Helmi 2kk

20.4.2009 14.05 | si27 | Elämää, Vauvat

Kuinka sainkaan nimeni… Täällä kuljen nimellä Helmi, mutta oikeasti olen ihan joku muu. Ja siitä voin aikanani olla kiitollinen tai kiukkuinen pelkästään isälleni, joka minun nimeni keksi. Äidillä oli muita vaihtoehtoja monia, mutta isäni piti pintansa, ja odotusaikana äiti toppuutteli, että ei, ei, hänestä tulee se ja se, mutta kun putkahdin maailmaan ja katsoin äitiä suoraan tummilla silmilläni, niin nimi oli varma. Isän päättämä nimi vei voiton. Olin kuulemma ihan nimeni näköinen. Äidille jäi toinen nimi, jonka kanssa hän pähkäili jonkin aikaa, kunnes palaset loksahtivat paikoilleen.

Nimeni myös tarkoittaa jotakin ja vaikka olenkin kuulemma seesteinen luonne, niin minussa on tiettyä voimaa, jota nimeni myös kuvaa. Toisen nimeni merkitys on sitten pehmeämpi.

Tänään täytän 2kk:tta ja osaan jo vaikka mitä. Eilen olin lattialla ja ähkin ja puhkun ja hups, olinkin masullani. Siitä se lähtee. Ja sanovat, että näytänkin jo isommalta tytöltä. Osaan jo myös nauraa ääneen, hymyillä tai näyttää ilmeilläni, milloin on hyvä, hyvempi tai ihan kamalan huono fiilis. Viime yön nukuin muuten siten,e ttä menin nukkumaan klo: 22.30 ja heräsin aamulla 6.15, ja siitäkös äiti riemastui, sanoo kaikille, että kun on jo hieman vanhempi äippä, niin on hyvä että nukumme hyvin. Päivissämme on jo rytmiä, tiettyinä aikoina suurinpiirtein tapahtuu tiettyjä asioita ja siitäkin ovat kovin hyvillään, mitä lienee moinen tarkoittaa. Kaikki sanovat, että silmäni ovat ruskeat kuten isolla veljelläni. Tiedä sitä sitten, mutta siltä nyt näyttäisi.

Lauantaina isosiskoni muuten täytti 12v, ja hänestä on tullut teinityttö. Itse en tiedä mitä semmoinen meinaa, mutta jotakin aika isoa varmasti. Äiti onkin sanonut, että tämä on aika rikasta aikaa vaikka lama onkin, koska hänellä on niin monen ikäistä lasta täällä. On minusta vauvasta teini-ikään. Ja se on kuulemma aika hyvä haitari yhdessä perheessä.

Sellainen on Helmi vauva.

Nimijuhla

15.4.2009 16.05 | si27 | Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Vauvat, Lapset

Viikot ne taas ovat vierineet… Vauvan kanssa päivät hurahtavat ihan ihmeellistä tahtia ja tuntuu, että puolet asioista jää tekemäti. Mutta ne tehdäänkin sitten myöhemmin, joskus.

Helmivauva on nyt 7½ vko:a vanha, vai pitäisikö sanoa nuori, kun onhan se vielä niin vähän elämää takana… Silti tuntuu että neiti on ollut meillä aina.

Helmi sai nyt sunnuntaina virallisesti nimen käyttöönsä ja on ihan mukava kun saa häntä kutsua nimellä, eikä tarvitse jatkuvasti varoa, mitä tulee sanottua. Hän liikkuu täällä kuitenkin nimellä Helmi.

Helmi oli vaihtelevalla tuulella nimijuhlissaan. Kiukutteli, jutteli ja hymyili. Sellainen luonne hän onkin. Hymyjen jälkeen saattaa tulla hyvin nopeasti kiukku ja sitä ei säästllä sitten vaan huudetaan niin, että linnutkin putoaa puista. Luonnetta siis löytynee jo. Mutta, aika hyvin osaan tulkita neidin pyyntöjä. Mies ei oikein osaa sitä taitoa ja Helmi sitten pyörittääkin isäänsä välillä äärirajoille asti. Kietoo kaiketi jo isäänsä pikkusormensa ympärille. Mitä lienee…

Olen tänään alkanut suunnittelemaan kiitoskortteja kaikille, jotka ovat Helmiä muistanut. Hän on saanut ihan äärettömän paljon kaikenlaisia ihania vaatteita, leluja ym. Myös blogin Vernalle suurkiitos aivan ihanasta mekosta. Kyllä neidin kelpaa. Äidin ei ole tarvinnut ostaa oikein yhtään mitään. Muut ovat ”pukeneet” Helmin ihaniin asuihin. Vielä kerran kiitos kaikille, jotka ovat kortein ja lahjoin muistaneet.

Kohtahan tässä alkaa kesäloma lapsilla, senkin tajusin vasta ihan näinä päivinä. kesä tulla jolkottaa kovaa vauhtia. Miisakin täyttää 5.5 jo 1 vuotta. Niin se Miisankin ensimmäinen vuosi on mennyt. Miisa on yhä kovasti varaäitinä Helmille. Huushollaa ja häärää tytön ympärillä, mutta hyvällä tavalla. Aivan ihana. Olemme Miisan kanssa nyt oppineet monia asioita, jotka ovat olleet vähän rempallaan vielä. mm. toisten koirien ohitus… Nyt alkaa sujumaan ilman räksytystä. Olemme pitäneet vesipulloa vauvan vaunujem hoitolaukussa ja suihkasseet jos räksytys tulee, mutta kaksi- kolme kertaa vain on jouduttu sitä tekemään, kun koira on tajunnut asian… Nykyään vain näytämme suihkupullon suutinta ja ohituksen jälkeen namipalkinto jos räksytystä ei ole kuulunut. Älyttömän oppivainen luonne.

Mutta, nyt Helmi kiukuttelee veljensä sylissä, joten jatkan toisella kertaa… Mukavaa viikkoa!!!

Virvon varvon…

5.4.2009 12.57 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Vauvat, Lapset

Virvon varvon teidät kaikki tuoreiksi ja terveiksi… Niitä tarvitaan aina. Kuvassa Maminoidan pääsiäiskissa… Virpomiset suoritettu naapurin lasten kanssa. Oli kaksi noitaa ja siis meidän Myy kissa. Naapurin rouva loihti ihanan kissanaaman Myylle .

Muuten tässä ollaan vaan oltu. Ei hirveästi käyty missään, eikä liioin meillä käynyt kukaan. Muutamia harvoja vieraita. En ole kauheasti edes pyydellyt, kun vieläkin pyörii kaikenmaailman tauteja joita en vauvalle oikein edes halua. Saa sitten sairastaa kun hieman vanhempi, turhaan ehdoin tahdoin niitä ottaa.

Helmivauvalla ollut myös hieman vatsavaivoja, lieneekö johtunee D-vitamineista joita lisäillään jatkuvasti, vaikka toisaalta väeitetään, ettei niillä ole vaikutusta, mutta ihmeellisesti ne vatsakivut aina samaan aikaan alkavat. Neidillä on hyviä, parempia ja huonoja päiviä, mutta kellä ei olisi. Mitään koliikkia ei ole, mutta huomaa että välillä vääntelee enemmin ja vähemmin. Varasin ajan vyöhyketerapiaan, jotta nekin vähäiset saataisiin aisoihin. Eipä niistä ainakaan haittakaan ole, että vauva saa hierontaa. Ensi viikolla siis kaksi aikaa ja neuvolalääkärikin samalla viikolla.

Olemme yrittäneet saada jonkinlaista rytmiä päiviin ja ollaan jopa onnistuttukin hieman. Aamupäivisin iso kävelylenkki ja vaunuissa nukkumista, ja olen ajatellut iltapäivin myös laittaa tästä lähtien vaunuihin nukkumaan, mutta ilman lenkkiä, jotta ei tule sellaista tapaa, että vaunujen pitää aina liikkua.

Miisasta on tullut vauvan varaäiti, joka huolehtii aina, jos tyttönen inahtaakin. Koira rientää äkkiä sitterin viereen ja nuolaisee pikkuista kätöstä. Vauvelikin tunnistaa jo pörröisen varaäidin ja silmät räpsyy kun koira lähestyy. Hauska pari! Isommat sisaret jaksaa myös yhä autella, jos vauva kärttyää ja äiti haluisi vaikkapa syödä ruuan loppuun.
Ensi viikko meneekin sitten järjestellessä ja suunnitellen vauvan nimijuhlia, jotka ovat sitten sunnuntaina. Olemme keksineet pienen ohjelmankin juhlaan. Vieraat saavat yrittää nimittäin keksiä vauvan nimen. Laitamme lattialle kirjaimet sikinsokin ja voittaja saa pienen palkinnon. Mummi (anoppi) luvannut leipoa kinuskikakun ja mummu (äitini) voileipäkakun, ja minä, no siivoan tietenkin, kun se leipominen ei ollut se minun juttu. Ostan torilta sitten toritädin leipomuksia, enkä stressaa siis sen jutun kanssa yhtikäs mitään. Eli viikon päästä meidän vauvalla on virallisesti nimi. Tosin täällä kutsun häntä Vernan antamalla nimellä Helmi. Se sopii oikein hyvin, koska Rakas mummuni oli Helmi, ja vauva syntyi helmikuussa.

Tädin Kullanmurukka kävi äsken virpomassa, hän on niin suloinen ja rakas pikkuinen tyttö. Niin ihana!

Joten, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille hyville noidille!!