Soseiden maistelu aloitettu

28.6.2009 0.03 | si27 | Elämää, Vauvat, Lapset, Äitiys

Jo ehdein teille sanomaan, että enää ei Helmi-vauvasta kuvia tule, mutta pakkohan se vielä on teille niitä laittaa. Olemme aloittaneet nyt peruna- ja porkkanasoseiden maistelun, kun tyttö alkoi selvästi yöllä syömään tiheämmin. Ja päätin jo Helmin ollessa vatsassani, että kaikki asiat edetään siten, että kaikilla on hyvä mieli. Nyt on viikko sitten herkuteltu ja neiti syö vain kerran yössä, kuten aiemminkin. Nukumme aamusta sinne 9-10 saakka, joten voin sanoa, että väsymyksestä en ole tämän lapsen kanssa sitten kokenut ollenkaan.

Muutenkin olen kai päästäni pehminnyt niin kovasti, etten tiedä kuinka olisin, kun olen niin onnellinen. Jaksan yhä joka päivä ihmetellä, että tällaisia hymysuu vauvojakin voi syntyä, joiden kanssa elämä on kyllä niin helppoa kuin vai voi olla. Vauva ei tuota millääntavalla harmaita hiuksian vanhoille vanhemmilleen… Vaan aina sieltä saa hymyä vastaan. On se sitten kylpytilanne, herääminen, ihan mikä tahansa…

Koko perhe, sisaria myöten on aivan haltioissaan Helmestä. Varsinkin nyt kun tyttö osaa vastata muille olemassa olonsa. Kaikki ovat niin otettuja vauvasta. Jopa murrosikäiset. Murrosiästä puheenollen, Pojalla alkoi sitten äänenmurros, ja voi sitä ihmettä, kun hän on jo jotenkin niin iso. Pituutta on kesän aikana tullut myös paljon… Nyt kun katselen pikkuista Helmeä, joka ulkoisesti muistuttaa Poikaani eniten, jaksan vain ihmetellä sitäkin, että hetki sitten hän vielä oli pikkuinen vauva… Aika, aika hiljenny hieman… Kaunista kesää kaikille lukijoilleni!!!

Juhannuspäivänä 2009 ja Helmi-vauva on 4kk

20.6.2009 18.50 | si27 | Elämää, Hyvinvointi, Vauvat, Lapset, Äitiys

Juhannuksen vietto meni ihan oman perheen parissa grillaten, oleillen ja nautiskellen… Ei sitä oikein tällä ilmalla mihinkään huvita lähteä, eikä varsinkaan vauvan kanssa mihinkään ulkoilmajuttuun, jottei heti kipeäksi tule. Ihan mukavaahan se vaan on olla kaikessa rauhassa.

Eilen isompien tyttöjen kanssa hieman kierreltiin pihan ympäristöä ja tytöt keräilivät kukkasia tyynyn alle, jotta se tuleva sulhanen sitten näkyisi unessa. Myy ei ollut kuulemma nähnyt tulevaa siippaa, mutta Mimmin unessa oli ollut tv-tähti. Joten katsotaan, mitä tulevaisuus tuo mukanaan.

Kiertelimme pihaa myös siinäkin mielessä, että pihapiirissä on nyt nähty erittäin omituinen otus. Minä ja Mimmi näimme sen pari päivää sitten ja eilen olivat naapurit nähneet. Sain siitä kuvankin, mutta hyvin epämääräisen, kun kesti hetki, ennen kuin saimme haettua kameran. Otus oli omituinen, sillä oli hyvin lyhyt karvoitus takaosassa, mutta kaulan kohdalla oli sellainen harjakarvoitus, selkä oli hieman kyömy ja kasvot sillä olivat aika supikoiramaiset. Mutta vartaloltaan se muistutti ihan hyeenaa. Tokkopa sentään täällä Suomen kolkassa hyeenia pyörii. Rumahko se oli ja hieman pelottavakin. Mutta emme sitä sitten sillä reissulla tavanneet.

Helmi tyttönen täyttää tänään 4kk:tta. Olen tämän päivän pähkäillyt soseiden aloittamisen kanssa. Toisaalta neidille päivällä vielä riittää äipän maito, mutta öisin hän on alkanut hieman syömään tiheämmin. Neuvolasta antoivat tällaiselle konkariäidille vapaat kädet, kun kuitenkin lapsi on kasvanut ihan hyvin, vaikkakin hän on aika pieni, mutta käyrissä kuitenkin, joten huoli ei siitä ole.

Meinasin tänään aloittaa, mutta en kuitenkaan. Mimmikin sanoi, että ei meillä sitten ole enää sinappikonetta, ja niinhän se onkin. Kun tämä on meidän viimeinen vauva, niin olkoon nyt vauva hieman kauemmin. Kun senkin jo tietää, että kaikkea ehtii varsin hyvin. Niin soseet kuin muutkin jutut!

Muuten meille kuuluu samaa rauhaisaa vauva-arkea kesäloman merkeissä. Mies nyt ei lomalla ole, mutta me muut olemme, jos tämän revohkan kanssa oleilua lomaksi voi sanoa. Hommaa kun riittää kuitenkin koko ajan ja pyykkiä varsinkin. Mietin jatkuvasti, että miten ihmeessä sitä kertyykin koko ajan ihan hirveästi. Kummasti yksi pieni vauva on vuorta kasvattanut mukamas paljonkin. Toisaalta se nyt ei haittaa kun tykkään pyykätä, viikata jne. Ruuanlaiton kanssa taistelen joka päivä, kun inhoan sitä yhä edelleen tosi paljon. Toisaalta kesä on hyvä pelastus, kun mies tykkää grillata, joten sitä sitten syömmekin usein viikonloppusin.

Mutta, olin kuulevinani, että pieni aarteeni tuolla sängyssä tuhisee siihen malliin, että maitoaika. Mukavaa kesäkuun loppua!!!

Kesä 2009

3.6.2009 22.47 | si27 | Elämää, Vauvat, Rakkaus, Lapset, Äitiys

Kesä on meille tullut kuin varkain… Helmi-vauva on lumonnut minun ja koko perheen kyllä täysin, Miisaan asti… Kuten kuvasta näkyy varaäiti häärää välillä liiaksikin pienen kimpussa. Helmi-vauva ei tuosta piittaa, jos kukaan niin hän on äärettömän sietävä vauva, iloinen, pirteä, hyväntuulinen ja kaikinpuolin lumoava lapsi. Täytyy sanoa, että joka päivä kiitän itseäni siitä, että uskalsin vielä ottaa ”riskin” tällä iällä vauvan suhteen… Kun koskaan ei tiedä millainen pakkaus sieltä tulee vanhempiaan ilahduttamaan.

En todellakaan ole huomannut kesän tuloa, muusta kuin, että olipa kivoja lämpimiä ilmoja ja saatiin olla ulkona vähissä vaatteissa. En ole piitannut tänä kesänä tuon taivaallista rikkaruohoista pihalla tai muustakaan vähäpätöisestä asiasta, joista ennen kannoin suurtakin huolta. Miten ihminen voikaan muuttua niin paljon, mutta sen tiedän, että nuuhkin tätä viimeistä vauvaani sielun syövereihin niin paljon, että voin vanhoina päivinä vielä saada pienen vauvan tuoksun sieraimiini ja saada tunteesta hyvän mielen. Niin paljon tämä lapsi ilahduttaa minun päiviäni. Toki muutkin lapseni, eivät he ole yhtään vähäpätöisempiä, ei tietenkään, äidin rakkaus on suuri ja laaja ja jokaista rakastan niin, että kipeetä tekee…

Isoista lapsista nautin eritavalla. Esikoisen viisaasta persoonasta, jonka murrosikä on seesteinen. Hän on niin järkevä kaikissa asioissa, niin kuuliainen poika. Mimmin taiteellisesta persoonasta. Kuinka lapsi voikin olla niin taitava käsistään, niin mielikuvitusrikas… Myyn tulisesta temperamentista, joka saa minun usein raivonpartaalle, ja samalla olen hänestä niin ylpeä, pieni tulisielunen lapseni, niin äärettömän erilainen kuin seesteinen Helmivauva…. Niin monenlaista persoonaa saan hoitaa ja rakastaa… Ihminen ei voi enempää toivoa. Olen hulluna äitiydestä!

Arkeen… Lapsilla on kohta ollut viikon kesälomaa, eikä meillä ole loman suhteen suunnitelmia, jotakin pientä toki voisi kehitellä, mutta ei suuria. On niin mukavaa vaan ollakin vain kaikessa rauhassa… Ja nauttia.
Luulenpa, että nämä ovatkin viimeiset kuvat Helmi-vauvasta täällä blogissani. En halua enään hänen kasvettuaan tuoda kuvia tänne julki.

Kaunista kesää!!