Lukutoukan viikko 6.7.2007 7.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset On tainnut kulua ennätyspitkä aika viime tekstistä… Päivät vain soljuu normaalin kaavan mukaan, mitä niistä kertomaan. Töitä, mutta ei onnekseen kuitenkaan niin pitkiä päiviä, mitä aluksi piti olla. Lapsia ollut enemmin ja vähemmin ja olemme nauttineet ulkoilmasta, auringosta ja vesileikeistä. Rusketus on syventynyt. Vaikka en ole niin ruskea, mitä viime kesänä, mutta eiköhän se tästä syvene. Töiden jälkeen riennetty uimarannalle, mutta aina silloin tullut kovin pilvistä, tytöt ovat silti urheasti uineet ja minä makoillut kirjan parissa. Hullujen huoneen luin, ja se oli oikein hyvä kirja, ja nyt olen kaikilla tauoilla ja vapaa-ajalla lukenut hieman toisenlaista kirjaa. Selvästi lukukärpänen iskenyt minuun. On mukava uppoutua ihan erilaiseen maailmaan hetkeksi, mitä omani on. Nyt lukemani kirja keroo kahdesta naisesta jotka ovat sydänystäviä, heidän lapsistaan ja miehistään… Ja suuresta käännekohdasta joka tapahtuu heidän elämässä. Kirja on jo sekin loppusuoralla ja uusi odottaa eilisen kirjastoreissun jäljiltä. Ei tässä niin ihmeitä, mitä suotta höpötän tässä. Viikko töitä, ja sitten se loma vihdoinkin alkaa. Olen yrittänyt miettiä jotakin, mitä voisimme lomalla tehdä, kun keskimmäinen tyttö juuri valitti, että kun syksyllä koulussa kysytään, mitä olette tehneet tai missä käyneet, niin me ei missään. Onhan se tottakin. vaikka toisaalta olen niitä ihmisiä, jotka haluavat antaa lapsilleen sitä normaalia yhdessä oloa, lepoa ja rentoutumista, eikä jatkuvasti pää kolmentena jalkana mennä johonkin, mutta jotakin täytyy, tottakai. Ennen kävimme aina viikon mökkilomalla, mutta kun mies ja poika ei niistä välittänyt, lopetimme ne… Toisaalta voisinhan minä tyttöjen kanssa kolmisinkin moisissa käydä… Onhan minulla auto ja pitkä loma. Juttelin miehelle aamulla asiasta, ja katsomme josko jotakin keksimme. Hän otti tuossa kuukausi sitten lopputilin työstään, jossa on ollut 12 vuotta. Perustavat kaverinsa kanssa oman firman, ja siitä tämä jatkuva kiire hänellä on nyt sitten ollut. Mutta, en valita, ymmärrän tilanteen… Jotenka hänellä tuskin sitten paljoakaan lomaa on… Mutta enköhän jotakin keksi lasten kanssa. Meillä kun ei ole missään sukulaisia, joissa voisimme edes piipahtaa, kaikki asuvat niin kovin lähellä, että ei voi sukulointireissuakaan tehdä… Ja toisaalta, olen sellainen, etten toisten nurkissa kylläkään osaisi olla enkä ehkä viihtyisikään… Niin, sunnuntaina sitten kaiketi mummu ja pappa saavat Minttu kissan… ja kyllä tytöt ovat jo niin täpinöissään, ja Myy tarkkaillut jo eläinkaupat läpi kissantarvikkeita… Tyttöjen kanssa tässä aloimme suunnittelemaan kun kilpikonnan näimme, josko sellainen meidän perheelle olisi hyvä… Ihan sellainen Kreikkalainen maakilpikonna, joka elää 60 vuotiaaksi… No, joku lapsista sitten ottaa sen kun meistä miehen kanssa aika jättää… Ei ollut lainkaan hullumpi, kun sellaisen näimme. Mieskään ei kauheasti hanttiin laittanut. Mukavaa ja rauhallista viikonloppua!!! Virkistävä shoppailu 1.7.2007 21.13 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Ruoka, Lapset, Terveys, Puutarhan hoito Perjantain paha mieli lähti ihan pikkuisen pois, kun eilen lauantaina päästiin koko perheen voimin shoppailemaan. Lapset olivat hieman äimänä, kun kantoivat jonkun vaatteen ja minä sanoin ”Juu hyvä on, koriin vain”. Eivät oikein ymmärtäneet, mikä minuun oli mennyt. Koska yleensä olen todella tarkka ja pihi, mitä ostetaan. Itseasiassa kotona jo suunnittelin, että jokainen tarvitsee oikeasti jotakin ja saavat itse valita, kunhan kohtuudessa pysyvät. Ihme kyllä pysyivät ja saivat siis erittäin mieleisiä juttuja… Siis vaatteita. Aluksi koko touhu meni sillä tavalla, että ne minun puolihameet, niin MISSÄ on puolihameita? Katselkaapas kun seuraavaksi menette ostoksille. Paitoja kyllä on pilvin pimein, mutta se alaosa osasto on jokseenkin niukassa. Juu, kyllä, mummomaisia hameita löytyy, tai liian röyhelömäisiä, mutta sellaisia polveen asti ulottovia, ja hieman leveneviä ja saisi hieman olla vaikka kukkaa tms… Kauan etsin, etsin, kunnes alkoi löytymään. Ihan viereikkäisiltä rekeiltä sitten löysin kaksi… Olisi pitänyt se kolmaskin ottaa. Toinen maksoi 14 ja toinen 9e… Minä, kun en maksa 20e enempää moisesta kankaan palasta… Löysin pari paitaa ja kengät. Jokainen lapsista sai uudet kengät ja paitoja, shortseja, hameita… Yms. Eikä rahaa edes älyttömiä mennyt. Kiitokseksi sain pojalta Vilijonkka mukin… Se kun on kuin minä… Olen siitä maininnutkin. Iso nenä, lapsia mukana aina, ja mukissakin peppu pystyssä pesee lattiaa… Kuinka ollakkaan. Ihmettelin kovasti kun poika sen halusi minulle ostaa. Kai sitten oli niin kiitollinen, kun kerrankin sai ostaa melkeinpä mitä tahansa. Eli, jossakin joskus lopussa kiitos seisoo. Ostoksilla meni koko päivä. Kauppakeskus sulki oviaan kun lähdimme. Kotona laitoin vielä pesukoneen päälle ja poika lupasi ottaa lakanat petivaatteista, jotta saisin puhtaat tilalle, koska sopivasti saunailta, niin mukava pujahtaa puhtaisiin lakanoihin. Hm.. Poika on nyt ollut niin mairea… Pyykit vielä illansuussa narulle ja puhtaat tilalle. Hyvä mieli tuli. Aamulla nukuimme pitkään, kuten aina lauantaina ja sunnuntaina. Aamupalan jälkeen sitten lähdin pihahommiin. Leikkasin nurmikon, putsasin aidanaluset, kukkapenkit, ja siistin muutenkin paikkoja… Olen niin tarkka nurtsin leikkaaja, hommassa menee n. 2 tuntia. Menen aina ojankin tarkkaan, samoin kaikki aidan reunukset, jottei yhtäkään haiventa jää. Hyvää kuntoilua ja selälle tekee loistavan hyvää. Kukkapenkeistä tuli tosi nätit, kivetyksetkin menin erittäin tarkasti läpi. Kyllä taas kelpaa… Pari koneellista pesin jälleen pyykkiä ulos narulle kuivumaan. Grillattiin ja syötiin kaikessa rauhassa ulkona. Hieman myöhemmin menimme mummulle ja papalle letuille. Nam. Isälläni oli nyt ke-la ensimmäinen sytostaattihoito ja ainakin tällä jaksolla hän välttyi pahimmilta pahoinvoinneilta. Mutta, moni kertonut että vasta muutamien kertojen jälkeen alkavatkin, jos alkavat. Joitakin haittavaikutuksia on ilmaantunut, mutta tutkinpa taas asioita niin kyllä se apua niihinkin löytyy. Isäni kertoi, että on ollut suuri apu, kun olen ollut niin aktiivinen hänen sairauden suhteen ja kolunnut tietoa. Hänestä on ollut mukava lääkäreittenkin kanssa jutella, kun on ymmärtänyt koko ajan mistä puhutaan. Kotiin tullessa imuroin vielä kämpän, jotta hoitolapsilla mukava tulla. Järkkäilin paikkoja ja poikakin innostui omaa pikkuhuonettaan siivoilemaan, samalla unelmoiden siitä oikeasta, uudesta huoneestaan. Niin, kyllähän mies sitä tänäänkin ahersi, mutta nyt hänellä on muitakin projekteja, joten hidastahan tuo on… Kaipa se joskus… Tyttöset menivät hetkeksi hyppimään yöpaidoissa tramboliinille, menenpä kutsumaan jo heidän yöpuulle pikkuhiljaa Aurinkoista alkavaa viikkoa