Hieman siipi maassa… 29.11.2007 21.49 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Lemmikit, Lapset, Terveys Taas on elämää eletty viikko… Harjoittelijan kanssa ihmetelty, touhuttu, puunattu, hoidettu. Sellaista se on, minun elämäni täällä… Tänään käytimme Minttu-kissan kastraatiossa. Myy, keskimmäinen, äitini ja minä olimme viemassä hienoa kollia eläinlääkäriin. Kyllä meitä kaikkia jännitti kovasti. Minttu raukka oli ihan tietämätön. Tai sanoi äitini, että kyllä se oli muutaman päivän vaistonut tapahtumaa. Lääkäri kehui hienoksi kolliksi. Äitini tuossa tunti sitten soitti, että herra oli heräillyt nukutuksesta hetkeksi ja kupsahtanut samantien nurin. Huomenna on työpaikkani (eli kaupungin) pikkujoulut. Kävin tänään nopsaan ostamassa uuden paidan. Tuntuu että mitään kivaa ei ollut. Takkeja kyllä nyt on. En ole tainnut kertoakaan, että kun ostin sen 70e villakangastakin, niin seuraavalla viikolla löysin kirpputorilta kaksi villakangastakkia 5e/ kpl. KYLLÄ! Toinen vanhanaikainen kudotun tyyppinen ja toinen harmaa nilkkoihin ulottuva, jossa hieman karvainen pinta. No, nyt on takkeja. Mukavasti on mennyt, hieman isäni labratulokset mietityttää… Mutta, ei ole vielä lääkäri niistä puhunut, mutta minä koluuja kun löydän aina kaikkea jo ennen niitä. Kuten sillon selkädiagnoosin, ennen kuin lääkäri sitä oli lukenutkaan… Tilasin itselleni fysioterapia ajankin, mutta se on vasta sitten ensi vuoden puolella, joten ehkäpä sitten jotakin apua tulossa tähän oloon… Vaikka, täytyy sanoa, että ihmeen hyvin tässä porskutettu 5 pienen lapsen kanssa… ja ne muuta päälle. Mutta toisaalta kun mietin, olen usein viikonloppuisin kipeämpi kuin viikolla, koska viikolla on niin paljon touhua. Nyt jopa tuntuu, että miten pärjäänkään kun harjoittelija lähtee. Ihan mieletön apu hänestä!!! Mutta, huomenna tämä rouva sitten juhlimassa. Harmi ettei kampaajaa tiedossa, pitää itse osata väkästää joku kampaus!!! Mukavaa viikonloppua!!! Tervehdys kuin tuulahdus 24.11.2007 18.07 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Sisustaminen Hieman viime aikojen kuulumisia. Minulla aloitti viime tiistaina se työharjoittelija, ja vaikka siis on hänestä paljon apua ja ihanasti juttuseuraa, niin aika siis kuluu myös nopeammin ja viikko meni sitä vauhtia taas, että tämä emäntä ei edes perässä pysynyt. On todella kiva kun on joku jonka kanssa jakaa päivän tapahtumat. Harjoittelija on oikein mukava nuori nainen Olemme harjoitelleet vaipanvaihtoa, pyllyn pyyhkimistä, siivousta, pyykkäilyä ym. ym. Lapset ovat ottaneet hänet lämmöllä vastaan. Rivakammat persoonat hieman testailleet häntä, mutta harjoittelijalla on ote sellaiseen. Joten Ihana viikko takana. Minulla kävi myös tutustumassa uusi poika ja ikää hänellä 3v, joten uusia kujeitakin siis tiedossa. Oikein reippaalta nuorelta mieheltä hän vaikutti. Olimme viikolla myös kylässä Kullanmurun luona. Olipa hänen kielellinen kehityksensä saanut vauhtia. Juttua riitti ja oli oikein lämmin tapaaminen. Katselimme kirjoja, ja voi miten pieni ihminen osasi nimetä asioita, kuten ”meduusa”. Voi, en ikinä unohda sitä äänen sävyä, kun pienen 2vuotiaan suusta tulee noin hieno sana… Oli myös oikein ihana rupatella veljeni ja tämän avovaimon kanssa. He olivat ottaneet uusia tatuointeja… Koskahan minun vuoroni on jälleen? Vaikka painin hieman eri sarjassa heidän kanssaa, heillä kun kuvat ovat luokkaa koko selkä, koko rinta tai puoli jalkaa Lapset ovat yöpyilleet kukin tahoillaan. Eilen keskimmäinen lähti Espooseen kaverinsa luokse koko viikonlopuksi ja pojalla oli sitten kaveri yötä. Nyt hän sitten lähti tälle kaverille yöksi, joten meillä on täällä nyt vain Myy. Aika outoa kuin vain yksi lapsi täällä… Olin aamupäivän työpaikan järjestämässä kehityspalaverissa. Siellä oli muitakin sivistystoimikunnan alaisia tahoja, kuten nuorisotoimi, päiväkodit, museo, kirjasto. Teimme siis kehittämistyötä. Joten saas katsoa nyt sitten tuleeko parempaa omaan työhön. No, aina kannattaa yrittää… Eli tämä päivä meni lähestulkoon sitten siellä. Huomenna on anopin nimipäivät, hän on lupautunut tarjoamaan ruuat, joten eipä tarvitse huomista ruokaa miettiä… Illalla on täällä joulukadun avajaiset. Kunhan nyt tuo vähäinen lumi joka eilen satoi, pysyisi maassa, niin olisi hieman edes joulun tunnelmaa, vaikka ei sen puoleen, laitoimme Myyn kanssa olohuoneeseen jouluverhot, kyntteliköt ym. joulukoristeita en vielä laittanut… Ehkä ensi viikonloppuna sitten. Veranta sai jo viimeviikolla ruutuverhonsa, ja minun piti sieltä kuva napatakin, mutta jäi sitten. Joten seuraavalla kerralla sitten. Mies on pitänyt remonttivapaan viikon ja nyt tänäisen siellä sitten nikkaroinut. Kattopaneeleita siellä laittanut. Eikö kuulosta jo aika hyvältä? Nyt ei muuta kuin lämmintunnelmaista viikonloppua!!! Haaste (Lämpöä viluisille) 16.11.2007 22.57 | si27 | Elämää, Hyvinvointi Sain sähköpostiini tälläisen erittäin tärkeän haasteen… Olen jo yhden tilkun kutonut… Haastan teidät nyt mukaan tähän… Tässä askaretta pimeisiin iltoihin! Joulumieltä itselle ja toisille! LÄMPÖÄ VILUISILLE -haaste (ole hyvä ja lue loppuun saakka) Haastan sinut tekemään jotain konkreettista niiden eteen, joilla elämä ei ole niin hyvin kuin sinulla tai minulla. Haastan sinut tuomaan lämpöä niille, joilla on vilu. Haastan sinut tuomaan turvaa niille, joilla sitä ei ole. Haastan sinut antamaan jotain niille, joilla ei ole mitään. Haaste on seuraava: Ota esiin puikot ja lankaa ja neulo 20×20cm tilkku. Lähetä se kirjeen lopussa olevaan Vaaka ry:n osoitteeseen, jossa lähetetyt tilkut kootaan peitoiksi. Peitot viedään pakolaisleireille, lastenkoteihin, sairaaloihin jne. (lue nettisivuilta lisää, osoite sivun lopussa). SINÄ voit siis tehdä jotain konkreettista. Anna pala lämpöä sydämestäsi ja hetki aikaasi. Yksi tilkku ei vaadi paljoa. Voit toki tehdä useampiakin tilkkuja, mutta haastan sinut edes yhden tilkun tekemiseen. Se ei vaadi paljoa, mutta voit oikeasti tehdä jotain konkreettista, josta välikädet eivät vie verojansa. Yksi lasten peitto vaatii 20 tilkkua (aikuisten peitto enemmän), joten haastan sinut lisäksi lähettämään tämän viestin niin monelle ystävälle, sukulaiselle ja tuttavalle kuin mahdollista. Saisiko sinun haastepiirisi kokoon jo yhden peiton? Ole ystävällinen ja jaa haastetta eteenpäin, vaikka et itse tilkkua tekisikään. MUISTA, YKSIKIN TILKKU ON TÄRKEÄ OSA PEITTOA, JOLLA VOIDAAN SUODA LÄMPÖÄ SITÄ TARVITSEVILLE. (Laita haaste heti eteenpäin ja ala sitten neuloa, tai pyydä joku tekemään sinulle tilkun, jos et itse siinä onnistu). Lisäohjeita: http://www.vaaka.org/tilkkupeitto.html Tilkut osoitteeseen: Katja Halinen, Sipintie 43, 38210 Vammala Kivun kourissa jälleen… 12.11.2007 6.11 | si27 | Elämää, Hyvinvointi, Lapset, Lasten kasvatus, Terveys Tässä aamun hämärässä, mietin olenko työkykyinen. Eilinen meni taas kipuillessa. Illalla menin Myyn kanssa yhtäaikaa nukkumaan, eli 21:00 aikaan. Oksetti ja sattui. Luulin, että oksennustauti tähän päälle vielä, mutta kivusta se taisi johtua. Nyt on takana 9 tunnin levoton yö. Hyörintää ja pyörintää… Kai tämä päivä on vedettävä läpi. On niin hankala soittaa hoitolasten vanhemmille ja sitten miettiä varahoitoa. Sitä aina puolikuntoisenakin vain yrittää. Tänään tulee myös työharjoittelija tutustumaan. Illalla on keskimmäisen ratsastustunti ja Myyllekin varattu puolen tunnin sessio. Mutta, ei kun puuron keittoon. Täytyy tarkkailla huomista, pystyykö… Kun tuo kävely, istuminen, kumartuminen ja nostelu on niin tosi hankalaa. Hyvä kun saa ihan oman kropan toimimaan, saati että joutuu pukemaan 5 lasta ja muutamaa nostelemaan… Mutta mukavaa alkavaa viikkoa!!! Taas uusi kampaus 10.11.2007 19.10 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Ruoka, Lapset, Lasten kasvatus Kampaaja päivä siis… Tässä uusin luomus. Oli mukava mennä ravintolaan syömään Tyky-päivän ateria, kun hieno kampauskin. Nyt pitäisi vain rientää ravintolaan juhlimaan, ettei menisi ihan hukkaan. No, saa jäädä väliin… Ateria oli oikein maittava ja 30 hoitajasta paikalla oli 12 ruokailijaa. Kuvitelkaa, ilmainen ateria. Hö! No, me nautimme siitä, että kerrankin syötiin niin ettei joku keskeytä. Sitä kun työssämme on jatkuvasti, eikä sitä itse edes nykyään enää huomaakaan. Olen tässä hiljaa mielessäni miettinyt sitä Jokelan tapahtumaa siltä kannalta, voisiko sanoa yleiseltä kannalta, että kun varhaiskasvatuksessa tapaa lapsen, joka vaikuttaisi siltä, että hänellä on ADHD:n oireita tai muita merkkejä siitä, että lapsi tarvitsisi tutkimuksia ja mahdollisesti toisenlaista hoitoa, niin varhaiskasvatushenkilön tehtävään kuuluu puuttua asiaan, mutta… Nyt olemme kohdassa, mutta. Se on erittäin vaikeaa, siitä syystä, että moni vain pitää lasta ”hieman vauhdikkaana, vilkkaana ja eloisana”. Mutta, kun hoitajasta tuntuu, ettei se ole ”normaalia” vilkkautta. Toki tiedän reitin miten toimia, mutta se, ettei toimi hätiköiden… Siinä vasta pulma. Onko ½v katsominen ja puuttuminen hätiköityä? Niin, se ei ole helppoa. Nykyään moni myös ei tykkää, että puututaan toisten asioihin, vaikka pitäisi tietyissä asioissa tottakai puuttua. Täältä ruohonjuuritasoltahan kaikki kuitenkin lähtee ja se, että lapsi saisi ajoissa hoitoa ja oikeanlaista tukea ongelmaan, on erittäin tärkeää lapsen itsetunnonkin kanssa. Miksi sitten luokissa riehuu päivittäin n. 1 ADHD lapsi, se on tilastoissa todistettu, että näin asia on. Kuitenkin tällaiselle lapselle juuri pieni ryhmä tekisi parempaa… Hänen keskittymisen, oppimisen ym. kannalta ja ne muut lapset saisivat myös rauhan opiskella. Toinen asia jota olen miettinyt nyt jonkin aikaa on koululintsaaminen/ kiusaaminen. Lapseni luokassa on koululintsaaja joka käy keskimäärin 3 krt/vko:ssa koulua. Miten ihmeessä hän on voinut käydä monta vuotta siten koulua, että siihen ei ole puututtu? Miten hänellä on se oikeus muihin nähden? Olen pohtinut asiaa niin paljon, että otin jopa opettajaan yhteyttä ja kysyin asiasta. Vastaus oli ”Jotkut käyvät vähän koulua, mutta saavat hyvät numerot kokeista”. Sekö riittää? Sama lapsi harrastaa valehtelua, kiristystä ym. pikkurötöksiä. Miten tälläinen sulatetaan? Eikö tämä lapsi tarvisi apua, niin koulun käynnissä kuin näissä muissakin asioissa? Onko oikein, että muut lapset ihmettelevät kaiken aikaa, miksi joku voi tehdä näin, mutta muiden kuuluu elää kunnolla ja normaalisti. Outoa!!! Outoa!!! Ja vielä kerran Outoa! Mitä mieltä olette asiasta? Tälläiset asiat vaikuttavat muihin lapsiin… Lintsaaminen voi ”tarttua”. Kiristys ei ole mukavaa, kun pelottaa lähteä koulusta kotiin, kun joku vahtii pyörän luona, eikä päästä lähtemään kotiin. Kuitenkin tämä lapsi kokee olevansa koulukiusattu. Mutta mikä on syy? Kun muut yrittävät olla hänen kanssaan, niin hän alkaa kiristämään toisia ja vyyhti on taasen siinä… Eikö hän harrasta ihan samalla tavalla kiusaamista muita kohtaan? Koulussa opettajat voivat keskustella keskenään ja miettiä asiaa, mutta miksi asiaan ei puututa nyt, kun ikää ei vielä ole niin paljoa? Murrosikäisenä asiat ovat jo ihan toisin… Vaikeita asioita!!! Erittäin vaikeita! Mutta siitäkin huolimatta oikein mukavaa lauantaita! Ps. En tarkoita, että Jokelan henkilöllä olisi ollut ADHD:tä, mutta asiasta nousi mieleeni myös tämä sairaus. Avokuntoutusta tiedossa 9.11.2007 17.43 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Ruoka, Lapset, Lasten kasvatus, Terveys Tänään ihan työterveydestä soitettiin, että lääkäri on hankkinut minulle fysioterapiaa 10 hoitokertaa selkäni takia. AJATELKAA HYVÄT IHMISET, en siis ehtinyt valittamaan, vaan asia hoidettiin ihan sen sähköpostin perusteella, jossa vain mainitsin, että kuntoutumispäätökseni on hylätty. Tämä on suuri ihme. Eikö olekin? En siis edes pyytänyt!!! No, asoista sadanteen… Sadetta riittänyt ja ulkoiltu ollaan. Olemme olleet kuin joitakin kumimaisia tönkköjä tuolla sateessa, mutta eipä se meitä haittaa, kun hyvät tamineet ovat, niin homma hoidossa. Kyllä maistui lapsille ruoka ja päiväunikin ulkoilun jälkeen. Olen nyt liikuskellut ja ollut erään yksityisen perhepäivähoitajan kanssa aika paljon. Erittäin mukavaa, kun saa vaihtaa ajatuksia. Samat asiat ne kuitenkin yksityisillä ja kunnallisilla. Oikein mukavaa seuraa siis ollut. Lapsiryhmä on loistava, vaikka porukka on pientä, on kaikki toiminut loistavasti. Lapset ovat ihania ja mikä myös niin tärkeää, ne vanhemmat. Aivan mielettömän ihania hekin! Yhteistyö on sujunut loistavasti ja kaikkien kanssa juttu luistaa hienosti. Eilen olimme tubberkutsuilla entisen hoitolapseni kotona. Minä, äitini, Myy ja keskimmäinen. Kutsuilla leivottiin ja meillä oli varsin mukava ilta. Kuten olen ennenkin sanonut, aina yhtä ihana tavata entisiä hoitolapsia. Huomenna minulla on kampaaja jonka jälkeen riennän sitten Tyky-päiville. Tai ensimmäinen osio jää minulta pois. Harmi, etten pääse siihen, olisi ollut shiatshu hoitoa… (onko väärin kirjoitettu?) ja sitten menemme syömään erääseen pizzeriaan. Tosin ei pizzaa vaan ihan ”kunnon” ruuan. Sunnuntaina sitten vietämme isäenpäivää, kuten moni muukin. Olisi ollut Myyn kummitädin synttäritkin, mutta emme kyllä isäenpäivänä moisiin mene. Ensiksi on tarkoitus tuota miestä juhlia ja sitten menemme minun isälleni. Hän on nyt tämän viikon hieman kuumeillut. Kaiketi flunssa päällä. Mutta rauhaisaa viikonloppua!!! Pitäkää huoli toisistanne ja itsestänne!!! Nihkulle, kiitos postista Vanha imuri sai potkun persuksiin… 6.11.2007 19.18 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Lasten kasvatus, Terveys Ja tämä tarina on tosi. Pyysin vielä keskimmäistä tyttöäkin, että potkaise imuria, potkaise!!! Kun poika ja tämän kaveri tuli meille, sanoin, jos on jotakin patoutumia, niin kerrankin on nyt lupa potkaista imuria. Kyllä, imuri sai kaiken tänään päälleen ja lopulta heivasin sen kellariin. Kun helvetten, se ei kunnolla imuroinut… 3 kertaa mennyt letku poikki ja sitten irtosi joku osa sisältä, ja silloin tuli viimeinen kerta. Kirosin, kirosin ja soitin keksimmäiselle veljelleni (onnekseen hän omistaa kodinkoneliikkeen) Että nyt on tällä akalla mitta täysi… imurin kanssa. Tärkeimpiin kuuluva kodinkone ja on kuin mikäkin rotisko… Ja minä kun vielä rakastan imurointia. Siis oikeasti tykkään siitä puuhasta, niin miksi juuri minulla on semmoinen rotisko. Vaan nytpä ei ole En katsonut edes hintaa kun kälpein keskimmäisen kanssa liikkeeseen… Tyttö kotona sanoi, että katsoitko edes hintalappua? No en, mutta paljon se taisi maksaa ja vähän päälle. Ja miten se imi… Ou, ou… Ihaanaaa!!! Kyllä kelpaa. Jep, jep. Päivät menevät nopeaa tahtia. Uusi tyttö aloitti viime torstaina ja ikää on siis 2v. Joulukuussa aloittaa uusi poika 3v. Kun yksi lähtee päiväkotiin. Todella hienosti uudella alkanut ja ovat niin ystäviä 1½ v kanssa. Aika mukava parivaljakko. Kun kaikki 5 lasta ovat olleet ja omat päälle, on kyllä ollut hulinaa. Omat ovat saaneet pukea ulkovaatteita pienille, kun ovat halunneet, ja mieluusti he auttavat kun ennättävät. Nyt ollaan jo saatu oma rytmi vaipan vaihtoon ym. ja olen ihan istunut lattialla ja tytöt siinä edessä makoilleet kuin kaksoset konsanaan. Selkä on ainakin toistaiseksi voinut ihmeen hyvin. Ja toisaalta antavat minulle ehkä juuri sopivasti jumppaakin, kun joudun eri asentoihin taipuilemaan. Oln myös kaikkeen varannut aikaa riittävästi, että ei mitään puuhaa tarvitse tehdä nopeasti, jotta oma kehokin aina sulautuu systeemiin. Ihan mukavasti siis mennyt. Ainakin tähän asti. Molemmat isot lapsista kerkesivät tässä kuumepäivänkin viettämään. Tyttö oli lauantaina kuumeessa ja poika oli eilen. Mutta tänään oli koulussa, kun kuume sijoittui eiliseen aamuun ja sitten oli aivan kunnossa jo iltapäivää kohden. Tytöllä meni samoin. Yksi päivä ja ohitse. Myy lähti tänään mummulle ja papalle yökylään. Käyttivät neidin kuvataidekoulussakin ja sitten huomenna mummu vie eskariin ja näen neidin sitten vasta huomenna iltapäivällä. Yläkerran rempassa edistyttiin viime viikonloppuna. Miehen kaveri oli auttamassa ja on parasta aikaakin. Onhan siellä vielä tekemistä, mutta nyt ei tunnu enää pahalta lainkaan. Sanotaan, että paremmalla puolella jo. Kohtahan voin minäkin heittää haalarit niskaan, kun osaan jo seuraavia hommia minäkin. Kuten kittaamista, hiomista, maalaamista ja laminaatin laittoa! Menoa ja meininkiä 2.11.2007 21.42 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Remontointi, Lasten kasvatus, Parisuhde, Sisustaminen, Terveys Viikko se jälleen meni sitä tahtia, että tämä typy ei ehdi edes päivittää blogiaan. Siis nyt on ollut viisi lasta hoidossa (4½) tarkalleen sanottuna, mutta onhan se puolikaskin kokonainen ihminen kun paikan päällä on. Täytyy sanoa, kun kolmen vaippaa vaihtanut, nukuttanut viisi lasta, pukenut kolme lasta jne… ja työpäivän pituudeksi muodostui jälleen 11 tuntia, niin tämä ämmän raihnake on aika väsynyt. Kyllä se myös tuolla takalistossa tuntuu. Pullistumat pullistelee, kun nostelee lapsia, pukemistilanteet (kurahousuineen päivineen) ovat myös aika pahoja tälläisen kropan kanssa. Täytyy sanoa, että en ole enää entiseni. Katselen kauanko jaksaa, tai ylipäätänsä selkä kestää… En ole jaksanut lääkäriin ottaa yhteyttä niiden kuntoutumismahdollisuuksien kanssa. Oikeasti, EN jaksa. Sitten ehkä kun taas tilanne pahana… Sillon on pakko jaksaa. Eli antaa mennä eteenpäin taas. Maanantaina oli Myyn eskarin vanhempainvartti, ja ilolla sain kuulla että neiti on erittäin taitava, kaikki rastit meni hyvään kohtaan, eli mikään ei kiikasta. Hän on kuulemma ”Fiksu ja huumorintajuinen neiti”. Kiva oli kuulla. Ja pukemisesta, joka hänellä tökkii… Se ”täydellisyys siinä” saumat ym. kohdallaan, niin kuulemma eskarissa ei ne asiat ole olleet häiriönä. Ja kotona asiassa edistytty munakellon avulla. Eli, aamulla kun eskariin pukeudutaan munakello on pirisemässä. Hän saa valita joko 15min, 10 min tai 5 min ajan. Tänä aamuna otti 5 minuutin ajan. Ja toimi Tyttö oli pukeissa! On hienoa voittaa munakello, toisinsanoen, olla valmiina kun kello pirisee… Hänellä oli tänään eskarissa naamiaiset, ja asuvalintana oli kissapuku ja naapurin täti kävi hienon kissamaskin jälleen tekemässä aamu kello seitsemän aikaan. Hieno nassukka oli. Tiistaina Myyn kuviksen jälkeen tuli ”Kullanmuru” perheensä kera vihdoinkin. Ihan kurjalta tuntui, kun niin vähän näemme toisiamme. Kullanmuru on jo niin iso tyttö ja niin temperamenttinen. Isäänsä kaiketi tullut. No, kyllä hänen äidilläänkin on temperamenttia… Ei siinä perheessä kukaan ole mikään maanmatonen. Ihana oli siis nähdä heitä. Keskiviikkona keskimmäinen oli jälleen pianotunnilla. Osaa jo hienosti soittaa säestyksen kanssa. Monia kappaleita on oppinut soittamaan. Yläkerrasta välillä raikaa iloinen pianon pimputus, joka oikeasti on varsin kaunista kuunneltavaa. Olen taas iltapäivisin töiden jälkeen torkahtanut sohvalle. Ihan vain huilinut ja sitten vain nukahtanut sohvalle. On tämä elämä työpuolella sen verran hulinaista ollut. Tänäkin illalla tuohon torkahdin, kovin oli huono asento kun siitä heräilin. Pienemmän sohvankin olin valinnut ja siinähän sitten kuuntelen jomottavia paikkojani. Mies kantoi tänään kaverinsa kanssa hieman yläkertaan huomista varten remppatavaraa. Huomenna miehelle tulossa apulainen yläkertaan ensimmäistä kertaa. Yksin on ahertanut koko systeemin. Ihmettelen kovasti miten on ylipäätänsä jaksanut, nyt kun on oma firmakin, ja työajat klo:6:00-18:00 ja paljon on ollut sen ylikin meneviä työpäiviä. Joten tässä perheessä työpäivät eivät ole 8 tuntia lähes koskaan. Mieheni on myös pieni uninen muutenkin. Menee puolilta öin nukkumaan ja herää siinä viiden jälkeen, eikä koskaan ota sohvalla iltäpäivänokosia, kuten raihnainen vaimonsa. Ihmeellinen mies hän on. No, kipuilu kyllä väsyttää, sehän on lääketieteellisestikin todettu. Tosiaankin viikonloppu menee miehellä siellä rempan parissa, ja minulla odottaa paljon pyykkiä… Lakanan vaihtoa ja sen sellaista. Yhdet verhot lyhennän myös… Jotka tulivat sen villakangastakki tilaukseni yhteydessä. Se villakangastakki tuli viime viikolla, ja voin sanoa,että se on ihana. Samallahan tosiaankin tilasin keittiööm verhot, tosin mietin viitsiikö niitä jouluksi vaihtaa, kun ovat niin vaaleat, ehkä vasta kevääksi taas. Katsoo nyt, kun ensiksi niitä tuunailee ja sitten hieman testailee. Verannalle tekisi mieli jo laittaa joulunpunaiset ruutuverhot, ne jotka ennen remontiia sinne ompelin. Sinne on myös samaa kangasta olevat sohvatyynyt, joissa söpöt tupsukat. Tulee varmasti hyvin jouluisa. Mutta, nyt Myyn pesuiluun ja sitten neiti nukkumaan… On varmasti väsynyt, kun herätys oli jo ennen seitsemää kasvomaskin takia… Rauhaisaa viikonloppua!!!