Aamun mietteitä

29.5.2008 6.40 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Lapset, Terveys, Kipu

Viikko lopuillaan. Olenkin aika väsynyt. Toisaalta ei viikonloppunakaan sillä tavalla saa levätä. On koululaisten kevätjuhla, on ne ylioppilasjuhlat ja sunnuntaina kummityttömme 20v synttärit. Aloin oikein miettimään, että täyttääkö kummityttö tosiaan jo 20 vuotta. Kyllä se nyt niin taitaa olla. Oho!

Viikko on hurahtanut Myyn kouluterveydenhoitajan luona, ostoksilla ja missäpä muualla kuin ulkona, ulkona ja ulkona. Olen kyllä jo sen värinenkin, että on hieman tullut oltua ulkona. Eli, ei hienojen naisten vaaleaa hipiää, vaan auringon kelottama ruskea hipiä. Sitä se puutarhurin elämä on.

Olen saanut kasvamaan hienosti kaikki kukan siemenet joita olen pitkin kevättä kasvattanut. Tuoksuherne lähtenyt kasvuun ja kaikki muutkin. Kohta siis ulos ruukkuihin. Eilen ostimmekin hieman orvokkeja, petuniaa ja markettaa, mutta olivat vasta osa kukkatarhaa. Alapihan terassi vielä huutaa komistuksiaan. Alapihasta tuli kiva, kun ostimme sinne vielä putarhakeinun. Siinä onkin mukava lukea lehtiä tai painaa päänsä pikkuiseksi hetkeksi tyynylle, kun ilta-aurinko vielä kutittelee nenää. Monet torkut tulee varmasti siinä otettua. On ihanan suojaissassa paikassakin, kaikkien silmien kantamattomissa. Ihana ostos, kannatti!

Ostin eilen itselleni kukkamekon, siis nythän kukkamekot ovat muotia koko kesän, jospa sinne yo-juhliin sen laittaisi. Kaunis mansikanpunainen, jossa vaaleita kukkia, ohuet olkaimet ja polveen asti helma. Keskimmäiselle ompelin taftista ja tyllistä hieman goottihenkisen luomuksen. En nyt tiedä onnistuiko kovinkaan hyvin, näin monien vuosien jälkeen. Kun muuta ei ole tehnyt kun sohvatyynyjä ja lyhennellyt verhoja, mutta iskipä siinä taas hieman sellainen olo, että uuteen makkariin taidan tehdä ompelunurkkauksen. Siitä se voisi taas alkaa.

Myy pääsi kuvis/ taideleirille, joten ensi ma-to on sitten neidillä sellaista ohjelmaa päivisin. Ensi maanantaina on myös se selkälääkäri. Odotan sitä kamalasti, sitten se voipi olla aivan turha reissu, mutta optimistina odotan muuta… Kipuilua on ja oikean jalan toiminnan häiriötä. Eilen leikkasin nurmikon ja tänään siitä taas tietyt paikat muistuttaa… Kolotusta, jomotusta, nipistelyä ja sen sellaista soppaa… Mutta siis ei montaakaan päivää enää…

Tuntuu että hieman kurkku kipeä, saanko nyt sitten vuoden ensimmäisen flunssan? Hm… Emme ole koko talvena olleet sairaina… Lapsilla muutama pikkuflunssa ja siinä se. Oksennustautia ym. emme ole saaneet, vaikka ympärillämme paljon lapsia jotka monetta kierrosta mennyt. Kunniaan hyvä käsienpesu!!! Monilla siinä kohtaan todella pahoja aukkoja…

Siitä tulikin mieleen, että eilen oli esimiehen kanssa kehityskeskustelu. Sain niin paljon postiviista palautetta, että niitä sulattelen. Ihana oli sellaista saada, sen avulla jaksaa työtä taas pitkään hyvin mielin. Hän vihjasikin, että pitäisin ”luennon” muille hoitajille käsienpesun tärkeydestä, syksyn kokouksessa. Hm… Sanoin, että katsotaan… Uskallanko!

Mutta, nyt alkaa työpäiväni! Mukavaa sellaista teillekin, ja jotka eivät mene töihin, niin toivotan mukavaa päivää auringon kera!

Suvivirsi

23.5.2008 22.17 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Puutarhan hoito, Kipu

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tänään se raikui Myyn esikoulun kevätjuhlissa joissa olimme tänä iltana. Kyllä silmän nurkat kostuivat kun katselin minun pienimmän lapseni esityksiä. Hän, minun pienin ja syksyllä jo koululainen… Olen yhä niin hämilläni, että aika meni näin nopeasti, näin hurjan kovaa kiitävää vauhtia.

Kun hoidan päivät 2-3 vuotiaita lapsia ja Myy on esikoulussa, tuntuu että hän on yhtäkkiä kasvanut ihan kamalan isoksi tytöksi, mutta kuitenkin silti hän on meidän perheen se pieni. Ja kun muitakin eskarilaisia katseli, niin ristiriitaista oli, ovat niin isoja ja pieniä yhtäaikaa. Hassu tunne.

Esitykset olivat niin koskettavia ja pikkuiset esiintyivät niin sydämestään, että olisin katsellut hommaa vaikkapa kolme tuntia putkeen tai kauemminkin. Ihania, ihania, olen otettu. Ruusu ja todistus kädessä lähdimme pois. Eskari opelta pääsi kyyneleet… Mutta viikko vielä eskaria, ei se vielä ihan ohi ole.

Ensimmäisellä kesäloma viikolla Myy menee taide- tanssileirille. Ainakin olemme ilmottautuneet, toivottavasti pääsee. Tärkeä juttu, vaikka onkin ihan päiväleiri, eli 4 tuntia neljänä päivänä.

Pikkuinen koiranpentumme on saanut kennelnimen ja hänen silmänsä on auenneet. Pian pääsemme katsomaan pikkuista. Odotamme innolla sitä päivää. Kirjoja on yhä luettu ja oppia imetty kirjoista kuten myös koiranomistajilta.

Nyt viikonloppuna, jos sää sallii, tekisi mieli tehdä pihasuunnitelmani toteutus asteella. Pitäisi ostaa koristekiviä sekä puulaattoja, jotta saan tehtyä sellaisen pienen iltaterassin yläpihalle. Muutaman muun idean kanssa keksin tuossa taas istuessani pihalla. Mies ei ole yhtään niin innostunut näistä minun projekteistani, mutta osaanhan ne itsekin tehdä. En ole niin saamaton nainen lainkaan. Pensaiden siirrossa tosin joudun apua pyytämään, kun jalkani nyt on mikä on, mutta muutenhan en luovuta.

Mielialakin on hieman kohentunut. Olen hieman jättäytynyt muutamasta henkilöstä, joiden kanssa olin jonkin verran, mutta koin, että he lähinnä imivät hyväntuulisuuttani omalla pahalla olollaan ja olemuksellaan, että ”kaikki muut ovat jotenkin outoja, paitsi he” Eli, huomasin että heiltä ei ainakaan saa, mutta menettää todella paljon. Joten nyt olo on paljon helpompi kaikinpuolin.

Kivut ovat olleet nyt hieman aloillaan, olen voinut hieman paremmin… Mutta niin hetkellistä se aina on, joten nautin nyt… Huomisesta kun ei koskaan tiedä.

Mukavaa huomista teille!

Omenapuun kukkiessa

19.5.2008 21.20 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lapset, Puutarhan hoito, Kipu

Meidän yläpihan omenapuu on jo kukassaan. Se on jännä puu kun kukkii aina paljon aiemmin kuin mikään muu pihamme omenapuista. Liekö se, että se on yläpihalla ja ehkä siinä on sitten lämpimämpi. Kaunis se on.

Olen ollut koko viikonlopun ajatuksissa ja kamalan pahalla tuulella. En tiedä mistä johtuu, mutta ärsyttää suunnattomasti ihan kaikki asiat. Lähes jokaisen naama ja se mitä joku sanoo. Ihan suunnaton ärsytys päällä. Ainoastaan hoitolapsille olen ollut hyväntuulinen, mutta omat lapset jo välttelee minua. Mistä lienee johtuu, en tiedä, en todellakaan. Ehkä kipuhelvetti vie jo mennessään…
Viikonloppuna sain nyhdättyä vadelmantaimia yhdestä paikasta irti ja sain ne istutettua toiseen paikkaan. Istutin ne meidän ja naapurin raja-aidaksi. Niistähän kuitenkin kasvaa mukavan tuuhea aita. Heidän ja meidän terassit ovat juuri siten, että jos yhtäaikaa oleilemme niin näkee toinen toisilleen. Ei se mitään sinäänsä haittaa, mutta kivempi, että jonkinlainen ”aita” pihojen rajalla on.

Mies sai laitettua alakerran varastohuoneeseen lisää hyllyjä, josko saisin ne tavarat siististi laitettua takaisin sinne ja paikat kuntoon. Jotakin jo sinne sain laitettua, mutta hujan hajan siellä vielä on… Mutta aikaahan tässä on, ja en saa kamalan urakkaluontoisia hommia edes tehdä tuon selkäni takia. Joten rauhassa laitan, tulee siten siistimpääkin. Katsoin myös kirpparitavaraa… Varasin kirpparilta pöydän. Varsinkin pojan vaatteita on mahdottoman paljon. Hänellä on ollut n. 2 vuotta mustakausi, joten kaiken muun väriset jouti sitten kirppispussiin. Ihan käyttämättömiäkin vaatteita.

Aamupäivällä oli Kullanmuru äitinsä kanssa meidän pihalla leikkimässä. Hauskan näköistä kun viisi niin samanikäistä touhuaa mennä edestakaisin. Mainioita pikkuihmisiä!

Tänään iltapäivällä sain sitten leikkimökin raivattua myös siistiksi. Pyörittelin ja ihmettelin, että minne sitten laitan kuokat ym. jos leikkimökin tyhjentää sen oikeaan käyttöön ja tulin siihen tulokseen, että puutarhavaja on saatava. Mies kyllä repii pelihousut näihin minun projekteihin. Saa kyllä vielä hepulin. Minulla on nykyään koko ajan joku projekti meneillään. Huh, huh… Itsekin välillä ihmettelen, että näinkö minusta sitten kehkeytyi kuitenkin varsinainen omakotitaloihminen. Kyllä, sellainen kyllä olen henkeen ja vereen…

Viikonloppunakin kun kiukutti, niin sateessa istutin ruohikkoa, tein mansikkamaata ja niitä vadelmia istuttelin. Hyvää terapiaa tuo puutahanhoito, vaikkakin, nyt se ei helpottanut kiukkuiluun.

Leppoisampaa viikkoa teille

Tärkeä kutsu

15.5.2008 18.43 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Lasten kasvatus

Tänään sain mukavan soiton. Päiväkodista, jossa aloitin tämän lastenhoitaja”urani” soitti eräs lastenhoitaja ja sanoi ”Sinä ja minä olemme saaneet ylioppilasjuhliin kutsun”. Jestas… Olin aivan äimäkällä… Minut kutsunut joku lapsi, jota olen siellä hoitanut vuonna 1991! jestas. Kyllä, kutsu tuli ja me päätimme lähteä sinne moikkaamaan pientä tyttöä, josta on kehkeytynyt lähes aikuinen nainen. Hieman jännittää. Tämä perhe oli oikein mukava! Kiva päästä vierailulle. Tuli hyvä mieli.

Saimme myös kutsun tämän päiväkodin 20 vuotispäiviin, tosi mukava nähdä tuttuja. Mukavaa. Luulin, että meillä ei ole mitään juhlia koko kesänä, mutta nyt niitä sitten on kertynytkin. Miehen isän puolen sukujuhlatkin ovat nyt kesäkuussa, joten ehkä täytyy ostaa uusi leninki ja kengätkin ehkäpä. Hm. No muutama viikko aikaa vielä ensimmäisiin bileisiin. sinne Kiinaan häihin emme nyt kuitenkaan aio mennä.
Olen sellainen että ensin innostun ajatuksesta ja kun juhlapäivä on, niin lyön jarrut pohjaan ja iskee ”ei oikein jaksaisi” vaihe. Mutta jos nyt tsemppaan oikein kovasti.

Myy oli viime yön mummulla ja papalla ja äsken neiti kävi hakemassa lisää kimpsuja ja kampsuja ja aikoo olla vielä toisen yön. Taitaa tytöstä tulla kuten minä olin pienenä. Mummun ja papan tyttö ja olin kaiket kesät murkkuikään asti mummulla yötä. Pakkasin koulujen loputtua laukun ja tulin syksyllä takaisin kotiin. Tosin mummulaan oli matkaa n. 1½km, joten kävin välillä kotona kääntymässä. Keskimmäinenkin oli viime yön kaverillaan ja oli vain poika kotona.

Hoitolasten kanssa on aika mennyt mukavasti. Uusi poika on ollut nyt 6:tta päivää hoidossa ja ihmeellistä, aivan kun hän olisi ollut aina täällä. Niin hyvin pieni on sopeutunut ja rytmin sisäistänyt jo nyt. Ihana nähdä kuinka lapsi vain tupsahtaa joukkoon ja on kuin kotonaan. Meillä on kyllä ryhmän kanssa mielettömän seesteistä, rauhaisaa ja touhukasta. Erittäin mukavaa… Ja kuiskaan ( selkä ja jalat aika rauhaisat) joten niistä ei sen enempää. Joten, minä nautin nyt!

Ulkona näyttää aurinkoiselta, vaikka onkin viileä, joten taidanpa tuon ukkokullan kanssa käydä kävelyllä ja kerätä pienen kimpun kieloja metsästä! Kaunista tulevaa viikonloppua!

Kohta amputoitava

12.5.2008 22.50 | si27 | Yleistä, Elämää, Lapset, Terveys, Kipu

Viime yö oli hulluakin hullumpi. Itse olisin voinut ilmottautua johonkin sairaalaan, jos joku harjoittelija tarvisi potilasta, jolle voisi tehdä amputoinnin. Sellainen tuska jyylsi kinttuja. Onkohan tämä luumätä? Mätä ainakin… Ei tämä muuta voi olla. En nukkunut kun aamusta kaksi tuntia. Jos hieman olisin nukahtanut niin Myy vingahteli huoneessaan kun siitepölyallergia kaiketi jo hengitysteissäkin. Kuulostelin, että hengittääkö ja lapsi oli tosi levoton. Nenä tukkoili ja kurkku kumisi. No, kaiken härdellin keskellä mies sitten aina kuorsasi. Niin hän tuli nukkumaan vasta lätkän jälkeen. Mutta siis kamala yö… Hirveä!

Koko päivän pidättelin itseäni hereillä. Tuulinen ilma onnekseen raikasti aina oloa… Mutta kun pysähtyi, tuntui, että tulitikut laitettava luomien väliin.

Myyllä oli eskarin kanssa retki leirirannalle. Äitini lähti tytön kanssa sinne. Siellä järven rannalla oli ollut älyttömän kylmä, eikä ollut ollut mitään ohjelmaa. Omituista!!! Myy oli todella väsynyt, kun yö mennyt valvoessa, kun neiti sieltä saapui. Kävi mummun kanssa vielä terveyskeskuksessa vaihtamassa allergialääkkeet ja toivotaan että nyt sitten olisi tehokkaammat.

Iltapäivällä otin Myyn kainaloon sohvalle ja nukahdimme puoleksi tunniksi sikeään uneen, kun neiti heräsi, hän oli tosi punakka ja nuhainen. Mittasin kuumeen ja olihan sitä ripaus. Meille sen verran, että kotipäivä. Saa rauhassa huilita. Saattaapi olla että tuo allergia tekee kuumettakin. Katsoo nyt.

Saunottiin miehen kanssa ja hän taas alkaa katsomaan lätkää… Yök, yök… Ja minä menen lukemaan koirankasvatuskirjaa… Olen jo muutaman lukenut. Ja sitten unta nuppiin… Toivottavasti erilainen yö kuin edellinen… Jalat ainakin aika hyvät nyt. Mukavaa viikkoa!!!

Pistosahaa, porakonetta, naulapyssyä…

10.5.2008 21.09 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lapset, Puutarhan hoito, Kipu, Selkä asiaa

Aloitetaan hyvästä työstäni. Perjantaina tuli mitta täyteen ja soitin yksityiselle lääkärille, tarkemmin sanottuna ortopedille ja varasin ajan. 2.6 sitten pääsen hieman tarkempiin tutkimuksiin, tai ainakin kovin sitä toivon. Alan olla todella uupunut tähän kipuun. Pitäkää peukkuja, että jotakin tapahtuisi, vihdoinkin!!!

Tänään launtaina olen lopultakin saanut paljon aikaiseksi, siis todella paljon. Mies alkoi aamusta kaivamaan sadevesiputkia ylös, jotka olivat pahoin routineet ylös ja koska hiekkalaatikko on putkien päällä, niin minä ja poika sitten purimme hiekkalaatikon osiksi ja siitä alkoikin oma hommansa. Sain jopa käyttää pistosahaa, kun lautoja lyhentelin. Sitten taas jatkoimme kokoamaan sitä uuteen paikkaan. Naulakone, porakone ja muut systeemit käytössä ja hieno tuli. Poika auttoi kovasti minua siinä hommassa ja täytyy sanoa, että olen aika ylpeä meistä kahdesta.

Keskimmäinen teki sillä välin ruokaa. Paistoi jauhelihan ja teki salaatin. Söimme sitten tortilloja. nam nam. Taitava tyttö siis minulla.

Kun olimme saaneet massut täyteen hommat jatkuivat. Tein loppuun miehen hieman aloittamaan runkoon hienon kaarisillan, jonka asensimme sitten meidän tontin ja ns. palokujan väliin. Siitä tuli kyllä tosi hieno. Ehkä toiselle puolelle kun osaisi vielä tehdä kaiteen. Laitan siitä kuvan joku päivä.

Mies on ahertanut kaivuun kimpussaja kesken vielä on. Piha on siis avattu putken kohdalta ja aika hommahan siinä on siistiksi sitä taasen laittaa… Mutta pieniä muutoksia sitten samalla. Hiekkalaatikon vanhaan paikkaan voisi tehdä pienen terassin, iltapäiväteelle. Sopisi siihen mainiosti. Uusia ideoita pukkaa taas.

Eilen illalla tapahtui aika kamala juttu. Myyllä kun on koivuallergia (ei testattu, mutta kolmisen vuotta se itse havaittu ja lääkitty) niin illalla 22 aikaan hän tuli huutaen, ett ”silmät pullahtaa ulos päästä” ja totta!! Myyn silmien alaluomi oli pullahtanut ulos sellaisen harmaana massana. Nenä ja huulet olivat turvoksissa ja kurkkua ahdisti. Mies antoi kylmäkäärettä paksuihin silmiin ja minä soitin ensiapuun. Meidän pienellä paikkakunnalla siihen aikaan ei päivystystä ole, olisi 45 minuutin matkan saanut vielä ajella. Mutta hoitaja sanoi, että tunnin verran katsoo, mahtaako silmien turvotus ja muut oireet lakata, elleivät, niin sitten vastaanotolle. Luojan kiitos oireet alkoivat helpottamaan.

Myy on jo monta viikkoa ollut oireinen ja saanut histeciä ja silmätippoja, mutta tuo oli jo kamala kohtaus. Nukuin sitten Myyn kanssa meidän makkarissa ja mies pääsi vanhaan ”hetekkaan”. Hyvin hän siinä oli nukkunut. heh.

Mutta nyt saunaan , jotta huoemenna olisi puhtaampi olo. Bikinit olivat tänään ekaa päivää käytössä ja saas katsoa, onko jo rusketusrajat. No solarium tietty hieman tehnyt tehtäväänsä, mutta kuitenkin.

Mukavaa huomista äitienpäivää!!!

Myyn kouluun tutustumispäivä

7.5.2008 11.05 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset, Terveys, Kipu, Selkä asiaa

Tänään menee Myy tutustumaan kouluun. Tosin hän käy siellä samassa paikassa esikoulua, joten kamalan suuri hyppy tuntemattomaan se ei ole. Lähden tunnin kuluttua hakemaan häntä eskarista ja jäämme sitten tutustumiskäynnille.

Nyt olen siis yksin, ihan yksin… Viimeinen vapaapäivä meneillään, enkä ole saanut siis aikaseksi oikeastaan juurikaan mitään. Jonkinlainen alavireys on nyt käynnissä, vaikka on valoa, aurinkoa, vihreyttä jopa lämpöäkin ollut, niin olen hieman turta. Mistä johtuu, en tiedä, vaikka kaikkea kivaakin on tulossa…
Yksi syy on tuo kipu… Ainainainen seuralainen, johon olen oikeasti nyt aivan mittaani myöden täynnä… En meinaa jaksaa sitä. Yöt ovat jotakin aivan kamalia. Tuntuu ettei enää selkä, vaan myös jalat. Lonkat ovat tulessa jatkuvasti, vaatteet raapivat mukamas reisiä. Liikkuminen on hankalaa aamuisin ja istumisen jälkeen. En tiedä mitä pitäisi tehdä, vaiko enää yhtään mitään. Antaa olla ja katsoa, miten käy… Voimat ovat lopussa. Ehkä siksikin alkaa mielikin pikkuhiljaa hiipua syvyksiin.

Mutta, siis mukavia asioitakin on tapahtunut, tämähän on vain minun omaa sotaani kipua vastaan, jota muut eivät huomaa, ellen mainitse, tai ala liikkumaan, silloin puolisokeakin sen huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.

Eilen nimittäin kävi Myyn kummitäti kolmen koiransa kanssa. Aamusta kävimme metsässä seikkailemassa ja sitten koko päivän olimme meidän pihalla koiruksien kanssa. Ja kyllä nauttivat koirat, kuten lapsenikin. Hommaa riitti, juokua, iloa ja haukuntaa. Hänellä oli mukana myös uusi pentukoiransa, söpö kuin mikä.
Nyt voinkin paljastaa, että meille on tulossa vihdoinkin koira. Sitä olemme nyt miettineet ahkerasti koko kevään. Käyneet läpi mahdollisia ”vähemmän allergisoivia rotuja” vaikka, kyllä tiedän, kaikista voi tulla allergiaa, mutta olemme nyt löytäneet muutama kuukausi sitten kasvattajan, jolle syntyi 3 vko:a sitten neljä pentua yhdelle koiralle. Ja toissayönä taisi syntyä sitten mahdollisesti meidän pentu, toiselle nartulle. Eli kaksi koiraa oli tiineenä ja koska ensimmäisessä pentueessa oli vain yksi narttu ja kolme urosta ja narttu oli varattu emonsa kaveriksi, niin odotimme tätä toista pentuetta mahdollisien narrtujen takia. No, sieltä sitten syntyi kolme urosta ja kolme narttua.

Narttu siksi, koska rajanaapurissa on narttu, kulma naapurissa on kaksi narttua ja lähitalossakin narttu. Uroksella olisi aika kova vietti lähteä pihalta… Mutta, väreistä en vielä tiedä, enkä kuvia saanut. Olemme ajatelleen tummaa pentua, joten toivottavasti näissä nartuissa on tummia. Rotua en vielä paljasta…

Tämä pentue syntyi siksikin meille sopivasti, koska luovutusikä olisi juuri minun kesälomani alkuun, ja lomaahan minulla on 6 viikkoa. Pikkuinen saisi rauhassa tutustua vain omaan perheeseen ja kotiin, eikä heti vilistäisi siten hoitolapsia. Pääsisimme paremmin alkuun… Joten semmoisia. Koirakirjoja on siis koko kevät luettu niin ääneen kaikille kuin itsekseen, ja vinkkejä ja neuvoja otettu vastaan. Ja niitä saa täälläkin jaella. Mutta uskon, että moni asia koiran kanssa on sama kuin lapsen kanssa. Rajat, rakkaus, turva ja oikeudenmukainen kohtelu. Uskoisin niin. Ainoastaan lasta ei nameilla lahjota kun tekee asian oikein.

Sellaisia juttuja… Mutta nyt menen valmistautumaan kouluun tutustumiseen! Mukavaa loppuviikkoa, se on sitten minulla huomenna työpäivä!

Aurinkoiset vaparini

1.5.2008 22.04 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Puutarhan hoito

Kuvassa vielä kuva keskimmäisen huoneesta. Hieman eri kohdasta kuin edellinen kuva.

Olen vietellyt vapaita. Mikä hienointa, ilmat olleet mahtavat. Aurinko porottanut ja olen siis ollut aikalailla ulkosalla. Hienoa on ollut myös se, että olen ollut jopa yksin muutamia tunteja, kun koululaiset olleet koulussa ja Myy 4 tuntia esikoulussa. Ensi viikon kolme vaparia pidän myös Myyn kotona. Mutta ihan tarkoituksella olen oleillut hieman yksin. Siihen kun ei ikinä ole muuten mahdollisuuksia.

Olen puuhastellut pihalla ja vain oleillut lukien lehtiä siellä. Olen myös käynyt kaupoissa, ihan tässä lähinurkilla vain, mutta kuitenkin. Mitään tähdellistä en ole kuitenkaan loppupelissä saanut aikaiseksi ja se hieman kyllä harmittaa. Vaikka ei kai sitä aina niin tarvitse kaikkea touhuta, mutta luonne kun on sellainen, ettei viitsisi hukkaan heittää hyviä vapaapäiviä, jolloin voisi jotakin hyödyllistä tehdä. Sellainen olen minä. Paljon olisi puuhattavaa kuitenkin…
Keskiviikkona oli koulussa ”naamiaiset” tai aiheena oli tanssiasu… Keskimmäinen pukeutui pinkkiin pukuun ja Myy valkoiseen. Poika ei pukeutunut. Myy sitten voittikin heidän eskariryhmän parhaimman asun, vaikka ihan tavallinen tyllihame se oli, mutta hienoa niin. Vappujuhlan jälkeen riensimme kampaajalle. Myyn hiuksia hieman tasoiteltiin, jotka ylettyvätkin jo lantioille saakka. Pitkät siis ovat. Neiti kun istuu lattialla, niin hiukset osuvat lattiaan. Kerran yksi hoitolapseni sanoikin ”Myy, sulla on todella iso tukka” . Aika hauskasti ilmaistu.

Tänään olimme katsomassa vappumarssia… Pyörittiin siellä lähinnä tuttuja moikkaamassa. Kullanmuru perheineen oli siellä myös ja lapset saivat töttöröt kiskalta… Kamalan kalliita ovat. Pyöräilimme hieman marssin jälkeen ja kävimme mummulla ja papalla kahvilla. Myy hieman varovaisemmin leikki Minttu kissan kanssa. Ehkä sormi muistuttaa asiasta. Tänään loppui antibioottikuuri ja sormen haavauma on nyt umpeutunut hyvin. Joka ilta olemme sen avanneet ja puhdistaneet ja uusi side sitten päälle. Avoin kohta oli n. peukalonpään kokoinen aukile… Aika hurjan näköinen, kun lihasmassa sieltä pilkisti ulos. Yöks! Mutta paranemaan siis on jo.

Ostimme viime viikolla grillin, kaasugrillin, perinteisen pallogrillimme tilalle ja sitä on sitten grillattu. Eli ruoka ollut lähes siis ulkoruokailua. Nam. Hyväähän se on, mutta tuo vatsan seutu. Plääh… Se kasvaa tuota menoa. Olemme tuota grillipatiota tuossa muutenkin laitelleet kuntoon. Meillä on aika iso puualue ja siihen hankimme nyt uudet seinät, sellaiset ritiliköt. Yksi päivä kävimme varaamassa uudet puutarhakalusteet, sellaiset joihin mahtuu vihdoinkin kuusi henkilöä. (Tulevat huomenna tai ensi viikolla). Tänään pesimme grillikatoksen lattian ja sitten käsittelemme sen sillä semmoisella, mitä se sitten on? Heh, sellaisella, joka antaa siihen hieman väriä. Kiva tulee… Mukava se on ollutkin, mutta aina vain paranee…

On se kiva kun kesä tekee tuloaan Nauttikaamme! Hyvää viikonloppua!