perheen äidin elämää
	Koti sai kevään… 4.1.2009 17.10 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Vauvat, Remontointi, Raskaus Ihan ensiksi on pakko kirjoittaa, kun käyn semmoisessa mammasivustossa… niin ensimmäinen helmimammojen vauva on jo syntynyt… Hän painoi 1780g. Kääk, alkoi tulla hätä käteen, kun nin paljon vielä asioita, joita on pakko ehtiä tekemään… Etten vaan poksahda ennen aikojani… No, siis eilen kävi anopin perhe vierailulla ja miehen sisko lupasi huomenna tulla maalaamaan meidän makkarin. Voi miten onnellinen olo on, kun ajattelee, että saan sittenkin vauvaa hoitaa hieman kauniimmassa ympäristössä. Mieskin jollakin tasolla asian ymmärsi, kun selitin, että ajattele, siellä sitä vaihdetaan vaippoja, vieraita käy, on niitä synttäreitä ja vielä nimijuhlat… Että me vauvan kanssa sitten jaksetaan olla virkeinä, kun on mukava ympäristökin. Naisten keinoja on käytettävä hyödyksi, ei siitä muuten mitään tule. Eilen haettiin myös vauvan sänky, joka saa tosin olla kasassa ainakin keskiviikkoon asti, jolloin haluan sen paikoilleen. Olen tässä myös vihjaillut aika tehokkaasti, että meille pitää hankkia sänky, ja yöpöydät sekä imetystuoli minulle… Uskon, että saan nekin periksi… hih… Nyt olen sitten raivannut makkaria tyhjäksi kaikesta turhasta… Ottaa aika koville… Mutta ei voi mitään, itseppä keksin kaikenlaista… Aamupäivällä heitimme joulukuusen pois kun siitä rapisi neulasia tosi paljon. Olisin sen vielä tiistaihin pitänyt, mutta parempi näin. Innostuin sitten samalla laittamaan olohuoneeseen hieman keväisemmät verhot, pöytäliinat, sohvatyynyn päälliset ym. Muut huoneet saivat myös hieman raikkaampaa sävyä… Mutta nyt on jatkettava makkarin kimpussa, jotta maalari saa huomenna aloittaa… Kivaa alkavaa viikkoa! rv. 33+5 ME, MYSELF AND I 3.1.2009 16.39 | si27 | Elämää Eli vastaan Vernan haasteeseen! OLEN: Mami, hetken aikaa vielä 37v, ennen kuin vanhenen… Olen 3 lapsen äiti ( neljäs masussa), vaimo ja hoitaja. TEEN: Nyt olen mammalomalla, ja kasvattelen vielä muutaman viikon vauvaa masussa. Yritän kasvattaa katraastani yhteiskuntakelpoista sakkia. Tein myös työkseni n. 19v lastenhoito- ja kasvatustyötä… Joka siis jatkuu aina vain. OSAAN: Ommella vaatteita, piirtää, sisustella, nautiskella, pitää isommankin lapsilauman järjetyksessä, mutta iloisessa tunnelmassa. KYTTÄÄN: Tiettyjä blogeja, lasten asioita maailman laajuisesti, sekä yleistä ihmisten hyvinvointia. Sekä naapureita hyvässä mielessä… SALAILEN: En salaile kauheasti mitään, mutta tämän massuvauvan pystyin pitämään ennätys kauan salassa, ennen kuin kukaan sai siitä tietää… Sama on vauvan sukupuolen kanssa nyt, kun itse sen tiedämme. Muuten en yleensä ole salaileva ihminen. KÄYTÄN: Kuulemma välillä tiukkalinjaista kieltä (käärmeen kieli) vaikka itse pidän itseäni äärettömän ”helppona” ihmisenä, jonka kanssa on helppo olla. Käytän kirosanoja, kun oikein suututtaa… OLEN HAKA: Siivoilemaan, touhuamaan ja innostumaan sekä ideoimaan… Olen haka myös nautiskelemaan ja rentoutumaan ja kuulemma perheen mielestä nipottamaan. OLEN SURKEA: Leipomaan, laittamaan ruokaa sekä järjestämään juhlia. OLEN PARHAIMMILLANI: Keskipäivällä tai iltapäivällä. Aamulla olen aamu-uninen ja illalla laiska. TOIVEAMMATTINI: Hoitaja! sisustaja, somistaja, sisustusliikkeen omistaja, kätilö ( mutta siihen en enää ennätä) MIKÄ VIHANNES OLISIN: Vihannes… hm… porkkana EKA KERTA: Missä asiassa. en kerro. MINNE ET HALUAISI JOUTUA: Kylmään, pimeään, ahtaaseen paikkaan… MINNE HALUAISIT JOUTUA: Lämpimään, minne tahansa missä aurinko paistaa kuumasti… Lapsissa olisi myös mukava käydä.. MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA: Kun minulla oli vielä tummat hiukset minua luultiin usein ulkomaalaiseksi, mutta nyt taidan olla erittäin suomalaisen näköinen. MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI: Uskoisin että olin kissa… MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN: Olen kalat, enkä omasta mielestä kuin puolet sen tyyppinen… Olen enempi jalat maassa- ja järkipääässä oleva kuin tyypillinen kalat. IHANNEMIEHESI/NAISESI: Yleisesti ihanne ihmiseni on tasapainoinen, perustyytyväinen joka ei heti masennu kun alamäki näkyy… ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: Odottelen anoppia kylään MISSÄ MENEE RAJA: Laki on aika hyvä rajapyykki, ja ihmisen moraalin pitää olla tarpeeksi korkealla. Toisia ei satuteta, ei ihmisiä, ei eläimiä… En hyväksy rikoksia… jne… INTOHIMOSI: Äitiys, järjestys, suklaa. ja aurinko tietty. OVATKO MATTI&MERVI YHDESSÄ JUURI NYT: Jaa, a… enpä osaa tuohon vastata… Ehkäpä… MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: En osaa sanoa erikseen, mutta Suomi on kokonaisuudessa aika ihana paikka. ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT: Heppatalli OLETKO KOSKAAN OLLUT ”HIRVEESSÄ JIIRISSÄ”: Mitä se tarkoittaa? OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: En varsinaisesti… En yleensä joudu pulaan kovinkaan helposti. OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA: En ole… Jos äitiys on nyt kyseessä, kun en ole työelämässä, olen äiti joka ei paapo lapsiaan vaan vaati heiltä tiettyjä asioita, mutta annan vapautta, en ole kiljujatyyppi, mutta nalkutan kylläkin. Mielestäni nykyajan äitityyppi on erilainen kuin minä. OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA: En ole. KUULUISIN/SUURIN JULKKIS JONKA OLET TAVANNUT: hm… Kukahan se olisi… The Rasmuksen Lauri. TYPERIN ASIA JOSTA OLET KILPAILLUT: En ole kauhean kilpailuviettinen… Kauneuskisassa olen ollut, ehkä se. PISIN MATKA JONKA OLET KÄVELLYT: varmaankin 10 km. MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: Tämä perhe on mieluisin minulle. TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS, JONKA MUISTAT: Kasari, tottakai! Yhdyn Vernan sanoihin… ne kaikki haaremihousut, tiukat farkut, mintunvihreä…. KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: Aika syvällä, mutta en ihan pohjalla, ja onneksi tulin hyvin äkkiä pintaan. KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: Nyt olen laiskistunut, supistelee kovasti kun häärään näitä siivoushulluusvimmoja täällä, se toimii lenkkinä. MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: Tip top kaikki pitää olla, en siedä epäjärjestystä kuin hetken… En siedä jatkuvia ruikuttavia ihmisiä, joilla asiat on hyvin, mutta ruikuttaa tarvitsee. En siedä sellaista, että kaikki pitää olla uutta, (eli haaskausta). KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI: Niihin ruikuttajiin, jotka ei näe valoa elämässään… ONKO TV-LUPA MAKSETTU: Tottakai on. MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Autokoulussa taisi olla Nissan, mutta Opelilla minä huristan… Kohta uudempi alla… OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Olen tainnut välttyä niiltä… Mutta läheltä kävi tilanteita on ollut. MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: No, eikö tässä jo ollut aikalailla… Haastan edelleen: j0yfulin, Natjaleen, katin… Siivousvimma jatkuu… jatkuu… 2.1.2009 21.01 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Vauvat, Lapset, Remontointi, Parisuhde, Sisustaminen, Raskaus Tämä on nyt ihan mahdotonta. Viime yönä nukuin sitten vain kolme tuntia. Heräsin pissahätään ja sitten jäinkin taas suunnittelemaan kaikenlaista. Vauva nukkui vatsassa joten en voinut lähteä hiippailemaan kun sänkyyn takaisin pääsin, joten päässä vilisi ajatuksia. Neljä tuntia maltoin vain hyöriä ja pyöriä ja mieli teki jo lähteä siivoamaan ensimmäistä kohdetta. Mutta päätin pidätellä kun mies nukkui niin hyvin, vauva nukkui vatsassa ja Miisa meidän jalkopäässä… Isot tuhisivat yläkerrassa. Kun lopulta uskaltauduin hivuttautumaan ylös ja pähkäilin, että mistä sitä aloittaisi. No ensimmäisen kohteen sai valokuvat… eli digikuvia tilasin paperikuviksi. Kun mies vihdoin heräsi, niin uskalsin rymytä ensimmäistä keittiön kaappia, jossa kohteena oli keittokirjat sekä kaikki ruokareseptit ylipäätänsä. Mies teki aamupalan ja katteli huvittuneena kun möhömaha kiipeili jakkaralla aamutakki päällä jo kukonlaulun aikaan. Sain siinä sentään jossakin välissä puettua päivävaatteet ja pesukone tietysti lauloi heti aamusta myöskin. Seuraava kohde oli meidän tämä rumilus makkari. Vanhassa talossa on sellaiset upotetut vanhat vaatekaapit yhdellä seinällä ja se hyllypuoli on kovasti vilissyt mielessä. Nyt kun se ei enää tule olemaan lasten leikkihuone, niin kaikki lelut sieltä pois kellariin (ne jotka säästän vauvalle) ja loput roskiin. No, yksi jätesäkki tuli nyt leluja sieltä roskiin ja pari pahvilaatikkoa kellariin. Siitä kaapista tulikin sitten meidän lakanakaappi ja siihen tarkoitukseen olikin loistava kun on hyvin syvät kaapit. Yhteen hyllyyn mahtui lähes kaikki pussilakanat ja toiseen aluslakanat sekä tyynyliinat. Rutkasti jäi tilaa, joten vauvankin lakanat sujahti sinne sekä vauvan sitteri mahtui odottamaan lattiatasolle vauvelin syntymää… Lapset oli ihmeissään kun äidillä vaan puhti lisääntyy, tosin supistelee aika hirveästi, mutta pidän sitten taukoa, kun liian kovaksi meno yltyy. Pahvilaatikoita en sentään ruvennut kantamaan kellariin vaan ne odottelee tuolla makkarissa vieläkin miestä, joka saa roudaa ne sinne. Kun olin siinä touhunnut, niin päätinpä sitten kuitenkin kysäistä miehen siskolta (18v) joka opiskelee pintakäsittelyä, että kiinnostaisko häntä tulla maalaamaan tuo makkari, kuitenkin olisi kiva saada sen seinät raikkaaksi ennen vauvan syntymää. Sitä huonetta tullaan kuitenkin käytettyä seuraavan vuoden aikana aika paljon ja harmittaa katsella rumia seiniä… Vauvaa tullaan siellä hoitamaan aika paljon, vieraitakin ravaa vauvaa katsomassa, on niitä synttäreitä ja nimijuhlatkin, jotenka oli ihan pakko kysyä… Miehen sisko oli oikein mieliisti tulossa… Voi, että miten ilahduinkaan. Hänellehän se on hyvää treeniä vain opiskeluunsa. Ihana ihminen, kiitos, kiitos!!! Mies kun tuli piipahtamaan auton laitosta kotiin, ja kerroin, niin hän oli hieman että, ahaa, täällä sitä suunnitelmat tosiaankin pörrää päässä villeinä. Nyt pitäisi remppapäivä päättää… Mies teki ruuan ja tilasi ne vaunut En malta edes odottaa niiden tuloa… Voi miten ihana asia… Ja huomenna haetaan se vauvan sänky, siitä se alkaa… Veljeni laittoi viestin, että olisimme saaneet Kullanmurun pinnasängyn, jota aluksi haaveilinkin saavani lainaksi, mutta en enää vaan malttanut odottaa… Nämä hormoonit tekevät ihmisen aivan omituisen hätäiseksi. Iltapäivällä simahdin sohvalle, mutta en kovin kauaa nukkunut, ihme kyllä… mutta loppuu se akku näemmä minultakin. Vauva oli kovin vilkas kun heräsin, puolisen tuntia istuin ja silittelin massua, kun pikkuinen nosteli jalkojaan ja venytteli, potki, hikkaili ja hytkyili… Välillä tuntui tuolla kohdunsuussa rajuja tuntemuksia, ja meinasin, että kohta kalvot puhkeavat. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä fiilis päällä. Enköhän kaiken saa valmiiksi ennen H-hetkeä. Sitten kun olen synnyttämässä niin Keskimmäinen neiti lupasi tulla kertomaan tänne teille kuulumisia… Joten olette sitten heti ajantasalla asiasta. Mies lainasi vielä leffan meille illaksi, kotimaisen ”Sooloilua”. Näin muutaman mainoksen ja sekin oli sitten pakko hakea katsottavaksi. Mutta mukavaa viikonloppua… minulla hommat jatkuu… Vuosi vaihtui lupaavasti 1.1.2009 18.05 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Remontointi, Parisuhde, Sisustaminen, Raskaus Eilen saimme päivällä myytyä vanhan automme… Jännä, vaikka kyse on vain autosta, niin minulla taisi vierähtää tippa linssistä. Olenhan ihminen joka kiintyy kaikkeen, eikä vaihtele ei kauheasti elämässä mitään. Ei miestä, kotia, työpaikkaa, autoa, sohvaa tms… ja olihan se minun se ”toinen” auto jolla olen ajellut kortin saatuani. Seuraavaksi sitten tämä suurperheen äippä joutuu treenailemaan sen tila.auton käyttöä. Tosin se on ulkoisesti pienemmän oloinen kuin tuo meidän farmari oli. Enköhän onnistu. Miehellä on muutama juttu kesken sen kanssa niin sitten pääsen testailemaan. No, auton myyminen siis helpotti montaa asiaa. Eilen illalla sitten löysimme vauvalle sängyn kirpputorimeiningillä. Ja mies lupasi laittaa vaunutilauksen tulemaan mitä pikemmin. Kun ensikuussahan se meidän pikku piltti syntyy… Kuulostaa niin hasulta sanoa, että jo ensikuussa. Niin se aika vierähti. Toissayönä nukkumatti ei tullut lainkaan luokseni, meinasiko, että antaa mamman treenata taas sitä mitä voi edessä olla. Unettomia öitä. Nukuin ehkä 12-1.30 ja sen jälkeen hyörin, pyörin ja olin todella levoton… Supisteli, vauva potkutteli kovasti ja sitten pissatti, nälätti, närästi ja pissatti… Sitä rataa… No, kun melkein olin nukahtamassa paikat väsyivät, mutta mietin, että ihanaa, niitä ei kolota, kivistä, ei satu! Mikä mahtava tunne! Kun kello tuli kuusi, niin menin herättämään miehen töihin ja hän oli vähän äreäkin, että mitä? Hän oli edellispäivänäkaksi kertaa sanonnut, että pitää vapaapäivän ja minä onneton menin herättämään. Joo, lapset väittää, että minulla on oikeasti mammadementtia ja täytyy sanoa, että niin on. Kun mies nukahti uudestaan ja nukkumatti ei tullut, vaikka söin jo toista yöpalaa, luin lehteä ym. aloin sisustamaan… Melkein lähdin jo kellariin aamu kuudelta tekemään siivousta, kun sain sata ja yksi ideaa päähäni, miten toteutan ruman makkarin kohtalon yms. Jotenka tässä idea. Koska seinät ovat kuitenkin valkoiset (reikiä niissä on jne) mutta vaaleat kuitenkin… Haen ulkoa ison ruutuikkunan, joka on siellä ollut hakemassa ajan patinaa… Sen isken keskelle seinää. Sängynpäädyn yläpuolelle. (Ihana vanha ruudullinen, josta maali hilseilee). Ostamme uuden sängyn sekä yöpöydät ja ehkäpä vaatekaapit. Mutta kaksi ensimmäistä ehdottomasti. Löysin jo mieleiset, eivätkä ole kalliit. Vaatekaapit pitää olla sekä minulle että miehelle, sekä vauvalle ja Myylle. Heidän vaatteet ovat hyvät olla keskikerroksessa, on helpommin tavoitettavissa kuin yläkerrasta. Huoneesta tulee oikein hyvä. Ja tällä ratkaisulla Myy saa siis normaalikokoisen huoneen yläkerrasta. Yöllä sitten paukutimme raketteja. Poika meni enolle ja tytöt jäivät sitten miehen kanssa paukuttelemaan. Ennen paukuttelua tinasimme, mies ja tytöt kävivät haudoilla, minä jäin tekemään ruokaa.., Kun kello löi kaksitoista, mies ja tytöt lähtivät ulos, Me Massulin ja Tassulin kanssa jäimme katsomaan ikkunasta. Mikä ihanaa, Miisa tykkäsi raketeista kovasti. Katseli sylissäni 24 aikaan ja ihmetteli kovasti. Yhtään ei pelännyt. Kun se hoksasi muut ulkona niin olisi niin halunnut mukaan rientoon. Mutta pauke oli niin kova vielä siinä vaiheessa, että pidättelin sitä ikkunasta katsomassa. Kun suurin mekkala oli ohitse, päästin sen ulos ja siellä se oli innoissaan ollut. Ei siis minkäänlaista pelkoa! Ihana koira! Valvoimme aika myöhään ja kun vihdoin saimme tytöt nukkumaan, lupasimme että Myy saa mennä isonsiskon lattialle vieraspatjalle yökylään. Tyttö oli niin onneissaan. Nukuimme koko väki n. 11 asti, myös karvainen vauveli meidän jalkopäässä. Miisalla on onnekseen seurapiirirakko, eikä herätä kuudelta ulos. Aamusta sain jonkun hormoonihulluuskohtauksen. Mies sai ensimmäisenä kouraansa sohvanpesuvälineet. Sitä en nimittäin enää pysty tekemään. Sohvien pesu vaatii niin kovaa hankaamista, että minua alkaa se jo supistelemaan aika lailla, joten mies sai sen puuhan ja itse menin sinne kellariin. Teinkin mahtavia löytöjä. Löysin vauvan ammeen jalat, sitterin, jonka kankaan pesin heti. Löysin vaununrenkaan suojat ja pinnasängynsuojan, jonka myös pesin heti. Monta tärkeää asiaa siis löytyi. Kun aikani olin siellä kolunnut, taisin löytää myös makkariin juuri passelit verhot, kermanvaaleat satiiniverhot. Makkarista tulee siis valko, beige hiekansävyinen. Sellainen hieman maalaishenkinen, ehkä hivenen countrytyyliäkin. Joten verhot olivat oiva löytö!!! Hulluus jatkui… Supistelu yltyi… Kun tulin taas yläkertaan, niin sai yksi kaappi itsensä siistiksi ja lopuksi menin kaikki vetolaatikot läpi. Että olin niin iloinen, että vihdoinkin on tämä pesänrakennusvietti iskenyt, liekö myös syy se, että olen syönyt nyt kiltisti rautalääkkeitä, ja vatsakin tainnut tottua. Seuraavaksi, eli varmaan huomenna menen loput keittiön kaapit läpi, ja sitten aloitan sen makkariprojektin, tai ehkä teen makkarin ensiksi ja sitten jatkan muita juttuja. Muistan, että joka odotuksesta olen käynyt kaikki kaapit, laatikot ym. nurkat läpi jokaista klemmaria myöten. Tänään on kyllä huitsisti supistellutkin, mutta vauva saisi vielä pysyä kiltisti massulin uumenissa. Hengissähän se selviäisi, mutta joutuisi varmaankin viettämään aikaa laskettuun päivään asti sairaalassa. Jotenka hiljalleen teen jutut, mutta teen… Oikea himo iskenyt!!! Eli hyvin alkoi tämä vuosi ja toivottavasti on yhtä elämäntäytteinen ja antoisa kuin oli vuosi 2008, joka on ollut pitkästä aikaa todella hyvä vuosi kaikenkaikkiaan minun elämässäni. Kaksi erittäin suurta toivettani toteutui, koira ja vauva… Ja sain olla pitkän aikaa selkähelvetistä pois. Ihanaa uutta Vuotta 2009!!! Rv. 33+2