Järkky päänsäryssä
Laitan vain muutaman rivin. Olin eilen niin kovassa päänsäryssä, että oksensin… Enpä ole ennen. Nyt olen lepopäivällä… Kirjoitan tuonnenpana. Sateista tiistaita!
Rentoutusta ja ulkoilua
Ihana mieheni alkoi tekemään ruokaa, vaikka minä en ollut edes vihjaissut siihen suuntaan. Tuollainen lämmittää mieltäni enemmin kuin mitkään hienot lahjat. Nämä hyvin arkipäiväiset asiat. Tiskikonekin oli käynyt ja siellä mies niitäkin tyhjenteli. Koin olevani ihan prinsessa.
Kun olimme syöneet tuli Myy koulusta. Heillä oli ruoka koulussa, tosin neiti oli vieläkin valmis ruokailemaan, joka on aika harvinaista tältä naiselta. On aika pieni ruokainen tyttö. Keskimmäinen meni suoraan tivoliin, jossa on vielä nytkin. Myy meni tietokoneelle ja me miehen kanssa päiväunille sohvalle. Ihme, mutta mahduimme siihen vielä. Hieman oli paikat puuduksissa kun siitä puolentoista tunnin kuluttua heräsimme.
:) Miisa oli nukkunut saman ajan joten olikin ulkoilun aika. Teimme miehen, Myyn ja Miisan kanssa erittäin pitkän kävelylenkin. Miisalla on vain todella vaikeaa tuo ihmisten, autojen, pyörien ym. ohitus. On tylsää kun se kiskoo jokaista vastaantulijaa kohden tuttavallisesti häntä heiluen. Olisi tosi vaarallista jos pääsisi hihnastaan irti, niin auton alla olisi. Muutenkin on kamalan kiireinen kävelijä ja kiskoo kamalasti. Jos joku tietää tähän taas hyviä ohjeita niin kiitos jo etukäteen vinkeistä.
Olemme nyt kokeilleet sitä, että pysähdytään ja sanon ”ohi” ja annan namipalan. Olen yrittänyt nykäistä itseäni kohti ja sanonut ”ohi”. jne. jne. Mutta tuntuu, että mikään ei tehoa. Kiskomiseen olen kokeillut sitä, että pysähdyn ja vaihdan suuntaa tai jään vain seisomaan paikalleni. Mutta kyllä on rasittavaa tuo kiskominen. Miisan suurin pahe tämä. 
Oli muuten oikein mukava käydä kunnon lenkillä. Vauvakin liikuskelee nyt mukavasti vatsassa, kun on saanut tuutia äipän kävellessä. Kuin olisi kehdossa uinunut. Menimme keskustassa ja myös metsässä, joten saimme oikein samoilla rinteitä ylös ja alas, joka tekee varsinkin minulle tosi hyvää. Välillä hieman jouduin puuskuttelemaan reippaampien perässä mäkiä ylös, mutta hyvää teki ja hyvin jaksoin.
Ihanaa päivää…
2 vuotta täällä, eikä suotta…
Päivän kulkuun… Aamulla kävin hoitolasten kanssa torilla. Ostimme nuo pullat, puolukkaa ja kukkasen olohuoneen pöydälle… Katselimme erilaisia marjoja ja vihanneksia ja mietimme, että mikä mikin marja on ja mikä on kenenkin herkkua.
Eilen katselin olohuoneeseen uusi syysverhoja, kun nuo jotka kuvassakin näkyy ovat kovin kesäiset. Niissä on himmeitä vaaleita päivänkakkaroita… Tykkään niistä mahdottomasti, mutta sitten taas keväällä istuvat ikkunaan paremmin. Nyt pitää saada kauniita syysvärejä kotiin… Lämpimän pehmeitä…
Torin jälkeen haimme Miisan ulkoilemaan ja teimme pienen metsälenkin. Ihan vastapäätä taloamme on ihana iso metsä, jossa on mukava tepastella lasten ja koiran kanssa. Miisa oli iloinen kun pääsi meidän mukaan. Keräsimme tammenterhoja ja lapset olivat aarteistaan hyvin onnellisia. Pikkuiset kädet sujauttivat terhot nopeasti taskuun, jotta muistavat sitten kuulemma viedä kotiin isälle ja äidille näytettäväksi. Kyllä näistä arjen asioista saa niin paljon iloa elämään… Pienet asiat pitää vaan osata huomata. ( mainos! Käykää lukemassa jOyfulin kirjoitus) siinä on erittäin hyvää asiaa…
Kun tulimme kotiinpäin, eräs mies tuli perässämme ja sanoi ”Pakko sanoa ääneen, mutta sinulla on kyllä hellyyttävä pesue”. Tuli niin hyvä ja lämmin mieli ja olin asiasta aivan samaa mieltä. Juttelimme pitkän tovin eläimistä. Hänellä oli ollut elämänsä aikana monia koiria ja niitä siinä sitten puitiin. Oli oikein kiva rupattelutuokio.
Vauva on liikkunut erittäin paljon, aistiiko hän äidin onnen ja syksyn raikkauden… Vai alkaako maja käymään jo ahtaammaksi… Näillä viikoillahan moni vasta tuntee kunnolla liikkeet (16+3), joten voipi johtua siitäkin. Mutta on ihana huomata kävellessäkin kadulla, että likehdintää tapahtuu ja pieniä potkuja iskeytyy äidin vatsan peittoja vasten.
Muistan kun odotin 7 vuotta sitten Myytä näillä samoilla viikoilla. Olin jotenkin masentunut. Kotityöt ahdisti, pihaan pudonneet lehdet ja haravoinnin työmäärä. Koko syksy ja synkkyys ahdisteli, mutta nyt on kaikki toisin. Suorastaan puhkun onnea ja iloa… pelkään välillä, että kävelen kadullakin hymyssä suin. Minua ei yhtään stressaa ajatus, että omenoita on pitkin pihaa ja kohta myös lehtien sekamelska… Kyllä ne siellä odottavat siivoojaa…
Eilen sanoin miehelleni, että huomaako hän, että tiskikone on käynyt ajat sitten, uusia likaisia astioita oli hieman kertynyt lavuaariin, mutta minä vain olin… Hän sanoi, että oli huomannut ja ihmetellyt, että kuinka en ole syöksynyt hommaa tekemään. Niin, olen huomannut, että teen asiat juuri silloin kun minua huvittaa, juuri silloin kun on sen aika ja juuri silloin, kun jaksan parhaiten.
Kaipa sitä on vain tässä iässä löytänyt sellaisen oman tien, jota on hyvä kulkea. Ei ole kenellekkään velkaa mitään, ei tekoja eikä tekemättä jättämisiäni… Tietää tarkalleen omat voimavarat ja heikkoudet ja osaa siis säädöstellä kaikkein parhaiten.
Huomenna on tytöillä koulua ja ei saada koisia niin pitkään kun haluttaisi. Mutta sunnuntaina sitten senkin edestä.
Uusi makkari on niin iso, että vauvakin saa sinne oman unikolosen, johon mahtuu sänky ja kiikkustuoli imetyksiä varten. Naapurin kissarouva oli saanut ihanan vanhanajansinisellä maalatun kiikkutuolin ja kun näin sen, hän sanoi, saat sen lainaksi imetysnurkkaan niin kauaksi aikaa kun tarvetta. Se on todella ihana.
Mutta, nyt odottelemaan Myytä koulusta. Täällä on ollut aurinkoinen aamupäivä, mutta äskettäin tuli kova sadekuuro, joten saas katsoa, ehtikö Myy kastua. Veljensä pääsi myös 12 aikaan koulusta, kun opeilla tykypäivä, ja poikakolmikko joka äsken saapui olivat kuin uitettuja koiria!
Kaunista perjantaita ja yhtä kaunista viikonloppua!!!
Ihana paluu luoksenne
Mutta, kuten tiedätte kaikki on hyvin ja olen palannut jostakin bittiavaruudesta taas… Voin sanoa, että siellä oli tylsää…
Päivä meni ulkoillen. Ilma oli mitä mahtavin ja syksyisen kaunis. Olimme hoitolasten, Myyn ja Miisan kanssa metsälenkillä. Koira tykkäsi kovasti nuuskia luonnon tuoksuja ja massuvauvan kanssa imimme myös ihanaa raikasta ilmaa kehkomme täyteen. Vaikka päivä oli lämmin, oli aistittavissa kuitenkin syksyn ihana raikkaus. En ole välittänyt syksystä, kuin vasta aikuisiässä. Siinä on jotakin niin happirikasta sekä esteetikon silmälle jotakin hyvin kaunista.
Olen kertonutkin, että meillä on peräti 7 omenapuuta… Satoa on siispä tullut. Olen tehnyt omenaherkkua… Joka on todella herkkua. Omppuviipaleita kulhoon. Sekoitetaan fariinisokeria, kaurahiutaleita, kanelia, rasvaa. Hieman levylle lämpiämään mössö ja sitten kaadetaan omppujen päälle. Hetkeksi mikroon ja herkku on valmis. Vaniljakastiketta kyytipojaksi, niin makea omppuherkku on valmis.
Myy oli tänään tätinsä (mieheni siskon) kanssa tivolissa. Ihanaa kun on noita tätejä, enoja ja setiä, joita voi käyttää näihin ihaniin tehtäviin… Ja oikeasti, ne ovat lapsille erittäin tärkeitä tapahtumia. Myy on nyt kolmena vuotena ollut tädin kanssa tivolissa ja muistelee aina yhtä onnellisena tapahtumaa. Järkyttävän hintaista huvia vain on tuommoinen, mutta emmehän me käyneet missään kesällä, joten menköön nyt sitten.
Minä siivosin koko talon sillä välin. Pyyhin pölyt jo aamulla kun hoitolapsi meni aamu-unille. Imuroin kun työpäivä päättyi ja pesin lattiat. Lapset hieman autteli kukin missäkin tehtävässä. Poika imuroi huoneensa ja keskimmäinen pesi lattiat. Myy pääsi siis pälkähästä, koska oli huvittelemassa. Massulissa hyvä olo, koska yhtään ei supistele tms. Voin mainiosti, suorastaan loistavasti…
Keskimmäinen on tivoliin menossa lauantaina ja poika kävi tänään. Pojalla ja hänen kaverinsa lähinnä kaiketi hengailevat tivolialueella, eivät niinkään niistä härveleistä kai piittaa… Näin luulisin. Mutta nyt menen koisimaan ja yritän tuon Rakkaan mieheni saada viereeni. Hän on tehnyt pitkiä työpäiviä viimepäivinä. On lähtenyt kuudeksi ja tullut ilta seisemän ja kahdeksan aikoihin vasta kotiin. On joutunut kiipeilemään 30 metrin korkeuteen, mutta tykännyt kun saanut tehdä ulkotöitä pitkästä aikaa.
Mutta, omenan tuoksuista, kaunista yötä… Huomenna tavataan.
testaanpa taas…
Tylsää jos blogeiluni nyt loppui tähän. Piti huoemenna tarjota teille virtuaalikahvit/ teet 2 vuoden blogeilun kunniaksi… Mutta nyt minut on potkaistu koko hommasta pois.
Hulabaloota
Mies ja Myy vei koirulin rokotukseen, jotta minun ei tule järjettömän kiire, kun työpäivä päättyi, ruokailu pesu ja sitten kiireen vilkkaan hierojalle. Koira oli ottanut jo ennen rokotusta hieman hepulin. Oli ulissut siiihen malliin, että joku nukutuksissa ollut chihu oli kieli roikkuen herännyt. Kun tulivat kotiin, niin sain sitten nähdä ja tuntea, etten ollut mukana ja vieläpä kurjassa paikassa. Miisa näykki, pomppi, murisi, ärisi… Puoli tuntia meni, ennen kuin heltyi minulle. Vieläpä kun menin melkein heti hierojalle, niin ei ollenkaan hyvä Miisan mielestä.
Hierojalla meni aika hyvin. Vatsaan kyllä alkoi nipistelemään puolessa välissä, vaikka kuinka laitoimme tyynyä vatsan alle… Tulos oli kuitenkin ihana, kun kireys hartioissa helpotti, mutta oli se vatsallaan olo hieman liikaa. Jos vielä odotusaikana tarvinee käydä, sovimme että istuma-asennossa sitten saan olla. Sen jälkeen saunoimme mieheni kanssa ja nukuin kuin pieni possu koko yön.
Eilen oli sitten Myyn tanssi sekä Myyn luokan vanhempainilta. Myyn haku ja vanhempainillan alku oli aivan samaan aikaan ja kysyinkin sitten nuoremmalta veljeltäni, josko hän tyttöystävänsä kanssa hakisivat Myyn, jotta mieheni kanssa pääsemme molemmat illanistujaisiin. Järjestely sopi mukavasti ja Myy pääsi sitten vielä mummun ja papan iloksi iltaa viettämään. Olivat papan kanssa suunnitelleen sienimetsään menoa.
Vanhempainilta oli oiken mukava ja antoisa. Myy on saanut erittäin mukavan opettajan. Olen niin tyytyväinen tilanteeseen. Opettaja kertoi, että on oikein reipas ekaluokka ja sellainen, että opettajakaan ei ole uupunut. Kuten kuulemma usein saattaa ensi metreillä käydä.
Yön nukuin taas todella hyvin… Menen suhteellisen ajoissa nukkumaan, jotta jaksan kuudelta herätä… Ehdin pissattamaan koiran ennenkuin ensimmäinen hoitolapsi ilmestyy tupaan. Puuro porisemaan jne. Aamuissa on omat kuviot aika tiukan aikataulun mukaiset, jotta hommat etenee kiitettävästi, ja jokainen lapsi on sopivaan aikaan ylhäällä, ruokittuna, puettuna ja koulutiellä. Seassa hoitolapset sekä koira.
Tänä aamuna äitini tuli omien hoitolasten kanssa hetkeksi meidän pihaan ja käväisin neuvolassa kurkistamassa massulia. Hän on ollut niin hiljainen, että mietin, etten jaksa maanantain neuvolaan asti odottaa. Siellä hän oli, niin kasvaneena ja pää hienosti alaspäinkin. Istukka on hieman tuossa etuosassa kaiketi, jotten kaikkia liikkeitä en niin tunnistakkaan… ja eihän moni näillä viikoilla tunne vielä mitään likettä. Mutta kaikki oli hyvin, sydän sykytteli erittäin vahvana.
Kävimme hoitolasten kanssa ostamassa myös hieman askartelutarvikkeita. Löysin niin ihanan askartelujutun, että enpä kerro enempää, vaan laitan sitten kuvan, kun saan sellaisen ensiksi itse tehtyä… Loistava, helppo ja todella kaunis.
Näimme kotimatkalla pienen villakoiranpennun. Neitonen oli 10 viikkoinen, eli 7 vko:a Miisaa nuorempi ja miten hurjan pieni ja ihana. Hauskaa, että asuu kolmen talon päässä. Joten Miisa saikin uuden ystävän.
Mutta, kuulaita syyspäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti