Kaiken maailman kiukut 30.5.2007 21.47 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Rakkaus, Terveys Olen tainnut suututtaa kummatkin veljeni… Sellaista se sisar rakkaus on No, minulla on kuulemma ihan liian iso nokka (olen teille maininnutkin, että omistan sellaisen kuninkaallisen nenän) Mutta, nyt se on muuttunut joka paikkaan työntyväksi nokaksi. Miten vain. Olen sellainen, kuten tiedättekin, että puutun epäkohtiin hyvin herkästi ja yritän aina pitää oikeuksista kiinni, senkin kaikki tietää, joka on hiemankin seurannut blogiani. Keskimmäisen veljeni suututin tuossa viikko sitten ja nyt taisi nuorin veli vetää hernettä nenuliin Ovat niin mahdottoman herkkiä kaikelle palautteelle… Itse kun en sellaisista asioista jaksa edes vaivata päätäni, jos joku sanoo jonkin asian mikä koskee minua. Otan sen ihan eri tavalla kuin nuo armaat veljeni. Ne ovat niin herkkänahkaisia olentoja, että välillä jopa huvittaa… Haukkuvat sitten rankasti minut, jos itse sanoisin ne sanat mitkä he sanovat, niin voi, voi voi sentään Mutta se siitä… Ollaan nautittu lasten kanssa helteestä ja vuoroin sateesta… Vaihteleviä ovat nämä Suomen suvipäivät. No, vaihtelu virkistää. Isä on ollut huonossa kunnossa. Eilen vaihdettiin lääkitystä, mutta eipä ole tainnut vaihdosta olla apua. On aika voimaton, ja lepäilee vain kaiken aikaa. Kurja taas nähdä missä kunnossa hän onkaan. Eikä itse voi tehdä yhtään mitään. Kasvoiltaan on vitivalkoinen ja ei jaksa tehdä yhtään mitään. Ei vaikuta enää samalta ihmiseltäkään. Toki onhan tässä sairaudessa hoitoväsymys suunnaton, sen tiedän ja ymmärrän, mutta kamalaa katseltavaa se kyllä on. Äidillä varmasti vieläkin enemmin, kun siinä koko ajan yhdessä ovat. Eipä tässä mitään ihmeempiä ole tapahtunut tai mitään olla kummempia edes tehty. Päivät vain rullaa eteenpäin. Lauantaina sitten on kummityttömme ylioppilasjuhlat sekä myöskin koululaisten kevätjuhlat. Pitäisi alkaa vaatteita katsastelemaan, että mitä päälle panisi. Oma vaatevarasto on aika heikonlainen, kun en ole juhlija ihminen sitten alkuunkaan, niin ei ole tullut noita juhlavaatteita paljoa ostettua. Eiköhän sieltä joku vanha ”rätti” löydy käyttöön Mutta toivotaan, että ilmat olisivat lauantaina taas aurinkoisempaan suuntaan, niin kaiketi on ainakin luvattu… Mukavaa loppuviikkoa! Hymiö päivä 27.5.2007 17.26 | si27 | Elämää Naamani on kuin Naantalin aurinko kyllä!Haimme isäni kotiin… On se vain hieno tunne, että nyt elämä taas palajaa omalle raiteilleen. Isä saa nauttia kauniista kesän alusta kotona eikä sairaalassa… Hienoa!!! Sitä ennen tuttavani soitteli, olisiko ketään joka haluaisi kissan? No, me emme voi ottaa, vaikka haluaisin, haluaisin kovasti, kun mies on allerginen, mutta sitten tuli mieleeni että jospa äitini ja isäni ottaisi! Haimme isän ja matkalla kysyin, kuin pikkutyttö aikanaan, ”Saammehan kissan, saammehan” Ja sanoi se ensiksi, että onhan siitä vaivaa, mutta leppyi puolessa välissä matkaa Joten kävimme äsken katsomassa mummun ja papan uutta kissaa… On se hieman meidänkin, niin sovimme. Kaikkien yhteinen kisuli… Voi miten onnellisia kaikki olikaan… Tytöt ja nuorin veljeni oli kyllä aika otettu… Nimikin on nyt valmiina ja se on Minttu Minttu on sellainen harmaa kissa jolla valkoinen ruokalappu kaulan alla. Chepa (miten kirjoitetaan) sellainen kuin siinä mainoksessa… Kaunis! Mutta nyt menen vielä ulkoilemaan, koko päivä mennyt autossa, joten nyt viime säteistä nauttimaan… Kyllä elämä on taas hyvin Perjantain puutarha puuhaa 25.5.2007 23.17 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Terveys, Puutarhan hoito Aamulla ulkoilin lasten kanssa, äitini tuli myös ulkoilemaan, ja voi sitä aamua. Sekä hänellä että minulla on aika uusi hoitolapsi. Molemmat sitten huusivatkin kurkun täydeltä koko ulkoiluajan. Mitä lienee sitten kiljuivatkin. Mietin mitähän jotkut hieman kaukaisemmat naapurit meinaavat, jotka eivät tiedä mikä olen ammatiltani… Ääni oli aikamoinen. Isommat vielä leikkivät juoksuleikkejä ja huusivat ja metelöivät aika tavalla, kaksi parkui ja kaksi pientä leikkivät tyytyväisenä hiekkalaatikolla hirveän melun keskellä… Voi, voi pieniä ihmisiä, kun ihmettelevät, että missä ne äidit ja isät ovatkaan? Aamulla luinkin HS:sta, että myös vähävaraiset joutuvat nyt maksamaan koko päivähoidosta, mikä on mielestäni erittäin hyvä… Nimittäin senkin kannalta, että ns. ”turhat karsiutuisivat” eli ne lapset, jotka voisivat hyvin olla vanhempien kanssa kotona ja käydä vaikkapa sosiaalisuutta hakemassa päiväkerhoista. Ja siten ”Oikeasti” tarvitsevat lapset saisivat helpoimmin hoitopaikkoja. (Anteeksi kovasti niille, jotka ovat eri mieltä) mutta hoitajan näkökulmasta ajateltuna hieman joskus kismittää sellaiset, jotka ovat ”turhaan” hoidossa. Minun hoitolapseni eivät ole. En puhu siis nykyisestä omasta tilanteesta, vaan yleisesti. Joten aamu meni siis kovassa äänessä… Äänet kuitenkin nopeasti rauhoittuivat kun piltit menivät nukkumaan. Miehenikin tuli tänään aikaisemmin kotiin, kävi hieman asioilla jne. Soittelin siinä isällenikin. Yö oli ollut hieman levoton, mutta muuten kaikki on hyvin ja hän pääsee maanantaina kotiin. Joten äidilläni alkaakin sitten samantien kesäloma. Ei voi ajatellakaan, että siellä olisi meteliä ja nuhaisia nenuja… Isä tarvitsee rauhaa ja lepoa. Siinä tämä työ on joskus äärettömän huono, jos mies tai lapset lomalla, niin ei saa tavallaan kotona rauhassa olla ja levätä… Huomenna menemme häntä kuitenkin sairaalaan katsomaan, kaipaili jo kuitenkin kovasti meitä sinne. Anoppikin piipahti pienten nukkuma-aikaan. En ole häntä nähnyt kuin joskus huhtikuussa, koska lienee. Istui hetken ja katseli uusia valokuvia, mutta ei sen kauempaa tällä kertaa ollut. Toi hän isälleni ”Parane pian kortin”. Täytyy huomenna ottaa mukaan se vielä sairaalaan. Työpäivän jälkeen siivosin. Pyyhin pölyt, imuroin ja pesin lattiat. On aina niin mukava alkaa viettämään viikonloppua kun koti on siistitty… Tulee hyvälle mielelle. Mies toi sitten kauppareisulla pitsan ja söimme vatsat pullolleen. Keskimmäinen neiti menikin kaverinsa luokse taasen yökylään ja täydennystä tuli sitten pojalle. Eli hänen kaverinsa tuli siis meille… Olimme aika myöhään hääräämässä pihalla. Mies leikkasi nurmikon ja sen välikujan. Myy leikkeli puutarhasaksilla ruohikkoa ja minä kaadoin terassista rikki menneen seinämän. Pitää kehitellä sinne jotakin. Putsasin myös marjapensaiden alustoja, kukkapenkit ja leikkelin sireenistä kuivia oksia. Toivottavasti ei ottanut nokkiinsa, koska on kukinnot jo nupuillaan. Pudottaa ne vielä kiukuissaan pois, kun ronkkimaan menin. Minä kun en tiedä koska mitäkin puuta leikataan, vaan leikkaan niitä jatkuvasti kun kuivia oksia näkyvissä. Pihasta tuli taas siistin näköinen. Viikonlopun aikana, jos nyt sää sallii yhtään, niin aidan aluset menen myös läpi rikkaruohoista. Omistan sellaisen huippuhyvän tonkimiskoneen, jolla kävelen vain ja rahnutan, niin kaikki aidan aluset ovat siistit rikkaruohoista. Eikä niitä enää paljoa tulekkaan, kun kaksi ensimmäistä vuotta nyhdin niitä vimmatusti. Joku voikukka sinne tänne yrittää tulla, mutta sitten kuljen kevyein liikkein ”ihmekoneellani” ja naps, naps, poissa ovat. Kivat viikonloput teille!!! Torstai, se on minun päiväni 24.5.2007 22.08 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Remontointi, Terveys, Puutarhan hoito Alan uskomaan että torstai on jotenkin minun päiväni. En tiedä miten kaikki asiat jollakin tavalla aina kääntyvät juuri torstaina… Sattumaa vai mitä, mutta väliäkö sillä, tästä lähtien onnen päiväni taitaa olla torstai… Kävimme isän luona. Viimeisetkin letkut ovat poissa, ja nyt edetään ihan omillaan. Lääkettä joutuu vielä injektiona antamaan, mutta myös suun kautta hän on jo ottanut Ensimmäiset mehukeitot, vellit on nautittu, ja suoli tuntuu toimivan. Ihana tunne. Isä sanoi, että hänellä ei ole niin hyvä olo ollut 3 vuoteen… Kuvastaa varmasti paljon, kuinka huono olo on hänellä ollutkaan… Muutenkaan ei nyt ole huonoja uutisia sieltä päin ollenkaan… Tänään tein hieman pitkästä aikaa pihahommia. Perkasin marjapensaan aluset ja siistein vadelman alustat myöskin. Ovatkin mukavasti levinneet… Saa jo hieman satoakin, jos ei pakkaseen niin ainakin lapset saavat suut makoisiksi. Huomenna tai viimeistään viikonloppuna on sitten ruohikon leikkuun vuoro… Se on uskomatonta, kuinka sillä hommalla saa jo pihan aina näyttämään jotenkin siistiltä ja huolitellulta. Joten jonkinverran täytyy taas puutarhahommien parissa olla. Nyt kun tuo selkäkin on kiltisti kohdellut minua. Ja täytyy sanoa, olen salaa nautiskellut asiasta, on ollut hurjan ihania päiviä kropan parissa… Mutta ei uskalla edes ääneen sanoa, ettei vain napsahda taas… Varovaisuutta ennen kaikkea! Nythän on luvattu hienoja ilmoja viikonlopuksi, auringon paistetta ja poutaa, joten nyt alkaa sitten ulko-ovien hionta homma. Olen miettinyt, että kannattaisiko tehdä aina ovi kerrallaan, vai sillä tavalla, että hioo kaikki, sitten maalaa jne… On pääovi, saunaan menevä sivuovi, parvekkeen ovi ja autotallin ovi… Ehkä mukavinta tehdä ensiksi pääovi kokonaan kuntoon, sitten siirtyä vaikkapa saunan oveen ja sitä rataa edetä. Niin uskon tekeväni. Mies juuri kyseli ikkunapuitteiden värejä… Hm… Olen miettinyt, että ruskea olisi aika mukava väri, kun talostamme tulee jokin kerman vaalea, (on nytkin epämääräisen värinen vaalea) kattomme on musta. Jos ikkunanpuitteet ovat valkoiset vaaleassa talossa, on mielestäni hieman pliisu. Joten jokin väri on keksittävä. Mies sai asennettua alkuviikosta yläkerran lastenhuoneen uudet ikkunat… Hienot ovat, wau!!! Kyllä lasten kelpaa! Nyt katsomaan teharia nauhalta… Auringon Iloa!!! Marge Simpsonin ääni 23.5.2007 22.45 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lemmikit, Rakkaus, Lapset, Terveys Minulla on ääni aivan samanlainen kuin Rouva Simpsonilla… Siis todella käheä ja matala, seksikäs. Ihmeellistä, vastahan se tälläinen oli hm… silloin 4 vko:a sitten. Mahtaakohan minulla jo äänihuulissa olla joku vika? Olen kyllä aina ollut sellainen jonka ääni menee hyvin herkästi pois jos flunssa. Kai käytän väärin ääntäni. Ääni on rajoissa, että työni pystyn hoitamaan, tässä kun ääntä tarvitaan jonkin verran. Mutta kiltisti lapset katsoivat minua tänään, kun olivat alapihalla ja huutelin yläpihalta, että ”syömään”… Hädin tuskin itse kuulin oman ääneni, niin poissa se on. Vaarallistahan se on käyttää sitä koko ajan tällaisenaan. Muuten tuntuu että tuo nenävärkki nyt suhteellisen hyvässä kunnossa, osittain nenäkannunkin ansiosta… Kysyin juuri pojalta, että olenko joku höperö, kun omistan nenäkannun, kipukoukun ja kuukautiskupin. Kai hieman hassu olen. Pojan flunssa alkaa myös hellittää, yskii hieman, ja eilen kyllä oli kuumetta, mutta epäilen että tuo kuumeilu on nyt jotakin muuta kuin flunssaa.Mutta, keskimmäinen tuossa juuri kävi aivastelemassa ja valittamassa että ihan kuin hänelle nyt taas tulossa tauti uudestaan… Uskomatonta!!! Mikä tämä tämmöinen tauti on? Tuntui todella tukkoiselta äskettäin Myy on nyt terveiden kirjoissa… Ainoastaan hänen siitepölyallergia ajoittain vaivaa, mutta Histecistä ollut kyllä apua. Nuorin veljeni tuossa illalla myös kävi ja sanoi, että tauti tulossa takaisin hänellekin… Isää en ole nyt kahteen päivään nähnyt, huomenna taas menemme… Soittanut olen tänäänkin kaksi kertaa. Hän on treenaillut hieman juomista ja haaveilee metsästäjän leikkeestä Tasan kaksi viikkoa ollut letkuruokinnalla, joten hieman jo alkanut mielitekoja olemaan… Hienoa! Suolen toimintaa hiljalleen testattu mehukeitolla. Oli tullut myös patalogin vastaukset. Kävimme tänään iltaa istumassa ystäväni luona. Myy oli mukana. Ystävällä on sellainen iso musta koira… Palveluskoirahan se on, mutta en muista nyt rotua millään. Lutuinen nallekarhu, vaikka iso rotjake ensi katsomalta. Myy hieman ihmetteli koiran kokoa, kun tuo naapurin chihuahua (kirjoitinko oikein)? On sellainen tikkukoipi, niin oli tämä hieman eri maata Nätisti koira toi Myylle aina pallon kun Myy heitti ja sai sitten tytöltä herkun. Hauska parivaljokko. Ystäväni asuu sellaisessa paikassa, johon voisin kuvitella itseni, mieheni, lapseni ja ne lampaat ja vuohet… Perunamaa, punainen tupa.. Ja rauha. Itseasiassa tänään näin Tiimarissa sellaisen ruutuessunkin joka sopisi tähän minun maalaisidylliin täysin. Hm… Tuo seutu on todella kaunista. Kun ajoimme ystäväni luokse, jopa Myy sanoi ”Kaunista. Minä ainakin muutan isona maalle ja hankin lampaita ja vuohia sekä hevosia. En tarvitsisi autoa ollenkaan”. Ihana ajatus sinänsä. Ja ylipäätänsä se, että lapsikin takapenkiltä havaitsi, että olemme kulkemassa läpi jotakin todella kaunista ja jollakin tavalla puhdasta Suomi idylliä. Järviä oli tien molemmin puolin ja huusipa Myy, että ”Tuolla on iso valkea joutsen”. ja niinhän siellä olikin. Huomiseksi kaiketi luvattu lämmintä ja aurinkoa. Mukavaa. Kaipa se kesä sieltä tulee… hiljalleen Nauttikaamme! Onnen kalu 21.5.2007 22.46 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Remontointi, Sisustaminen, Terveys Ollaan äidin kanssa käyty nyt joka toinen päivä isän luona, mutta nyt ollaan eilen ja tänäänkin käyty. Isä siellä niin pirteä, että kaipailee kovasti seuraa. On jo kovasti kävellyt seuranamme pitkin käytäviä. Kämppäkaverikin kun lähti jo pois… Kaksi siellä on jo käynytkin viereisellä pedillä toipumassa… Huomenna tulee isän oma lääkäri taas töihin ja katsovat, että mikä on tilanne nyt. Vaikuttaa hyvältä, mutta vuotoakin vielä on… Joten, huomenna sitten tietää taas enemmin… Keskimmäinen oli yhtenä päivänä mukana ja Myy tänään… Hyvää tehnyt minulle ajella autolla hieman pidempääkin matkaa, kun tässä kotioloissa en paljoakaan turhaa autoilua harrasta. Myy teki viime viikolla papalle sellaisen puuhelmistä punoman pienen ns. rannekorun, joka ei kyllä mene edes Myyn omaan käteen, hän antoi sen papalle ja vein sen jonakin viime viikon päivänä. Eilen hän oli sitä alkanut katselemaan, hieronnut niillä puuhelmillä käsivarsiaan, joihin kerääntynyt nestettä, hivellyt haavaa manaen kuin noita konsanaan, että ”parane haava, parane” Ja sanoi, että Myy taitaa olla kansanparantaja, haavan vuoto on selvästi hiljenemään päin. Käsien turvotukseen se tekee hyvää, onhan se kuin pieni hierontalaite Tiedä häntä, mutta ainakin helminauhasta on papalle ollut paljon iloa. Jokainen helmikin tarkoittaa jotakuta meidän perheenjäsentä Näin hän kertoi. Meillä on täällä sitten kumminkin ollut potilas. Poika jo viikonloppuna hieman ulkoili, ja sitten tämän päivän ollut aivan veto poissa. Kuumetta ei ole ollut, mutta makasi koko päivän sohvalla, ja kun laitoin pikkuiset päiväunille, niin samaan aikaan meni poikakin nukkumaan eli 12 aikaan ja herätin hänet sitten klo:16. Kun soitin terveyskeskukseen, ei sinne taas mukamas mahtunut. Mies käytti kuitenkin pojan polilla ja katsoivat korvat ja ottivat crp:n ja korvissa oli tulehdus ja crp koholla. Huomen aamulla on lääkäri ja mies vie pojan sinne ja saa laittaa koville… Ne leukosyytti arvot ovat kyllä niin kummalliset…Ei hyvä, ei ollenkaan… Eipä tässä ihmeempiä, olen ollut iltaisin tosi väsynyt, tuo matkustelu on kuitenkin aika rankkaa. Viime yön nukuin kuitenkin todella huonosti… Kuuntelin pojan yskintää…Tämä omakin flunssa siinä ja siinä, että tuleeko vielä vai ei. Nenäkannua olen käyttänyt aamuin- illoin ja eginaforcea ottanut kiltisti, mutta koko ajan sellainen olo, että yrittää puskea läpi… taistelen!!! Keskimmäinen oli sitten ensimmäisellä ratsastustunnilla tänään. 15e maksaa 45 minuutin tunti. Mutta nyt kun muut harrastukset ovat jo loppuneet, niin ratsastelkoon nyt kesän ja katsoo sitten syksyllä taas… Kiva harrastushan se toki on ja Myykin heti ilmoitti ”Minä myös”, mutta ehkä nyt siskonsa harrastelee tätä ja Myy odottaa vuoroaan… Tänään sain sitten lomavahvistuksen, ruhtinaalliset 6 viikkoa sitten kesälomaa… AAH!!! Loistavan ihanaa… Vaikka tässä kotonahan se sitten menee, josko tuo yläkerta tulisi valmiiksi ja saisi sitä sitten sisustaa, ja kohtahan minun olisi tarkoitus alkaa maalailemaan noita ulko-ovia, niin hieman tässä uumoilin. En halua uusia ”kaikilla samanlaisia olevia ovia” vaan näin vanhassa saa olla ihan omat alkuperäiset ovet. Oven lasin vaihdatan maitolasiksi ja ovet saavat toistaiseksi kelvata. Kohentaa ulkonäköä jo paljon. Kattohan meillä on viimekesäinen… Sitten seuraavaksi koko talon maalaus… Juu, kunhan nyt sinne asti joskus päästäisiin, ennen eläkeikää Asia kerrallaan, ja hiljaa hyvä tulee… Niin kai se sitten on. Mutta nauttikaa auringosta ja toisistanne!!! Puolisairaan ”jouten päivä” 19.5.2007 22.22 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Terveys Juu, minun piti tänään huilata… Kun aamullakin oli lämpöä, mutta sitten siinä piristyi, piristyi… Ehkäpä tropit auttaneet ja nenäkannuni… Tiedätte kai sellaisen sarvikuonon? Vanha kikka muinaisilta ajoilta. Sellainen on minulla ollut 1½ vuotta, ja olen kerran käyttänyt sitä. Mutta nyt kun tämä flunssa alkoi iskeä, niin otin käyttööni kaikki mahdolliset kikat ja muistin nenäkannunikin. Olen nyt huuhdellut nenäni aamuin ja illoin ja hengitystiet tuntuvat puhtailta. Enää en kannua laita kaappiin, vaan otan sen osaksi jokapäiväistä elämää… Loistavaa!!! Aamulla kun heräsin, olo oli aika tokkura, mutta otin lakanat sänkyvaatteista ja vein peitot ym. tuulettumaan parvekkeelle… Laitoin koneellisen pyykkiä pyörimään (mies sai sen toimimaan) ja pesinkin 4 koneellista, aina kun yksi narulle, edellinen viikaten suoraan kaappiin, kätevää. Ei jää pyykkejä pyykkikoriin lojumaan. Teen usein niin, etten jätä lojumaan, vaan suoraan heti kaappiin… Sopiva tuulispäivä pyykeille. Pienet tirsat otin iltapäivällä ja sitten innostuin taas pesemään ikkunoita. Pesin ne sisäpuolelta ja myös ulkopuolelta. Pesin kaikki alakerran ikkunat myös verannan pikkuikkunat ja kellarin ikkunat. Asumme hiekkatien varrella ja hiekka pölyää ikkunoihin ja siitepölyäkin on nyt tullut jonkin verran ikkunoihin. Ihanan kirkkaat taas, mukava katsoa vihertäviä koivuja sisäpuoleltakin. Ikkunan pesun jälkeen laitoin puhtaat lakanat, joiden väliin onkin ihana pujahtaa, nyt kun olemme kaikki saunanraikkaitakin Joten yllättävän toimelias päivä, kun miettii, että eilen illalla olin 38 asteen kuumeessa, mutta se on kyllä selätetty nyt… Pääsen isääni katsomaan huomenna… Hän ehkäpä joutuu maanantaina uusinta leikkaukseen, niin hän itse epäilee ainakin. Juttelin aamulla puhelimessa hänen kanssaan ja pirteä hän oli, mutta uusi leikkaus tuo taas uudet jutut ja haavojen ym. parantumiset tietysti. Mutta jos se on tehtävä, niin sitten se on, ei sille mitään sitten mahda. Myy on ollut mummun yökaverina eilisestä asti. Ei ole ollutkaan kahta yötä poissa kotoa, mutta tyttö on niin onnellinen kun on saanut mummun kanssa olla ilman sisaria tärkeä asia. Poika ja keskimmäinen tässä sitten ovat hääränneet jos jotakin… Pojankin kuume alkanut talttumaan. Nuhainen on ja olenkin nenäkannua hänellekin tarjonnut, mutta ei uskalla kokeilla. Mies on häärännyt yläkerrassa koko päivän. Kävimme Myyn tulevaan huoneeseen ostamassa patterin, isojen huoneeseen ei vielä löytynyt. Mutta ehtii kyllä. Mieheni ja äitini kantoi yläkertaan myös uudet ikkunat odottamaan asennusta. Minä kun en pysty kantamaan moisia rohjakkeita. Onnekseen terve äitinä jaksaa sellaisia… Noloa, kun tytär on niin raihnainen. Kullanmurulle vielä nimppari onnittelut!!! Mukavaa, leppoisaa sunnuntaita!!! Onko edes mahdollista? 18.5.2007 7.30 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Sisustaminen, Terveys, Puutarhan hoito Vastahan kuukausi sitten makasin tyttöjen kanssa ankaran flunssan kourissa viikon… No, eilen vilutti, hieman lämpöä, kurkkua kivisti… Tänä aamuna sama. Nyt aloitin sellaisen eginaforcekuurin, että luulisi menevän ohitse. Poika meillä on myös toissapäivästä asti ollut taudissa, kuume, nuha, kurkkukipu. Mutta, minä joka siinä juuri olin Tylsää… Ei mitään asiaa siis isän luokse, ei mitään… Tänään piti mennä, mutta jätän nyt tämän kerran väliin. Teen kaikki vippaiskonsteista lähtien, että tauti menee nopeasti ohitse… Ja oikeasti työpäivän jälkeen nyt lepään. Miehellä on tänään vapari, nukkuu vielä, kaksi hoitolastakin tullut. Toinen katsoo tuossa vieressäni 4 lastenohjelmia ja toinen meni vielä nukkumaan. Yksi lapsi tulee vasta 8 maissa ja omat vielä nukkuu. Poika ja Myy saakin nukkua hieman pidempään, mutta keskimmäisen pitää mennä kouluun. Heillä siellä sellainen unisef kävely… Johon on kerätty sponsoreita… rahat menevät sitten unisefin hyväksi- toivon mukaan! Olen aina hieman epäilevä noissa asioissa, mutta toivon että menevät. Eilen ahkeroinkin sitten vapaapäivän ja siivosin talon sisältäpäin. Pyyhin pölyt, imuroin, pesin lattiat ja käänsinpä keittiön pöydän toisin päin. Piristi kummasti. Hain kellarista jatkopalan,harmi siihen oli tullut pieni kolhu, ja nyt se minun silmääni osuu kaiken aikaa. Nyt on kolme tuoli per sivu, ennen oli kaksi tuolia ja päädyissä yhdet. Näin on kivempi ja keittiöön tuli jopa tilaa… Vanhempi veljeni aina mariseekin tilan puutetta, hän on hieman kookkaampi kaveri ja selitän aina ”50- luvun taloissa huoneet eivät ole isoja, ja meidän perhe hoitolapsineen mahtuu tähän hyvin, koska meidän perheessä ei ole noin kookasta kaveria ole ”. Puolin ja toisin välillä toisiamme solvataan. Hän rankemman kautta minua. Joten terveisiä vain, jos sattuu lukemaan Eilen myös katkoin kuivia oksia aidastamme. Vielä jäikin aitaa tutkimati, mutta nyt saa sitten odottaakin, jos tämä flunssa tässä pukkailee tulla. En tee yhtään mitään, kun päivä pulkassa… Mies ahkeroi vintillä eilisen päivän ja tekee myös tämän päivän ja koko viikonlopun. Marisin tuossa jo viikko sitten, että mahtaako tulla valmista ollenkaan… No, heti alkoi hihat heilumaan Nyt herättelemään keskimmäistä… Poika tuossa jo kömpikin tulla… Kurjan näköinen on, kuumetta ei nyt onnekseen ollut paljoakaan, saman verran kuin minulla! Mukavaa perjantai päivää- ja aurinkoista viikonloppua, on kuulemma tulossa lämmin sellainen!!! Lääketieteen perusteet 16.5.2007 21.16 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Rakkaus, Lapset, Terveys Ihan kuin taas opiskelisin, kamala määrä lääketieteen kirjoja olohuoneen sohvapöydän hyllyllä… On kivun hoitoa, kirurgiaa ym… Eihän vanhojen opintojen kertaaminen pahaksi ole. Monta asiaa on jo unohtunutkin, vai mahtoiko niitä koskaan edes oppiakaan, välillä tuntuu siltä, kun tuota isän asiaa seuraa… Sen takia sitä tulee luettuakin… Se ei yhtään tykkää, että tiedän sitä sun tätä, tai lähinnä aina mietin, että voisiko ollakin niin tai näin Sen huumori ei aina riitä pähkäilyyn… Mutta itseäni se on helpottanut paljon, ja vaikka sanonta meneekin ”tieto lisää tuskaa” Niin kyllä se jotenkin helpottaakin… Olisi se mukava taas lukea tentteihinkin ja miettiä päänsä puhki asioita, ja saada ne myös mahtumaan kovaan päähän. Olin aina ihan varma etten ikinä suoriudu Ruotsin kielestä enkä liioin lääkelaskuista, mutta niin vaan suoriuduin ja sain jopa stipendin… Se oli aika ihmeellinen tunne… Minä, joka en koskaan lapsena ollut koulussa hyvä, olinkin opintojen parhaimpia… Uskomatonta! Mutta totta, niin totta… Nyt alkaa soimaan laulutkin päässä… Sellaisia! Kävimme siis katsomassa isää, käymme joka toinen päivä, ja joka toisen hän sitten lepää tai siellä käy hänen joku sisarensa… Olotila on vaihdellut rutkasti… Tiistai oli sellainen päivä, että jo taas jännitimme, että joutuuko hän leikkuupöydälle uudestaan, mutta onnekseen ei joutunut. Aina uudestaan alusta kaikki. Toki, jos se vielä eteen tulee, niin se tulee… Sille ei sitten mitään mahda… Isällä on niin mahtava elämänhalu päällä, ja periksi ei anneta… Se on niin tärkeää… Kummallisesti näin omaisena alkaa sellainen uupumus myös iskemään, vaikka ollaan menty nyt vasta kuukausi tätä haipakkaa… Niin jonkin asteen uupumus painaa… Olen nyt yrittänyt välipäiville sopia ystävien tapaamisiakin, ettei vain tämä asia pyöri päällä, koska niitä voimavaroja pitää myös kerryttää ihan muualtakin. Äidin kanssa tuossa mietittiin, jos jotakin hyvää asiassa on, niin se, että on kevät, hyvät tiet ajaa… Ei pimeää, liukasta, loskaista… Kun en se paras ajaja kuitenkaan ole… Ja pitkän työpäivän jälkeen kun sitä lähtisi ajelemaan… Aina kai pitää etsiä se hyvä asia… Juuri kissanaapurin kanssa asiasta juteltiin tuossa aamulla, kun pesukoneeni yritti sanoa itseään tehtävästä irti ja jouduin puolimärät pyykit kuskaamaan hänen koneeseen… Mies sitä on täällä illan testaillut, että mikä rouva pesukonetta vaivaa… Eiköhän pesukoneet ole rouvia? Tietääkö kukaan? No, jokatapuksessa parempi olisi, että toimisi. Mutta, on se vaan niin ihanaa kun on noin kultainen naapuri… Siellä ne minun pyykit sitten pyörivät, ja pienten kanssa ne ruuan jälkeen sitten haimme omalle narulle kuivumaan… Tuo kissanaapuri on jollakin tavalla ihmeellinen ihminen… Niin sydämellinen, en tiedä olenko ikinä niin sydämellistä edes tavannut. Hänellä on suuri ja lämmin sydän kaikin puolin. Hän sanoi niin kauniita sanoja, että tuntuu kaikki taas valoisammalta. Tässä kun yksin tekee työtä on välillä hieman huonokin asia. Yksin miettii, miettii ja miettii, ei ole ketään joka sanoisi jotakin, mitä vain. Vaikken kamalasti sellaista kaipaa, mutta hyvältä on tuntunut kaikkien niiden sanat, jotka ovat myötäeläneet kanssani tavalla tai toisella… Te tutut ja myös te blogilaiset! Blogilaisille vielä, että on tuntunut ihmeelliseltä se, että tällaisessa ympäristössä on hurjasti ollut ihmisiä jotka ovat välittäneet oikeasti. Kiitos teille kaikille! Menipä syvälliseksi teksti, mutta eipä kai sitä ihminen liian usein kiitä toisia. Luulenpa että tässä Suomen kolkassa ollaan kuitenkin vielä pikkuriikkisesti sellaisia, että ei se aina ole helppoa lähestyä jotakuta, jolla on hieman vaikeata… Huomenna sitte vapaapäivä… keskimmäinen meni kaverille yöksi, kaiketi taas poreammeessa lojuvat Ja pojalle tuli yövieras, niin fifty-fifty tilanne lasten suhteen… Myy jo hieman mummulle kyseli, joten katsotaan, katsotaan. Mutta helatorstaita kaikille, levätkää, ken töihin ei mene Hirvikolari niin lähellä 14.5.2007 21.33 | si27 | Yleistä, Elämää, Rakkaus, Lapset, Terveys Tämä päivä on ollut aika rankka, vaikken ole tehnyt yhtään mitään, vain ruuan ja siinä se… Henkisellä tasolla on ollut erittäin raskasta… Minulle tuli sitten vapaapäiväkin, joka oli kyllä ihan paikallaan… Olin kyllä äitiä auttelemassa, mutta muuten on todellakin tullut oltua lähinnä puhelimessa. Isälleni tuli konflikteja, mutta nyt asia on päivän mittaan tasaantunut ja pääsimme häntä tuossa iltasella katsomaankin… Lähellä sairaalaa hyppäsi sitten hirvi eteeni n. 2m päähän puskurista. Sain jarrutettua ja onnekseen siinä kohdalla oli kuudenkympin rajoitus, joten onni onnettomuudessa. Olisi siis sairaalassa maannut isän lisäksi minä, äiti ja nuorin veljeni… Hieman ennen hirveä, lähti bussi pysäkiltä ja kiilasi kylkeeni, tiedän että nillä oikeus tulla sieltä, mutta jos auto on ihan kohdalla, niin onko se viisasta? Vastaan tuli auto ja minä putkahdin siitä välistä, keskikaistan päältä bussin eteen… Eli, mustia pilviä taitaa leijua nyt ylläni oikein urakalla… Mistä lienee johtuu? En ollut koskaan nähnytkään hirveä noin läheltä… Huh huh… Keskimmäinen neiti lähtee huomenna luokkaretkelle ja on odottanut tapahtumaa kuin kuuta nousevaa… Menevät luonnonpuistoon ja sitten uimahalliin. Hän niin tykkää uimisesta Mukava päivä varmasti. Neiti sitten päätti päivällä, että hän ei halua bikineitä kylpylään ja kävi itse ostamassa uimapuvun itselleen… taitava tyttö! Viikonloppuna juttelimme hänen kanssaan virkkaamisesta, on koulussa virkannut ihanan penaalin ja muistin jossakin vanhassa lehdessä sellaiset ihanat töppöset ja kysyin, että virkkaisko hän äidille sellaiset. No, ostin langan ja nyt saan sitten vaaleansiniset, ihanasta putkilangasta olevat töppöset Hän on sellainen perheen taiteilija… Mutta päivä kerrallaan tässä mennä porskutetaan, hiljalleen!