2006 viimeinen päiväNyt elämme vuoden 2006 viimeistä päivää. Mitä viime vuosi antoi, mitä uusi tuo tullessaan… paljon on tapahtunut maailmalla ja varmasti monien omassa elämässä. Oma elämäni on kulkenut tämän vuoden erittäin tavalliseen, rauhalliseen tahtiin. Ei ole tapahtunut suuria mullistuksia, ei menetyksiä (henkilökohtaisella tasolla), ei uusia asioita. Remontti tietenkin ollut koko perheen uusi asia. Ainoa henkilökohtainen asia on ollut kropan romahdus. Iso asia se tietysti ihmisellä on. Eikö aina sanota kysymykseen, mikä on tärkeintä, niin terveys. Kyllä! Se kyllä vaikuttaa kovasti, jos kroppa on osittain kyvytön elämään normaalia elämää, vaikka mieli on kirkas ainakin vielä. Mutta, toivon uudelta vuodelta muutosta siihen asiaan. Mutta, kaiken puolin olen elänyt hyvin, hyvin tasaista elämää. Monen mielestä varmastikin hyvin, hyvin tylsääkin. Mutta, en ole. Olen oikein tyytyväinen ollut vuoteen. Edellisinä vuosina on ollut enemmin muutoksia. Lasten syntymiä, talon osto, autokoulua, opiskelua, valmistumista yms… Mutta, nyt olen mennyt vanhaa eteenpäin, miettien tulevaa… Kävellyt omaa pientä kujaani, ja joskus pysähtyen ihmettelemään kuinka suppeaa alaa voi ihminen kulkeakin… Onnellisena!!! Ehkä taas jonkun vuoden kuluttua, olen kuin Ulla Taalasmaa ja haluan kuulla ihmisten juttuja… Kahvittelen päivittäin jonkun saman ihmisen kanssa, miettien elämän tylsyyttä. Mutta, koska kukaan ei osaa oikeasti iloita toisten asioista, olla tyytyväinen, niin mielestäni parasta on minun pitää mölyni, ne tyytyväisyyden rippeet mahassani… Antaa niiden siellä mukavasti velloa, ja möyryä, eikä ole tarvetta sillä ketään rasittaa… Ihmistenvihaaja… En ole ihmisten vihaaja, olen vain saanut mukavan kolautuksen matkani varrella, mokomasta liiallisesta ystävyydestä, kiinni olemisesta, ja loukkaamisesta, joten pidän ihmisistä todella paljon, mutta omalla etäisyydelläni minusta. Olette kaikki tutut ja tuntemattomat oikein ihania ihmisiä, haluan kuulla ajatuksia, mietteitä, iloja ja suruja… Mutta tietyllä etäisyydellä. Minusta ei ole terapeuttia joka päiväksi, olen liian kyyninen, julma, tiukka! En ole ystävä tyyppiä! Se on ollut vuoteni ero, muihin vuosiin nähden. Muistan kuinka minullakin on ollut paras ystävä, todella rakas, läheinen ihminen, joka tiesi minusta kaiken… nyt minusta ei tiedä kukaan, ei kukaan, ei yksikään tämän maapallon ihminen. Olen etäinen, salaperäinen, oman tieni kulkija! Ärsyttäjä ihminen, kun en vain jaksa mielyttää ketään! Ilkeä! Eli, uudenvuoden lupaushan olisi… Minusta tulee kiltimpi, myötäilevämpi, seurallisempi… Mitä lie… Mutta, ei, ei ja ei… En lupaa mitään, en yhtään mitään…Tai, jos jotakin kuitenkin!!! Lupaan vain sen, mitä olen kaiken aikaa tehnyt. Hoidan lapseni, hoitolapset, kotini, parisuhteeni, itseni hyvin… Elän tavallista elämää… Lupaan etten jatkossakaan aio miellyttää ketään, en sanoillani, en teoillani, lupaan, että jokainen joka on kanssani jossakin tekemisissä, lupaan, te vain joudutte hyväksymään minut tällaisenaan, tai sitten ette hyväksy. Mutta, en siis aio muuttua! Enkä pyydä muiltakaan mitään, en muuttumista, en tekoja! Jokaisen kannattaa vain keskittyä oman itseensä omana itsenään, hyväksyä ihmiset sellaisinaan kuin ne ovat. Jos joku ei miellytä, hänen kanssaan voi olla ystävällinen, mutta hänestä ei tarvitse tykätä, ei hänen kanssaan tarvitse olla samaa mieltä, silti voi tulla toimeen. Minun mielestäni jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Ei se minua haittaa, jos joku tuhlaa rahojaan turhiin, joku ei viitsi tehdä töitä, joku marisee miehestään, lapsistaan, elämästään. Ei se haittaa minua, mikään ei haittaa minua… Ei sekään, jos jollakin ei ole omaa mielipidettä, mitä väliä sillä on… Mutta minulla on, ja vahva mielipide, antakaa olla, kommentoikaa toki! Eli, lupaan olla yhtä kärkäs jatkossakin, en lupaa parannusta siihen, enkä muuhunkaan! Nyt lupaan, lupaan ajatella enemmin… Eli en muka lupaa mitään, mutta siltikin lupailen vaivihkaa kokonaisuutta! Hyvää Uutta Vuotta 2007! Päivä Lontoon kummin seurassaTänään oli se päivä, kun tapasimme poikani Lontoon kummin kanssa. Hän tosiaan asuu Lontoossa ja pyrimme tapaamaan aina kun hän täällä Suomen maassa piipahtaa. Yleensä hän poikkeaa meillä, mutta nyt teimme niin, että me menimmekin katsomaan häntä… Koska hänellä ei täällä ole enää ihan ihka oikeaa kotia, vaan yöpyy ystävien /tuttavien luona. Niin menimme sitten hänen ystävän asunnolla treffeille. Autossa istuimme siis 140 km yhteen suuntaan… Ja ainakin se tuntui minun luissa ja ytimissä sen verran, että oli lääke napattava. Mutta oli se reissu sen väärtikin. Kummitäti oli järjestänyt meille oikein mukavan ja erilaisen päivän, joka varsinkin tytöille oli suuri ja ihmeellinen elämys. Lähdimme hevostalleille, ja Myystä tulikin sitten kertaiskulla heppahullu Kummin ystävä sitten talutteli molempia tyttösiä Lettu nimisellä pikku ponilla, molemmat pääsivät oikein ravia kokeilemaan ja pitkän ratsastusreissun saivat tehdä, jonka jälkeen sitten saivat harjata lettu ponin. Kummitäti oli sitten vielä hyvän ruuan meille väsännyt, joten vatsat pullollaan sitten lähdimme. Koska olimme Tampereen seutuvilla, niin kävimme myös sitten uutta isoa Idea Park’ia katsastamassa… Valtavan suuri kauppakeskushan se olikin. Keskimmäinen löysi farkut, minä Pentikin ihanan ruutu lampunvarjostimen keittiöön ja Myy… Hän löysi sitten ”Lettu” pyjaman… Eli kivan vaaleanpunaisen pyjaman jossa poneja laukkaa siellä täällä, sinne tänne… Kotiin tulimme myöhään, vasta 21 aikoihin, siltikin tytöt vielä leikkasivat juustopaloja tarjolle, ja herkuttelimme niitä iltapalaksi. Ne ovat semmoisia meidän perheen herkkuja, eikä suinkaan lihottavia. Nooh, emme me niitä niin usein syö. Ja ainakaan minä en ole joulusta lihonnut, vaikka syönyt olen… Eilinen menikin äidinäitini luona. Tytöt olivat mukana ja äitini. Mummuni asuu yhä yksin pienessä mummonmökissään joen rannalla, ja ikää tulee hänelle ensi vuonna 88 vuotta. Oli hirmusen mukava istua iltaa ja rupatella. Hän on todella pirteä, virkeä, ihana mummu. Oma kuntoni on kyllä kanssa aika heikoissa kantimissa nyt. Kaivoin juuri hierontaöljyn esille, josko tuo rakkaani hieman hieroisi… Viime yö oli erittäin levoton. Paikkojani kolotti ja särki siihen malliin, etten oikein tiennyt kuinka olisin saanut oltua. Eikä se ole nytkään helpottanut. Odottelen kovasti niihin tutkimuksiin pääsyä, josko saisi vihdoinkin avun. Mutta, nyt menen tuonne ”hierontapisteeseen” Tapanin päivän tervehdysNyt on tullut oltua jo monta päivää poissa koneelta, josko jo hieman täälläkin piipahtaisi. Jouluaatto meni oikein mukavasti. Aamulla menimme mummulaan (minun vanhemmille) aamupuurolle. Niin ihanaa haudutettua riisipuuroa. Mummu itse sai mantelin Saunoimme kaikessa rauhassa, jonka jälkeen juhlavaatteet ylle ja syömään. Kaikki lapsemme tykkäävät jouluruuasta, joten herkuttelimme ja rupattelimme. Mummu, pappa, eno ja veljeni perhe tulivat ennen pukin tuloa, joka saapuikin siinä 17 aikaan. Koko päivänä ei kukaan lapsista kysellyt joulupukin tulosta mitään, erittäin rauhallisesti jaksoivat olla. Jopa Myy oli ruuan jälkeen ihmeissään, kun kerroin, että kohta se joulupukki tulee… ”Nyt jo?” Joulupukki se laittoi meidän oikein urakalla laulelemaan, leikkimään ja piirileikkiäkin menimme sohvan ympärillä. Hieman oli ahdasta, kun on tämä vanha talo, eikä nykyajan isoja huoneita. Mutta hyvä ja intiimi tunnelma oli. Myy ja minä sitten uskalsimme joulupukin syliin. No, lahjoja tuli valtavasti. Mutta paljon hyötytavaraa. Esim. keskimmäinen sai 3 erilaista lakanasettiä uuteen huoneeseen, pinkkejä, punaisia, sydänkuvioisia. Myy saa siskonsa vanhat barbie ym lakanasetit. Kyllä Myykin sai 2 settiä, ja poikakin yhdet, kuten me miehen kanssa myös. Lapset saivat muutenkin kivoja lahjoja, ja ehkä yksi oli isojen mielestä yli kaiken. Monopoli peli sekä kaikkien mieleen urut. Ovat istuneet joulusta asti pelin äärellä, oikeasti koko ajan. Jatkavat aamulla illan peliä… No, tuli tanssimattokin, jota sitten illalla tanssittiin koko porukalla. Pappa oli hankkinut urut… Ja niillä sitten myös urakalla soitettu, ehkä Myyn mielestä se kaikkein kivoin juttu. Molemmat tytöt sanoivat heti, että haluavat mennä musiikkikouluun opiskelemaan soittoa. Minä sain niin paljon lahjoja, että isäni jopa pinoa alkoi tarkistamaan, että ovatko edes kaikki minun. Oli ne, ja voin sanoa, etten ole kai eläessäni saanut noin paljoa lahjoja. Mieheni oli hankkinut niin kauniita lahjoja. mm. vihreät kivituikut, tummansininen mariskooli, 2 rautaista keijua, joilla on lasiset siivet, pyjaman, aamutohvelit En nyt luettele tässä muita lahjoja sen kummemmin… Eilen me kävimme sitten eräällä leirirannalla, Myyn kummitäti oli sen vuokrannut, ja siellä oli siis mieheni tätejä. Meitä sinne myös yöksi pyydettiin, mutta halusimme olla kotona. No, kävimme siellä päiväkahvilla, ja jonkin aikaa siellä sitten aikaa vietimme. Illan lepäilimme, pelailimme, soittelimme jne. Minä se taisin sohvan lämpimässä nukkua jopa pari tuntia. Silti yöllä uni maistui taas tosi hyvin. Mitä nyt selkä on vihoitellut koko joulun ajan… Mutta yritän vaan sitkeästi olla valittamatta. Ja kokeilin eilen kipeisiin nilkkoihin vesipulloa, joka oli oikein hyvä, ja nyt nilkat hieman paremmassa kunnossa. Alkuvuodesta niihin reumakokeisiin sitten. Ihme, ellei reumaa ole. Oireet ovat kyllä niin reumaattiset. Lauhat säät olivat hyvät, sään muutos teki heti pahaa, ja nykyään aamuisin nilkat ja ranteet kuumat… Isot pelailee monopolia, mitäs muuta. Myy soittelee… Hienolta kuulostaa, kun on sellainen säestys mukana… ja kone jotenkin näyttää, mitä pitää painaa… En ole vielä tutustunut tarkemmin. Mies siinä äsken kävi soittelemassa, ja sanoi, että vaikeaa on Nyt päivän hommiin. Illalla voisi mennä katsomaan kummityttö kullanmurun lahjoja. Hän ei pukista oikein piitannut, mennä huiskutti ees taas, mutta ihan hetken kävi pukin sylissäkin kääntymässä kylläkin. Mutta, rauhaisaa tapaninpäivää! Joulun lämmintä mieltäJoulun lämmintä mieltä kaikille blogilaisille, varsinkin Merjalle, mepalle, nihamille ja Ziriliinille. Sekä kaikille muille tutuille, jotka lukevat blogiani… Kuuntelet lapsi Tuikkivat tähdet jouluyön, ilmassa aavistusta. Mieltä niin kummasti avartaa, lapsen katse heijastaa tähtien kimallusta.
Helkkäävät kuorot jouluyön, kuuntelet, lapsi noita. Siintää silmähän ihmemaat, lapsen korvalla kuulla saat siipien suhinoita.
Immi Hellen Loma alkoiNyt alkoi sitten viikon mittainen loma Päivällä käytin kahvitaukoni ym. lakisääteiset taukoni pölyjen pyyhintään, kun pieni nukkui. Joten hieman tuossa otin torkut kun pikku kakkonen tuli. Yhtään ei ole tullut istuttua päiväaikaan. Lasten lähdettyä heitin matot siihen vähäiseen lumeen… Ja imuroin ja pesin lattiat. Saunan pesen illalla kun käymme tänään vielä saunomassa. Eilen olin äitini kanssa kahdestaan naapuri pitäjän kaupoissa, ja tuli hieman törsättyä… Ei pitänyt enää niinkään ostella, mutta vielä muutaman ostin. Ei yhtään minun tapaistani tuommoinen törsäily Aamulla sitten selkä oli siinä kunnossa, että kävely oli hankalaa ja särkylääkkeen piti napata kitaan, jotta pystynee päivän eteen päin viemään. Jumppasin myös, ja ihme, ne auttoivat. Mutta, kyllä se iltaan mennessä taas nilkassa asti kipuilee tässä taas. Tylsä jos jouluna nyt kipeä on. Joulunahan v. 2002 se taisi ihan ekan kerran tämä minulle tullakin. Poika lähti enolleen yöksi. Laitoin mummulle vielä viestin, ettei anna tämän nukkua puolille päiviin huomenna, tai taas kuikuilee seuraavana iltana. Hoidin Myyn palovamman tänäänkin. Hän ei ole voinut kertaakaan katsoa sitä, kun ensimmäisellä kerralla näki sen. On kuulemma nähnyt sellaista unta, että on palanut koko keholtaan ja meidän talokin palanut. Joka kerta kyyneleet valuvat pikkuisen tytön silmistä, ja meillä ei nyt sitten ole juuri kynttilöitä polteltu. Pikkuhiljaa kyllä alan polttelemaan. Mutta nyt tuo tuppo sormessa vielä muistuttaa tapahtumaa niin tiukasti, ettei kyllä voi. Palovamma on oikein hyvän näköinen, sormen päässä muhkeat vesikellot, mutta muu iho jo hyvin alkanut kasvaa takaisin. Kyllä se siitä!!! Myy hankki ihanat lahjat naapurin kissoille, sekä myös kummitätinsä koirille. Kaikkein herttaisin lahja on hänen itse virkkaama talutushihna sille naapurin chihuahualle… Mutta mukavaa joulun odotusta, yhä pitää olla erittäin kiltti, jotta niitä lahjoja sitten saa Kestävä parisuhdeKatselin yhtenä päivänä vanhoja opiskelukansioita, ja silmiini tuli eräs artikkeli. Kasvatuspsykologian professorin Kaarina Määtän tutkimus suomalaisista parisuhteista, rakastuneisuuden tilasta, kumppanin valinnasta, kestävistä parisuhteista ja avioeroista. Hänen kirjassaan Kestävä parisuhde hän on listannut kahdeksan ominaispiirrettä yli kymmenen vuoden kestäneistä parisuhteista. Kirja on jäsennelty näiden ominaispiirteiden mukaan. Ajattelin laittaa ne tänne, ehkä jotakuta kiinnostaa 1. ”He hyväksyvät toistensa muuttumisen ja erilaisuuden” Heillä on joustavuutta. 2. ”He löytävät arjesta aarremaan” Heillä on luovuutta ja seikkailumieltä rakentaa arkeensa elämyksiä. 3. ”He osaavat ilahduttaa” heillä on rakkaudentekoja, hyviä sanoja käytössään, hellyyttä, lempeyttä jne. 4. ”He pysyvät päätöksessään rakastaa” Sitoutuminen vaatii rohkeutta ja mutkienkin kautta päädytään sitoumuksiin. 5. ”He arvostavat itseään” Itsearvostus ja rakastamisen taito kuuluvat yhteen. 6. ”He puhuvat toisilleen” Näin vältetään turhat väärinkäsitykset. Näin opitaan myös kuuntelemisen taito. 7. ”He selvittävät ristiriidat” Vaikeudet yhdistävät ja niistä voi tulla kumppaneiden voimavaroja. 8. ”He vastaavat toistensa odotuksiin” He ovat osanneet ratkaista yhdessä suhteet sukulaisiin ja ystäviin, tasapainottaa kodin ja työelämän haasteita. He elävät yhdessä, mutta itsenäisinä, yhdessä mutta erillisinä persoonina. ”Onnellisessa parisuhteessa kumppanit jakavat yhdessä syvän elämäntarkoituksen tunteen” Mielestäni kohdat ovat loistavia, ja itseasiassa kaikki kohdat ovat kuin omaa tekstiäni… Olen täällä noista joistakin jo jorissutkin. Mutta mielestäni tämä piti ehdottomasti laittaa tänne. Joululukemisena! Voisi olla vaikka joululahja puolisolle, näitä asioita panostan tulevaisuudessa, näitä asioita yritän parantaa! Mukavaa keskellä olevaa viikkoa ja pukin odotusta… Jos sitä on oltu siis kilttejä!!! Huuruluminen maanantaiLunta… Ei sitä täällä ole, mutta semmoinen hienoinen utu jossakin, kuten pihan terassillamme. Ja pakkasta ehkä n. -1,5C mutta voi, kyllä tuokin jo hyvä, kaiken sen mustan ja märän joulukuun alun. Vaan kuulemma ilo on lyhyt, ja kohta taas lämpöasteita. Kunhan vaan ei vettä sataisi, vaan taitaa sekin tapahtua. Myy oli kerhossa, keskiviikkona sitten kerhon juhla. Ja me muut ulkoilimme. Meillä oli ulkoiluseuraa, äitini lasten kanssa sekä toinen hoitaja. Haimme Myyn ja sitten normaalit askareet, ruokailu, päivälepo, leikkiä, välipala, ja ulkoilua. Kun lapset oli haettu niin heitinpä vuodevaatteet, sohvatyynyt, fleecepeitot, ja takit pihalle tuulettumaan, kun tämä raikkaus on kerta näin lyhyt. Niin ovatpahan sitten saaneet raikasta ilmaa. Veimme myös Myyn kanssa kierrätykseen pahvit ja kerääntyneet aikakausilehdet, ja taas tuntuu kämppä huomattavasti siistimmältä. Sen kummallisempaa joulusiivousta en edes tee. Torstaina tai perjantaina ihan normaali viikkosiivous, eipä täällä nyt muuta oikein edes tarvitse tehdäkään. Mies haki eilen Myyn kanssa joulukuusen, joten kinkku, kuusi yms. hankittu. Lahjat ovat hankittu, muutama vielä vailla kääreitä, mutta ne nyt ehtii, kun ovat omien lasten lahjoja. Kaikki vieraille menevät ovat jo paketissa hyvässä järjestyksessä odottamassa noutajia. Pojalla ja keskimmäisellä on huomenna koulussa pikkujoulut, joten ovat ostamassa namia niihin. Pojalle tulossa yökylään kaverikin taas. Viime yönä jäppinen taisi valvoa n. 1 asti. Kävi kerran sanomassa, ettei saa unta, kun oli enon kanssa nukkunut 12 asti, niin kyllähän sen sitten arvaakin. En tiedä monelta sitten nukahti. Eilen oli myös joulumarkkinat, ja poikkesimme siellä ihan muutamalla kierroksella kävellen. Ostin 2 vastaa joulusaunaan Olen hörppäillyt pitkin päivää sitä mahlaa jota ostin… Myy oli eilen mieheni kanssa tk:ssa siteen vaihdossa, ja nyt ei kuulemma tarvinut itkeä, oli sen verran hyväksi tullut, eikä ollut tarttunut rasvalappuun kiinni. Mutta kotihoitoa ei vieläkään, vaan huomenna tai keskiviikkona vielä tk:seen vaihtelemaan siteitä. Huomenna on pojan arviointikeskustelu koulussa. Hoitolapsetkin haetaan jo siksi kotiin, joten saankin sitten iltapäivän vapaata 14 jälkeen. Joka onkin hyvin harvinaista! Mutta, mukavaa alkavaa viikkoa! Ottakaa rauhallisesti… se joulu tulee, vaikka ei kaikkea perinpohjin hössötäkkään! Ärsyttävän ihmisen bluesMillainen ihminen on ärsyttävä? Varmasti jokainen ihminen, koska se joka pitää ärsyttävää ärsyttävänä, on erilainen kuin tämä kohde. Ja hän taas ärsyttää jotakuta muuta. Mutta millainen ihminen on mukava, kaikkien suosima ihminen? Ei ainakaan sellainen, joka on joka asiasta samaa mieltä kanssasi, vai onko? Olen kuullut paljon ”laimeista ihmisistä” puhuttavan näin. ”Alussa se tuntui mukavalta, kun hän ei koskaan väittänyt vastaan, vaan myötäili, se oli mukavaa, mutta sitten se älytön kiltteys alkoi ärsyttää”. Jos on aina mukautuva, kiltti ja lainatakseni erään tutun lausetta ”hajuton ja mauton” Kun häneltä kysyy mielipidettä, vastaus on se ”ihan sama”. Miten niin voi olla ihan sama? Käsittämätöntä? Eihän koskaan mikään voi olla ihan sama, vai voiko? Jos kiltin ihmisen kanssa saat kaiken periksi, miltä se tuntuu? Hän ei paljon ääntä korota, ei tiuski ei huiski… Hän kulkee hissukseen perässä, hajuttomana, ja mauttomana ja kaikki käy… Ottaako hän kantaa mihinkään? Onko tälläinen ihminen mukava vai ärsyttävä? Varmasti löytyy molempia kannattajia. Ei hän ala rakentamaan taloa, koska kaikki tututkin tekevät niin. Ei hän suunnittele vauvaa silloin kuin on vauva buumi käynnissä. Hänellä on ihan oma uskonto tai jopa hän ei usko yhtään mihinkään. Hän kulkee kuin Nuuskamuikkunen omia polkujaan. Hän on ärsyttävä. Hän on todella ärsyttävä, koska häellä on aina mielipide asiaan, ja vieläpä mielipiteen päälle hänellä on siihen joku tarkoitus. On myös ihmisiä jotka ärsyttävät siksi, että he haluavat vain olla eri mieltä, vaikka kuitenkin seuraavassa mutkassa tekevät kuitenkin kuten joku muu. Kun joku tuttu aloittaa jonkin asian, niin tämän osion ärsyttävä henkilö aloittaa sen myös. Jos jollakin on kiva kampaus, niin tällä ärsyttävällä on pian ihan samanlainen, tai ainakin hyvin paljon siihen suuntaan oleva kampaus. Hän piilevästi matkii joitakin joka asiassa. Hänellä ei kauheasti ole mielipiteitä, mutta silti hän useimmin mieluusti on eri mieltä, vaikka ei sisimmässään olekaan. Hänkin on erittäin ärsyttävä persoona. Mutta sitten kun vaikkapa joku näistä todella ärsyttävistä tapauksista kuolee. Niin ei hän ollutkaan ärsyttävä, ei ollenkaan. hänestä tuli erittäin mieluisa ihminen, jota kaikki muistelevat kuitenkin lämmöllä. Hän olikin sydämellinen, lämmin, mukava, auttavainen. Jne. jne. Miksi vasta silloin? Olen aina sitä miettinyt. Kuka meistä on kukin ärsyttävä ihminen. Kuka myöntää edes olevansa ärsyttävä ihminen… Itse olen äärettömän ärsyttävä ihminen. Ja vitsinä olen tutuille sanonutkin, kun kuolen. Muutun minäkin sitten mukavaksi. Eihän minulla sillon ole jänkkää mielipidettäni olemassa. Mutta minullapa onkin. Olen jopa kuolemani jälkeen, tai jos niin kamalasti tapahtuu, etten kuolekaan vaan virun vihanneksena muiden hoidossa, minulla on siihenkin mielipiteeni. Minulle ei ole lainkaan saman tekevää, kuinka minua kohdellaan. Olen siis loppuun asti äärettömän ärsyttävä ihminen. Minulla on tiettyjä asioita, joita minulle ei saa tehdä, ja tiettyjä toiveita, mutta enpä kerro niitä tässä nyt. Olen se, jolla on mielipide kaikkeen, ja äärettömän mukavaa on tavata sitten ihminen, jolla onkin erilainen mielipide tai vaikkapa täysin samanlainen, ne koskettavat minua suunnattomasti. Olen joskus miettinyt, miksi olen sellainen, jolle koskaan mikään ei ole ihan sama. Eli en siis ole mauton!!! Joku varmasti tykkäisi joskus siitä, etten reagoisi kaikkeen niin vahvasti, vaan olisin vaan. Mutta olen joskus kokeillut sitäkin, eikä se oikein toiminnut, en siis ollut oma itseni. Sekin ärsytti! Niinpä niin… Siispä, tulen siihen tulokseen, että jokainen on ärsyttävä, joku ärsyttää toista, ja toinen taas toista. Äärettömän monimutkainen asia. Parisuhteessa ja ystävyydessä nämä asiat voivat tuoda vaikeuksia. Mutta, jännä että, joku joka ei löydä millään sitä oikeaa siippaa, niin hänellä on paljon ystäviä. Asia voi myös olla toisin päin, jonka parisuhde on seesteistä ja rauhallista, niin ystävyys asiat voivat olla erittäin monimutkaisia ja vaikeita. Voi olla myös niitä, joilla kumpikaan ei suju, tai molemmat sujuvat loistavasti. Omituisia juttuja! Itse siedän monenlaisia ihmisiä elämässäni, mutta rajoitetusti. Koska olen mielipide ihminen, voin herkästi loukata jotakuta, ihan vain sillä ettei mikään ole ”ihan sama” Ja minulla on ne mielipiteet, ja hassua, vaikken niitä anna ilmikään, moni tietää mitä mieltä olen jostakin asiasta. Mutta mitä ihmeen väliä sillä on? Itse ajattelen monista asioista eri tavalla, mutta yhtään ei hetkauta mitä joku toinen ajattelee, mutta voihan siitä syntyä keskustelua… Keskustelut ovat ihania! Mutta, miksi sekin on joskus kauhean vaikeaa… Mutta yllätys. Osaan olla sanomattakin mitään, osaan myös pitää ajatukseni itselläni. Kyllä! Mutta mukavan ärsyttävää jouluviikkoa kaikille! Älkää kuitenkaan sillä viikolla liikoja ärsyttäkö, vaan vasta sitten joulun jälkeen! Vai voisiko kuitenkin olla se oma itsensä, niin ärsyttävän mukava kuin vain on? Joulu voi jo saapuaJoulu se voi jo tulla… Kaikki suhteellisen hyvin kunnossa. Perjantaina kävimme myös Myyn siteen vaihtamassa. Pahan näköinen oli yhä, ja rasvalappukin hieman tarttunut kiinni, kun siihen ei viimeksi laitettu rasvaa. Nyt pyysin laittamaan, koska tämä palovammarasva on kuitenkin antibioottipitoista. Maanantaina sitten taas operaatioon. Kyllä Myy taasen huusi kovalla äänellä. Tuskallistahan se on. Veikka oli nyt pitämässä kädestä kiinni. Pienin hoitolapseni 2v sanoi ”Auts” kun Myy päästeli ääniään… Nyt odottelemme saunan lämpiämistä. Keskimmäiselle tuli kaveri yökylään ja poika jäi vielä enolleen yöksi. Me voisimmekin taas katsella illalla miehen kanssa niitä Pakoja. Mies silmät kiinni (henkisenä tukena) ja minä silmät suurina Mutta tällä kertaa näin lyhyesti… Mukavaa, rentouttavaa viikonloppua!!! Ne lapsetKuuntelin sivu korvalla telkkarista, kun tuli taas minua hetkauttavaa asiaa… Siitä, kun aikuisilla ei ole aikaa lapsilleen… Lapset ovat pitkiä aikoja yksin kotona, ja toinen ääripää pienillä lapsilla, pitkät hoitopäivät. Ja se, että ollaan turhaan hoidossa. Pöyristyttävää taas minun näkökulmaani. En ennättänyt katselemaan ohjelmaa kunnolla, mutta mitä nyt toiseen huoneeseen kuulostelin, asia koski juuri sitä… Vanhemmuus on hukassa. Miehelleni huikkasin, että juuri tuota en halua lapsilleni. No, onneni on se, että olen lastenhoitoalalla, ja pystyn siis hoitamaan itse omani, ja ne vieraatkin… Jopa lasten kaverit. Tuntuisi niin pahalta nähdä oma lapsi vain n. 3-5 tuntia vuorokaudessa. Mitä tietäisit omasta lapsestasi? mitä hän tekee oikeasti koulun jälkeen? Kenen kanssa hän liikkuu? Mitä hänen päässään liikkuu? Mitä hän ylipäätänsä ajattelee? Onko hän syönyt päivän aikana? No juu, ehkä hänestä ei kasva sitä pullamössökansalaista. Hänestä tulee itsenäinen, kenties. Entäpä pieni lapsi joka on hoidossa yli 10 tuntia… Hoitaja hoitaa lasta hirveän monta tuntia, kun vanhemmille jää illalla aikaa n. 3-4 tuntia. Miettikää, miten lyhyt aika se on! Ja usein siinä menee hetki aikaa kotiutua, hetki menee ruuan laitolle… Voi sitä pientä ihmistä, hän haluisi varmasti olla äidin tai isän sylissä. En syytä vanhempia, en tietenkään, leivän eteen on tehtävä töitä. Toki, ilman muuta. Ja toisaalta nämä vanhemmat ovat huippu jaksavia. Aamulla nostetaan lapsi sängystä ehkäpä 5-6 aikaan, lähdetään ehkäpä itse vielä eri paikkakunnalle töihin… he ovat urheita, jaksavia. Oikeasti, pidän heitä oman sarjan sankareina… Kyllä! Mutta, koska olen lastenhoitaja, ajattelen tässäkin kohtaan taas sitä tärkeintä, lasta!!! Mitä se lapsi pieni ajattelee? Mitä hän päivän aikaan miettii… Hyvässä hoidossa hän on onnellinen, tasapainoinen ja tuntee olonsa turvalliseksi. Mutta silti, ei hän ymmärrä, miksi äiti on poissa! Ääripää ovat lapset jotka ovat hoidossa hakemassa sitä sosiallisuutta, Ja höpönlöpön… Olen tästä ennenkin jossakin saarnannut, mutta hoito ei ole sitä varten, kuin sosiaalisissa tapauksissa. Ei silloin, kun kaikki on hyvin. Tai, vanhemmilla tai vanhemmalla on vapaapäivä, ja lapsi menee hoitoon… *huokaus* HS:ssa on ollut paljon keskustelua, että pitäisikö vanhemmuutta alkaa jollakin tapaa ihan kädestä pitäen opettaa. Itseäni hieman huvittaa… Olen joskus miettinyt, että millainen äiti olisin, jos en olisi tällä alalla. Olisinko erilainen, vai onko sekin asia geeneissä… Millainen äiti kukin on? Millainen isä kukin on? Vai voiko sitä treenata? Jotakin voi lukea kirjoista, mutta eihän se päde jokaiseen, että miten pitää toimia!!! Maalaisjärki on aika hyvä, myös tässä asiassa… Voisin jatkaa aihetta loputtomiin… Mutta seuraavaksi raotan jotakin muuta sivua. Päivät, sateiset ovat vierineet mukavasti touhuillen. harjoittelijalla on menossa viimeiset päivät, ja ensi viikon sitten taas jatkan yksinäistä työskentelyä. On ollut mukava jakaa asioita toisen ihmisen kanssa, niissä puitteissa mitä tietenkin voi. Harjoittelija on tehnyt ruokaa, askarrellut ja harjoittelimme pienen lapsen vaipan vaihtoakin. Kaikkea tarpeellista olemme läpi käyneet. Toivon mukaan on saanut monipuoliset eväät seuraavalle jaksolleen. Myyn sormea kävimme näyttämässä terveyskeskuksessa, ja sairaanhoitaja vaihtoi siteen. Aika pahan näköinen kyllä oli. Myy on sitkeä tyttö, mutta itku pääsi, kun palovamma tuli esille ja hoitaja alkoi sitä puhdistamaan. Vereslihalla oli palovamma, ja iso alue rakkuloilla, ja pieni sormi aika turvonnut. Ei siis vieläkään kotihoitoa, vaan perjantaina uudestaan terveyskeskukseen. Kurjempi homma tuommoinen. Illalla hieman valitti vielä kipuja. Se ei ole yhtään sunnuntain jälkeen kipuillut. Huomenna vietämme pikkujoulua lasten kanssa, laulamme joululauluja, maistamme jouluherkkuja. (Lapsista ei ehkä kaikkien mielestä kovinkaan herkkuja) Mutta katsotaan kuinka käy pienien syöjien… Ostin itselleni runokirjan joululahjaksi, ja siellä monia minun tyyppisiä runoja, voisinkin aina joskus loppuun niitä laittaa. Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitee siitä mitä hänellä on. Demokritos | 
| ||
Blogi sulkeutuu, uusi avattu
9 vuotta sitten
on jo kauan höpissyt hevosista ja poneista, mutta nyt kun pääsi oikein hevostelemaan niin rakkaus heppoihin oli sitten taattu.
voi sitä iloa ja riemua. Poikakin kyllä myönsi että, mukava päivä ja ihan ok ne hepat… 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti