuva polkkamalli, eikä kyllä väriä tarvisi, vaan täytyyhän se. Viime värjäyksestäkin on kuitenkin jo vuosi kulunut ja kiiltoa kyllä kaipasi. Saunoimme siinä sitten. Ekana poika ja sitten me mieheni kanssa, kahden.
Onhan tämä niin outoa, kun niin paljon kahden kesken nykyään. Ihan kuin olisimme eläkeläisiä, joiden lapset jo maailmalla. No hyvää treeniä sille ajalle.
Tänään tuli vain kaksi hoitolasta. Katsovat filmin loppuun ja menemme aamupalalle… Hiljainen päivä tiedossa… Ja aurinkokin vihdoin pilkistelee… Miten ihanaa!!!
Viikonloppu kaksistaan, miten romanttista…
En ole ehtinyt edes kirjoittaa tänne blogiin… Niin kiire on ollut.
Perjantaina lähdimme heti työpäiväni jälkeen hakemaan mummun ja papan kissaa, Minttua. Ja siitä se sitten alkoi. Koko lapsipoppoo halusi tietysti mummulaan kissanhoitajiksi. No mummulle ja papalle se sopi ja ei siinä sitten muu auttanut. Kissa on kyllä todella suloinen pakkaus, ja niin vauva. Kummallista kun olen kisulia nuuskinut, niin se tuoksuu ihan vauvalta… Onko vauvan tuoksu ihmisillä ja eläimillä sama? En minä vaan tiedä, mutta vauvan tuoksu siinä pikkuisessa on. Nyt kun Myy kotona ja olen sitäkin nuuskinut, niin tuoksuu ihan kissavauvalta.
Me lähdimme sitten perjantaina miehen kanssa ulos syömään ja lainasimme elokuvan. Vietimme oikein romanttisen illan kahden kesken.(Enempää en paljasta)
Launataina sitten aloin raapimaan maalia siitä ulko-ovesta josta kerran mainitsinkin, ja sitä hommaa on jatkunut kaksi päivää, ja äsken sitten sain maalin pois. Vielä pientä hiomista tarvitsee tehdä, mutta luulen että siitä ihan mukava tulee… Vanha kunnon 50- luvun ulko-ovi. Mies yritti netistä näyttää uusia ulko-ovia, mutta eihän ne minulle kelpaa, aivan liian moderneja, ja se että pinta on niin sileä, ei sovi minulle…
Kävin eilen illalla viemässä lapsille puhtaita saunavaatteita ja samalla nuuhkimassa kissanpoikasta. Grillasimme miehneni kanssa, mutta ulko syöminen jäi, koska tuli aika kova rankkasade ukkosen jyrähtelyn kera. Toivoin isompaa jyrinää, mutta aika laimeaksi jäi. Maailma oli todella kaunis tummalla taivaalla. Tykkään sellaisesta kunnon ukonilmasta, kunhan ei liian kauaa pyöri kaupungin päällä. Sopivasti. Saunoimme siinä myöhään yön tunteina vielä miehen kanssa, ja ihmettelimme, jos elämä olisi tällaista, ja molemmat olivat sitä mieltä, että mukavaa tämä hiljaisuus on, mutta mukavaa on sekin, että on noita lapsia…
Tänään sitten heti aamusta jatkoin oven kimpussa… Mies ollut koko viikonlopun yläkerrassa, siis päivät, kun illat olemme kyhnäneet kyljekkäin. Ihanaa, yläkerrassa on jo tapahtunut paljon. Tyttöjen uudet ikkunat asennettu eilen, ja seuraavaksi sitten väliseinien rakennusta.
Itse olen nyt suunnitellut kesälomani aikana, että teen verantaan pikkuremontin. Vanhat kellastuneet paneelit, jotka ovat ns. sormipaneeleita hieman leveämmät saavat jäädä. Maalaan ne vain sellaisella kuultomaalilla, joka raikastaa ilmettä. Sitten katsoin jo valkoisen hieman kuluneen näköisen seinävitriinin. Lattiat ovat nyt todella typerää muovimattoa, jonka alla taitaa olla lankut, mutta väriltään oliivin vihreät. Eli mikäli ne lankut haluan, tulee samanlainen hiomisoperaatio eteen mitä oven kanssa, ja niitä oviahan on vielä 2 kappaletta sekä autotallin ovet päälle. Joten raappia saa.
Äitini toi lapset tänään kotiin siinä klo: 15 aikaan ja Myy olikin naama rutussa (tiesin sen). Hän ei olisi tietenkään halunnut lähteä, mutta meillä alkoi Kullanmurun 2 vuotis synttärit 16 alkaen, joten kyllä sitä kotiuduttava vaan oli. Menimme äidin ja tyttöjen kanssa. Papalla oli hieman paha olo ja mieheni jatkoi yläkerran parissa.
Huomenna sitten arki, mutta vain viikon ja sitten alkaa vihdoinkin se kauan odotettu k.e.s.ä.l.o.m.a. Ihanaa, ihanaa… Olen sen ansainnut!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti