Vauva viikon ikäinen
Viikko on hurahtanut nopeasti ja mukavasti. Vauva on osoittautunut rauhalliseksi ja seesteiseki neitokaiseksi. Hän ei turhia hätäile, hermoile ei kiukkua. Liekö jo yhteinen harmoninen odotusaika antanut vauvalle rauhallisen mielen vai liekö geeneissä… Isään vai äitiin tullut? Oma isäni tokaisi, ettei ainakaan äitiin. 
Mutta, nyt siis ainakin nautimme pienestä pikisilmästä ja ihanasta luonteestaan… Tässä olemme pohtineet nimeä neidolle, kun alunperin suunniteltu nimiehdotus meni hieman persuksilleen… Miehellä on tiukka nimiehdotus, eikä meinaa joustaa ja päiväpäivältä tyttö muistuttaa isän nimiehdotusta niin paljon, että olen jopa alkanut kutsua häntä sillä nimellä, salaa…
Olemme pähkäilleet myös silmien väriä… Meillä kun minulla on siniset ja miehellä ruskeat ja poika on saanut isänsä ruskeat silmät ja tytöt sitten minun siniset silmät. Mutta tämä tyttöpä muistuttaakin veljeään vauvana ja tuo silmien tummuus on jo nyt aikamoinen… Muistaisin että pojalla oli tuollainen sävähdys vauvana ja 3 kk:n iässä sitten ruskeat pigmentti iski valloilleen… Tässä jännätään nyt… Tuota kuvaakin kun katsoo, niin hyvin tummat ovat nuo sielunpeilit.
Eilen kävi neuvolantäti kotikäynnillä… Vauvan paino vielä alle syntymäpainon, mutta ei paljoa. Hieman napavarsi oireilee, mutta tänään katselin, että taitanee lähipäivinä irtoakin… Muuten kaikki oli ok. Maanantaina pikaisesti neuvolaan… Synnytystä kävimme läpi ja kestoksi tuli kokonaisuudessa nyt sitten 3.45min. Ei pitkä synnytys tämäkään, mutta minun synnytyksistä toiseksi pisin, ja myöskin toiseksi helpoin… Ehkä helpoin… Siinä ja siinä… Vauva on myös nyt kooltaan toiseksi pienin minun lapsista…
En ole vielä käynyt ulkona itsekkään yhtään… Tuon maidonnousun aikana minun ei yhtään hyvä talvi-ilmaan naamaani laittaa, tai lähinnä tissejäni, jottei tule rintatulehdusta ja kun minulla on nyt tosiaankin hematooma tuolla alakerrassakin, niin enpä vielä ole valmis ulkoilemaan, mutta muuten jo mieli virkeänä jne… Olen nukkunut joka päivä päiväunet ja yölläkin suhteellisen hyvin…
Päivä kerrallaan tässä mennään ja ihmetellään uutta ihmistä… Lapset on aivan rakastuneita ihanaan pieneen vauvaan ja Miisa jaksaa ihmetellä jatkuvasti vauvantuoksuja ja ääniä ja ohikulkumatkalla lipaisee vauvaa korvanlehdelle. 
Myy 8 vuotta
Mutta sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin kun Myy täytti reilun vuoden. Me omistamme todellakin sellaisen tehopakkauksen, joka auttaa äitiä paljon 8 vuotiaan taidoillaan. Mutta, hän myös koettelee perhettä yhä edelleen eniten. Sellainen on meidän Myy, tulta ja tappuraa ja niin viehättävä ihminen…
ONNEA RAKKAALLE LAPSELLENI! Äitisi
Ihanan ihmisen kolmas päivä
Tuntuu että sama odotusajan onnellisuus jatkuu… Väsymyksestä ei ole merkkiäkään. Vauva antaa minun nukkua yöt, ja yhdessä nukumme päiväunet Miisan ja vauvan kanssa, kuten odotusaikanakin… Jatkamme kaikkea ihan samaan malliin.
Tänä aamuna jopa saimme maistaa ison perheen arkeen astumista ja tiukkaa aamuaikataulua, vaan hyvinpä tuo meni. Meillä oli synnytyssairaalassa vauvan lääkärintarkastus 45min matkan päässä ja klo: 8.30, eli lähtöstartti oli n. 7.30, ja veimme isommat tytöt ensiksi mummulaan josta he lähtivät kouluun, poika jäi Miisan kanssa vielä hetkeksi ja me suuntasimme sairaalaan. Hyvin ehdimme, ihan omalla ajallaan. Vauva tarkastettiin ja kaikki oli hyvin. Hieman keltaisuutta hänessä on, mutta ei mitenkään arvojen yläpuolella… Tissimaitoa ja valoa vain hieman enemmin.
Tapasimme siellä myös ainoan sairaalatuttumme ja vaihdoimmekin osoitetietoja. Sen päivän aikana kun sairaalassa oli, ei paljon muita äitejä näkynyt… Vain me kaksi ja yksi pariskunta. Silti piti olla 7 äitiä. Miehet siellä veivät puolisoilleen ruuat ymt. huoneisiin ja sitä rataa, ja sama näemmä jatkui siellä vielä. Samat isät siellä kulkivat…
Tarkastuksen jälkeen tapasin erään ystäväni joka on kätilö ja hänen kanssaan hetken aikaa turisimme pikaisesti… Oli ihana nähdä ja puhua muutenkin tuosta minun omasta vaivasta, joka tuli synnytyksestä… Saas nähdä, että palajanko enää normaaliin kuosiini, mutta aika näyttää ja sitähän en murehdi tänään.
Päivä on ollut ihana. Kävimme ostamassa vauvalle vaaleanpunaisen ammeen ja keskiviikkona sitten testaamme sitä. Iltapäivän nukuimme tosiaankin ennen kuin lapset tulivat koulusta ja mies kävi kuitenkin Kelassa miettimässä isyysvapaata, jonka aloittaa ensi viikolla.
Mies ja tytöt lähtivät laskettelemaan ja mukaan lähti vielä vaaripuoli ja lasten täti sekä Mimmin kaveri. Poika jäi kaverin kanssa ja me saimme serkkuni sillävälin vieraaksi. Voi ihanaa, tässä on asennetta… Hän oli leiponut meille, hän toi jopa cappucinot mukana ja hedelmäsalaattia minulle, jotta toivun. Imetin kun hän tuli, hän meni heti ja keitti vedet, laittoi herkut ja sitten minä vain herkuttelin. Serkkuni on aina osannut tälläiset hommat ja ajatteluasenteen… Näinhän se kuuluisikin mennä…
Olemme vauvan kanssa tuijotelleet toisiamme silmiin ja huomaan että vauva selvästi jo tarkkailee maailmaa, se tapahtui viime yönä, kun hän imetyksen jälkeen moljotteli tummilla silmillä suoraan minuun ja hellyin takaisin tuijotteleuun. Tomerana äitinä toki sanoin ”Kultapieni, tämä ei sitten tule tavaksi”
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Vauvan syntymätarina
Niin… tostai illalla katselin ohjelmaa”Mennään naimisiin” Menin nukkumaan 24 aikaan ja huutelin miehelle, että tules viekkuun. Klo:22 asti oli ollut 20 min välein suppareita, mutta ei mitään mun mielestä pontevia, joten nukkumaan. Harjasin koirankin vielä siinä ja nukahdettiin.
Yhden aikaan heräsin taas jonkinlaiseen suppariin, mutta jatkoin unta… Klo:2.00 heräsin kun lapsivesi lorahti sänkyyn ja nousin äkkiä ja lattialla alkoi tulla lammikkoa… Laitoin valot ja sanoin miehelle että ”Vesi tuli”…
Mies alkoi koiran kera luuttumaan vesiä ja minä pirautin sairaalaan, että mitäs nyt, kun ei suppareitakaan tule ainakaan kunnolla. Kätilö sanoi, että kun olen pikasynnyttäjä, niin mieti ihan itse, että miten toimia… Mutta älä jää kotiin synnyttämään.
No, soitin äipän lasten kanssa ja kello oli n. 2.30 sitten alkoikin hyvät supparit jotka olivat 3 min. välein…
Äiti oli sitä mieltä, että ambulanssi, kun hengittelin jo aika hyvin ja lapsivettä lorusi, mutta mun mielestä miehen kanssa kivempi lähteä… Siinä sitten lähdettiin. Matkalla sairaalaan, jonne 45 min matka supparit jatkuivat 3 min välein ihan koko ajan… Sairaalan pihalla en enää pystynytkään nousemaan enkä kävelemään, joten mies haki lääkintävahtimestarin joka haki minut autosta paareilla… Sitten mentiin…
Sairaalaan oltiin sisäänkirjattu minut klo: 3.30… Supistukset jatkuivat 3 min välein… Katsottiin kohdunsuun tilanne, joka oli (vain) 5 cm auki, kun yleensä olen ollut n. 7cm… Mutta homma eteni hyvin ja sain ekaa kertaa jopa kivunlievitystäkin, spinaalipuudutuksen, joka olikin ihana… Pystyi vain hapettamaan supistuksilla vauvaa, ja pystyi miehen kanssa juttelemaan jne…
6.00 alkoi tekemään mieli ponnistaa ja menin jakkaralle ja viimeisellä ponnistuksella halusin seisomaan ja ponnistin vauvan 6.17 seisoviltaan.
Neidin napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä ja kätilö joutui työntämään vauvan takasin päin ja katsomaan tilanteen uusiksi… Mutta sai seuraavalla ponnistuksella vauvan maailmaan ja kätilö napanuoran pois kaulan ympäriltä.
Vauva oli sininen, eikä itkenyt lainkaan. Istuin jakkaralla ja avustin kätilöä läpsimään vauvaa virkeäksi, ja siitä hän nopeasti virkeentyi… Mies leikkasin napanuoran ja vauva oli rinnalla ilman pesuja melkein toista tuntia.
Istukka ei meinannut irrota ja kun lopulta irtosi, tuli minulle hieman ongelmia ja miettivät jopa leikkaussalia…Mutta onnekseen ei tarvittu…
Itse en ole ihan kunnossa, mutta päästivät kotiin toipumaan jos lupaan olla siivoomatta, ja liikaa touhuamatta ja olen kiltisti…
Eli vauva on nyt sitten puolitoista vuorokautta nuori ja olemme onnellisesti kotona… Mikä on aivan IHANAA!!!
Kiitos!!!
Laskettu aika ohitettu…
Eli, päivät kuluu oleillen… Jatkuvasti kyllä olen keksinyt tekemistä, että tyhjän panttina en ole kylläkään ollut, vaikka saisihan sitä niinkin tämän ajan viettää, mutta en viitsi, kun olo on yhä loistava ( eikä enää niin kankeakaan, kun vauva on laskeutunut). Olen viimeisetkin kaapit siivonnut, pessyt ja puunaillut. Onkohan koti ollut koskaan näin järjestyksessä… Ihana olo kyllä on… Olemme treenailleet harsotaitoksia, jotka Myy hallitsee hienosti. Olemme huovuttaneet ihania hahtuva villahousuja ekovauvallemme… (Toivottavasti onnistun niiden kanssa.). Olemme tehneet hurjan pitkiä lenkkejä Miisan kanssa.
On ollut ihanaa kun lapset ovat olleet hiihtolomalla. Ollaan lähinnä vain nautiskeltu, käyty hieman kaupoissa, tehty yhdessä ruokaa ja herkuteltu. Miisaa on kovasti juoksuaika väsyttänyt. On nukkunut tosi paljon ja syönyt kuin pieni poni. Koirahan on aika nirso, mutta nyt on ollut ruokahalu oikein hyvä. Vauvanpikkuhousut osoittautuivat hyviksi juoksuaikahousuiksi ja niitä saimme äitini ystävältä muutamat vaihtopökät. Niihin vain hännän aukko ja pikkuhousunsuoja sisälle, niin ovat olleet oikein käyttökelpoiset ja mukavan pehmeät. Koira antaa niiden hyvin olla jalassaan.
Nyt sitten odottelemme vain jännityksellä saako äitini 60 vuotis lahjaksi 23.2 pienen lapsenlapsen vai saako Myy siskon tai veljen samaksi päiväksi kuin hänen synttärit ovat 24.2 vai meneekö jopa ihan omiin synttäripäiviini… Ken tietää… Vai valitseeko vauva ihan oman päivän kaikkien noiden väliin tai ennen sitä. Itse toivon, että olisi jo muutaman päivän sisällä H-hetki, vaan ei sitä tiedä. Sen tiedän, että kevättä kohti mennään ja hurjaa vauhtia!!!
Kauniita, valoisia kevät-talven päiviä! Mami rv 40+2
Haaste Tiipiltä
Tiipin haasteKymmenen vuotta sitten, vuonna 1999:
1. Olin seurustellut mieheni kanssa 10 vuotta.
2. Olimme ostaneet tämän talon, jossa asumme.
3. Meillä oli kaksi lasta. Poika 4v ja Mimmi 2v.
Viisi vuotta sitten, vuonna 2004:
1. Olimme olleet naimisissa 4v
2. Meillä oli 3 lasta. Poika 8v, Mimmi 6v ja Myy 3v
3. Opiskelin lähihoitajaksi monimuoto-opiskeluna
Kolme vuotta sitten, vuonna 2006:
1. Olin valmistunut vuosi sitten lähihoitajaksi.
2. Isäni sairastui vakavasti.
3. Itse kärsin jatkuvista selkäkivuista.
Vuosi sitten, vuonna 2008:
1. Aloin odottamaan perheemme neljättä lasta.
2. Hankimme ihanan Miisa koiran
3. Poika aloitti yläasteella 7 lk:n, Mimmi meni 5 lk:lle ja Myy aloitti 1 lk:n.
Tänä vuonna:
1. Synnytän neljännen lapsen
2. Jatkamme talon remontointia
3. vaihdan luultavasti työpaikkaa
Eilen:
1. Ajattelin, että joskohan vauva pian syntyy
2. Lenkkeilimme ja ulkoilimme
3. Sain yöllä kovia supisteluja
Tänään:
1. Kävin neuvolassa Myyn kanssa. Näimme vauvan ultrassa.
2. Vauvalla on laskettu aika
3. Olen jo ottanut päiväunet.
Huomenna:
1. Toivon, että alkaa supistelut
2. Toivon, että olen synnytyssairaalassa
3. Toivon, että olen synnyttänyt
Ensi vuonna 2010:
1. Vietämme vauvan 1v synttäreitä, Myyn 9v syntt. Mimmin 13v syntt. ja Pojan 15v syntt.
2. Olen aika lähellä 40v ikää…
3. Toivon olevani vielä hoitovapaalla…
Haastan
Vernan ja J0yfullin… ( Missä Caramel blogi on? 
Kuulumisia hiihtolomalta
Mutta, on täällä jotakin tapahtunut, erittäin ihmeellistä ja mullistavaa, ainakin meidän mielestä… Kuvassa oleva karvainen tyttö sai ensimmäiset juoksunsa. Myy tuli eilen sanomaan, että ”Miisan pimpassa on verta”. No, olihan siellä… Ihan kunnolla. Ei muuta kuin vauvan pikkupöksyt jalkaan, hännälle reikä jne… Loistavat pökät tulikin ja koira antaa nätisti niiden olla jalassaan. Poikaa ja muitakin meitä hieman hymyilytti turkoosit vauvanpöksyt jalassa oleva koira, mutta yritimme hieman hihaan nauraa hauskaa näkyä.
Koiralla on nyt kauhea ruokahalu ja tuntuu, että on entistä enemmin minun perääni ja pitää koko ajan sanoa, että ei huolta, hyvä koira jne. Toinen on hieman epävarma olostaan. Äsken kun kävimme Myyn kanssa lenkillä, niin eipä ollutkaan kauhean kiva lenkki. Näimme naaupurin koiran niin Miisa oli todella äreä sitä kohtaan ja kaikkia muitakin koiria kohtaan joita tapasimme. Eli… hm… naisten juttuja juu… Että sellaista. tiedä vaikka perheessä olisi kolme vaippahousua loppuviikosta… Koira, vauva ja minä… Tiedä sitäkään, vaikka Mimmilläkin alkaisi nämä naisten jutut… Voi tätä!
Huomenna minulla on neuvola ja silloinhan on laskettu aika… Viikkoja siis täynnä komeat 40! Saas katsoa kuinka täsmällinen lapsi mahassa on, vai viihtyykö reilusti yli lasketun ajan. Jännittävää kyllä alkaa olemaan jokainen päivä…
Mutta, Verna on lupautunut olemaan teille vauvan uutisen tuoja… Jotenka, jos minusta ei enää kuulu, Verna Ystäväni tulee teille kertomaan vauvauutisia! Kiitos Sinulle Ystäväni!
Hyvää Ystävänpäivää!!!
Puuhailun jälkipyykkiä… 5 päivää laskettuun aikaan…
Eilen tosiaankin repäisin oikein viimeiset siivousintoilupuuskani… Mietin kauan ja hartaasti, että uskallanko hakea kolmiotikkaat ja kiivetä heilumaan niiden päälle, jotta saan ikkunat pestyä. Ajattelin, että sitten olisin tehnyt niin paljon kaikkea hyödyllistä ja sen jälkeen ei jäisi harmittamaan sitten mikään.
Ihan aamulla kävin neuvolassa, ja neuvolantäti ihmetteli, että kaikki arvot loistaa, ja minä kuulemma vain hehkun, ei turvotuksistakaan enää tietoakaan, ei jälkeäkään, pömppöpallovatsa vain kuulemma ja pirteä äiti.
Neuvolan jälkeen tuli äitini kylään ja teimme Miisan kanssa pitkän lenkin ihanassa auringon paisteessa ja haimme lapset koulusta ja ystävältä hahtuvavillahousuja, joita hän on minulle tehnyt. Kun heitin äidin kotiin ja tytöt alkoivat tehdä läksyjä sanoin Pojalle, että jospa hän hakisi minulle ne tikkaat. Tämä kieltäytyi ja sanoi, ettei todellakaan hae, etten todellakaan lähde kiipeilemään niiden kanssa liukkaalle maalle… Mutta, kun kerroin, että olen erittäin varovainen ja hän voi sitten ikkunasta vilkaista, että pysyn pystyssä niin sain tikkaan.
Ei homma tuntunut siis missään, en edes muistanut, että omistan paksun vyötärön seudun. Yhtään ei supistellut, eikä muutenkaan ollut hankalaa. Hommaan ei kauan nenä tuhissut ja miten ihanan puhtaat ikkunat sainkaan aikaseksi. Kun virtaa vielä riitti,pesin ikkunat myös sisäpuolelta ja laitoin pesu- että tiskikoneen laulamaan, imuroin ja pesin lattiat… Ajattelin, että kyllähän se vauva saadaan sieltä tulemaan, kun käytetään kakkia kolmea ässää… siivoaminen, sauna ja seksi tänään, niin johan poks…
Mies tulis sitten illalla kotiin ja tirskui ja aivasteli ja niisti nokkaansa, joten se siiitä haaveesta kolmannesta ässästä… Ehkä tehokkaimmastakin vielä…
Yöt olen viikon ajan nukkunut, kuin pikkuinen vauva (ei kaikki vauvat niin hyvin nuku.
Tänään lähdin katsomaan penkkarijoukkoa ja tapasin erään ystäväni, joka on kätilö ammatilta ja taas sain kehuja siitä, että uskomaton tapaus, siinä sitä ketkutaan vain ja ollaan niin hyvännäköisiä.
Supistuksiin on tullut voimaa, kestoa ja ovat jopa kivuliaat. Kun heräsin, oli jopa aika tiukan piukka supistus menellään.. 
Tästä on hyvä jatkaa… Jo nyt hyvää viikonloppua!!! Mami RV 39+2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti