Lasten kutsut ohi… ja pakkanen paukkuu -20C
Kahden tunnin bilettelyn jälkeen halusin vielä lähteä Ikeaan ostamaan muutaman puuttuvan jutun. Ostimme sen hauskan haamuyölampun, jota lähinnä ajattelin imetyslampuksi. Kätevä kun painamalla syttyy valo ja on mukavan himmeä ja voi ottaa käteen mukaan jos hieman siirtyy toiseen huoneeseen tms. Löysin myös kuviosideharsoja ja saimme mukavan imetystuolin reissulta. Kyllä kelpaa nyt. Siellä meni pari tuntia ja ihan vähäsen nyt on jalat väsyneet. Myy lähti mummulaan yökylään, vaikka huomenna hänelle tulee kummit ja isovanhemmat synttäreille, niin silti oli mentävä yöski mummulaan. Pojalle tulee kaveri yöksi (se meidän ns. adoptiolapsia) Nyt saunaan ja varmasti uni maistuu, kun koko päivän jalkojen päällä ollut, mutta huomisen jälkeen me nukumme talviunta niin kauan kunnes vauva syntyy. Mukavaa talvisen kirpeää viikonloppua! Ps. Täällä on -20C Tapaturma…
En onnekseen mennyt mahalleen vaan vasemmalle kyljelle, silleen että ihan vähän vatsa osui maahan. Laitoin sähköpostia neuvolaan, kun siellä puhelinaika vasta 12-13 aikaan… kätilö soitteli sitten siinä 10 aikaan ja pyysi tulla käymään, varmuuden vuoksi, vaikka itsekin oletin että kaikki on ok, kun ei kauheasti mihinkään sattunut ja vauvakin alkoi liikkumaan siinä rähmälleen ollessani. Kaikki oli onneksi hyvin ja sain nähdä vauvaa ultrassakin. Tosin ei mahdu kuvaan kuin aina joku osa kerrallaan, mutta siltikin oli mukava nähdä sydämensyke sitä kautta jne. Kaikki arvot olivat muutenkin ok, paitsi verenpaine taas koholla. No, kotiuduttuani pyyhin ihan rauhassa hiljalleen pölyt, ja pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tiskikonekin pyöri, mutta tein kaikki ihan rauhassa ja hiljalleen ja huomenna jatkan, niin eipä siinä sitten rasitu. Leipomaan EN ryhdy ollenkaan, koska en tykkää hommasta, eivätkä ne onnistu ja seliseliseli. Nyt on paikat kipeät, kuten arvella saattoikin. Vasenta puolta särkee, mutta ei ole verrattavissa siihen selkähelvettiin siltikään… Mutta täytyy sanoa, että on pakko olla nyt rauhaisesti kuitenkin… Mukavaa tulevaa viikonloppua! raskausviikkoja nyt 37+2 ( kuva on otettu eilen) 37 raskausviikko
Sunnuntaina teimme tämän masukipsin, onnistui älyttömän hyvin, paitsi toi toinen tissini, ei oikeasti ole tuolleen lytyssä, mikä lie valuvirhe siinä käynyt. Nyt on sitten massulin pesä ikuistettu. Ja aina kun tulee vauvakuume, niin kipsi paidan sisälle, niin muistaa mitä koko luokkaa sitä sitten olisikaan. Vatsan ympärysmitta on nyt n. 115cm ja olen siis erittäin muhkea vyötäröinen lady, mutta yhä niin hyväkuntoinen. Mistään ei kolota, kivistä eikä kipuile. Joinakin iltoina on hieman hankala katsoa tv;tä, kun ei enää löydä hyvää asentoa ja närästys on välilä kurjaa, mutta voi, noi vaivat pitäisin iäti, mikäli muuten olisin näin terve. Tuolla mammasivustoilla kun ihmisillä on jos mitä vaivaa ja haluisivat jo vauvan maailmaan, mutta minä se haluisin pitää tämän laskettuun aikaan asti tai ainakin ensi viikon ylitse, jotta ne synttärit ovat sitten ohitse. Mutta valtakunnassa kaikki erittäin hyvin! Liikkuminen nollaTänään on ollut kummallinen olo… En oikein ole voinut liikkua, kun kohdunsuussa tapahtuu jotakin. ( Näin melkein kätilönä päättelen, että pehmenemistä tapahtuu ja ehkä kohdunsuu lyhenee). Inhottavaa vihlontaa… Yritin aamulla Miisan kanssa pientä lenkkiä, mutta kun ei oikein askelia saanut, niin turvallisinta oli tulla kotiin ja jättää mokoma lenkki väliin. Onnekseen serkkuni oli tulossa kylään, niin aamupäivä menikin varsin ihanissa merkeissä. Miisa sai sitten ulkoilla äsken pihalla. Juoksi minkä pikkujaloistaan pääsi, lumi vain tuprusi pikkuisen ympärillä. Meni vapaana pihaa ristiin ja rastiin ja näemmä toimi yhtä hyvin kuin lenkki, koska koira on nyt tosi väsynyt. Tänä iltana on vielä pojan koulun vanhempainilta, johon olemme kyllä miehen kanssa menossa… Täytyy vain löntystellä hiljalleen sinne… Eiköhän sieltä sitten pois pääse, jos tuskaiseksi olo käy… Mutta sellaisia… Pitäkää peukkuja, että vain kohdunsuu siellä tekee hommia, mutta vauva vielä hieman malttaisi! RV 36+2 Kampaaja, neuvola ja väsymys
Aamusta lähdin heti kampaajalle, joka piristi hieman turvonnutta ulkonäköä. Kun tulin reissusta, Miisa oli niin iloinen, että tuli ihan paha mieli, miten se pärjääkään kun olen poissa ehkä päivän- tai kaksi… Kuinka ihmeessä… Olen tehnyt nyt varasuunnitelmia, jos lähtö tulee pian. Pitäisi vain Miisan hoitajiin ottaa yhteyttä, ja kertoa kaikki tärkeä ja olennainen… Isot lapset nauttivat, kun saavat hetken rauhan ja Myy on varmasti mummulassa sen ajan… Miisa se eniten surettaa… Tänään olen ollut todella väsynyt, johtuen pitkästä aikaa erittäin levottomasta yöstä… Näen ihan hirveästi unia ja viime yönä sitten synnytin jo vauvankin. Minua supisteli unessa ihan mahdottomasti, lopulta pyysin että mies soittaa ambulanssin, ja hän soitti, ja kertoi, että ambulanssi tulee n. 12 minuutin kuluttua. 10 minuuttia pystyin kutakuinkin olemaan ponnistamatta, mutta sitten kävin eteisen lattialle makaamaan kyljelleen ja ponnistin. Vauva syntyi sillä ponnistuksella… Punainen, pieni poikavauva. No, sen verran yö vei voimia, että tänään en jaksanut kuin Miisan kanssa lenkin. Imurointia mietin, mutta ajattelin, että on se päivä huomennakin. Ja niinhän se onkin. Joten tänään olen vain ollut. Ajatus on kyllä pyörinnyt olohuoneen järjestyksen kimpussa. Meidän on melkein pakko pyöräyttää huonekalujen paikkaa. Tv on nyt niin huonolla sijainnilla makkariimme nähden ja vauvan sänkyä. Kun yritän illalla mennä aikaisemmin nukkumaan kuin mies, niin tv:n ääni häiritsee… Mies ei kyllä kovin iloisena ottanut järjestyksen vaihtouutista… Enkä ihmettele.
Huilia… huilia…
Saimme viime viikolla tila-autommekin käyttöön. Ensiksi hieman pelotti lähteä sillä ajelemaan, mutta kun olin muutaman rundin ajannut, niin tuntui, että kunpa aina olisi ollut sellainen menopeli alla. Auto kulki kevyesti, sulavasti ja hassua, että sinne mahtuu ihmisiä yhden penkkirivin enemmin kuin entiseen ja silti parkkeeraus ym. oli paljon helpompaa. No, auto on lyhyempi, kapeampi ja korkeampi. Korkeus antoi itsevarmuutta mm. peruutuksissa… jne. Aivan ihana. Tuntui kuin olisi saanut itsevarmuutta koko autolla ajeluun sen parissa. Hassua! Joten nyt sitten meillä on suurperheelle sopiva auto! Myy lähti eilen mummulaan yökyläilemään ja Keskimmäisen veimme taas pääkaupunkiseudulle kaverille viikonlopuksi. Meidän iloksi sitten jäi poika ja hänen kaverinsa… Tietysti myös Miisa ja Massuli. Massulista on tullut hurjis… Hän välillä potkii, kääntyy ja nyrkkeilee sitä tahtia, että voivottelen vain ja naamani kuulemma vääntyilee jos johonkin suuntaan. Se tekee jopa kipeää nykyään jo. Ja koska hän ei ole vielä kiinnittynyt, niin siellä on vielä mahdollista käännellä kylkeä jos johonkin suuntaan… Viime keskiviikkona hän oli niin innoissaan saunomisesta, että laittoi polvet niin koukkuun, että miestäkin hieman pelotti, että tuleeko jalat läpi seinämien. Polvet oikein tyrkki ihoani ja liikkeet olivat valtavat. Mutta, nyt siis tämä mamma vain huilii, jotta saan pysyä H-hetkeen asti kotona… Siihen olisi tänään tasan kuukausi aikaa… Mukavaa viikonloppua! Rv. 35+4 Muutamia kuvia hieman isompina
Kurkistus uuteen makkariimme
Päivät ovat nyt hurisseet siihen malliin, että elelen tässä virallista ensimmäistä äitiyslomapäivää. Olen pakannut vauvan kotiutumiskassin ja omaa sairaalakassia myös jonkin verran… Jotakin sinne vielä on hankittava. Samoin muutenkin vielä joitakin pikkuhankintoja on hankkimatta, mutta suurimmaksi osaksi kaikki aikalailla valmiina. Lapsien ollessa koulussa, olemme Miisan kanssa jälleen tehneet pitkiä lenkkejä. Vointini on jotenkin ihmeellisesti taas kohentunut ja olen taas jaksannut hieman pidempiäkin kävelylenkkejä. Löysin myös face bookin, ja siellä olen nyt tapaillut paljon vanhoja kavereita, tuttuja jopa serkkujani, joihin en ole törmännyt aikoihin. Aika kiva paikka, mutta vetää kyllä mukaansa aikalailla. Ei aina meinaa muille sivuille enää joutaakaan. Mutta, nyt laittamaan pyykkejä narulle, niitä riittää ja kohta vielä enemminkin. Rv. 35 tasan Uusi makkari, vauvanvaunut jne…
Tämä viikko on mennyt siten, että joka päivä on lähetenyt vanhaa rojua roskikseen… Olen mennyt nyt lähes koko kodin jokaisen nurkan läpi… Muutama käymättä vielä. Mutta siis ihanan tilavaa ja siistiä alkaa kaapeissa ym. olemaan. Yhtään en ole edes väsähtänyt vaikka vatsa onkin valtava… Eilen tosiaankin kävimme huonekalukaupassa, koska makkari on nyt sitten maalattu ja niitä vanhoja rumia huonekaluja en sinne siis laita… Rahaa paloi ja on muutenkin palannut nyt näihin ostoksiin, mutta kun olen sellainen ihminen, että olen niiiiin monta vuotta tyytyväinen, niin eipä hetkeen tarvitse mitään hankintoja. Tuo sänky nyt oli ehdoton… (kurkatkaa ketää kiinnostaa, ensimmäisiä juttujani tänne blogiini, jo siellä pähkäilin tuon sänky asian parissa). Joten se ei ollut mikään nopea päähän pisto. Ostimme siis sängyn, yöpöydät, yöpöydän lamput ja sen semmoista… huomenna saan varmaan jo jotakin kuvia uudesta makkarista. Tänään aamulla lähdin Miisan kanssa pitkälle lenkille. En enää ole kovin pitkalle jaksannut kun kohdunsuulla ilmeisesti tapahtuu jo jotakin pehmenemistä, kunhan ei avutumista… Sellaista ns. sukkapuikkokipua, kuin joku sohisi sukkapuikolla.
Lenkki teki tosi hyvää… Sitä ennen olimme tehneet viikkosiivouksen. Isot lupasivat siivota omat huoneensa. Ihan kuin heistä olisi kehkeytynyt hieman avuliaampia, kun vatsani kasvaa ja kasvaa ja huomaavat, että olen aika kömpelö ja hengästyn herkästi. Mutta laitan ihan piakkoin makkarikuulumisia!!! Mukavaa viikonloppua!!! Maalari maalasi seiniä…
Miehen sisko tuli sitten maalaamaan ja sai yhden kerroksen tänään maalattua… ja huomenna jatkuu. Oli kyllä hyvä, että sain maalarin tekemään tuon homman. Itse en kuitenkaan enää olisi pystynyt. Vatsa on huippuiso (vy 110cm) ja törkin sitä milloin mihinkin. En mahdu ahtaista paikoista ja en taivu enää juuri kuin hädin tuskin kengät laittamaan, sekin aika työlästä ja lapsia naurattaa moinen. Maalari maalaili kaikessa rauhassa, välillä Miisa ja Myy kävivät siellä touhuamassa, mutta lopulta oli laitettava ovet kiinni, jottei koiraneitimme menisi ihan blondiksi. Vaikka turkkinsa onkin vaalentunut paljon, niin silti Miisa on sellainen beige (virallinen sävy siis soopeli). Eikä perheeseen mahdu nyt liiaksi meitä blondeja Kun maalari maalaili niin minä tietysti kiipeilin keittiön kaappien kimpussa jälleen kerran… Niitä riittää vielä muutamalle päivälle, ja olen vasta sitten tyytyväinen kun kaikki paikat on koluttu läpi. Muuten ei hyvää seuraa… Nyt olen sentään yöt malttanut nukkua, ja öisiä pissareissujakaan ei ole ihmekyllä ollut. Soittelin neuvolaan ja varasin ajan, sainkin sitten viimeisen lääkäriajan, kun alkaa viikot olemaan niin täysiä jo, että haluavat kurkata kohdunsuun tilanteen. Itseäkin hieman jännittää, että onko jo kypsymistä tapahtunut tämän touhuamisen ja supistelun ansiosta, vaikka vielä saisi kiltisti pysyä laskettuun aikaan masussa, tai ainakin helmikuulle… Mutta helppoa on kaikinpuolin kuitenkin tämä raskaus, niin ihanaa ja mukavaa… Mutta aika käy vähiin ja nyt alkaa vasta oikeasti tuntumaan siltä, että tässä tosiankin ollaan viimeisillä viikoilla ja meillä kohta on todellakin pieni vauva tässä arjen ympyröissä mukana. Laittelen teille sitten kuvia makkarista, kun olen kaiken saanut paikoilleen. Vauvansängyn, meille uuden sängyn jne… | 
| ||
Blogi sulkeutuu, uusi avattu
9 vuotta sitten
Ekat bileet on nyt ohitse… Myyn lastenkutsut ja hienosti meni… Tuosta Keskimmäisestä neidistä on hirmusti apua… Hän on erittäin hyvä juhlien vetäjä ja pienemmät ovat niin innossaan hänen leikeistä ja jutuista. Minun ei tarvinnut kun valokuvata ja videokuvata sekä huolehtia tarjoilusta. 
Lapsia oli 9 kappaletta+ omat ja molempien yhdet kaverit… Eli yhteensä hm… 14. Lahjat olivat oikein mieleisiä. 
ja Keskimmäinenkin yritti saada kaveria yökylään, mutta hän nyt jäi ilman kamua.
Tänä aamuna kävi pieni haaveri… Menin Miisan kanssa aamupissille ja laitoin croksit (miten toi kirjoitetaan) jalkaan. Laitan ne aina pikapissulla, ettei tarvitse äheltää vaikeiden kenkien parissa… No, kun tulimme tieltä pihalle päin, niin hups, mamma meni nurin. Koira hätääntyi ensiksi aika kovasti, mutta sitten luuli, että leikin hänen kanssaan, kun siellä köllin hetken kyljellään. Hyppeli ja pomppeli naamani päällä.
Ja laittoi minut lepoon ja siivous ym. kieltoon, mutta yritin selittää kätilölle, että minun on melkein pakko häärätä kun viikonloppuna on kolmen henkilön synttärit… Sanoi tiukasti, että talossa on muitakin, jotka saavat siivota ja touhuta, etä minun on nyt levättävä.
Tänään täyttyi raskausviikko 37. 
Tässä eilen otettu massulikuva… Eli viikkoja huomenna täynnä 36. 
Ps. Lisäsin tämän ongelmakohdan… Eli telkkari ja vauvansänky näin lähekkäin… Vain tuo vekkiovi välissä. 
Olen nyt joutunut vuoteen omaksi. Torstain neuvolalääkärissä verenpaine oli kohonnut, päänsärkyä oli ollut kaksi päivää, turvotusta, salamankuvia silmissä. Joten jouduin nyt sitten verenpaineen tarkkailuun. Onnekseen virtsaan ei ollut tullut valkuaista, sitten olisin varmasti joutunut lähtemään äippäpolille. Eli, nyt tarkkailen viikonlopun paineita kotona ja sitten maanantaina taas neuvolaan… Onnekseen se neuvola oli torstaina, kun viime kerrasta oli 3 vko:a. Vauvan nykyinen kokoarvio oli n. 2½kg ja kohdunsuu on pehmennyt, mutta kiinni… Joten uskon, että laskettuun aikaan menee…
Tämän taulun sain hoitolapseltani, kun jäin työstä pois. Laitoimme sen äsken juuri vauvan sängyn yläpuolelle.Taulun sävyt sopivat loistavasti makkariimme. Keskellä on kauniisti virkattu pieni vauvan nuttu. 
Tämän peilin laitoimme makuuhuoneen oven viereen. Sain sen joululahjaksi mieheltäni. Se on niin minun makuuni kun olla ja voi. Siitä voi sitten vilaista räjähtänyttä naamataulua, kun poistuu makkarista. 
.
Kokeillanpas nyt uusintana näitä makkarikuvia, jotta Natjaleen ei tarvitse niitä pieniä kuvia suurennuslasilla tiirailla. 
Tässä nyt muutamia kuvia uudistuneesta makkarista, joka ennen siis oli leikkihuone, jossa oli leluja ja ruma 20v vanha mäntysänky. Huone uudistui kyllä ihmeen paljon ja tuntuu kuin sinne astuisi, olisi aivan eri huoneessa kuin ennen.
Kuvan vasen puoli on siis minun nukkumispuoleni ja siellä näkyy myös vauvan sänky… 
Ikkunaan löysin vanhat verhot, jotka ovat siis varmasti n. 15vuotta vanhat. Valkoiset, suorat ja yksinkertaiset. Koko huone on nyt kovin vaalea, juuri sellainen, josta olen haaveillut. Muutamia yksityiskohtia vielä täytyy lisätä. Vauvan tarvikkeille hankin sellaisen vanhan näköisen hyllyn, johon tulee muutama valkoinen pieni rottinkikori. Muutama peili ja ehkäpä taulu vielä tulee somistamaan, mutta ei paljoa muuta. 
Tänään, aivan äsken saapuivat meidän vauvan menopelit. 
Vatsa on myös aika valtava ja taaperran koiran perässä kuin kanaemo. 
Kävimme sitten kävelyreissulla kukkakaupassa ostamassa kevätesikko. 
Olen jatkannut kämpän raivaamista, vain eräät osaavat ottaa perheessämme rennosti. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti