Runo vuodelle 2008!!!
Tähdenlentoja taivaallesi.
Suklaasuukkosia sydämeesi.
Eliksiiriä elämääsi.
Valoa valloittavaa ja Rakkautta rajatonta
vuoden 2008 jokaiselle päivälle! 
Hyvää Uutta Vuotta 2008!
Mukavaa Uutta Vuotta 2008!!! Toivon jokaiselle sitä, mitä hän eniten tarvitsee!
Shoppailemassa ja syömässä
Eilen sain turrutettua kipuni siihen malliin, että uskaltauduin kauppakeskukseen alennusmyyntiostoksille… Poika ei lähtenyt ja keskimmäinen pyysi kaverinsa mukaan, saivat mennä sitten kaksin kaupoissa. Myyllä oli tärkeä päivä. Hän meni kummitätinsä ja tätinsä kanssa balettiin katsomaan ”Pähkinänsärkijän”. Hän tuli kotiin vasta 22:30 uutuuden kiiltävissä kengissä. Olivat kummitädin kanssa poikenneet ennen balettia kenkäkaupassa. Neiti oli saanut pitkät hienot varsisaapikkaat ( sellaiset juhlavat) ja juhlapikkukengät. Todella hienot kumpaisetkin.
Me pyörimme kaupoissa sitten sulkemisaikaan asti. Minä kävelin kuin kakka housuissa selän takia, mutta pärjäsin.
Selkä on ollut todella kipeä siitä asti kun alkoi kipuilemaan. Mutta täällä kun ei päivystystä taida olla, niin olen sinnitellyt… Ensi vuoden puolella sitten… Sinne kun jaksaisi.
Tänään on hieman hellitellytkin hermopaine ja jalatkin toimineet paremmin ja tuntuu taas niin mukavalta olla edes hieman enemmin terveiden kirjoissa. Isäni tarjosi koko revohkalle tänään ravintolassa ruuan. Oli siis isä, äiti, keskimmäinen veljeni avovaimonsa ja kullanmurun kanssa, sitten nuorin veljeni tyttöystävän kanssa ja meidän perhe. Olipa ihana istua yhdessä koko porukka ja nauttia ihanasta ruuasta ja oman perheen seurasta. 
Lapset menivät sitten hetkeksi vielä mummun ja papan luokse kissan kanssa leikkimään ja minä otin sillä välillä torkut… Ihme että nukutti, kun joka lomapäivänä olemme heränneet 10:30-11:00 aikaan. Ihan tuntuu sellainen uni jopa synniltä. No, lomalla saa nukkua ja pitääkin ja meidän koko perhe osaa näemmä sen taidon… Missä on se elämä, kun lapset heräili aamulla aikaisin tai herättivät öiseen aikaan… Sellainen oli ihan äsken ja silti tuntuu että siitä on ikuisuus.
Tulimme juuri saunasta. Teimme tyttöjen kanssa jalkahoidot yrteillä ja levitimme keskimmäisen neidin kanssa vartaloon kuorintavoiteenkin. Pukin tuomat uuden yöpaidat ylle ja öllöttelemään!
Yön mietteitä
Viime yön valvoin aika lailla. Kivut yltyivät niin koviksi, että alaruumista tuskin enää erotti. Mieskin siihen heräsi, ei edes kysynyt mikä on vikana, kun itkua tuhersin. otti vain kainaloon ja puristi… Mutta, kun sekin sattuu. Olen nykyään niin kipeä, että lasten halaaminenkin sattuu. 
Mietin yöllä kaikki synnyt syvät ja hieman enemmänkin. Pyysin jo mieheltäni armoa, jos vammaudun, ettei laita minua tämän kylän palvelukeskukseen, vaan naapuripitäjään… Kaikki sitä suunnittelee. Puhuimme paljon ja hartaasti. Hän on sitä mieltä, että yksityiselle lääkärille ennen kuin on myöhäistä. Kohta jo niin pahat hermovauriot ettei mistään saa apua enää.
No, tämän päivän olen sitten makanut vain. Niin se vapaapäivä sitten meni näin. Myy ja poika lähtivät mummulle, mutta keskimmäinen urheasti ollut kanssani, raukka! Näen kun hän on huolissaan. Hän tarjosi sisarilleen ruuankin, kun en pystynyt olemaan liikkeessä.
Nyt vetäisin sitten vuoteen kipulääkkeen ja pystyin tämän hetken istumaan… Jos joku kipuilija lukee… kertokaa tarinanne!!!
Tapanin päivänä
Jouluaatto meni oikein mukavissa merkeissä… Kävimme aamulla vielä miehen kanssa tekemässä viimetipan jouluostokset. Minun teki mieli muutamille henkilöille vielä ostaa lahja. Kotiuduimme ja sauna lämpiämään… Joulusaunan jälkeen ateria, haudoille kynttilät ja sitten mummun ja papan luokse joulun viettoon…
En nyt kertoile sen enempää asiasta, mutta oikein mieluisa jouluaaton vietto oli. Lahjoja sai jokainen mukavasti ja mieluisia olivat.
Olemme olleet ja rauhoittuneet nämä joulun välipäivät, välillä piipahtaneet jossakin. Kuten eilen minun vanhemmilla syömässä ja tänään miehen äidillä kahvilla… Muuten vain oleiltu. Mies tosin tehnyt yläkerran remonttia, joka on jo todella hyvällä mallilla!
Itse olen kipuillut, kipuillut ja kipuillut. En jaksa tässäkään nyt tämän kauempaa olla… Joka ikinen luu on kuin joku söisi ihmistä sisältäpäin. Sellainen kalvava kipu. Alkaa jo pikkuhiljaa vaikuttamaan mielialaan, vaikka kuinka sinnittelee. Alkuvuodesta minun on aivan pakko siirtyä yksityiselle puolelle ja pyytää suoraan, reumakoe sekä ms-tautiin liittyvät kokeet. En jaksa enää…
Kirjoittelen paremmin kun tästä taas kroppa toipuu, mutta mukavaa öllöttelyä sille kellä se vielä jatkuu! Minulla se jatkuu, enkä olisikaan työkykyinen…
Hyvää Joulua!
Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää ja rauhallista Joulua!!!
Jouluvalmistelut tehtynä
Olen kaikessa aina hieman ajoissa. Viimetipan jutut kun eivät sovi minulle. Eilen aamuna Myyn kanssa nukuimme puoli kymppiin. Kuulin kun koululaiset lähtivät kouluun, mutta eivät herättäneet meitä. Sitten lähdimme hieman jouluostoksille Myyn kanssa, kun olimme aamupalan saaneet syötyä. Nappasimme mukaan Kullanmurun ja hänen äitinsä. Kiersimme ihan oman pitäjän putiikit. Muutama lahja löytyi vielä pukinkonttiin.
Tänään emme nukkuneet ihan niin pitkään kuin eilen, mutta puoli yhdeksään kuitenkin. Myy tuli sitten hetkeksi rupattelemaan kainalooni. Isot olivat lähteneet taas hissukseen joulukirkkoon. Me aloimme heti aamutuimaan siivoamaan. Aloitin ikkunan pesusta. Pesin ulkopäin, kun harjoittelija juurikään hieman harjoitteli ikkunan pesua sisäpuolelta ja välistähän ne ovat aika lähiaikoina pestykin.
Siivous eteni lakananvaihdolla jossa Myy auttoi, minkä pienenä ihmisenä nyt pystyi. Hän on erittäin reipas apulainen. Pesimme siinä lomassa kaksi koneellista pyykkiäkin. Tuli muutama taukokin, kun pojan kummitäti pistäytyi tuomassa lahjoja sekä hetken kuluttua sitten Myyn kummitäti. Viimeinen jäi hetkeksi kahvillekin. Ja ensimmäisen kanssa näemme liian harvoin, mutta toivon mukaan hän ja miehensä pistäytyisivät helmikuussa kun poika täyttää 13v.
Kun lapset eivät saaneet niitä todistuksia niin pojan opettaja oli laittanaut sähköpostin, jossa luki ” On ollut mukava opettaa reipasta ja fiksua poikaa”. Eli kaipa se sitten oli samalla hieman todistus ja hyvän mielen sai ainakin.
Siivous venyili… Matot tuulettuivat ulkona ja sain vihdoinkin juuri ennen miehen tuloa kaikki kuntoon. Eli pölyt oli pyyhitty, imuroitu ja lattiat pesty, myös yläkerrasta. Alakerran saunaosastoa en vielä kerennyt ja saapi huomista odottaa. Ihanan raikas ja pudas koti. Joulusiivouskin on aika simppeli, kun ei tarvitse mitenkään paikkoja järjestää, kunhan vain pölyt pyyhkii ym. Ei tarvitse raivata nurkkia eikä liioin järjestelläkään, kun en siedä sitä epäjärjestystystä.
Sunnuntaina riittää sitten imurointi jouluaattoa ajatellen. Huominen menee vieraiden kanssa. Lontoon kummitäti on tulossa sekä Myyn rakas kummitäti. Sillä nimellä hän kummitätiään kutsuu.
Mutta eipä muuta kuin lämmintä joulun odotusta!!!
Nyt alkaa LOMA!!!
Olenkin viime ja tämän viikon noussut jo niin vaivalloisesti, silmät ristissä. Miten se loma aina tuleekin niin tarpeeseen. Olen ollut kauhean kipuilevakin viime ajat. Selkä nyt tuntuu aika hyvältä, mutta tuo raajasäteily on todella sietämätöntä. Nilkat alkavat kai jo hiukan turpoilla ja sellainen hermosärky jäytää sisällä päin koko ajan…Mutta sitkesäti vaan, kuin mummo lumessa.
Uuden lapsiryhmän kanssa on mennyt hyvin, mutta kuten varmasti moni on huomannut, en edes teetauollani ehdi kommentoimaan muiden juttuja. Se aika menee ihan istuessa rauhassa. Pakko saada aina ladattua se aika akkuja. Mutta siis lasten kanssa mennyt loistavasti ja kaikki kotiutunut loistavasti.
Eilen illalla olimme Myyn eskarin joulujuhlassa, ja kyllä se vain aina yhtä kaunista katseltavaa on, kun oma lapsi esiintyy. Heillä oli kansantanssiakin, jota olivat itsenäisyyspäivänä tanssineet ja esittäneet koko koululle. Nyt näimme sitten senkin.
Tänään toden totta vika työpäivä sitten ensi vuoden. Koululaiset käyvät vielä tämän viikon koulua. Heillä on joulukirkko perjantaina, ja kun emme kuulu kirkkoon, saavat he valita mennäkkö vai ei, ja yllätyksekseni, iloisesti siispä, kummatkin menevät tänä vuonna. Neiti on useimmiten jättänyt väliin… Mutta nyt käyvät sitten sielläkin. Siihen sitten päättyy heidän lukukausi. Heillä kun ei ole joulujuhlaa tänävuonna, eivätkä saa minkäänlaista paperiakaan kotiin. Käsittääkseni väliarviointikin tulee kun koulu taas alkaa. Omituiseksi mennyt tuokin. Me sentään 70- luvulla saimme numerot ekasta saakka ja oli se sitten joulu- tai kevät !
Tänään käymme vielä hoitolasten kanssa jumpalla ja sitten illalla taidan lasteni kanssa käydä isääni ja äitiä katsomassa. Mies on pitkään töissä. Sellaista se yksityisyrittäjän työ sitten on.
Huomisen varmasti löhöämme Myyn kanssa ja teemme mitä teemme. Perjantaina sitten meidän on kuitenkin tehtävä ns. joulusiivous, kun lauantaina tulee niin odotettuja vieraita. Lontoon kummi saapuu sekä Myyn kummitäti pääkaupunkiseudulta. Joten samalla sitten pistää joulusiivoukset pystyyn…
Viime sunnuntaina muuten teimme tyttöjen kanssa piparkakkutalon, josta voisinkin laitella pian valokuvan. Ihan kiva siitä tuli ja tuoksu on kyllä mitä mainioin.
Mainiota keskiviikkoa kaikille!!!
Kaikki lahjat hankittuna
Tänään kävin äitini kanssa ostoksilla ja kaikki lahjat on nyt sitten ostettuna.
Huomenna voisimme tyttöjen kanssa loihtia piparkakkutalon, laitanpa teille siitä sitten kuvia, mikäli onnistuu. Kun lapset olivat pieniä teimme milloin minkäkinlaisen piparimaailman, mutta sitten minuun iski laiskuus ja se ilo jäi muutamaksi vuodeksi, mutta tänä vuonna meinaan sen ottaa taas perinnelistoille mukaan.
Viime viikko se mennä viiletti taas sitä vauhtia että hitaampi jää kelkasta. Olemme harjoittelijan kanssa leiponeet pipareita ja lapset saaneet myös touhuta mukana. Myy jopa innostui siinä määrin, että koristeli niitä ainakin kolme tuntia.
Minulla on ollut tonttuapua paketoinnissa, kun Myykin nyt ymmärtää, että joulupukki ei niitä lahjoja tuo, vaan vanhemmat ym. ne ostaa. Niin ei tarvitse mokomia salaa yöllä paketoida, vaan tytöt ovat auttaneet minua touhussa. Kummien ja isovanhempien paketit siis paketoin ja Myy ja keskimmäinen sitten kihartelee nauhoja ja laittavat kortteja. Lasten lahjat sitten paketoin jonakin yönä/ myöhään illalla. Hirveän suuri apu siis tytöistä ollut.
Olen tässä viikon miettinyt erästä työpaikkaa, että pitäisikö laittaa hakemus… Kiinnostaisi kovasti, mutta kun rakastan oikeasti tätä työtä ihan hirveän paljon. Tässä on niin hyvä olla… On mukava kun näkee koko ajan omien lasten touhut ja silti vieraat pikkupiltit saavat täältä turvallisen hoidon… kaikki perustarpeet paketissa… Sopivasti rakkautta, rajoja, päivärytmin, virikkeitä, kavereita ja yhden hoitajan… Niin vaikea tästä on lähteä. Kunhan tuo mies innostuisi, niin alkaisin sijaisäidiksi, mutta kun ei…
Tämä toinen työ on hieman minulle tuttua, mutta ei paljoa… hakuaikaa olisi nyt sitten ensi viikkoa aikaa…. Luultavasti jätän hakematta. Myyn kannaltahan ei olisi ongelmaa. Hänen ei tarvitsisi enää mennä vieraalle hoitoon, kun aloittaa syksyllä koulun ja minun äitini pystyisi luultavasti ottamaan hänet iltapäivähoitoon… Mutta siltikin. On tässä omassa nykyisessä työssäni vaan niin paljon hyvää. Palkkakin on nyt ollut ”normaalien ihmisten”, kun ollut ryhmä mukavasti täynnä. Saa olla oman itsensä ”herra”, ainakin aika paljon. Ja kun tykkään olla paljon yksin ja päättää päivän kulun. Mutta, katsotaan nyt…
Selkääni ajatellen se toinen työ olisi aika samanlaisesti kuormittavaa, joten pärjäisin. Jos kerran viiden vieraan lapsenkin kanssa pärjään ja suurimmalla osalla vaipatkin… Mutta minun lapeni tekeekin kakat ja pissat suurimmaksi osaksi pottaan. 
Mutta nyt menen öllöttelemään ja syömään suklaata… Lukemaan ihania sisustuslehtiä
Kauppahelvetistä selviydytty
Mieheni keksi tuossa yksi päivä hienon lauseen. Hän itseasiassa kysyi minulta ”Koska me menemme sinne joululahjahelvettiin?”. No, eilen kävimme siellä. Ei sen puoleen, ei se nyt minusta niin helvetiltä vaikuttanut, muun kuin lompakon suhteen. Aika hirveää laittaa euroa likoon tuota tahtia. Muistan aikaa kun ei ollut luotto ym. muita kortteja. Aina huomasi rahan menon eritavalla kuin nyt. Sinäänsä, minä olen tässäkin asiassa hyvin vanhanaikainen ihminen. En omista kuin Visa Electronin, ja sekin ollut omistuksissani varmasti vain 2v. En halua missään tapauksessa elää yli varojeni. Tuon kortin kanssa pysyy koko ajan ajan tasalla. Mutta sen huomaan, tavaran arvoa ei enää katso sillä silmällä, että riittääkö raha, kun sitä käteistä ei tarvitse olla. Toki se helpottaa elämää… Mutta…
Mutta, että joululahjat tuli hankittua kertarysäyksellä. Uskoisin että paljoa ei jäänyt puuttumaan… Täytynee vielä tarkistaa kun niitä paketoi. Vaikka kuinka enempi olen tullut jouluihmiseksi, siltikin, minua pöyristyttää, kauhistuttaa ja hieman etoo yhä vain tuo tavarapaljous. Olen varmasti maailman ainoa näin vanhanaikainen ihminen.
Selkäni kesti ihmeen hyvin. Pidimme mukavan ruokatauon ravintolassa, jolloin selkä sai hieman lepäillä. Kotimatkalla kivisteli ja vihloi, mutta onnekseen ei tullut kipemmäksi. Joinakin jouluina juuri kauppahelvetin takia selkäni on ollut koko joulun todella kipeä, ja muistan erään joulun, kun en kävellyt ja äitini auttoi kaikessa, joulukuusen koristelusta alkaen. Minä vain makasin, kun muuta en voinut.
Tänään on Myyn nimpparit ja emme niitä vietä… Pienen paketin hain äskettäin ja mummu taitaa piipahtaa Minttu kissan kanssa. Muuten emme nykyään nimppareita vietä, muiden osalta emme enää lainkaan, mutta pienin nyt siis vielä saa pikkujuhlat. Mummi on reissussa ja hän toi jo muistiaisensa tuossa viikolla. Kummit asuvat yhtä lukuunottamatta eri paikkakunnalla, joten en heitä sitten kutsunut.
Huomenna meillä onkin hoitolasten kanssa puurojuhla, jonka seurakunta meille aina järjestää. Sinne olisi tarkoitus mennä. Hieman kauhistuttaa, kun ryhmässä kolme lasta, jotka eivät osaa oikein pukea eikä riisua. Onnekseen sentään kaksi taitavat sen. Mutta, menossa ollaan. Toinen hoitaja jolla huomenna vähemmän lapsia, lupasi minua autella, kun työharjoittelijallanikin on aina maanantai vapaana, ja ensi viikko hänellä sitten viimeinen viikko. Sitten alkaa kyllä minullakin jo joululoma joka kestää ensi vuoden puolelle.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti