Maalari maalasi taloa…
Minä se sitten aloitin sunnuntaina tosiaankin raivata olohuoneen tavaroita pitkin taloa ja maanantaina sitten aloitin maalaushommat. Isot lähtivät koulutielle. Hyvä niin arki tekee hyvää ja rytmi myöskin.
Eli maanantaina katkesi tässä talossa nettiyhteys ja myöskin tv sulkeutui. Lapsista se oli kauhean ihmeellistä, mutta äkkiä tottuivat ja kaikenlisäksi ulkoilivat tosi paljon. Eli minä olen kulkenut tähän päivään asti remonttivaatteet päällä.
Muutaman kerran meinasi itku päästä, kun katselin pinkopahviseiniä, jotka kupruilivat ja ties vaikka mitä. Onnekseen äitini nappasi Myyn mukaansa ja tämä jäi sinne yöksikin. Tyttö on palautettu tänään kotiin. En olisi ollut hyvää seuraa pienelle, kun koko ajan olen todellakin vain häärännyt. Iltapäivisin olen tajunnut että voisin jotakin syödäkin. Joten hyvä dieetti tämä ollut, täytyykin käydä vaa’alla. 
Tänään sitten mies tuli klo:14:00 kotiin, jotta pääsimme naputtamaan laminaatia, ja kiltisti minäkin sitä vain tein… Lupasin miehelle, etten keksi yhtään mitään nyt remontti nimistä juttua… Jotta tuo yläkerta valmistuu. Hyvä puolihan tässä on, että tämä keskikerros on nyt sitten vessoja myöten remontoitu. 
Niin, laminaatin laitto onnistui. Äsken laitoimme huonekalut paikoilleen ja huomenna sitten Myyn kanssa asetamme esineet paikoilleen jne… Huomenna kyllä aion sitten olla lasten kanssa todella paljon, ja Myyn kanssa koko loppu lomamme. Meillähän sitä vielä on.
En ole siis lasten kirjoja päällystänyt, en yhtään mitään muuta tehnyt, kuin maalausvälissä käynyt ripustamassa pyykkejä kuivumaan ja tänään leikkasin nurmikon. Se oli aika hienoa aikaa, missään ei ollut ketään. Kaikki oli kouluissa ja töissä, minä vain yksin palloilin. Joten nurmmikkokin leikattu…
Kertoilen tästä vielä huomenna lisää… Nyt olen niin väsynyt, että kallistun tuon miehen perässä nukkumaan… 3 yötä olen nimittäin nukkunut aivan jossakin muualla, kuin mieheni vieressä… Siitä lisää huomenna… zzzzzzz
Arkea ja lomaa
Huomenna alkaa lapsilla koulu. Keskimmäisestä neidistä on kiva aloittaa, mutta poika sanoi, että no ihan ok. Myy jää vielä kanssani lomailemaan. Tai huomenna emme ainakaan lomaile, periaatteessa, sillä olohuone on tänään raivattu siihen kuntoon, että tela suhisee huomenna.
Tämä päivä alkoi sateen ropinalla, mutta sade ei kauaa kestänyt kun jo aurinko pilkisteli ja riensin heti pesemään ikkunoita… Sain sen homman tehtyä, niin sitten synkkeni, ukkosteli hieman ja ropisi aika reilusti. Mutta se ei haitannut, sain tosiaankin kaikki olohuoneen tavarat pakattua pahvilaatikoihin. Menin myös jätesäkin kanssa ympäri huushollia, ja heittelin kaikkea turhaa pois. Sitä aina kertyy vaikka kuinka yrittää pitää rojut loitolla.
Kun olohuone urakka oli tehty, tytöt pesivät perunoita ja teimme Cajun uuniperunoita ja joku lihakönttikin oli siinä sitten tarjolla. Possua taisi olla ja hyvää olikin. Nam, nam… Lähdimme ruuan jälkeen sitten Minttu kissaa katsomaan mummulle. Kuinkas siinä istuskelin sohvalla ja Minttu siinä pesi masuaan ja katselin, että ihan kuin siellä olisi näkynyt miehiset vehkeet… Niitä siinä hieman tiirailin tarkemmin ja kyllä vain, uroshan tämä Minttu on melko varmasti.
Olimme siellä jonkin aikaa ja kotiin tultuani menin istuskelemaan verannalle maalikartta kourassa. Myy jäi mummun ja papan seuraksi vielä muutamaksi tunniksi ja mummu sitten toi tytön kotiin. Minä tosiaankin tiirailin maalikarttoja ja löysin sieltä sitten sopivan olohuoneen värin. Maalaan sen aika vaaleaksi, en osaa tarkallaan selittää mihin taittuva vaalea on, mutta ajattelin, että sitten saa muilla jutuilla tuotua väriä. Verhoilla, torkkupeitoilla, sohvatyynyillä yms. Pari huonekaluakin sitten lentää pois mm. tietokonepöytä menee vaihtoon sekä videokasettikaappi.
Mies on koko viikonlopun viettänyt yläkerran rempan parissa, ja hyvä niin… Kohtahan siellä sitten minullekin on tekemistä, kun tuon maalaustaidon nyt sitten osaan ja intoa on riittänyt. Pääsen sitten avustustehtäviin.
Onpa täällä hiljaista, lapset menivät ihan vapaaehtoisesti ajoissa nukkumaan. Varsinkin keskimmäinen oli todella tarkka, että sitten koulu alkaa virkeissä merkeissä, hän haluaa ajoissa nukkumaan. No, hyvä niin, että ei ainakaan ensimmäisenä iltana tarvitse patistaa nukkumaan, sitä kun saa pitkin syksyä ja talvea sitten taas tehdä.
Mutta, kaikille koulun aloittaville, mukavia koulupäiviä ja työn aloittaville työniloa ja lomalaisille rentouttavaa lomaa… Minä yritän sitten vielä ehtiä rentoutumaan, kunhan tämä viimeinen etappi purkissaan.
Veranta toiselta seinältä
Ratsastamassa oli ollut mukavaa… Huomiseksi ovat suunnitelleet kalastusta papan ja mummun kanssa… Ja minä aion sitten alkaa tyhjentämään olohuonetta. Se alkaa sitten, sen maalaus. Ihanaa!!! Mies lupautui sitten laittamaan laminaatin.
Hän on koko päivän touhunnut yläkerrassa ja minä pessyt ihan kamalasti pyykkiä, ainakin kolme koneellista, kuivattanut ne ulkona narulla ja viikannut jo kaappiinkin. Autoin tyttöjä kyllä siinä leikkimökin maalauksessakin. Sitten tytöt innostuivat vielä imuroimaan auton, pesivät sen sisältä ja ulkoa. Kyllä kelpaa huristella. Siinäkin olin lähinnä apulaisena.
Selkä kyllä vihoittelee, kun koko päivän olla huushollannut ympäriinsä touhuamassa, mutta mukavaa on ollut ja paljon saanut aikaseksi. Jotenkin tuntuu, että nyt kun 2 viikkoa lomaa, niin kiva saada tehtyä paljon hommia, jotta loppuloman saa sitten huilia. Tasapainottelua nääs.
Ikkunat aion pestä huomenna, ellei kauhean huonoksi sää muutu. Tekisi mieli vielä tehdä sekin homma tänään, mutta jätän sen huomiseksi. Vaikka loman alussa pesin ne, niin tuo hiekkatie sen verran taas pölissyt että harmailtahan ne näyttävät.
On tullut juteltua molempien naapurienkin kanssa tänään kovasti. Höpisty ja löpisty… Ihmetelty maailman menoja. Kuulin tänään todella surullisen uutisenkin, ja pisti taas miettimään tätä elämän ainutlaatuisuutta. Joten surunvalitteluni heille, joille tämä tapaturma kävi…
Kohta saunaa, puhdistautumaan…
Verannasta vilahdus
Iltapäivällä sitten menimme paahtumaan kolmeksi tunniksi rannan lämpöön, ja sitä kyllä riittikin. Uitiin ja nautiskeltiin paahteesta. Haaleat ihonvärit ovat nyt historiaa. Myy osaa nyt metrin verran uida ja sukeltaa hienosti. Olimme aika poikkinaisia kun kotiuduimme. Ei se laiskottelukaan niin helppoa ole.
Illalla sitten tytöt lähtivät vielä mummun ja papan kissaa katsomaan ja leikkimään sen pikkupedon kanssa. Kilon painava pötikkä jo. Tykkää kovasti ulkoilla tyttöjen kanssa ja pyydystelee kärpäsiä. Mummu on laittanut vanhaan ammeeseen vettä ja siellä pikku käpälä loiskuttelee välillä, niinkin on käynyt että molskista vaan ja kissa tipahtanut ammeeseen. Aika hauska näky!
Tytöt olivat ilta seitsemään asti mummulassa ja poika lähti kaverin kanssa elokuviin, sitä uutta Simpsonia katsomaan ja me miehen kansa grillailtiin. (Vihdoinkin kun sain miehen ajoissa kotiin). Kullanmuru (veljeni lapsi) perheineen tuli sitten kylään. Oltiinkin koko ilta ulkona pihaterassilla istuskelemassa. Juotiin siellä kahvit ja teet pitkästä aikaa. Kullanmurulla riitti tekemistä, hame hulmuten hän kirmaili nurmikolla. Niin kuuma ollut nyt, että terassilakaan ei ole kovin viihtynyt. Kumma juttu. Mutta eilen tosiaan pitkästä aikaa oli siellä mukava istua ja viettää iltaa.
Lapset alkoivat pikku hiljaa kotiutua ja mummu toikin Myyn kotiin. Istui siinä meidän kanssa myös iltaa. Pappa oli jäänyt kotiin lepäilemään. Oli lepopäivä hänellä.
Illalla siinä katsoimme vielä tyttöjen kanssa erään kotimaisen elokuvan. Aika mielenkiintoisen erikoinen olikin. Poika meni enolle yökylään.
Nyt kolisee yläkerrassa mukavasti. (sielua hipoo) Mies tekemässä remonttia. 
Mukava kesäpäivä
Päivä alkoi näin… Olin suunnitellut, että tämän viikon nukun vaikka kahteentoista. Mikään eikä kukaan saa minua häiritä. Kun ensi viikolla alkaa lapsilla koulu ja joudun taas heräilemään aikasemmin. Niin nyt nukkuisin mieluusti tämän viikon niin pitkään kuin ikinä haluan.
Vaan kuinkas on käynytkään. Eilen aamulla ovi rytisi puoli kymmeneltä kun poika tuli enoltaan yökylästä. (ajatelkaa puoli kymmeneltä pitää herätä )
Postimies siellä, siis postinkuljetusauton tyyppi. Avasin oven… Hän sanoi, että oli kolme kertaa yrittänyt soittaa, ja oveakaan en meinannut avata… Mumisin, että ”Olen kesälomalla ja herään arkena aina kello kuusi…” Pyyteli hän anteeksi… Harmitti, harmitti… Tytötkin siihen sitten heräili. Niin, postimies sitten sanoi, että haluanko paketin ja sanoi jonkun summan. Kuulin, ja luulin, että joku postin kantosumma siis vain ja 8e. Seisoin kymppi kourassa siinä kun hän toi paketin… Äijä tokaisi, että ”Ei kun 87e” Joo, siinä sitten kaivoin unisena rahaa, eikä ollut kuin 50e… Niin Myy siinä kurkkasi ja viisaana sanoi ”Lainaan sulle äiti”. Ja kyllä, neidillähän aarrelaatikkossa taitaa olla toista sataa euroa…
Ja arvaatkaapa mitä siellä oli? No, vihdoin se ihana vitriini ja hattuhylly verannalle. 
No, paketin avaamisen jälkeen tein ruuan valmiiksi ja lähdimme rantaan. Poika jäi taas kotivahdiksi ja me mimmit ajelimme autolla, jossa ei vilkut toimineet. Ihan uskomattoman kamalalta tuntui ajaa autoa, jossa ei vilkut toimineet. Ihan kuin olisi jotakin suurta rikosta ollut tekemässä… No, on se vaarallistakin tietysti ja hävetti joka risteyksessä hymyillä blondimaisesti muille, että ”Sorry, vilkkua ei ole”. Kääk… Pakko saada pian ne kuntoon. Onnekseen rannalle on aika hyvä reitti ja lyhyt matka, jonka menisimme mieluusti pyörälläkin, mutta se tavaramäärän rahtaaminen on aika hankalaa touhua.
Köllötimme rannalla, tytöt uivat ja jonkin ajan kuluttua köpötteli paikallislehden toimittaja paikalle… (Saman lehden vielä, jonka rantafestarikuvassa hymyilin jokin aika sitten) Teki meistä rantajutun ja otti kuvankin. Että pikku, pikku bikeineissä nyt sitten ollaan kuvassa.
Oli mukava rantapäivä kaikenkaikkiaan. Nahka se vaan saa väriä ja syksyksi saa aurinkoenergiaa kerättyä mukavasti. Hymyilytti siinä rantamatkalla, kun päästin työkavereita suojatiellä ylitse. Että heh hee, tehkää te vain työtä… No, enhän minä mitenkään ilkkuva ole, mutta pakko sanoa, että aika hyvään saumaanhan tämä loma kaiketi osui.
Illalla sitten menimme Myyn eskariin tutustumiseen. Ihan hirveän paljon on pikku eskarilaisia, että kaksi ryhmää tuli tähänkin kouluun. Keskimmäinenkin halusi tulla mukaan reissuun ja pojalle yökötteli kotiin tultuamme, että olipa kamalaa olla koulussa. Silti halusi vaapaehtoisesti mukaan.
Myy oli oikein esimerkillinen eskarityttönen. Hänen ryhmään tulee kolme ennestään tuttua. Yksi tyttö ja sitten kaksi hänen läheistä poikakaveria. Hän sanoikin, että kiva kun ovat samassa ryhmässä… Muutenkin otti ison tytön elkein koko systeemin. Iso tyttönen hän jo onkin… Eli hyvin meni se reissu. Samassa koulussa jossa on Myyn eskari, niin molemmat sisaret vielä jatkavat kouluaan. Joten kovin turvallistahan siellä on oleilla.
Saunoimme ja seurustelimme illansuussa. Kun tuo mies on nykyään niin paljon poissa, että lapsillakin sitten kertyy sitä asiaa niin paljon päivänmittaan. Mokoma yrittäjä kun nyt sitten on.
Aurinkoista loppuviikkoa!!!
Kiva kun on kesäloma
On se vaan hienoa että on kesäloma.
Viime yönä sitten paukamat nousivat jälleen, kädet turposivat, jouduin ottamaan sormukset pois, kutisin ja vaikeroin ja aamulla ne olivat tipotiessään… Mikä ihme se oli? Ensi yötä jännityksellä odotan, miten mahtaa käydä… Inhottavia.
Mutta siis me tyttöjen kanssa ollaan kolmena päivänä oltu uimarannalla. Itsekin olen nyt uinut kahtena päivänä. Eilen olimme 2 ½ tuntia ja tänään reilun 3 tuntia. Ihanaa tuo rantaelämä. Nautin siitä niin kovasti, samoin tytöt. Harmittaa tuo poika, joka ei viihdy uimarannoilla. Kotona sitten lojuu kaiket päivät tylsistyneenä.
Eilen hän tosin pesi meidän matot. Maksoin hänelle toki hommasta. On se sen verran kova urakka, mutta hyvin suoriutui.
Huomenna menemme taas rannalle viettämään päivää. Mukava kun taas ihonkin väri tummentunut, näyttää niin terveeltä tuo iho, kun ei sellainen haalea ole.
Huomenna illalla on jännää Myyllä. Hänellä on esikouluun tutustuminen. Jännittää kyllä minuakin. Aurinko päiviä teille kaikille!!!
Apua…
Taidan olla allerginen hammaskorulle… Olen aivan läikikäs…. ns. nokkosihottumaa koko kroppa täynnä, huulet turvoksissa ja naama muutenkin paisuu, paisuu… Iik! Kutinaa kauttaaltaan ja punaisia paukamia… Siis hurjaakin hurjempi näky. Hieman kuumettakin. Ja lähin sairaala 45 km:n päässä… En millään viitsisi yötä myöten sinne lähteä, odottelemaan 5 tunniksi, jotta pääsisi vastaanotolle
Joten jos minusta ei enää kuulu, olen yöllä tukehtunut mokomaan allergiseen reaktioon. Se leviää koko ajan. Lapset ovat jo hieman paloissaan, mutta yritän sinnitellä aamunkoittoon.
Voiko noin pieni koru tai sen liima todellakin aiheuttaa tällaisen reaktion? Luultavasti, se on ainoa uusi asia, joka minussa on. En ole syönyt mitään epätavallista tms. Mielenkiintoista! Toivottavasti tytölle ei tule tätä…
Terkuin paukama mami
Reipas minä
Olen kyllä nyt niin tyytyväinen itseeni… Pakko kirjoittaa heti tänään, huomenna tuskin pystyn edes liikkumaan. Olen tehnyt niin hirveästi pihahommia, että en taida edes itse uskoa moiseen.
Eilen trimmasin ojat, pensaiden ja aidan vieruset ja kaikki missä vähänkin hapsotti ruohoa. Pesin kolme koneellista pyykkiä ja olen touhottanut muutenkin pihaa siistien.
Tänään sitten aamusta aloin katselemaan noita pensasaitoja… Niissä on korkeutta n. 2m ja niitä on 8 kpl:tta. Eli ei perinteistä talon ympäri kiertävää pensasaitaa, vaan meillä on tuossa rinteen päällä, joka erottaa ala- ja yläpihan, niin myös aita, ja se on todella korkea.
Päätin, että sen aidanleikkuun suoritan tänään. Miehellä oli remppapäivä tiedossa, joten aitaleikkuri kauniiseen kouraan ja huristamaan. Pensaan kyljet vielä menee minun voimillani ja kunnollani, mutta se yläosa joka on siellä 2m korkeudella. Siinä tarvitaan A-tikkaita. Ja kokeili kerran, pari ja en siellä kyllä pysynyt sen koneen kanssa. Ensimmäisen aidan kun olin molemmin puolin leikannut, purskahdin itkuun. Minä joka en vesiä päästele, niin paruin kuin pieni lapsi jonka tikkari oli hiekkaan pudonnut. Tajusin minkä urakan olin ottanut. 8 aidan pätkää, molemmat sivut, on yhteensä 16 sivua ja vielä ne päälliset…
Itkeä tirauttelin siinä aitaa leikkaessa lähinnä sitä, että olen niin toimelias luonne ja sitten tällainen selkävamma vaivaa minua, joka tekisi lähes mitä vain… No, mutta kun periksi en anna…
Leikkelin, leikkelin… Lopulta mies piipahti katsomassa, ja ihmettelin, että mikä hätänä. Luuli varmaan että olin sillä koneella jo vetäissyt jalkani irti tai muuta vastaavaa… Kerroin siinä, että itseäni tässä itkeskelen. Omaa kroppaani ja sen sellaista. No, mies keskeytti omat hommansa ja meni aitojen yläosat ja osasta sivujakin, ja siitä olikin hyvä jatkaa…
Kyllä siinä aikaa meni kun punnersin kone kourassa, se härveli painaa aikalailla ja eilisen trimmauksen kipuilukin tuntui hauiksissa… Poltteli ja jomotteli, mutta päätin, etten luovuta. Ja niin sain aidat siistiksi n. 5 tunnin aherruksen jälkeen. Mies tuli sitte kasoja kuskaamaan pois, kun se on ehkä kaikista rankinta hommaa tämän selän kanssa. Sama aina syksyisin mieluusti haravoin ja teen lehtikasoja, mutta se koukkiminen lehtikasojen yllä ja nostaminen kottikärryyn on todella huono juttu minulle.
Miehellä meni yläkerrassa joku putki poikki, ja hänen työnsä siellä sitten keskeytyi. Huomenna pitäisi putkimiehen tulla uusinta visiitiille. Onneksi sukulainen, niin pääsee sunnuntainakin.
Voin sanoa, että nyt on kroppa todella kipeä, jumittaa joka suunnalta ja rakkoja kädet täynnä… Mutta mieli on niin hyvä. Tämä on aina kesän ehkä rankin homma, mikä pitää suorittaa. Joten, kaikki jotka haaveilee omakotitalosta, muistakaa nämä kaikki seikat, joita eteen tulee… Se puutarha ei todellakaan itsestään kukoista, ellei sen eteen jaksa/ pysty tai viitsi tehdä mitään. Se on hyvin äkkiä todella kamalassa kunnossa. On ruohon leikkuuta, aidan alusten siivousta, aidan leikkuuta, kukkapenkin siistimistä, haravointia, marjojen keruuta, omenoiden keruuta… ym… ym…
Joten tyttöjen uimarantapäivä jäi, jota hieman suunniteltiin, mutta onpahan tämä nyt sitten takana päin, joten tästä on hyvä jatkaa… Seuraavaksi pitäisi matot pestä, sitten olisi ehkä ne pakolliset kuviot kesältä suoritettu. Hyvin on saanut tehtyä hommia, mutta myös vastapainoksi saanut levätä ja huilia, itsestähän se vain on kiinni, että osaa organisoida työn ja huvin, myös kesälomalla. Välillä painaa rankasti ja sitten huilaa…
Tytöt lähtivät vielä Minttu kissan kanssa leikkimään, ja minä taidan vetäistä koipeni suoriksi ja katsoa vaikkapa hieman telkkaria. Ai niin, eilen käytiin keskimmäiselle laittamassa se hammaskoru ja on todella kaunis. Hän otti hieman pienemmän mitä minun koruni on, ja on paljon kauniimpi! Hänelle se koru sopii muutenkin paljon paremmin.
Mukavaa lauantaita!
Timantti hymy
Kotona olemme. Reissu oli oikein mukava ja ainakin toi vaihtelua lomaan. Olimme keskiviikkona puolen päivän aikaan Tampereella ja hotellihuoneessa. Lapset olivat iloisia kun oli ns. ”oma huone”. Eli väliovi meidän ja lasten huoneen välissä. Oikein hyvä ratkaisu. Hotelli nyt ei niin kummoinen ollut, mutta emme siellä ollut kuin vain nukkuma-ajan. Uimaankaan emme kerenneet, vaikka hotellissa olisi ollut jonkinlainen allasosasto.
Särkäniemeen päästyämme menimme ihan ensimmäiseksi syömään kunnon aterian kunnon ravintolaan. Itse otin porsaanleikettä, mies ja poika härkää ja tytöt lohta. Oli maukasta, mutta jouduimme hieman kiireisinä aterian syömään, koska Myyn odottama delfiininäytös alkoi melkein heti ja halusimme juuri alkajaisiksi delfiinejä katsomaan.
Näytös oli niin ihana, että jopa minä joka en kyyneliä tirauttele, on myönnettävä, että silmäkulmat kostuilivat. Niin upeita temppuja tekivät ja se, miten iloisen oloisia eläimiä ne delfiinit olivatkaan. Hienointa oli, että olimme jonossa kerrankin ihan ensimmäiset ja pääsimme siis todella hyvään paikkaan, ihan eteen.
Hauskinta oli, että anoppini perheineen oli Särkäniemessä myös ja olikin todella mukava kun heidän kanssaan liikuttiin. ”Pappa puoli” pelasi kaikenlaisia pelejä ja Myy sai kaikki kivat pehmot, jotka hän voitti. Kyllä oli neiti tyytyväinen. Alussa pojalla oli asenne ”En mene mihinkään”. Mutta setänsä ja tätinsä kanssa sitten kävi tosi hurjat laitteet läpi. Minäkin jopa muutamaan laitteeseen uskaltauduin… Myy oli myös rohkea, keskimmäinen joka yleensä se huvipuiston hurjapää, niin valitsi kesyimmät laitteet tällä kertaa…
Mutta mukavaa oli ja olimme hotellissa sitten myöhään illalla. Melkeinpä heti menimme nukkumaan. Nukuinkin todella hyvin, kun vuoteen en ole oikeassa sängyssä nukkunut, ja täytyy sanoa, että teki selälle todella hyvää. Pakko siis pian päästä kyllä kunnolliseen sänkyyn.
Maittavan aamupalan jälkeen lähdimme sitten Idea Parkiin, ja olimme sielläkin lähes ensimmäiset asiakkaat. Monet liikkeet olivat vielä kiinni, joten aloitimme neljän tunnin kierroksen liikkeistä jotka olivat jo avanneet ovensa. Teimme siis pitkän päivän siellä kävellen. Lapsille tuli muutamia vaatteita mukaan ja minä keskityin sisustusliikkeisiin ja löysinkin olohuoneeseen uuden seinäkellon. Ja mistä ilahduin suunnattomasti, löysin kauan haaveilemani kahvimyllyn. Sielu lepäsi kauniissa tavaroissa. Sen näyn mukaan jaksaa taas pitkään. Ovat ne tavarat vaan niin kauniita.
Koti kaupunkiin päästyämme lapset menivät suoraan mummua, pappaa ja Minttu kissaa katsomaan. Veivät pikkutuliaisia ja Minttua tietysti oli ollut jo ikävä. Minä purkasin sillävälin laukut ja mies kävi asioilla.
Lapset olivat sitten mummulassa sen ajan, kun menin sen ”timanttihymyn” ottamaan, eli hammaskorun. Valitsin sellaisen kirkkaan ”timantin” siis ns. läpinäkyvän. Ihan kivan näköinen on. Voi kuulemma pysyä jopa vuoden, jos hyvin käy. Keskimmäinen kiinnostui jutusta niin paljon, että suostuin lopulta, että hänkin sellaisen saa, joten huomenna sitten neidilläkin timantti kiiltelee hampaassa. Ovat kuulemma ihan turvallisia, eivät vaurioita millään tavalla hammasta.
Leikkasimme illan suussa miehen kanssa vielä puoliksi nurmikonkin, minä sen aloitin, mutta hieman laiskuus iski kesken, joten armas aviomieheni sitten jatkoi .
Mukavaa viikonloppua!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti