perheen äidin elämää
	Yö meni loistavasti 29.6.2008 12.48 | si27 | Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset Miisan yö meni hienosti. Neitonen meni nukkumaan siinä 22 aikaan ja koko yön nukkui hyvin, n. 5.30 kuului uikutusta ja pentuaitauksesta katsoi nappisilmäinen pörriäinen. Voi sitä hännän heilutusta ja hyppimistä kun menin kysymään, onko pisuhätä? No, oli ja tulikin sitten lattialle, vaan siitäkös me emme välitä vielä mitään… Miisa söi ja sitten tulikin jo kakka. Sitten me riehuimme aamu kuudelta. Naurussa oli pidättelemistä kun pörriäinen meni kuin mielipuoli ympäri ja mukamas hyökkäili ja häntä vispasi. Hauska! Minun piti mieskin herättää ihailemaan uutta vauvaamme. nukuimme muuten taas alakerran hetekassa, ja se oli kamala! Selkä jumissa jne, mutta väliäkö sillä. Kun menimme uudestaan nukkumaan tulikin tyttösellä itku. Sitä vinguttiin, jopa ulistiin… Laumaa kutsuttiin siispä, no ei siinä auttanut kun mennä hivenen lähemmäksi pentuaitaa ja laittaa käden pennun vierelle, se rauhoitti ja uni tuli. Oli kyllä niin surkea siinä itkiessään. Päivä on alkanut mukavasti, pentu on syönyt, lepäilly, leikkinyt, pissaillut ja kakkaillut. Ulkona olemme käyneet pissalla ja harjoitelleet hihnassa oloa… Kaikkea siis sopivin määrin… Nyt on leikkihetki. Lapset ovat hienosti antaneet koiran olla, kun lepää tai menee aitaukseen. Aitaus on päästä avoin ja siellä on juomakuppi ja peti, kaksin kappalein, koppimallinen ja avoin. Ja olemme sopineet kun pentu menee sinne, niin se on rauhoitettu alue. Myös pennuun nukkuessa se nukkuu niin kauan, kun kävelee pedistään ulos. Eli vaikka katselee sieltä ja kurkottelee, me emme silloin vielä reagoi, vaan rauhan hetki on vielä. Mukavaa, taasen sateista sunnuntaita. Tässä esittäytyy bichon havanais tyttö Miisa 28.6.2008 17.26 | si27 | Elämää, Lemmikit, Lapset Nyt olemme elänneet koiran omistajan arkea n. 7½ tuntia. Heräsimme 7 aikaan aamulla ja molemmat tytöt nousivat reippaasti ylös, söivät kiltisti ja nopeasti ja vaatteet olivat päällä alta aika yksikön. Olimme perillä koiran kasvattajan luona n. 10 aikaan, kuten olimme sopineet. Ihailimme isompia koiria joita kennelissä on 5 kappaletta ja sitten menimme pentuaitaukseen katsomaan meidän mussukkaa. Kuudesta pennusta jo neljä oli haettu, meidän Miisa ja hänen valkoinen siskokoiransa olivat viimeiset, jotka molemmat haettiin tänään. Ihan kuin Miisa olisi tiennyt, että me olemme hänen perheensä, show oli sen mukainen, hän esiintyi meille kuin vanha konkari. Hyppeli innoissaan tuli nuolemaan, teki kuperkeikkoja jne. Teimme paperit, kasvattaja kertoili vielä asioita, ohjeita ja muuta tärkeää. Sitten otimme koiran syliin ja painelimme autoon. Meillä oli Minttu kissan kuljetus boxi, mutta omistaja sanoi, että ensimmäisen automatkan voisi ottaa syliinkin. Teimme niin ja hyvä olikin. Koira sai nuuskia meitä eikä ollut peloissaan lainkaan Pikkuinen oli todella reipas koko kahden tunnin matkan. Kaksi kertaa se katsoi minua syvälle silmiin ja vikisi. Laitoimme kaulapannan kaulaan ja veimme pisulle, sekä juotimme pikkutyttöä. Neiti teki välittömästi pisun ja siitä kiittelimme ja kehuimme kovasti. Kotipihalle päästyämme tajusin, että pisu hätä jälleen. Ihmeellisesti sitä näin itsekin osasi jo lukea koiran ajatuksia. Pissa tuli pihalle hienosti ja sitten ihmettelimme hieman siinä ensiksi omaa pihaa. Tulimme sisälle ja katselimme omaa petiä ja kaikki istui nätisti lattialla ja koira sai katsella ympärilleen ja ympäristöään ja nuuhkia rauhassa paikkoja. Hän kipitti ensimmäisenä pojan syliin jota koira ei ollut vielä tavannut. Poika oli aika otettu, koska hän oli perheen ainoa, joka ei koiran hankinnasta ollut lainkaan kiinnostunut. Siinä koira torkkuili ja välillä pissittiin ulos jne. saimme jopa grillattua ja syötyä ulkona kun vauveli oli ulkoaitauksessa hetken aikaa. Se kyllä ilmoitti, että jonkun on tultava hänen kanssaan leikkimään. (aitaus on ihan grillipaikan vieressä). Nuorin veljeni tyttöystävänsä kanssa piipahti ja jonkin ajan kuluttua äitini ja isäni. Olivat n. 15 minuuttia. Koiralla uni kuitenkin voitti ja koko perhe suuntasi sisälle, koska täällä tuli rankka ukkos- ja sadekuuro, jotka kestivät ehkä tunnin verran. Koira on siis nukkunut 3 tuntia ja minä ja mieheni nukuimme myös tunnin verran kun lapset katsoivat leffan, jonka eilen lainasimme. Nyt koira tekee heräämistä ja varsinkin poika on kamalan innokas pennusta ja odottanut heräämistä ja tunnin ajan. Joten, ei kun koiraa pisuttamaan ja syöttämään! Jäntskättää 27.6.2008 22.01 | si27 | Elämää, Lemmikit Kohta unten maille… Aamulla aikaisin herätys ja pentua hakemaan. Klo:8:00 lähdmme jo matkaan, sillä pennun luokse ajaa n. 1tunti 45 min. Mukava saada vauveli sillätavalla päivällä kotiin, ehtii siinä tutustumaankin ennen nukkumaan menoa. Myy pesee hampaita kiltisti… On niin kova odotus ollut ja öitä laskettu ja täytyy sanoa, että itsekin olen ollut kovin odotuksen huumassa. Ihan kuin melkein synnyttäisi huomenna. Aika karvainen vauva kyllä tulee. Koiran tarvikelaukku on pakattu, kuljetusboxi odottaa, kaikki valmiina. On tämä niin mahdottoman jännää aikaa. Hoitolasten vanhemmatkin niin ihanasti mukana ajatuksesta. Erään lapsen äidiltä sain kauniin bichon havanais kalenterin. Siinä kivat isot kohdat päivien kohdalla ja päätimme että se on meidän hauvan vauvapäiväkirja. Ihania isoja havanan kuvia! En meinaa uskoa tätä edes todeksi, on tämä niin ihmeellinen vaihe elämässämme!!! Mutta, huomiseen!!! Mukavaa lauantaita! Jospa aurinko jo alkaisi paistamaan 26.6.2008 7.09 | si27 | Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset Eikö ollutkin kaunis pyyntö? Olen jopa aamuisin kuunnellut Pekka Poudan ennustuksia… Hän sanoi yhtenä aamuna, ”On minullakin ollut kesäloma ja silloin satoi lähes taukoamatta vettä”. Ja sanoi hän ”Saattaa se aurinko alkaa paistamaan”. Kauhean lohduttavia sanoja. Tosin, eihän minulla mitään hätää kun lomaan vielä viikko aikaa. Tässähän ehtii tulla vielä inkkarikesä, kuten lapsena kesät oli aina. En muista lapsuudesta kuin muutaman sadepäivän ja nekin oli lämpimiä sateita. Nyt paistaa hieman… Noituus on aika ihana juttu… Olen oikeasti hieman noitaihminen ja noidun usein ja ne menee usein toteen. Pitäisikö suunnitelmat muuttaa, kun ajattelin aurinko tatuoinnin jälkeen ottaa pikkupirun, mutta taidan vaihtaa pieneksi noidaksi. Joka tapauksessa arki se rullaa ja odotus on kova. Enää kaksi yötä koiranpennun tuloon. Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Eilen ostimme pienelle pedin, harjoja, shampoota ja kynsisakset. Rotu on siis bichon havanais. Elikkä aika pörriäinen siitä siis tulee, tosin haluisin pitää sen hieman lyhytkarvasiempana, sellaisena kun Hurtta ja Staran Nemo koira oli, jos joku katsoi sarjaa. Me katsoimme silloin koirakuumeisinä sitä. Pentu ei ole valkoinen, kuten monet rodun edustajat, tosin kyllä vaalenee, vaan on sellainen kullanvärinen, olisiko oikea virallinen väri, soopelinväri, en ole ihan varma… Mutta siis sellainen pörriäinen meille saapuu. Koiran oikea nimi on Majlen, mutta nimi muuttuu, M kirjaimella tosin alkavaksi, sen kerron kun pennun kuvan laitan teille näkyviin. Mutta nyt aamupuuron keittoon, nälkä kurnii jo minunkin massua! Mukavaa päivää… Tulee juuri sääennustuksia, hieman kuulemma lämpiää… 5 päivää koiravauvan tuloon… 23.6.2008 21.38 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset Niin se odottavan aika kului. Pentu vauva tulee siis lauantaina meille, ja voin sanoa, että kyllä olemme täällä riemumielin vastassa… Juhannus meni leväten, syöden ja oleillen. Mikä ihaninta, ei tarvinnut mennä mihinkään jos siltä ei tuntunut, sai syödä itsensä ähkyyn, eikä sadekkaan haitannut yhtään mitään. Joten huilittu ollaan. Nukuttu koko talon väki 10-11 asti. Liikaakin siis… Kävimme siinä juhannusaattona katsomassa pitkästä aikaa kullanmurua ja heidän kotinsa remonttia, ja kaunista olikin. Sunnuntaina sitten lähdimme alennusmyynneille, lähinnä etsimään koissukalle tavaroita. Panta, talutushihna, ruoka- sekä juomakuppi löytyivät, sekä leluja, puruluita ym. Vielä pitää lähteä etsimään soma peti koiraneidille. Löytyi sieltä kauppakeskuksesta itselleni muutama paita sekä housut, kengät ja söpö hattu. Lapsille en edes tälläkertaa etsinyt vaatteita. Heillä aika mukavasti niitä onkin. Ehkä seuraavalla reissulla sitten heille, joskus itsekkäästi vain itselle. Viime yönä tytöt menivät telttaan nukkumaan. Vähän itseä jännitti, kuinka se minun pienokaiseni siellä pärjää… Hyvinhän siellä oli mennyt. Kuudelta kun availin talon ulko-ovea hoitolapsille, niin sieltä Myy harppoi isoin askelin. Näytin suunnan yläkertaan, sen verran pökerryksissä oli, liekö jopa unissaan käveli. Siskonsa tuli perässä ja samaa reittiä näytin hänelle. (eli suunta kohti omia huoneita ja petejä). Väsyineitä retkeläisiä olivat, koska nukkuivat 11.30 asti. Menin vihdoin herättämään heitä, kun sain hoitolapset päiväunille. Mutta eipä tässä nyt sen kummempia… Aurinkoa odottelen… Rauhaisaa juhannusta 20.6.2008 18.58 | si27 | Yleistä, Elämää Rauhaisaa juhannusta kaikille lukijoille!!! Sataa, sataa ropisee, pilipili pom… 18.6.2008 7.38 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset Niin tekee, vieläkin. Onhan ne kasvit jo saaneet vettä, kyllä me jo olemme sisähommia saaneet tehdä… Nyt voisi hieman aurinko pilkistellä… Kun kasvit tarvitsisivat auringonvaloa, kuten ihmisetkin, että saamme D-vitamiinia talveksi ja kesävaatteita pääsisimme käyttämään… Seliseli, tuskin menee selitys läpi, se sataa vaikka koko kesän, jos niikseen on, vaan ei se siltikään haittaa. Olen ollut niin pirteällä tuulella, ihan lennossa koko ajan. Olen puuhastellut ja lorvinut… Ulkoiltu on, ja ulkoillaan, vaikka sataisi pieniä ukkoja ja akkoja… Ulos on aina päästävä… ainakin kerran päivässä. Muuten piltit alkaa hyppiä seinillä. Eilen teimme kävelylenkin, Myykin piti matkaan herättää mukaan. Hän poimi kukkia. Neiti kerää joka päivä kauniita kukkakimppuja ja niitä on sitten talon joka pöydällä ja vanhaan taloonhan ne sopivat kuin nenä päähän. Muina aamuina neiti on jäänyt vielä nukkumaan. Olen jättänyt eteisen senkin päälle lapun jossa lukee ” O-LEM-ME UL-KO-NA. T: ÄI-TI” ja niin on mennyt perille asia. Eli hän osaa jo lukea helppoja tekstejä. Iloinen yllätys on ollut, kun olemme pirpanoitten kanssa tulleet sisälle, niin Myy on pukenut, syönyt ja laittanut ponnarille pitkät kutrinsa jotka ylettyy jo peppuvakoon! Hän on aamupukemisessa ollut aina ylen laiska, niin nyt on kehuja tullut neidille. Kiva yllätys ollut äidille, kun tyttö on valmiina ollut, eikä ole tarvinnut patistaa. Hän on myös nauttinut siitä, että on jo iso ja häneen luotetaan siinä, että on yksin pieniä aikoja. Eilen olin kampaajalla. Nyt on taas juurikasvut poissa enkä ottanut punaisia raitojakaan, josko se aurinko alkaa paahtamaan, niin eipä sitten ole haalistettavaa… Joten nyt on ihan vain vaalea eloveenatukka. Ilman sen kummempia grumeluureja. Anoppi oli sillä aika tullut kylään ja minä hain Myyn ja oman äitini mummulasta, kun Myy lähti sitten mummulle yöksi ja tuli hakemaan yötarvikkeita. Hän on kuin minä pienenä. Olin aina Rakkaalla mummullani koko kesän. Pakkasin alkukesästä laukun ja syksyllä palailin kotiin. Samanlainen mummun tyttö Myy on. Pappa jo pelkää sitä, kun meille tulee koira, että malttaako Myy enää heille tulla lainkaan, jääkö kissa Minttu hoitamati jne. Mutta, ei Myy heitä jätä, niin hän vakuutti. Eli saavat vielä moneksi yöksi neidin sinnepäin. Mutta nyt viettämään sadetyöpäivää!!! Kaunista päivää teillekin, ellei ulkoisesti niin sisäisesti! Paljon saatu aikaiseksi ja vähän päällekin 16.6.2008 6.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Lasten kasvatus, Terveys, Kipu, Selkä asiaa Lauantaina aamusta kävimme rompetorilla ja voisin taas käyttää sanaa hurahtanut. Siellä oli jos vaikka mitä… Ihania vanhoja tavaroita, vanhoja kahvipannuja yms. Tiedätte kyllä mistä puhun. Siis todella ”mamimaista” tavaraa. Myy piti minua kädestä kiinni ja veti sopivaan tahtiin, etten jumittanut joka kojulle ihailemaan. Mies aina jäi matkasta johonkin, mutta saavutti meidät naiset aina. Ihania juttuja oli! Näin muutaman ystävänkin. Toinen kertoi olevansa raskaana. Ihanaa, vihdoinkin. Siitä on jo puhuttu vaikka kuinka kauan. Sitten tulimme kotiin ja aloin pakata tavaroita sukukokoukseen. Grillaustavaraa koriin yms. Sitten hieman valmistelua. Mies lähti hakemaan keskimmäistä sieltä kaveriltaan, missä on ollut tiistaista asti yökylässä. Poika saapui mummulasta, naama hieman rutussa. Ei häntä enää mihkään mukaan saisi tulemaan, mutta näin sovittiin, että kaikki lähtee ja sillä sipuli. Kun koko komppania oli koossa, suuntasimme miehen serkulle ja tajusimmekin silloin vasta, että se olikin ns. serkkutapaaminen, sieltä siis puuttui yksi sukupolvi välistä kokonaan. No, suklaisia kuitenkin. Juttelimme pihalla ja ihailimme mieheni serkun taloa. Mukava 1920 luvun mansardikattoinen talo keskellä metsää. Mahtava! Serkkuja alkoi siinä sitten ilmaantua… Puolet tosin jäi poiskin, mutta mukavaa oli. Söimme hyvin ja juuri kun olimme saanet syötyä alkoi tietysti satamaan, kuinka ollakkaan. Ei muuta kuin tavarat kasaan ja sisälle kahville. Siellä juttelimme ja mietimme ja ihmettelimme maailman asioita… Kunnes kello oli jo lähemmaksi ilta kahdeksaa ja päätimme alkaa hipismään kotiinpäin saunan lämmitykseen. Mukava päivä oli. Lauantaina minulla oli kamalasti virtaa ja päätin lähteä jatkamaan sitä kellarin siivoamista. Miehen hain avuksi hetken kuluttua kun en saanut taas nosteltua kaikkia laatikoita.Tai saisinhan minä, mutta en viitsi riskeerata nyt yhtään, koska on ollut hieman parempi jakso ja muutenkin, en sellaista saisi tehdä. Toki teen vaikka mitä, olen sellainen, etten paljoa vikise asioita tehdessä enkä liioin pistä muita hommiin vaan teen itse. Sellaisen olen selkäni kanssa huomannut. Vaikka se joskus on niin kipeä, ettei liikkuminen suju, mutta kun vaan alkaa tekemään rankempaakin hommaa puolihalvaantuneena se tekee joskus jopa erittäin, erittäin hyvää ja kroppa jotenkin pehmiää… Kannattaa kokeilla kaikkien selkäpotilaiden. ei muuta kuin rehkimään. Saimme siis homman tehtyä. Kellarihuoneessa kaikki on nyt omalla paikallaan. Lattiallakin on jopa tilaa. Keskimmäinen sanoi, ettei hän tiennytkään millainen lattia huoneessa on. joopa joo, ei se nyt niin kamalassa kunnossa ollut. Siivosin myös saunan ja rappukäytävän ylös. Kivan näköistä, tai no, kivan ja kivan. Rumahan kellari on, siellä kun ei ole vielä tehty mitään remppaa, mutta ainakin siistimpi. Kävimme pienellä pyörälenkillä. Minä, mieheni ja Myy. Poika sanoi, ettei hän kehtaa meidän kanssa. heh, alkaa olemaan se ikä… Me teimme kivan fillarireissun. Piipahdimme veljeni ovella, mutta eivät he olleet kotona. Olisimme käyneet katsomassa, kun ovat tehneet pientä remonttia, että miltä näyttää. Toisen kerran sitten. Mies tekin tacoja ja tortilloja, kun kotiudumme. Syönnin jälkeen menin hetkeksi istumaan keinuun ja selailemaan vanhoja lehtiä joita kellarista löysin. Ajattelin parhaimmat selata ennen lehtikierrätykseen laittoa. Isäni ja äitini siinä piipahtikin istumassa hetken aikaa. Mies oli lähtenyt siivoamaan autotallia. Lupasin hänelle avuksi, kun hän auttoi minua kellarin kanssa. Menin sinne nippuloita ja nappuloita lajittelemaan. Itseasiassa oli mukvaa puuhaa. Jäi vielä se projekti kesken, kun mies alkoi katsomaan rallia ja minä jotakin sairaalajuttua… Mutta kyllä sekin kuntoon tulee. Sitten menen kaikki kaapit läpi, joka ikisen nippelin… Minulla on ollut nyt kamala tarmo päällä, varmaan johtuu siitäkin kun kipu ollut pienempi tai se ei saa itseään valloilleen, kun teen koko ajan jotakin. Illalla Myy halusi vielä lähteä mummun ja papan kisulin luokse… Meni itse pyörällä ja parin tunnin päästä mummu laittoi kotiopäin, menin hieman vastaan. Touhusimme hetken vielä pihalla Myyn kanssa ja naapurin rouvan kanssa siinä vaihdoimme myös muutaman sanan. Kävimme katsomassa hänen kasvihuonettaan, kun hän oli sinne tehnyt sherryhuoneen. kuulemma sellainen vitsi. Kivahan se oli ja nythän nuo kasvihuoneet ovat erittäin muodikkaita juuri sellaisenaan, ettei niissä kamalasti mitään kasva, mutta penkit ja pöytä täytyy olla. Hieno oli! Keskimmäiselle tuli yövieras ja ainakin ovat osanneet olla hiljaa, kun nukuin oikein hyvin yöni… Välillä nuo yövieras jutut viikolla ovat hankalia, kun huoneessa pitää kuiskia ja kikattaa ja sitten joudun käydä sanomassa, että minulla herätys kello kuusi… Mutta hiljaa neidit ovat olleet. Nyt on jo työpäivä alkanut melkein puoli tuntia sitten, mutta hoitolapsi meni vielä lepäämään. Tänään alkaakin näillä hoitolapsilla ”vaipaton kausi”: Laitoin vanhemmille viestiä perjantaina, että nyt sitten 2-2½vuotiaat ilman vaippaa… Aloitan täällä sen ja myös kotona olisi syytä jatkaa hommaa. Pikkuhousuja, housuja ja sukkia mukaan reilusti, jos vahinkoja sattuu… Kesällä on niin helppoa kuivaksi opettelu. Eli nyt sitten kolme kappaletta harjoittelijoita, saas nähdä kuinka paljon pyykkiä tulee. ( no se hyvä puoli, etten minä niitä pese… hih hii) .Muutaman viikon kuluttua alkaa sitten koiran kuvaharjoittelu. Sellaista se minun työni on! Mutta, nyt aamupuuron keittoon! Kaunista alkavaa viikkoa. Toivotaan ettei ihan koko ajan sada! Hurahtaneet 13.6.2008 21.53 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset Tänään on ollut siivouspäivä. Pyyhin pölyt aamutuimaan, kun ensimmäinen hoitolapsi meni vielä aamuhuiliin. Imurointi tapahtui työpäivän päätteeksi ja lattian pesu… Myy halusi olla avuksi ja hän pesi yläkerran lattiat. Kun hän oli ne pessyt, niin oli rappusten vuoro ja nekin hän pesi, ehdottomasti halusi. 7 vuotias pieni neiti ja niin paljon apua. Eikä se edes siihen jäänyt, hän laittoi kaikki pikkuhousut- ja sukkapyykit narulle. Ihanasti apua pienestä ihmisestä. Kun siivoukset oli tehty ja mies tuli kotiin, lähdimme raivamaan alakertaa. Siellä on yksi huone, ns. varasto ja vaikka mitä turhaa pois heitettävää ja paljon vanhoja lehti, joita ollaan säilötty. Miehen V8 lehdet ja minun joitakin lehtiä. Pyysin ihan miehen avuksi, vaikka yleensä en apua pyydä, en vain jaksanut niitä lehtipinoja nostella, kun tämä selkä on mikä on… Saimme aika mukavasti siellä raivattua paikkoja, mutta sitten se hieman keskeytyi, mukavasti kylläkin ja jäi seuraaviin kertoihin. Pihalla oli eräs henkilö, johon olin kadulla kävellessä törmännyt, hänellä kun juuri samanrotuinen koira, minkä me hankimme… Olin kutsunut hänet käymään ja nyt he tulivat. Myy oli aika otettu kun sai koiran kanssa kävellä pitkin pihaa. Hieman meidän nartulle jo sulhasehdokasta. Kaunis koira ja niin ihanan luonteinen. Olipa mukava istua ulkona ja katsella tassulia, jollainen meillä tepsuttaa aivan kohta. Olemme siis nyt hurahtaneet! Mieskin oli meidän kanssa pihalla ja ihaili koiraa… Kun tulin sisälle, niin oli kirppistäti soittanut, että maanantaina sitten pöytä vapaana. Kiva juttu, olen jo kaikki saanut hinnoiteltua jne. Pojan vaatteita todella paljon ja ihan uusiakin osa. Hän kun on se mustiin pukeutuja niin kaikki muut vaatteet siis myyntiin! Huomenna menemme sitten tapaamaan niitä miehen sukulaisia. Mukava juttu sekin. Yksi päivä tässä kehystin niin minun kuin miehen sukulaisten kuvia, siis vanhoja mustavalkokuvia… Olen aivan hurahtanut vanhoihin valokuviinkin. Niissä ei edes tarvitse olla ketään sukulaisiakaan, vaan se joku ihana dramatiikka niissä kiehtoo. Samanlainen juttu, kuin nämä vanhat talot. En tiedä mitään niin hienoa kuin vanhat asiat… Haluaisin kovasti tämän talon rakentajien valokuvan… Mies elää vielä, mutta rouva kuoli, kun muuttivat tästä talosta pois, ja rouvahan on tämän talon kummituskin… Hm. nyt viimeistään siis olen hurahtanut. Mutta se on totta, voin joskus kertoa muutaman tarinan, jos jotakin kiinnostaa. Olemme talon neljännet asukkaat, vaikka talo on vm. -50! Poika meni vuorostaan mummulle ja papalle yöksi, lähinnä siis enon kaveriksi ja keskimmäinen tulee huomenna kotiin. Hänellä on ollut mukava viikko, on saanut shoppailla isoissa kauppakeskuksissa ja kuulemma vaatteita on löytynyt! Nyt alkaa uni painaa… kauniita unia ja kaunista viikonloppua! Varausmaksu maksettu 12.6.2008 12.52 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset Nyt on pikkukoira siis jo melkein meidän. Varausmaksu maksettu ja loput ( 1300e) sitten koiraa hakiessa. Huh, onpa kallista! Mutta, mutta menee se joskus paljon turhempaankin juttuun. Saimme tänään pennusta taasen kuvia. Kyllä oli mukavia ulkoilukuvia pikkuisista tassuleista. Siellä ne tassuttelivat nurmikolla nauttien kesästä ja täällä se sitten jatkuu. Lääniä on pienelle koiralle vaikka kuinka ja paljon. Sitten ne minun kukkasipulit varmasti löytyvät, kun neiti siellä kaivelee kolojaan. Hm… ei tule ehkä tulppaaneita keväällä. heh. Vaan eipä se liioin haittaa, ei. Olemme elelleet hiljaiseloa. Keskimmäinen lähti kaverilleen toiselle paikkakunnalle tuossa tiistaina ja tulee launataina. Myy pakkasi tiistaina myöskin laukkunsa ja matkasi mummulle ja papalle. Eilen hän haki lisää vaatteita ja saas katsoa tuleeko tänäänkään kotiin. Poika siis ollut vain meidän ilonamme. Olemme olleet kuin vanha pariskunta, kuin eläkeläiset. Iltaisin ei ole tarvinnut patistaa ketään pesulle, pisulle ja nukkumaan… Oltu vaan röhnötetty… Katsottu telkkua ja grillattu vesisateessa ja saunottu yömyöhään. Ihmeellistä. Eli hyvää oppia, josko joskus lähdemme kaksin sinne jonnekin reissuun. Sateesta emme ole hoitolastenkaan kanssa välittäneet, vaan olemme laittaneet lantsarit jalkaan ja sadetakit heittäneet niskaan ja tehty sadekävelyitä ja touhunneet pihalla. Ei ole lainkaan haitannut… Mutta, lauantaiksi saisi sitä aurinkoa tulla, kun se sukukokouskin on, vaikka karttojen mukaan se päivä näyttää hieman pilviseltä… No, sille ei sitten mitään voi. Semmoisia! Kauniita ajatuksia, iloa elämäänne!