Kevät väsymystä… vai onko jo kesä?

20.5.2009 13.57 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Vauvat, Lapset, Lasten kasvatus, Äitiys

Olen ollut ihan uuvahtanut muutaman viikon. Johtunee varmaan valon määrästä, vauvanhoidosta ja siitä, että mies tehnyt huiman pitkiä päiviä töissä. Lähtenyt aamu 5:ltä ja tullut ilta 20 aikaan ja olen sitten pyörittänyt tätä sirkusta yksin.

Helmi vauva täyttää tänään 3kk:tta ja on jo näppäränkokoinen ja oloinen pieni pikisilmätyttönen. Eilisessä neuvolassa neiti oli 5675g ja 60cm kokoinen. Eli pienihän hän on, mutta käyrillä mennään ja se on tärkeintä se. Osaa jo vaikka mitä temppuja, seuraa ihmisiä, liikkeitä ja osaapa jopa jo vierastaa. Äitini on nyt jostakin syystä nyt yksi vierastamisen kohde, vaikka näkee häntä lähes päivittäin. Äitiä hieman asia jopa harmittaa, vaan minkäs sille voi.

Helmillä on nyt kuukauden ollut erittäin kuiva iho ja reagoi välillä minun syömisiini ja olemmekin olleet maidottomalla linjalla nyt sen ajan ja sekin vie minulta energiaa, kun maidossa sitä on kuitenkin aika reilusti. Olen jo tottunut siihen, että muut syö jäätelöä ja herkkuja ja minä syön banaania. Kaikkeen tottuu ja kekkensa tekee, ettei vauvan iho oireile. Suurin pelkoni on, että olisi allerginen Miisalle, mutta toisaalta kun iho on monia päiviä hyvä ja sitten oireilee, niin tuskinpa olisi päivääkään hyvänä jos koiralle olisi allergiaa. Se olisi kyllä ihan kauhein ajatus… Mutta, en luovuta vielä.

Helmi syö pääasiassa rintamaitoa, vain harvoin joudumme tankkaamaan häntä korvikkeella ja nyt jouduimme hakemaan apteekista sitten sitä kallista korvikejauhetta, mutta eipä sillekään mitään voi.

Muuten arki rullaa, kuinkas muuten silleen kuin vauva/lapsi/suurperheessä se rullaa… vauvanhoitoa, pyykinpesua, pyykinpesua, pyykinpesua, siivoamista, siivoamista, ruuanlaittoa, isompien lasten kanssa touhuilua… jne. jne. erittäin arkista, ei glamouria näkyvissä missään, ellei yksinäistä saunareissua voi sellaiseksi lukea, ja kyllähän sen voi, toki.

Koululaiset odottavat loman alkamista ja niin minäkin. Vaikka meillä ei ole ensimmäistäkään lomasuunnitelmaa, niin se, että ei tarvitse herätä koululaisten kanssa aamu seiskalta on jo luksusta ja lomaa. Eipä paljon muuta kaipaa… Se on jo niin ihana ajatus. Miehen lomista en tiedä mitään, liekö pitää lainkaan… Mutta, onhan minulla 4 lomaseuralaista ja koira.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa… Kaunista toukokuun loppua!!!

14. äitienpäivä huomenna

9.5.2009 23.09 | si27 | , Yleistä, Elämää, Lapset, Lasten kasvatus

Huomenna on minun 14 äitienpäivä ja samalla äitienpäivä neljän lapsen äitinä. jos mietin mitä on jäänyt päällimmäisenä äitienpäivästä mieleeni niin se on ollut formulat. Totta. Muistan ensimmäisinä vuosina sen, kuin minua otti se suuresti päähäni ja ajattelin, että se ei voi toistua joka vuosi, mutta tuntuu, että niin on tainnut käydä kuitenkin joka vuosi. Muistan aivan selkeästi, että taisin olla ekana äitienpäivänäni todella pahalla päällä.

Mutta, vuodet ovat kuluttaneet minuakin… Ei enää moisia mieti. Formulat äitienpäivänä ovat kovin pieni murhe tässä suuressa maailmassa ja äitienpäivänä nautin siitä, että saan lasten tekemät ihanat kortit käteeni, jotka ovat ajatuksella tehty. Oikeastaan mitään muuta en edes tarvitse. En lahjoja, en mitään. Ne ovat minulle kultaakin kalliimpia aarteita. Toki ilahdun aina lahjoista, joita ovat isänsä kanssa hankinneet, vaikka en ole periaatteessa lahjaihminen lainkaan.

Olen hieman ihminen, joka ajattelee kaikista erityispäivistä, että aika turhia. Joulu, äitienpäivä kaikki moinen. Olen niin arjen ihminen, että ajattelen että arjessa sen kaiken salaisuus on, se karu ihanuus, siihen ei tarvita erikseen tiettyjä päiviä. Ja totuus on, että en olisi lainkaan edes pahoillani, vaikka minut unohdettaisiin äitienpäivänä. Minua voi ilahduttaa tavallisena arjen päivänä, vaikka tekemällä voileivän. Mutta monille se on tärkeä päivä…

Jotenka hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikille äideille! Äitiys sinäänsä, on minusta isyyden ohella hienointa, mitä ihminen voi kokea. Se on raskasta, palkitsevaa, ihmeellistä, kasvattavaa. Yhtäpaljon kuin vanhemmat kasvattavat, opastavat lastaan, niin lapsi kasvattaa vanhempiaan. Jokainen perheen lapsi eritavallaan, omalla tavallaan.

Minulla on neljä, niin erilaista lasta, joilta opin niin erilaisia asioita. Esikoiseni on syntynyt illalla, kun taas toinen on syntynyt yöllä. Kolmas päätti syntyä päivällä ja neljäs putkahti aamulla. Minulla on siis jokaisena vuorokauden aikana syntynyt lapsi. He ovatkin kuin yö, päivä, ilta ja aamu.

Nuorena tyttösenä suurin haaveeni oli tulla äidiksi. Suurperheen äidiksi ja sen ilon sain, ja siitä olen kiitollisempi kuin mistään muusta jota voin saada. Mikään ei ole ollut niin ihmeellistä kuin saada kantaa pientä ihmistä vatsassaan, tuntea hänen liikkeensä. Jokainen kerta on ollut erilainen ja aina yhtä ihmeellinen. Ei voi sanoa, että neljäs kerta ei olisi mitään. Se on aina yhtä hieno, upea ja ihmeellinen kokemus. Minun elämäni hienoimmat asiat, odottaa vauvaa ja synnyttää hänet ja saada iloita hänestä ja kasvattaa häntä.

Olen kiitollinen lapsistani, terveistä, iloisista ja Erittäin Rakkaista lapsistani, suurimmista ilon aiheista maailmassani… Äitiys on ihanaa ja hienoa!

Vapunpäivänä

1.5.2009 21.43 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Vauvat, Lapset, Kipu

Viikot ne vierähtää kummaa vauhtia. Olisi kiva päivitellä tätä blogiakin useimmin, mutta kyllä se aika on eritavalla varattua kuin ennen. Mutta kyllä se nyt on suurperheen elämää, se on myönnettävä. Huomaan itsessäni piirteitä, jotka ovat ihan uusia. Myy on mennyt kerran jo väärään aikaan kouluun, olen hukannut tärkeitä papereita, olen hukannut valokuvia ja vaikka mitä. Illalla on mietittävä, että onhan kaikki niin kuin pitää, jokainen juttu hoidettu jne…

Kun olin jälkitarkastuksessa, kerroin lääkärille hajamielisyydestäni, hän totesi, että se kuuluu asiaan ja sitä voi kestää vaikka vuoden. Joten olen sitten vain hajamielinen, ei siinä muutakaan voi. Yritti siellä todeta, että on monia asioita muistettava, ja isänikin asia on jatkuvasti kuitenkin läsnä, että muiden on vain suotava asia minulle.

Muuten kyllä elämä menee mukavaa uomaansa. Ihanat kevät ilmat ja olemme ulkoilleet paljon. Helmikin jo sylissä paljon ulkoilee muiden kanssa. Hieman hankalaahan se välillä on roikottaa vauvaa siinä sylissä, kun en vaan ole osannut käyttää kantoliinaa tai rintareppua, vaikka molemmat minulla onkin. Jotenkin hankalia mukamas asentaa tai jotain… Mutta kyllä se vauva siinä sylissäkin on toistaiseksi menyt, mutta kyllä repun käyttö on opeteltava.

Helmi on yhä helppo vauva. Menee useimmiten yöunille 22-23 aikaan ja sitten herää 5 tai 6 aikaan syömään ja nukkuu taas aamu 8-9, joten voi sanoa, että koko yökin jo nukuttu muutamia kertoja, kun kuudelta syönyt. Neitonen on muutenkin helppo, osaa olla hetkiä itsekseen ja katsella leluja tms. Siskonsa ja veljensä jo tunnistaa hyvin ja välillä osaa tosiaan valikoida, että kenet haluaa seurakseen, aina ei kuka tahansa kelpaa. Jokaisen kanssa hänellä on ihan omat juttunsa ja leikkinsä.

Miisa on yhä erittäin huolehtiva varaäiti. Joka aamu on pestävät pikkuvarpaat puhtaiksi ja nykyään jos joku vieras hieman koskee Helmiä, niin heti koira on vieressä tiukasti tutkaillen ja sitten vauva pestään heti huolella. Huvittavaa kyllä tuo huolenpito. Helmi tietää myös tasan tarkalleen, koska varaäiti ilmestyy kuvaruutuun karvaisena persoonana ja silloin silmät jo räpsyvät kovasti, jo varmuuden vuoksi, jos vaikka karvat kutittaa kasvoja.

Itse olen jaksannut tosi hienosti ollut reipas, iloinen ja puuhakas, mutta eräs vieras on tullut jälleen elämääni. Kipuilu. Se on alkanut taas lonkista, lantiosta ja hieman jo selässä tuntuvana jomotuksena. Mutta vielä se on suhteellisen siedettävässä tilassa. Mutta jo mukana elämässäni taas. Vain raskaus oli pelastava tekijäni. Näemmä ei edes imetys pidä sitä täysin poissa.

Mutta, mukavaa viikonloppua, kera auringon