Armoton aurinko

27.1.2008 17.42 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Vauvat, Lapset, Remontointi, Sisustaminen

Eilen jo kyttäilin auringon paistaessa ikkunoita ja sormet syyhysivät pesemään niitä. Mies siihen, että ”eihän ne ole edes likaiset”. No, eihän siitä niin kauaa ole kun ne pesin. Hieman niissä sellaista harmautta vain. Mutta, kun tykkään niin vallan kamalasti siisteydestä ja kirkkaista ikkunoista. Mikä on ihanempaa kuin armoton kevät aurinko joka näyttää kaiken kohdan missä pienikin pölyhiukkanen majailee, ja niitähän minä en siedä. Mutta jätin sen kuitenkin väliin. Ajattelin että kohta tulee jo valkotakkiset hakemaan jos aina pesen ikkunoita. Terveyskeskus on niin lähellä, että näkevät pian. heh.

Eilinen meni siis tavalliseen tapaan pyykkiä pesten ym. Haimme myös ex parhaalta ystävältäni kokovartalosolariumin. Hän lainasi sitä minulle tuossa 3v sitten kun valmistuin lähihoitajaksi ja halusin hieman valmistujaisjuhliini väriä iholle, ja kyllä olikin kaunis väri jo heti toukokuussa. Nyt ex bestikseni nuoruus vuosilta ilmoitti, että heille on syntynyt vauva (neljäs lapsi hänelle, miehelleen ansimmäinen) ja solarium on ahtaassa asunnossa liikaa ja hän joko heittää sen kaatopaikalle tai lahjoittaa minulle. Tokihan minä sen riensin hakemaan.

Heti eilen sitten makoilin sen alla puoli tuntia per puoli, ja joka toinen ilta tai joka ilta kun siinä makoilee sen 10 kerran satsin, niin on jo kaunis väri iholla. Lueskelin hieman, että miten vaarallista tällaiselle aurinko pedolle on siellä makoilla, niin ei pitäisi vaaroja olla, kunhan muistaa ettei liikaa kertoja eikä liian kauaa yms. Kunhan nyt ne muistaisin. Viimeksikin iski ahneus. Se siinä on mukavaa, kun ei tarvitse kesällä viettää makoillen väriä haalimassa kun vain uimarannalla ollessa. Ei tarvitse niin työkseen sitä ahmia sitten enää tai jos on pilvinen kesä, niin väri jo valmiina. Miten kätevää! Ja saa muilla tahoilla paljon aikaa esim. remonteissa.
Vauva oli oikein suloinen tummatukkainen 2kk:n ikäinen neitokainen. Oli kaikinpuolin mukava nähdä tämä ystävänikin. Näemme erittäin harvoin, vaikka koko yläaste ja ammattikouluajan olimme erottomattomat. Hän on ehkä ollut ”kaikkien aikojen ystäväni”

Tänään olen spurttaillut. Ensiksi aamusta laiskotti, mutta kun sain vaihteen taas päälle, niin paljon on tullut saatua aikaiseksi. Ensiksi kävin lasten kanssa ulkoilemassa, kävelimme ihan vain R-kioskille ja pienen lenkin teimme raikkaassa ulkoilmassa. Kotiin päästyäni tein tortilloja ym. söimme ja sitten imuroin, pesin lattiat ja järkkäilin muutenkin paikkoja. Siivosin myös lasten yläkerran huoneen, vaikka ei enää millään innostaisi, kun uudet huoneet häämöttävät vieressä jo niin valmiin näköisinä.

Mies siellä siis ahertanut ja tänään on valmistunut Myyn lattia. En muista kerroinko, että isot otti tumman laminaatin mutta Myy halusi valkoisen. Se on hyvin kaunis huone. Vaaleansinisen heleät seinät ja valkoinen katto sekä lattia. Oikein keveä huone ja hyvät väri valinnat, koska huone on niin pieni. Jalkalistat kävimme eilen miehen kanssa hakemassa, kattolistat pitää vielä hakea ja ovet paikoilleen… IIK, onko ne oikeasti sitten valmiit??? Tänään ompelin Myylle sinisellä pohjalla olevat päivänkakkara verhot sekä jätti tyynynpäällisen ja pari pientä tyynynpäällistä samaisesta kankaasta.
Olemme nyt viikon pitäneet lasten kanssa ”kotihommalistaa” ts. jos haluaa viikkorahan niin siihen sisältyy muutamia asioita, jotka pitää suorittaa. Esim. 2 krt tiskikoneen tyhjennys tai valittavana keskikerroksen imurointi. Pari kertaa roskien vieminen sekä oman huoneen roskien tyhjennys sekä järjestäminen. Joka toinen lauantai lakanoiden vaihto omiin sänkyihin. Hieman siitä bolemiikkia noussut, mutta katsotaan kuinka sujuu. Ja summa on aluksi 7e. Kuulemma ihan liian vähän, kun kavereitten ei tarvitse tehdä mitään ja saavat 10e-20e. Mutta mielestäni se ei ole liian vähän. Siitä on hyvä korottaa, jos hommat sujuu. Yritän aina painottaa, että raha ei kasva puussa ja on opittava tulevaa omaa elämää varten tiettyjä asiota.

Sellaisia! Kaunista, aurinkoista talviviikkoa!!! Pitäkää hännät pystyssä

Pyry päivänä

24.1.2008 19.11 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Parisuhde, Terveys, Kipu

Mitähän kaikkea onkaan tapahtunut. On ollut pieni tauko tässä kirjoittamisessa. En vain ole iltasin jaksanut istahtaa kirjoitus puuhiin ja ei meillä nyt mitään erityistä ole edes tapahtunutkaan. Kaikenlaisia suunnitelmia olen päässäni pyöritellyt. Mutta katsoo nyt mitkä tulevat toteutus asteelle ja mitkä jäävät ihan vain haaveilu/ suunnittelutasolle. Ja mitkä sitten aion toteuttaa.
20 vuotista yhteistaipaleen juhlistamista olemme miettineet pitkin vuotta. Raaskisiko lähteä kaksin vaikkapa etelään, vaikkapa vain viikoksi… Mutta, taidan kyllä ikävöidä lapsia niin paljon, ettei loma välttämäti tunnu sitten kivalta. Tiedä sitä, pitää miettiä. Me kun olemme näiden hitaiden päätösten henkilöitä. Mutta juhlittava sitä on. Tänä päivänä tuo on niin pitkä aika olla yhdessä. Mutta se siis jää mietintämyssyyn.

Remontti on edennyt siihen malliin, että pojan huoneessa on jo lattia sekä keskimmäisen huoneessa puolet. Mies on pitänyt hieman taukoa siitä ja hyvä niin… Ei ihan väsy ja kohtahan se kuitenkin jo valmis. Josko talvilomalla sitten olisi vihdoinkin se muuttoaika.

Tänään olin pojan arviointikeskustelussa. Hassuinta, että juuri tälle päivälle olisi kaikki hoitolapset olleet myöhään, joten arvioinnissa olisi ollut 4 hoitolasta sekä Myy. Sain vanhempien kanssa sovittua, että hakevat, eikä tullut ongelmia. Ainoastaan yksi hoitolapsi jäi. Sain äitini koulun pihalle hoitamaan häntä sekä Myytä. Ja mikäs sen mukavempaa, kun sitä luntakin oli pyryttänyt mukavasti. Lapset olivat niin iloisia kun heräsivät päiväunilta kun sillä aikaa oli tapahtunut lumi yllätys.

Arvioinnissa meni siis hyvin. Olin niin ylpeä pojastani, vaikka hän on murrosiän kynnyksellä, niin sellainen ”tuittuilu” mitä välillä kotona on, ei ole näkynyt koulussa. Opettajan mielestä hän on ”Fiksu, reipas hyvä käytöksinen oppilas”. Numeroita kun katselimme niin voisi olla sellainen 8 oppilas. Minä olen ainakin tyytyväinen… Siitä on hyvä mennä parempaan päin.

Kuntoiluni ns. selkäjumppani on hieman jäänyt ja selkä oireillut sitten vaihtelevasti. Ulkona ja kävellessä kiristelee välillä aika lailla… Mutta ihmekkös tuo, olemme aamuisin ulkona aina kaksi tuntia, oli sää mikä hyvänsä. Joten saa sinä aikana kuitenkin aika paljon sitä seisomista. Ulkoilun tuloksen huomaa lapsista. Kaikki syövät todella hyvin ja nukkuvat aina (ainakin) kahden tunnin päiväunet, jona aikana relaan ja lataan akkuja, jotta jaksan taas. Eli ns. Pidempi kahvitauko kerrallaan.

Mukavaa talvista loppuviikkoa!!! Ps. Harrastelija tyttömme, eli keskimmäinen aloitti maanantaina street dancen ja oli todella innokas uudesta harrastuksestaan

Maalit pinnassa ja vähän muutakin höpinää

17.1.2008 21.44 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Terveys, Kipu

JIHUU aa JEE! tai jotakin sinnepäin ainakin… Mutta siis, lastenhuoneissa loistaa kauniit värit. Ne on siis oikeasti, vihdoinkin ja viimeinkin NOIN pitkällä… *huokaus* Kiitos veljeni avovaimon siskon miehelle. Menikö jo hankalaksi, mutta siis ammattimaalarille. Eli Myyllä on kaunis taivaansininen ja päätyseinä tummemmalla. Keskimmäisellä limen vihreä ja uninurkka hieman tummemmalla ja pojalla se musta punainen. Ja niin ovat tyytyväisiä. Viikonloppuna sitten lattiakaupoille. Toivottavasti selkä pitää pintansa niin pääsen miehen kanssa nikkaroimaan lattiaa, senhän homman nyt osaan.

Tosiaan minulla oli nyt viimeinen fysioterapia. Viisi keikkaa jäljellä, mutta päätin kokeilla nyt kuukauden verran omillani. Tänään sain sellaista hoitoa, että nyt kivistelee, mutta muuten olen ollut kuin nuori hevonen… Siis ketterä, vetreä. Kipuja on, mutta ne on hallinnassa. Joka päivä jumppaan, venyttelen ja jopa ulkona lasten kanssa muistan nostella kinttuja hiekkalaatikon laidalle. Nyt olemme kahden muun hoitajan kanssa tehneet myös super pitkiä kävelylenkkejä lasten kanssa, kun tuo seisominen ainaisessa sateessakin tökkii. Joten kyllä on ruoka maistunut ja uni myös sen päälle. Eli sade ei ole meidän ulkoilua haitannut yhtään, mutta onhan se niin tylsää tietysti.

Myylle tuli tänään kutsu kouluun ilmottautumiseen. Aion laittaa kupongin menemään, ja muutaman toiveen lisätietoja kohdalla. Kuten sen, keitä olisi mukava saada samalla luokalle. Mikään ei ole niin harmillista kuin keskimmäisen tyttöni luokan henki. Voiko kurjempaa luokkaa ollakkaan. Enpä usko!

Mutta, nyt tuntuu että viikonloppu tulee jälleen ajallaan. Ensi viikolla rankka viikko. Maanantain työaikakin on 6:30-18:00 asti, ja torstaina sitten samanmoinen,mutta mikä mukavaa niin viikolla 8 vietän koko viikon lasten kanssa talvilomaa. Vaikka se joululoma juuri oli, niin tämän jatkuvan syksyn keskellä sitä näemmä kaipaa huilitaukoja useimminkin. Mikäs siinä 62 tuntia ylitöitä plakkarissa. Niistä on hyvä pitää lomia!

Meillä alkaa helmikuussa taas se synttäribuumikin. Poikani täyttää alku kuusta 13v ja samana päivänä isäni täyttää 60v. Sitten on äitini, Myyn ja minun ihan peräkkäin… Kummien ja muiden sukulaisten ja tuttavien synttäreitä on sen kuun aikana myöskin… Joten kaikki laihtumani 3kg tulee varmasti takaisin. Toivottavasti ei. Heti huomattavasti kevyempi olo, vaikka vain muutama kilo lähtenyt.

Viikonloppujen viettoon siis… Siivosinkin tänään, joten aah, huomista iltaa, saa vain olla… Mukavaa olotilaa!!!

Remontti hyvässä mallissa

13.1.2008 21.24 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset, Remontointi, Sisustaminen, Terveys

Vihdoinkin, vihdoinkin… Yläkerran remontti alkaa häämöttämään loppusuoraa. Täällä selaillaan sistuslehtiä koko perheen voimin ja mietitään huonekaluja, verhoja, mattoja ja kaikkea mitä vain voi huoneeseen tulla. Maalit ovat jo purkissa, joten valinnat ovat suoritettu ja jos hyvä tuuri on, huomenna jo ensimmäisiä vetoja tapahtuu seinille. Jännitystä siis on ilmassa rutkasti. Ja niitä iloisia kasvoja. Hauskaa että jokainen lapsi tietää tarkkaa piirtoa myöten millainen se oma huone tulee olemaan… Ensimmäiset omat huoneet. IHANAA!!! Tarjoan siis kohta teille virtuaali shampanjat.
Päivät on siis lähinnä kuluneet näin. Ulos ei taaskaan ole viitsinyt mennä, kun ilmat ovat niin kurjat ja työni puolesta kun siellä seisoo, niin vapaalla ei koiranilmaan nenää laita. Yök!

Kuntoutus on tehnyt oikein hyvää. Tiistaina ja torstaina menen taas, mutta nyt pitäisi kiltisti itsekin jumppailla aina kun mahdollista. Fysioterapeutti sanoi, että sellaiset kulumat on myös pullistumien lisäksi, että kaikki urakkatyö nyt kielletty. Että näin edetään.

Tänään kävimme vanhemman veljeni luona kyläilemässä, tosin hän oli lähtenyt ottamaan jatkoa tatuoinneille, joita on jo ihan tarpeeksi . No, me olimme Kullanmurun ja tämän avovaimon kanssa ja mukavaa oli. Hedän perhe hankki jouluna koiranpennun ja sitä siinä tuli myös ihailtua. Meillä on nyt eläinkuume iskenyt jopa jo mieheeni. Outoa! Mutta, mikä on sitten se eläin, jolle hän ei olisi allerginen. Kertokaa jos joku tietää. Itse olisin kyllä kissaihminen mutta se taitaa olla miehelleni pahin allergian tuottaja. Harmillista! Lapset olisivat eläinrakkaita ja niin isojakin jo, että eläin ei olisi mikään ongelma, mutta kaipa sellaiseen mega eläinkokeisiinkin voisi mennä, jossa katsottaisiin kaikki eläimet… Onko sellaisia siis?

Huomenna on keskimmäisellä arviointi koulussa ja mies menee välillä sellaiseen. Itse koen tytön opettajan jokseenkin epäreiluksi henkilöksi ja jotenkin tuntuu etten halua edes viittätoista minuuttia mennä sinne istumaan. Koskaan en ole kokenut näin kenenkään opettajan kohdalla. En tarkoita että minun lastani kohdeltaisiin huonosti, mutta luokassa on lintsaajia, joita ei hoideta kuten sellaiset ongelmat kuuluisivat. Olen täällä asiasta maininnutkin, ja minua sellainen harmittaa tosi paljon. Muut käyvät koulua ja muutama saa käydä 2krt/ vko:ssa ja siihen ei puututa…

Mutta sellaisia tällä kertaa! Mukavaa alkavaa viikkoa!!!

-2 kg lähtenyt!!!

9.1.2008 17.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Lapset, Laihdutus, Terveys, Kipu

Olin melkein mennä pepulleen… -2 kg on lähtenyt. No, toki se voi olla nesteitäkin, niin kuin useimmiten ensimmäisillä viikoilla on. Mutta kiva juttu kuitenkin. Olen kyllä sellainen joka saa kilot nopeasti lähtemään. Olen vain jättänyt karkit ja suklaat pois. Liikkunut normaalisti, mutta toki tuo lumi teki pientä aherrusta, kun kaksosten rattaita lumessa työntää. Olen myös sillain silmäillyt syömistäni. Vielä kun -3 kg saisi, tai saanhan minä, tiedän sen. Sitten hyvä juttu.
Eilen olin taasen fysioterapiassa ja huomenna myös. Sain taas ”shokkihoitoa” hierontaa sekä jumppaohjeita. Tänään kun lasten kanssa olimme jumpassa niin suoritin niitä hieman siellä. Lähinnä venytystyyppisiä, kuten joogassa aikanaan.Kyllä se on vain uudestaan vielä aloitettava… Sitten seuraavalla kaudella ehkä taas.

Meillä aloitti uusi pph:kin, ja mukava kun on saanut hieman uusia juttuja. Olen nyt koko syksyn käynyt joka aamu lasten kanssa leikikentällä muutaman muun hoitajan kanssa. On mukava kun on seuraa.

Lapsilla on alkanut koulussa luistelu ja Myyllä esikoulussa. Eilen vain Myy satutti häntäluunsa veljensä kanssa taas hössöttäessä ja olen melkein sitä mieltä että se murtui. Kun olen tässä muiden häntäluita tutkinut, niin Myyn luu törröttää jokseenkin oudosti ylhäällä. kamala huuto oli kun onnettomuus tapahtui. Tänään oli tosiaankin eskarissa luistelua ja oli neiti kerran pyllähtänyt ja oli tehnyt tottakai kipeää… Myyhän oli se meidän huippuluistelija. On todella taitava ollut sieltä lähes vaippaiäastä asti. Harmi jos nyt säät muuttuu, itse en ole omia luistimia vielä ehtinyt käydä tänä talvena testaamassa. Viime talvenahan se oli minun oikea talvihimo… ja selkä oli sitten kipeänä, mutta aion kyllä mennä niin paljon kuin mahdollista… Se on tosi kivaa se.

Mutta eipä muuta kuin raikkaita talvipäiviä!!! Muistakaa ulkoilla siitä saa kauniit posket ja virkeän mielen.

Nyt laihduttamaan!!!

6.1.2008 18.24 | si27 | , Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Sisustaminen, Terveys

Torstaina olin siellä fysioterapiassa ja olipa mukavaa kun joku tarkasti kropan kunnon oikein perin pohjin. Paljon taas tuli uutta tietoa omasta vartalosta, että mistä kohtaa on selvästi se saanut hermovaurioitakin jne… No, hieroi ja antoi jotakin ultrahoitoa, solutasoon säpinää. Antoi myös ohjeita työhöni, lasten kanssa touhuamiseen… Sekä yksi juttu, niinkuin sen kyllä jo tietääkin, että ylipainoa ei tälläinen selkävaivainen saa sitten ottaa riesakseen.

Se antoikin minulle hieman osviittaa tarkastaa taas tuota vatsan tienoota. Olen normaalivartaloinen /painoinen, mutta jouluna lihon aina sen 5kg, näemmä joka vuosi, sitten otan hieman painonvartijan ohjeistusta päivieni iloksi ja saan sen 5kg sitten pois aikalailla 3-4 vko:n aikana. Pidän tarkkaa huolta siitä, ettei painoni ylitä tiettyä rajaa… Vaikka olenkin pitkä ja ylikilot hienosti ”sulaa” kroppaani, niin siltikin. Ne hiipuu niin nopeasti ja sitten sitä on 10 kg jne. jne…

Jotenka huomisesta alkaa viiden kilon painon pudotus… Vatsa totta vieköön hieman pullistelee joulun herkuista ja jos kasvoja katsoo tarkemmin, niin ehkä niissäkin kilot jo hieman näkyy. En ole varma alanko ihan pisteitä laskemaan vaiko kokeilenko viikon ensiksi muuten kevennetyllä ruokavaliolla… Saas katsoa.

Myy oli tuossa loppuviikolla mummulla ja papalla kaksi yötä peräkkäin ja oli kyllä aika outoa oleminen… Vaikka minulla jo olikin työpäiviä jne. Niin siltikin oman pienimmän puuttuminen kyllä tuntui. Nyt on sakki kotona ja huomenna sitten koulutielle astelevat taas. Myy eskariin. Arki siis alkaa jo kaikilla. Harrastukset alkavat lapsilla ja minulla on nyt sitten 2krt/ vko:ssa sitä fysioterapiaa. Se ja laihdutus sitten minun harrastus!

Muuten tässä on elämä pyörinyt ihan arkisissa asioissa, mies parani yhden päivän sairastelun jälkeen ja kukaan muu ei saanut tautia. Onnekseen. Mies on puuhastellut yläkerrassa ja hänellä on siellä ollut apulainenkin. Enää sitten hiominen, maali ja lattiat sekä listat tietenkin ja muuttoauto voi saapua. Varsinaista härdelliä sitten tuleekin, kun kaikille aikalailla uusia huonekaluja ostettava. Hyvä niin, kun alennusmyynnitkin nyt. Saa edes hieman edullisemmin.

Meidän tuleva makuuhuone jää kesäksi sitten. Selkäni takia en voi jatkaa ”hetekassa” nukkumista, vaan ostamme kunnon sängyn tulevaan makkariin ja remontoimme sen kesälomalla, kun saamme taas sängyn siirrettyä tänne alakertaan. Nyt kun leikkihuoneeseen ei voi mitään sängyn rotjaketta ostaa, niin näin se homma onnistuu. Vaikka, inhottaa siihen rumaan huoneeseen muuttaa melkein ½ vuodeksi, mutta ehkä senkin nyt kestää… *huokaus*

Nyt sohvalle pötköilemään, jotta jaksaa taas huomisen. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!!!

Ensimmäinen raportti vuodelle 2008

2.1.2008 21.13 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys, Kipu

Niin ne vuodet vierii, mutta onneksi olen aina 25v . No, en ole, enkä haluisikaan… Kiva vanheta arvokkaasti. Miten niin arvokkaasti? No, juu, kyllä koen että ihan arvokas tuleva vanheneminen on, puhuu ihminen joka on iältään nyt 36v, mutta ei kauaa…

(Nyt voi tulla loukkaava tekstiä, heikkohermoiset älkää lukeko). Juttelin kerran jehovan todistajan kanssa ja hän ihmetteli kovasti, kun haluan vanheta. Heidän uskon mukaan he tavoittelevat oikeasti sitä 25v ikää pysyvästi. ”Jos” se heidän toivova hyökyaalto tulisi ja pyyhkisi minun kaltaiset ”huonot” ihmiset pois, he saisivat paratiisin ja sitä mukaan ikuisen elämän paratiisissa jossa kaikki olisivat 25v. Kaikki olisivat kuulemma kauniita ja terveitä… Niin, hän ihmetteli, että miten en voi haluta sen kaltaista elämää…

En vain halua, vaikka tuo terveys kyllä hieman kyllä kiinnostaisikin. Mutta normaalin vanhenemisen myötä tuleva kipuilu kyllä ei nyt pahaksi olisi, tämä nykyinen ei kyllä ole reilua… Kauneus… Olen aina ollut sinut itseni kanssa, vaikken mikään kaunotar ole. Mutta sinut olen itseni kanssa. Olen tyytyväinen jokaiseen ryppyyni ja jokaiseen virheeseeni. Kyllä. Eli pysyn tässä omassa uskonnottomuudessani.

En tiedä mistä tuo teksti putkahti mieleeni… Mutta tähän arkeen taasen. Se sitten alkoi tänään minulla. Hoitolapsia oli jo osa hoidossa ja eihän se työnteko taaskaan pahalta tuntunut, vaikka aina viimeisenä lomapäivänä ajattelee, että se herääminen, se herääminen. Mutta hyvin olin pystyssä klo: 05:50 Enkä nukkunut päiväuniakaan… OHO!

No, täytyy sanoa, että olen hieman väsynyt. Lapsilla vielä tämä viikko lomaa. Myy oli tänään mukanamme jumpassa ja isot koululaiset huilivat sen aikaa, kun me siis poissa. Kun tulin revohkani kanssa, omat lapset menivät mummun ja papan luokse. Pikkuiset päiväunille ja pidin sitten sen mukavan ja rentouttavan taukoni sillä aikaa.

Työterveyshoitajani muuten soitteli. Oli tullut lomalta ja saanut sähköpostini. Hän oli sitä mieltä, että terveyteni laita on aika pahalla kantilla. Minulla on muutama lisäongelmakin, josta en tässä blogissa ole viitsinyt mainita, ja oli sitä mieltä, että katsotaan muutama fysioterapia eteenpäin ja mietitään tätä juttua, mitä tehtäisiin…

Todellakin, huomenna on se ensimmäinen fysioterapia… Mitähän siellä puuhataan? En ole sitten ikinä ollut missään terapiassa… En siis missään, enkä minkäänlaisessa. Jäntskää… Ja toivon mukaan hyödyllistä. Tästä on siis hyvä aloittaa Uusi Vuosi 2008!!!

Mies makoilee tosin sairaana tuossa sohvalla. Lapset juuri sanoivat, että isä se on kerran 5 vuoden aikana sairaana, ja se on totta! Hän ei sairastele, ei sitten minkään sortin tauteja eikä liion muutakaan… Nyt on vatsatauti sitten iskenyt, joten tässä kun tämä lauma alkaa sairastamaan, hoitolapset kaupan päälle, niin sanompa vain, että on kevät kun siitä selvitään… Yök, yök!!!

Mutta kaunista, tervettä, iloista vuotta kaikille!!!