Samea sunnuntai… 28.10.2007 16.26 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Sisustaminen, Terveys, Puutarhan hoito Perjantaina miehelläni oli syntymäpäivä. Ikää on kertynyt mittariin jo 38 vuotta. Niin, itse sitten perässä hiivitään hyvää vauhtia. Ei nyt vielä noin paljoa kuitenkaan, eikä edes ihan vielä. Mutta kuitenkin. Anoppi kävi perjantaina käymässä. Toi pojalleen lahjan. Oli hetken ja lähti mökille lämmittelemään tulisijoita. Me lähdimme ulos syömään ja vietimme ihan tavallisen koti-illan. Lapset olivat piirrelleet kortteja ja Myy oli käynyt mummun kanssa ostamassa lahjankin. Muuten siis ihan tavallinen illanvietto. Lauantaina sitten aamupäivä meni arkitouhuissa. Siivoilin pikkuisen paikkoja ja pesin pyykkiä. Lähdin äitini ja Myyn kanssa enoni ja hänen vaimonsa tupaantuliaisiin iltapäivällä. He rakennuttivat pakettitalon ja menimme ihailemaan uutuuden uuttaa taloa. Onhan ne uudet uusia, nurkat siistejä jne. Mutta kyllä näsissä vanhoissa on sitä nostalgiaa… Voiskohan sen asian noin ilmaista? Ehkäpä. Oma henki pihisee näissä. Tälläkin kadulla on talo, jonka on rakentanut talon emäntä. Kyllä vain. 50- luvulla hän sen teki. Kävi naapurin sedältä katsomassa mallia, kun tämä teki omaansa ja otti oppia ja talo valmistui. Hän muutti muutama vuosi sitten rivitaloon ja kulkee ahkeraan tätä katua, oman vanhan talonsa ohitse. Mies on ahertanut yläkerrassa ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että kyllähän siitä valmista tulee. Eilen pohdimme värimaailmaa uudestaan lasten kanssa. Keskimmäisen huone on vaihtanut remontin aikana värimaailmaa. Alunperin piti tulla pinkki, mutta limen vihreä on nyt vienyt voiton. Pinkki tulee sitten ehostusväriksi. Tänä aamuna olin hieman haravoimassa ja laitoin kuntoon talomme pientä parveketta. ts. sisustelin havuilla ja lyhdyillä sitä. Hieman piristystä tielle päin. Äitini ja isäni kävi nuorimman veljeni ja tämän tyttöystävän kanssa piipahtamassa. Pitäisi myös pyytää keskimmäinen veljeni perheineen kylään. Näemme ihan liian harvoin toisiamme. Kävin äsken nostamassa miehen kanssa yläkerrassa seinäelementtiä. Eli, pohjatyöt olisi nyt tehtynä, mutta, onhan sitten meidän oma makuuhuone täysin remontoitavana. Voi siis olla että, selkävikainen joutuu hetekaan tyytymään vielä seuraavan puolenvuoden ajan… Vaan, ei sille sitten mitään mahda. Huomenna minulla on Myyn eskarin arviointikeskustelu ja hoitolapset ovat hetken aikaa toisten hoitajien hellässä huomassa. Toivottavasti ei sataisi koko ensi viikkoa. On pidemmät työpäivät ja enemmin lapsia. Ulkoilu on kuitenkin meidän työssämme kaiken a ja o. Vaikka totuushan on, ettei huonoja ilmoja ole, on vain huonoja varusteita, mutta kyllä tämän selän kanssa voi sanoa, että on huonoja ilmojakin. Mutta ei valituksia… Mukavaa viikkoa itse kullekin!!! Suklaata!!! Suklaata!!! 23.10.2007 20.40 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Lasten kasvatus, Sisustaminen, Terveys Olen syönyt viikon suklaata… Hirveä himo siihen koko ajan… Ja tuloskin näkyy naamataulusta. Ihan kuin murkkuikäinen. Kivoja paukamia pitkin nassua. No, oikeasti se ei ole kivan näköistä, mutta pakko sitä nyt vain on syödä… Onkohan minulla joku puutostauti? Tietääkö kukaan mihin puutokseen suklaata syödään? No, onnekseen ei vielä näy vyötärössä tuo suklaa… Pian pitää lopettaa sen syöminen. Joo… Niin se viikko on sitten mennyt herkutellen. Niin, olenhan nyt muutakin tehnyt. Eilen olimme ratsastustallilla. Keskimmäisellä oli ratsastustunti ja hänen pari kaveria, minä ja Myy olimme mukana. Oikein mukava paikka ja kiva opettaja. Hienosti se neiti jo heppoja käsitteli ja ratsastuskin sujui. Siinä katsellessa alkoi myös mieli tekemään hepan kyytin ja kysyinkin opelta, että voiko tämmöinen selkävammainen hypätä ratsaille. Kuulemma kokeilemalla tietää onko hyväksi. Voi olla erittäin pahaksi tai sitten helpottaa, mutta putoamaan ei kannata ryhtyä. hm… Taidan kokeilla. Enhän minä tietenkään putoa!!! Viikko on ollut työn puolesta kevyehkö. Lyhyitä työpäiviä ja vähän lapsia. No hyvä niin välillä. Olen myös yrittänyt perehtyä taas työhöni kirjallisuudenkin parissa. Lukenut hieman lastenhoitokirjallisuutta. Ettei tekisi työtä vain rutiinilla. Luen myös romaania, joka kertoo autistisesta lapsesta. Torey Haydenin ”Sähkökissa”. Erittäin mukaansa tempaava kirja… Tänään kun Myy oli kuvataidekoulussa, menin tunniksi kirjastoon… Ihana oli kaikessa rauhassa kävellä kirjaston kujia hiljakseen ja itsekseen. Löysin mukaani taas mukavia kirjoja. Muutama sisustuskirja, lastenkasvatuskirja, romaani ja lääketiedettä. Kyllä lukeminen on sitten mukavaa. Nyt hetkeksi sohvailemaan ja odottamaan ”Pako” sarjan alkamista. Yhä olen fani!!! Kivoja, kirpeitä syyspäiviä!!! Muistakaa syödä suklaata sohvalla iltaisin peiton alla, kun kynttilät tuikkivat pöydällä… Ja tiedoksi, nyt on tapahtunut ihmeitä. Olen katsellut jo joulusisustuksia ja ensimmäistä kertaa lumoutuneena. Minusta on kaiketi tulossa vanha tai romanttinen… Viikonloppu puuhastelua 20.10.2007 17.30 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Runot, Lapset, Remontointi, Puutarhan hoito Torstaina lähdimme heti työpäivän jälkeen ostoksille. Itselleni löysin ns. työkengät, joilla voi pihalla lasten kanssa touhua, eikä varpaat heti palele. Myylle löysin toppahaalarin ja keskimmäinen sai talvisaappaat tai mitkä lienee talvitennarit. Ehkä niillä ei paukkupakkasissa pärjää, mutta ainakin alku- ja lopputalven. Poika ei halunnut mukaan, mutta tuliaisiksi toin uuden repun sekä käsineet ja kummatkin olivat huonot. Sitä ollaan nykyään niin tyylitietoisia, että mitään ei kannattaisi ostaa ilman, että kyseisen tavaran tuleva omistaja ei ole mukana. No, keskimmäinen sanoi, että jos reppu ei kelpaa, niin hän kyllä käyttää sitä sitten, joten hukkaan ei mennyt. Miehelle ostin toppatakin, tulevaa synttäriä ajatellen. Hänellä on ensi viikon perjantaina synttärit ja ikää tulee 37v. Perjantaina päivällä ammattikoulusta soitti eräs opettaja ja kysyi, haluaisinko jälleen ottaa työharjoittelijan luokseni, ja tottahan minä otan mielelläni. Jotenka marraskuusta joulukuuhun on sitten minulla apulainen täällä. Silloinhan minulla aloittaa 2v lapsikin, joten ryhmässäni on 1½v, 2v, 2½v, 5v. Joten vaipanvaihtoakin riittää. Hyvä että toinen käsiparikin sitten. Illalla sitten pähkäiltiin, että mennäänkö ulos syömään vai ei, mutta olin sitä mieltä, että kotona syödään, ja niin teimme. Siivoilin alakerran varastoa ja katsoin mitä sinne on kertynyt. Uff laatikkoon taas muutama pussi sekä muutama myytäväksi ja eipä sinne sitten paljoa jäänytkään. Tavaraa kyllä, mutta ei turhaa vaatetta. Etsin myös minun ja miehen talvikengät ja samalla pipot ym. villavaatteet. Kohta niitä todellakin tarvitaan. Mies oli kamalan pahalla tuulella koko perjantai-illan. Kävi kaupassa ja kiukutteli sitten koko illan. Oli kyllä ostanut minulle kivituikkuja, pomeranssin värisiä. Sopivat sohviemme väriin ja kaveriksi jo olleille metsänvihreille tuikuille. Joka ilta niissä palaa tuoksutuikkuja. Ihania. Niin, mies oli pahalla tuulella ja minä vetaydyin aika nopeasti lukemaan hetekkaan. Mieheni on sellainen hyväntuulinen hemmo yleisesti ja kun hän on pahalla tuulella, annan hänelle silloin omaa rauhaa ja tilaa olla. Aamulla vieressä oli jo paljon paremman tuulinen ukkeli. Lapset touhuilivat, lähinnä lautapelejä pelailivat ja minä aloin tekemään karjalanpaistia. Olen himoinnut sitä jo jonkin aikaa ja nyt sitten herkuttelimme sellaisella. Perunamuusin, salaatin ja puolukoiden kera. Nam. Karjalanpaistin syötyä päätin lähteä aurinkoiseen raikkaaseen syysilmaan jälleen haravoimaan. Vaahtera heittänyt lehtiään ja siivoilin jälleen koko pihan. Kroppakin nyt kunnossa, joten pitää tehdä ja paljon kaikkea. Siivosin myös saunaosaston, rappuset jne. Poika lähti mummua ja pappaa katsomaan. Myy lähti melkein heti perässä ja sitten häippäsi keskimmäinenkin. Mies remppaa yläkerrassa ja minä tässä vain oleilen. Lähden kohta hakemaan lapsilaumaani. Sitä ennen pyykit narulle… Mukavaa viikonloppua!!! Lasten syysloma viikko 17.10.2007 17.20 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys, Puutarhan hoito Lapsillani on ollut syysloma tämän viikon. Kaikki harrastuksetkin lomalla ja minullakin on hieman ollut kuin lomaa. On aina ollut vain kaksi hoitolasta kerrallaan ja mikä ihmeellisintä ja hienoa, työpäivä alkanut vasta klo:9:30, ja se on harvinaista herkkua se… Joten olen nukkunut 7:30 ja sen semmoista!!! Kiva juttu! Tokenin sitten viikonlopun ”halvaantumisesta”. Lauantai-iltana alkoi kävely lopulta sujumaan, vaikka olin ahertanut puolikuntoisena pihan kimpussa. Koko alkuviikon on oireillut enemmin ja vähemmin, mutta olen pystynyt olemaan ja liikkumaan suhteellisen hyvin. Ilmoitin lääkärillenikin, etten päässyt kuntoutukseen, ensi viikolla varmasti selkiää mitä sitten alamme kokeilemaan. Isällänikin oli arvot sen verran nousseet, että sai jatkaa sytostaattia. Olikin 2 vko:n tauko ja toisaalta ihan hyvä asia, sai hieman elimistö palautua rasituksesta. Hän oli käynyt teerimetsässäkin. Huomenna pitäisi lähteä ostamaan lapsille talvisempia tamineita, vaikka lämmin on tämä viikko ollutkin. Kohta sieltä ne kylmät tulevat ja sitten tuntuu, ettei ole mitään kunnon päälle pantavaa. Myy tarvitsee välikauden puvun sekä myöskin toppahaalarin. Kysyin häneltä haluaako koko puvun vai housut ja takin, niin päätti vielä valita kokopuvun. On kuulemma helpompi laittaa, kun on niin pikkutarkka siinä pukemisessa. Ja onhan se tietysti hyvä, kun ei selkä jää sitten viimoissa paljaaksi. Itselleni olen miettinyt kunnon ulkoilukenkiä, kun tuolla ulkona seisoskelee aamuisin 2 tuntia ja iltapäivällä saman ajan. Ei hullumpi idea vaikka olisi kunnon lämpimät kengät. Eilen olimme pitkästä aikaa anoppilassa kylässä. Viime kerralla taisimme olla heinäkuussa… Nyt pitää taas alkaa käymään hieman useimmin. En tiedä, miksi nyt tälläisia välejä on tullutkin, kun kuitenkin anoppini asuu lähellä ja on vielä erittäin mukava anoppi. Oli todella mukava istua iltaa ja rupatella. Muuten tässä ei nyt mitään ihmeellistä ole tapahtunut… Päivä kerrallaan!!! Mukavaa loppuviikkoa!!! Kuntoutumishakemus hylätty!!! 12.10.2007 20.27 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys Sain tänään postissa tiedon, että kuntoutumishakemus on hylätty, koska minulle ei ole vielä tarjottu lainkaan avohoidon tarjontaa… Fysioterapiaa yms. No, jotenkaan en edes pettynyt, olen aivan valmis kokeilemaan selkähoitoja, jotka ovat lähellä kotia. Keksin aina kaikesta positiivisen puolen. Joten katotaan mitä lääkäri minulle keksii. Nyt olen sitten taas ollutkin kipeä. Eilen selkä jo vihoitteli, kun on ollut pieniä lapsia ja pidempiä päiviä, niin se vaikuttaa selvästi. Kohta minulla on taas 3 kappaletta vaippahousujakin. Ei hyvä, ei lainkaan, mutta eipä sille sitten kai mitään voi… En taida enää jaksaa taistelua sen osuuden kanssa. Riittää tämän kivun kanssa pärjääminen ja taistelu. Tämä päivä on mennyt siten, että hädin tuskin taas pystyn kävelemään. Oikea puoli vetää heti ”jalattomaksi”. En tiedä mitä tässä voisi enää tehdä… Ai niin, Iiris! Nyt voisin ottaa tarjouksen vastaan… Muuten on päivät mennyt tavalliseen tapaan… Ulkoiltu on kaikkina muina päivinä, paitsi tänään. En kertakaikkiaan jaksanut kipeän selän kanssa viimaan lähteä, vaikka lapset ihaili kovasti ”lunta” jota satoi. Räntäähän se oli, joka muuttui vedeksi, mutta lasten silmin se oli lunta!!! Pulkkaakin jo mietittiin ym. lumihärveleitä! Eilen siivosin koko huushollin ja tänään sitten vain imuroin… Lapset kinusivat ulos syömään, mutta itseäni ei huvittaut yhtään, jo selänkin takia, jos tilttaa vaikka kunnolla, enkä pääse kävelemään sieltä pois. Poikakin malttoi mukaan, vaikka eilen sai uuden polkupyörän, jolla on ajellut ihan mielettömästi. Joten mies lähti muksujen kanssa ja minä jäin ottamaan torkut. Kun heräsin, niin laitoin tuoksukynttilöitä pitkin huoneita ja vain istuin hiljaa sohvalla peiton alla. Ainakin tunnin verran. Oikein rentouttavaa oli. Lasten ja miehen tullessa sitten sitä melua taas riittikin. Sellaisessa lasten äänessä kun elää koko ajan, niin sitä ei edes huomaa, mutta kun ovat pari tuntia poissa, niin pienikin häly tuntuu suurelta! Outo reaktio! Mies toi tullessaan suklaata ja kermalikööriä, dumlepullon, jota nyt hieman siemailen. Se on niin pehmeän ja hyvän makuista! Mukavaa viikonloppua!!! Tuulen viemää 10.10.2007 17.24 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys Olipa tänään kova myräkkä, satoi rakeita ja niin kauhea tuuli… Eilen tuuli myös ja viileää on kovasti ollut… Lunta enteilee siispä. Niinhän sitä on luvattukin. Talvitamineet siis esille. No, en kyllä niitä hae vielä. Myylle olen kaivannut lämpimämmät kengät, mutta keskimmäisellä on kuulemma pienet ja poika kulkee varmaan lenkkareissa koko talven, kuten viime talvenakin. Ei kauhean terveellistä. Jospa löytäisimme mieleiset talvikengät täksi talveksi. Itsellä on jokin kausi meneillään, että on hieman niin kuin pysähdyksissä. Miettii kaikkea ihmeellistä… Eikä saa mitään aikaseksi. Jotenkin niin kuin väsymys päällä, vaikka olen nukkunut todella hyviä yöunia, pitkiä unia… Ja työajat olleet aika normaali pituisia… ja keikenlisäksi ryhmäkin hirveän helppo, jos niin voi sanoa. Silti olen ihan tööt… Se verenluovutus ei tehnytkään minulle kovin hyvää. Ensinnäkin alkoi viikko sen jälkeen hurjan häiritsevät ja kovat rytmihäiriöt (olen kärsinyt niistä teinivuosista asti). Kyselin jo veljeltä verenpainemittaria lainaksi, josko vaikka paineet korkealla, mutta niin laiska olen, etten jaksa sitä hakea… Eli, olkoon mittaus, eiköhän se siitä sitten tasaannu. Se kun tuppaa korkeaksi välillä. Nyt on monta päivää ollut ranteet ja nilkat kipeät, ja aika pahoja tuntohäiriöitä. Olen melko varma, että reuma siellä kolottaa, kunhan jaksaisi taas marssia lääkäriin, mutta en jaksa sinnekään. Huippua tämä laiskuus, en jaksa edes keskimmäisen vanhempainiltaan mennä, ensimmäisen kerran jätän väliin ja mies saa mennä. Joten, olisikohan lisävitamiinin aika? Toisaalta kivut vievät kamalasti voimia. Vaikka selkä suhteellisen hyvä, niin on se kipu siellä kuitenkin koko ajan läsnä. Mutta, enköhän tästä taas toivu? ( Eli, vali, vali ja vali). Keskimmäinen lähti pianotunnille. Opettaja olikin laittanut viime viikolla viestiä, että on edistynyt kovasti opinnoissaan… Se on hyvä, hän on niin innokas pianon soitosta. Mutta, mukavia raikkaita syyspäiviä!!! Ps. En ole sitä uutta blogia saanut oikein toimimaan, joten jatkamme vielä tässä. Syys puuhia 7.10.2007 15.48 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Terveys, Puutarhan hoito Perjantaina aloin urakoimaan pihan kimpussa. Meillä kun niitä puita riittää ja sen myötä niitä puusta tippuneita lehtiä. Alapiha oli kuin lehtimeri. Mutta, ehkä sitä vanhetessa viisastuu… Ensimmäinen vuosi koko 8 asutun vuoden aikana, kun kiltisti katselin lehtimeren kasautumista ja vasta kun viimeinenkin lehti putosi omenapuista, riensin haravoimaan. Perjantain aikana sain siis kaikki kasattua, ja sitten pyysin äitini apuun, kun piti nostella kasoja kottikärryyn. Jotta nyt 3 vko:a suhteellisen terveenä oleva selkäni, myös pysyisi terveehkönä. Äiti tuli apuun, kun työpäiväni oli päätöksissä ja hän lastasi kottikärryä ja minä kuskasin lehtiä pois. Lainasimme vielä naapurilta toiset kärryt. Kun minä kuskasin, sai hän sillä välin toiset täytettyä ja sitten tyhjät tilalle ja sitä rataa. Meniköhän 3 tuntia aikaa. Muutama kasa vielä jäi. Hieno homma!!! Ja kiitos rakkaalle äitykälle. Hommien jälkeen kävimme vielä ulkona syömässä. Sama porukka kun viime perjantaina, sillä poika ei taaskaan malttanut mukaan ja Myy meni kaverinsa syntymäpäiville. Hyvää oli nam, nam. Mies on häärännyt koko viikonlopun yläkerran parissa ja minä hääräillyt muuten talon hommissa. Pessyt pyykkiä, järkkäillyt paikkoja ja välillä haravoinut vielä ulkonakin. Siellä riittää yhä joka päivälle haravointi hommaa. Tytöt ovat kovasti touhunneet ulkona naapurin lasten kanssa ja poika tietysti omien kavereittensa kanssa. Lauantai-iltapäivällä menimme vielä mummun ja papan Minttu kissan nimppareille. Tytöt olivat väkästäneet kissalle ties mitä pikku pakatteja. Istuimme siinä iltaa rupatellen ja herkutellen. Mummu oli loihtunut niin makoisaa ruokaakin, ja sitäkin sitten pääsimme maistelemaan. Nam. Isäkin oli nyt paremmassa kunnossa, mitä viime viikolla. Hänellä jätettiin yksi sytostaatti väliin, kun tietyt labra-arvot olivat laskeneet niin alalukemiin. Tiistaina sitten uusinta yritys, mikäli arvot nousseet. Tämä päivä on mennyt minulla uuden blogin tekemiseen. Se vaatii kovasti vielä hiontaa, jotta se näyttää siltä miltä haluan, joten en jakele vielä uutta osoitetta, vaan jatkan sen aikaa täällä. Lapset kirmaavat ulkona ja yläkerrasta kuuluu rentouttavaa vasaran pauketta ja välillä poran pörinää… Mukavaa sunnuntaita kaikille!!! Puhelimen pesua ja muita juttuja 4.10.2007 18.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Sisustaminen, Terveys Viikko se jälleen hurahti. Jotenkin tuntuu että tahti sen kuin kiihtyy, minuutti tuntuu sekunnilta ja tunti minuutilta… Outo juttu. Aina jaksan tätä samaa ihmetellä. Maanantaina keskimmäinen neiti oli ratsastustunnilla, kuten aina maanantaisin, mieheni vei ja Myy lähti mukaan ihailemaan hevosia. Kohta saa molemmille ottaa ratsastustunteja. Tulivat kotiin ja laitoin heidän vaatteet pesukoneeseen ja hetken kuluttua keskimmäinen tuli sanomaan, että otinhan hänen puhelimen pois takin taskusta. No, enpä ottanut. Kone oli jo laskenut pesuvedet ja tottakai puhelin oli likomärkä. Ensiksi neiti hieman parkua pirahti. Rikkihän mokoma meni. Hän oli sen aikoinaan vieläpä itse ostanut omilla säästöillään. 130 euroa taisi jopa maksaa… No, minä olin korvausvelvollinen… Ja mies ja tyttö marssivat puhelinkauppaan ja tulivat hieno kännykkä kourassa ulos. Hm… Itse en maksaisi ikinä omasta puhelimesta moista summaa… Törkeä hintaisia mokomat. No, eipä siinä minun auta kuin maksaa osuuteni. Myy oli tiistaina kuvataidekoulussa ja minä kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Lukemiseni oli loppunut ajat sitten ja nyt on taas ihana pinkka kirjoja ja myös Hus&Hem sisustuslehtiä Jotenkin kaipaan iltaisin ennen nukahtamista lukemista. Kirja jonka aloitin muutama viikko sitten oli niin sekava, etten sitä olisi ikimaailmassa loppuun saanut, joten väliin oli jätettävä. Tänään oltiin hoitolasten kanssa katsomassa Peppi Pitkätossu esitystä. Tosi mukava oli! Myyn eskariryhmä oli siellä myös. Tuollaiset esitykset ovat oikein mukavia piristyksiä meidän hoitajien ja lasten viikkoihin. Viikonloppu menee varmasti pihalla haravoiden lehtiä. Kerrankin olen malttanut odottaa, että kaikki lehdet omenapuista on pudonnut, ennen kuin riennän haravoimaan. Teen sen joka vuosi monta kertaa, niin nyt saavat kaikki kyytiä kerralla. Jotenka lauantai ja sunnuntai kuluu varmasti ulkoilun merkeissä. Äitini pitää ehkä kysyä apujoukkoon, koska mies viettää rempan parissa viikonlopun ja itse kyllä haravoin, mutta kottikärryyn en uskalla nostella kasoja. Selkä on nimittäin ollut toista viikkoa huippukunnossa. Olemme kävelleet joka päivä tosi paljon. Lasten kanssa kävelyn rytmi on juuri minulle sopiva. Nyt sitten minulla ei ole muuta harrastusta kuin kävely. Päätin nimittäin alkuviikosta että pidän joogasta välivuoden. En tiedä, mutta jotenkaan ei vain tuntunut nyt mukavalta meneminen, joten nyt näin. Täytyy joogailla kotona, kun siltä tuntuu. Poika tuli eilen leirikoulusta. En tiedä mikä oli, mutta muutaman tunnin tulonsa jälkeen mökötti ja oli huoneessaan. Päätin antaa olla rauhassa, kun ei kerran halunnut puhua mistään. Illalla kun olin kirjaa lukemassa hetekassa, niin tuli viereen pötköttämään ja jutteli niitä näitä ja kertoili reissusta, joka oli ollut tosi mukava. Ehkä tuo murrosikä koettelee häntä tuolla tavalla, että pitää välillä olla vain ja mököttää. Keskimmäinen neiti kun huutaa ja kiljuu ja joskus jopa haistattaa…Joten jokainen tavallaan. Mutta, kun juttelemaan tuli, niin olikin mukava juttutuokio. Mukavaa tulevaa viikonloppua!!!