Laatuaikaa 11.12.2006 22.44 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset Vietimme juuri mieheni kanssa sitä paljon puhuttua laatuaikaa… Hm… Laitoimme lapset nukkumaan ja sauna lämpiämään. Juuri tulimme sieltä. Ihana olla kyllä välillä kahden kesken, vaikkei nuo meidän lapset enää meidän parisuhdetta millään lailla ”häiritse”. Sekin on hieman muotia vain sanoa ”Meillä ei ole kahden keskistä aikaa”. Kyllä sitä on, jos haluaa. Olen hieman sitä mieltä, että aikaa on mihin vain, jos ihminen osaa organisoida asioita. Muutamilla järjestelyillä, ja aikaa on. Mutta onhan se tosi hienoa olla kiireinen… Muiden mielestä, mutta ei minun mielestä. On ihanaa kun on kuitenkin aikaa, aikaa elää, kuunnella, katsella, nauttia, nuuhkia ja ihmetellä. Mutta, kiva oli olla kahden ja rupatella asioita kunnolla… Ulkona sataa vettä, kuinkas muuten ja hieman myrskyisääkin on. Tykkään kyllä tuosta myrskyn fiiliksestä, kun vanhan talon nurkissa hieman ulvoo. Vaikka, kyllä näin ennen joulua saisi olla jo lumimyrsky mielummin kuvioissa. Myyn olo on ollut hyvä, särkylääkkeen otti yöksi. Leikkinyt on ihan normaaliin tapaan, ja syöminenkin alkaa sujumaan, vaikka oikea käsi paketissa onkin. Oma lääkärinikin soitti, ja nyt sitten on luvassa vaikka mitä. Lonkan magneettikuva, kaularangan joku kuvaus, verikokeita, reumakoe. Jotenka näin se homma etenee. Nyt on taas ollutkin seesteisempi jakso, lähinnä kun ilma on seissyt paikallaan. Tänäinen tuuli jo hieman sekoitti meikäläisen pakkaa, ja kolotusta jo tuntui. Mutta, hyvä tietää, että edes eteenpäin menossa tässä asiassa. Huomenna on Myyn nimpparit, tosin neidin nimi ei ole Tuovi, kuten almanakassa näyttää lukevan. Nimpparit oli jo jokin aika sitten, eikä niitä sen kummemmin vietetä, jos kummit ja mummut piipahtaa. Muutenkin on huomenna sitten aamullakin menoja. Saapi nähdä päästäänkö lasten kanssa tuolla tyrskyssä eteenpäin. No sen näkee huomenna. Alkaa häämöttää jo Myyn sekä isojen joulujuhlat. Keskimmäisellä oli arviointikeskustelu viime viikolla, ja aika rivi oli samanlaisia hymynaamoja, kaikki siis näin. Ei voi sanoa, kuin että tyytyväinen äiti ja isä nyt saa kyllä olla. Koulu sujuu neidillä hyvin. On huolellinen, ja vaikka mitä. Opettajalle tokaisinkin, että koulutehtävät ym. kouluasiat kyllä suorittaa loistavasti, mutta kotihommissa on kyllä varsinainen taivaanrannanmaalari ja huithapeli. Milloin mitäkin unohtaa, milloin mihinkin jne. Pojalla on samanlainen keskustelu vasta ensi viikolla. Nyt lähden tuota rakasta aviomiestä pyytelemään tuonne hetakan pohjalle. Tuskin suostuu vielä. Luin juuri aamulla HS:sta unen tarpeesta, lyhyt- ja pitkäunisista ihmisistä. Mieheni on se lyhytuninen. Nukkuu yleensä n. 6 tuntia, kun minä taasen mieluusti n. 9 tuntia ja tunnin päiväunet. Tänäänkin taas nukuin. Olemme kyllä varsin eriskummallinen pari, niiiin erilaiset ja silti, kuin vakka ja kansi! Loistavaa viikkoa! Joulumieltä Myyn onnettomuus 10.12.2006 20.06 | si27 | Yleistä, Elämää, Ruoka, Lapset Meillä onnettomuudet vain jatkuvat No kerronpa ensiksi mitä muuta ollaan touhuttu, kun vain käyneet terveyskeskuksessa… Lauantaina me veimme tytöt mummulle hoitoon, poika jäi kaverinsa kanssa kotiin. Lähdimme mieheni kanssa vähän ostoksille isompiin ostoskeskuksiin, ja saimme nyt jotakin joululahjaa jo, mutta muutama vielä jäi puuttumaan… Jotka kyllä ehtii vielä. Kävimme myös miehen kanssa syömässä oikein ravintolassa (harvinaista meillä), mies söi pippuripihvin ja minä sitten jotakin possun selätystä kermakastikkeella… Nam, aivan ihanaa, ja se, että sai kaksin olla muutaman tunnin. Kävimme erotiikkaliikkeessä, mutta ei mitään kivaa löytynyt kotiin tuotavaksi. Olimme aika myöhään kotona, mutta laitoimme saunan lämpimään ja sitten saunoimme. Pakoa katsoimme vielä myöhään yöhön, tai siis minä taas katselin ja ihailin sitä söpöliiniä, ja oma söpöliini siinä kainalossa nukkuili Myyn kummitäti soitteli päivällä, olisi ottanut Myyn yöksi heille, mutta kun olimme siellä ostosreissulla, niin sovimme että tänään sunnuntaina sitten hakee Myyn korkeasaaren, neiti ei ollutkaan siellä käynyt koskaan. Kuinka ihmeessä emme ole siellä Myyn aikana käyneet. Kamalat vanhemmat! No tänä aamuna sitten Myy lähti kummitädin ja tämän miesystävän kanssa sitten korkeasaaren, ja minä, äitini ja keskimmäinen lähdettiin sitten jouluostoksille naapuripitäjään. Taas löytyi lisäyksiä joululahjakonttin, mutta kyllä sinne vieläkin pitää jotakin löytää, pientä. Olimme aika pitkään reissussa. Kotiin päästyämme ehdimme vain syödä ja keskimmäinen teki siinä joulutorttuja ja Myy jo saapuikin kotiin. Kummitäti ja miesystävänsä jäi sitten kahville siinä. Myy siinä sellaisella servetillä leikki ja näytti meille taikatemppuja, ja sitten kipitti käymään keittiössä, eikä edes itse ollut huomannut, että servetti oli osunnut kynttilään, joka paloi keskellä keittiön pöytää (olimme sen juuri sytyttänyt). Myy oli jo tullut servetin kanssa eteisen kautta olohuoneeseen, kun servetti roihahti lattialle. Itse aloin sitä sammuttamaan, koska Myy ei millään tavalla sanonut tai edes itkenyt, että häntä olisi liekit koskettanut. Mutta oli kuitenkin, onneksi mies oli ehtinyt katsomaan Myytä, joka jo siinä vaiheessa huusi aika lailla. Peukalon taive oli sitten kärventynyt. Mies onneksi laittoi heti veden alle käden (tosin kylmän) ennen kuin ehdin itse sinne, koska vesi ei saa liian kylmää olla. Mutta ensiapua siis sai heti. Sitten voidetta ja ensiapuun. Myyllä oli sellainen neule päällä, ja voi vaan sanoa, että onni onnettomuudessa ettei Myyn neule, tai peppuun ulottuvat hiukset roihahtaneet, olisi nimittäin koko lapsi ollut liekeissä. 1 asteen palovamma, aika syvälle omasta mielestäni meni, muttei lääkärin mukaan kuitenkaan kamalan pahasti. Nyt sitten olemme tupposormia kummatkin… Mutta omani on jo paremmassa kunnossa. Tosin mätii kovasti, mutta kipuja ei ole. Myyllä auttanut särkylääke, mutta yö voi sitten ollakin kurjempi. Ehkä nukun Myyn kanssa. Oma sormeni ainakin oli hyvin kipeä ensimmäisen yön.. Sellainen päivä tämä oli, oli mukavaa ja kurjaa samalle päivälle. Mutta suurkiitos kummitädille siitä mukavasta päivästä! Työtapaturma 8.12.2006 19.11 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Ruoka, Lapset Niinpä… Tässäkin työssä voi saada työtapaturman, ja nyt se sitten kävi… Tuppo sormessa täällä olen. 3 tuntia istuin lääkärissä… Meillä oli kauhean mukava päivä, vilinää on ollut. Johtuu siitäkin kun sää ollut tosi kurjaa, lapsilla ei ulkona niin paljon touhua kuin lumessa olisi… vaikka kivaahan se vesikin on Meillä on ollut myös varahoitolapsi, niin enemmin porukkaa täällä… Olemme viettäneet muutaman nimpparia ja yhden synttäriä, ja mahdottomasti sitten laulettu ja herkuteltukin… Sitten päätimme leipoa pipareita, ja kyllä oli innokkaita leipureita… Mutta minä sitten siinä toheloin… Ihan niin tyhmä haaveri. Juttelin innokkaasti yhden lapsen kanssa ja pyyhin siinä samalla pöytää. Siinä oli se leivonta- alusta, sellainen puinen, ja kiskaisin käteni aika lujaa siihen, ja naps… Tikku meni pikkurillin kynnen tyveen… auts. Pienii juttu, mutta meinasi itku tulla, niin kovin sattui. Sinne meni, sormi turposi, punoitti ja koko käden voima petti, meni vissiinkin hermoon. No, piti käydä näyttään sitä lääkääriin, ja istuin siellä sitten tosiaankin todella kauan, puudutus, ja pinsetit niin syvälle kynnen alle, repi myös hieman kynttäkin, mutta ei lähtenyt… Kuulemma jos ei tule, niin kynsi sitten pois, ja uudestaan vaan sinne… Särkylääkettä nyt on jotunut ottamaan… Niin hölmö haaveri, mutta minkäs teet… Nyt kissojen hoitoon… Mukavaa viikonloppua! Pullamössökansaa 7.12.2006 17.35 | si27 | Yleistä, Elämää, Rakkaus, Lapset, Lasten kasvatus Nyt kirjoitan siitä, mitä olen pitkään uumoillut… Pullamössökansasta… Tai siitä miten sellaisia ihmisiä kasvatetaan… En puhu kenestäkään tietystä, vaan yleisesti mitä olen tavannut näiden hoitovuosieni aikana. Eli siitä, miksi ihmeessä vanhemmat passaavat lapsiaan, miksi heille ei suoda iloa tehdä asioita itse… Miksi heidät puetaan, miksi heidän mandariinit kuoritaan, miksi jopa jäätelö ja tikkari kuoritaan… MIKSI? Jos ne vanhemmat jotka tätä tekevät, tietäisivät, miten paljon lapsi nauttii tekemästään, hän saa todella paljon itsevarmuutta, kun on suoriutunut pienestä arkisesta askareesta ihan itse. Olen tavannut monia lapsia, joiden itseluottamus ja -varmuus on lähes tulkoon tapettu sillä, että lapsi ei saa tehdä mitään. Hän ei silloin luota itsensäänsä missään asiassa, vaan vaikka mentäessä syömään, hän toitottaa ”mitähän mä nyt teen? Mihinhän me nyt ollaan menossa?” Ja vain siksi, koska hänelle kotona jatkuvasti selitetään teot. Jos aikuinen sanoo, ”Nyt menemme syömään” Silloin mielestäni lapsen pitää ymmärtää mitä kuuluu siihen tilanteeseen… Ei aikuisen tarvitse enää lisätä ”pesehän kädet, istuhan pöytään, otahan lusikka käteen, alahan syömään” Miksi aikuiset tekevät tätä? Antakaa lasten ajatella omilla aivoilla, antakaa lasten tehdä. Jo hyvin pieni lapsi osaa tehdä asioita, jos hänelle annetaan mahdollisuus, ja häneen luotetaan. Jo 2v osaa laittaa lusikan tiskikoneeseen, jos tiskikone avataan hänelle. 4 vuotias osaa kyllä pukea ulkovaatteet päälleen, häntä voi auttaa, mutta miksi pitää pukea aina hänet… Kenen etuja siinä ajetaan, ei ainakaan lapsen. Ei sillä ole niin väliä, onko sukan kantapää ylöspäin, jos se ei lasta haittaa. Tärkeintä on ihan joku muu. Kaiken huippu on äidit ja isät jotka juoksevat lasten perässä, kun lapsi on ulkona… Kyllä lapsen pitää ymmärtää tietyt asiat, jos hän ei ole millään tavalla kehitysvammainen. 1-2 vuotias ymmärtää kiellon, esim. ei sinne mennä. Ei missään nimessä voi opettaa, että kun lapsi lähtee karkuun, hänen perään aina aletaan juoksemaan…. Vaaratilanne on eri asia, mutta aina ja jatkuvasti. Näen lähinnä näissä tapauksissa niin punaista, että huimaa ihan. Entäpä klassiset kauppa parkumiset… Miksi aikuinen sortuu vaahtosammuttimen kokoisen tahdolle… Ei missään nimessä… Silloin vain lapsi kärryyn, syliin tms. kerrotaan asia, että nyt ei osteta mitään ja sitten asioidaan vaikka huutavan lapsen kanssa, mutta ei missään nimessä anneta periksi tai vielä pahempaa lahjota tms. Nuo jäätelö- tikkatikkarijutut on kyllä maailman pöyristyttävin asia. Miksi ihmeessä aikuiset avaavat ja kuorivat lapsille kaiken… Jos niin hyvästä on kyse, kuin jäätelöstä, niin kyllähän se nyt itse avataan… Tuollainen näprääminenhän on ihan hienomotoriikalle erittäin tärkeää. Haluavatko vanhemmat sen pienen hetken illan ajasta olla tosi kivoja vanhempia tekemällä ja jopa ajattelemalla lapsen puolesta… Ei onnistu!!! Tai se, että lapsi määrää koska mennään nukkumaan. Toisin sanoen, lapsella on nukkuma-aika, mutta tämä ei halua nukkumaan, niin äiti tai isä menee sitten myös… Sitten tullaan siihen, kun vanhemmilla ei ole omaa aikaa. Missä vika? Siinä, vanhemmillahan olisi omaa aikaa, juuri mukavasti kun lapset ovat nukkumassa. Sohvan nurkkaan vain harrastamaan yhteistä aikaa. Mutta ei, kullanmuru on halunnut jomman kumman nukkumaan hänen kanssaan… Voi, voi sentään!!! Moni lapsen ongelma onkin oikeasti aikuisen ongelma. Se on totuus. Esim. tutti. Kun äiti ja isä yhdessä päättää, se on nyt loppu. Ja lapsen kanssa asia selvitetään, ei se lapsi itke sen tutin perään kuin 2-7 päivää… Ei sen kauemmin. Se on sillä ohi. Ja olenkin huomannut, että moni nariseva lapsi on tullut tutin lähdön myötä huomattavasti reippaammaksi. Huomasin omastanikin sen. Kun lapsi kitisee ja narisee, hän haluaa tutin, mutta kun sitä ei ole narinan korvikkeeksi, lopettaa hän usein tuon turhan natinan, kun tietää, että ei siitä ainakaan mitään palkintoa saa… Hukkaan menee siis. Sitten on niitä vanhempia, jotka tulee hakemaan lasta, ja lahjovat milloin milläkin. Joillakin on ollut namia, sitä ja tätä. Miksi? Miksi ei voi vain lähteä… Eihän siinä mitään lahjoja tarvita, normaaliin kotiin lähtöön. Outoa, hyvin outoa. Antakaa lasten olla lapsia, ja antakaa heille rajoja sopivasti rakkauden lisukkeeksi. Antakaa pienten sormien tehdä asioita. Lapset tykkäävät jopa siivoa, pilkkoa kurkkua, kattaa pöytää, tehdä monenlaisia. Mutta ennenkaikkea lapsen kuuluu itse pukea, syödä… Ne kaikki tekemiset on lapsen eduksi hänen tulevaisuuden varalle. Ei kannata ihmetellä, kun maailma on kohta puolillaan pullamössökansaa, jotka eivät osaa yhtään mitään… Ja kenen vika se on, sitä voi jokainen ihan itse vain miettiä. Kukaan ei ole täydellinen kasvattaja, eikä edes tarvitsekaan, mutta omatoimisuutta jokainen voi lapselleen antaa… Erilainen yö järjestely 5.12.2006 22.30 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Lemmikit, Lapset Erakon täytyy pitää välillä etäisyyttä kaikkeen niin myös blogiin. Päivät ovat menneet kyllä niin siivillä, kun vain voi. Viime sunnuntaina pääsimme miehen kanssa kahdestaan ostoksille. Muutama paketti löytyi, mutta jollakin tavalla alkoi hinnat hirvittämään toden teolla. Olen äärettömän tarkka rahan käyttäjä, ja paheksun kauheasti kalliita hintoja vaatteissa ja kaikissa tavaroissa. Joten alkoi hieman leluhyllyjen luona oikeasti kuvottamaan… Kuvotus on aito sana sille tunteelle… Järjettömiä hintoja, aivan sairaita… En ymmärrä, mutta eihän mun tarvitsekaan. Maanantaina sitten olin illalla joogailemassa… Oikein hyvät liikkeet oli, mutta tänään sitten kyllä tuntui, joten tein ne kaiketi väärin… On ollut puutumisoireita ja muutenkin alaselän kipuja… Mutta jumppailin hieman, josko menevät ohi. Lääkäristä eivät ole vielä soittaneet mitään. Ensi viikolla alan ahdistelemaan, ellei mitään ole vielä kuulunut… Olen kyllä mennytkin tosi kovasti ja kaiken lisäksi en ole istunut juurikaan moneen päivään. Viime yönä nukuin pojan kanssa, kun miehellä oli tämä päivä vapaana, hän meni sitten pojan patjalle yläkertaan, ettei tatvitse minun työvuorooni heräillä, poika kun kuitenkin meni kahdeksaksi kouluun, niin järjestely oli oikein loistava. Paitsi… nukuin vain kolme tuntia, kun sen päiväinen raksutus alkoi… Hän on kova raksuttamaan hampaitaan ja pyörimään… Joten sohvalla sitten nukuin seuraavat kolme tuntia… No hyvin uni siellä maittoikin, mutta täksi yöksi mulla ei sitten nukkumapaikkaa olekkaan. No se onkin toinen tarina. Mies lähti tänään risteilylle työporukan kanssa, siis pikkujouluihin, isäni firma meni samalle risteilylle, joten äitini tulikin sitten tänne yöksi. keskimmäinen lähti ”poreammekaverilleen”, ja me nyt sitten täällä punkataan. Poika, Myy, mummu ja minä. Myy varasi hetekasta mummun kanssa paikan, ja poika sanoi että, mukavaa, saa nukkua yksin… Joten taitaa Mami nukkua sitten siellä yläkerran käytävällä patjalla. Vaihtoehdot on siis aika vähissä. Keskimmäinen veljeni perheineenkin kävi kyläilemässä, olivat aika myöhään ja kaikki siis palloillaan tässä vielä… Kävimme naapurin kissat päästämässä sisälle, on se viikko taas että olemme kissojen hoitajia. Hyvää Itsenäisyys päivää! Mitä onni on? 2.12.2006 22.36 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Ruoka, Rakkaus, Lapset, Remontointi Pikkujoulu meni oikein mukavasti. Oli hauska katsella kun kaupungin kerma hieman otti rennosti… Meitä hoitajia oli muutama. Syötiin oikein hyvä jouluateria ja juttelimme ja tanssimme… Kävi muutamat laulamassa karaokebiisinkin… Kotona taisimme olla ennen puolta yötä, ja kuskina olin loppuun asti. Aamulla nukuimme miehen kanssa pitkään, ja tytötkin nukkuivat. Poikahan oli kaverin luona yötä. Täksi yöksi hän menikin sitten mummilaan yöksi. Mies hääräsi yläkerrassa ja minä imuroin ja laittelin verantaan hieman lisää joulua… Juttelin ”kissanaapurin ” kanssa kauan puhelimessa. Hän pyysi jälleen kissojen hoitajaksi ensi viikolla. Ja tokihan me lupauduimme. Juttelimme kauan ja hartaasti… mm. mitä onni on? Mielenkiintoinen aihe. Mietimme monien ihmisten onnen täyttymistä materiaalin avuin. Hän jakelee HS:aa ja kertoi, kuinka on ihmisten ihmeellisiä ”palatseja”katsellut, joiden pihalla on mersu sekä perheen miehelle että vaimolle. Talot ovat hurjan isoja, uusia kaikkine herkkuineen… Onko siellä onnellinen perhe? Kukapa sitä tietääkään… Mieteimme myös sitä, että millaiset ihmeelliset velat ihmisillä on loppuelämän taakaksi. Tiedän perheitä, jotka ovat remontoineet jo vaikkapa 4 asuntoa, lähes jokaiseen ostetaan uudet huonekalut, verhot ja ihan kaikki rekvisiitta… Toki välillä täytyy saada uutta ja pitääkin, ja tarviihan ihminen joskus uutta, mutta se, tarviiko sen aina olla kaikkein kallein kaikista… Onko kallis aina kestävin, parhain jne… Ei se ole, ei aina. Onko se kallein itsensä takia hankittu, vai naapureiden, tuttavien ja ystävien takia? Niinpä… Siinäpä miettimistä. Mietimme, me vanhojen talojen asukkaat, jotka rakastamme ajan patinoimaa pintaa… Miten meille kelpaakin jonkun muun vanhat pihalaatat, tulemmeko onnellisiksi uusista pihalaatoista vai vanhoista mistä me kaksi ihmistä tulemme onnellisiksi… Itse sanoin ensimmäiseksi sen, että tulen onnelliseksi siitä, kun näen lapset kirmaavassa vanhojen omenapuiden alla, näen mieheni nikkaroimassa vanhaa taloamme, näen itseni hääräämässä talon sisällä tai pihalla. Tulen onnelliseksi lasten äänistä… Niin pienistä asioista… En haluaisi niskaani jättisuurta lainaa, vain siksi että minulla olisi tämän vuoden auto pihalla… Itseasiassa en edes huolisi sellaista. Jos tarkkaan miettii, siinäkin asiassa olen vanhan kannattaja. Haluaisin vanhan pikku minin… Se olisi aivan minun näköinen auto. Keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen… En tiedä ajatteleeko ihmiset sillä tavalla, että on hienoa kun kaikki on uutta ja edustuskelpoista… Miksi niin pitää olla? Kenen takia? Itsensä, vaiko naapurien takia? Onnen löytää aivan muualta. Tasapainoisesta parisuhteesta, perhe-elämästä, tuoksuista, tunteesta, kodista, tai vaikkapa lapsen hymystä. Siinä se onni on… Kyllä!!! Kyllä! Päivä jatkui. Toinen naapuri oli hankkinut uuden koiran… Uuden, mutta niin ihanan… Kävimme lapsien kanssa katsomassa sitä, kun ulkoilivat. Pienen pieni chihuahuan… (kirjoitetaanko noin). Siis, se oli niin vallattoman suloinen ja niin vallattoman pieni Kyllä sai pidätellä naurua, kun pikkuinen juoksenteli nurmikolla. Hassua sanoa joulukuussa nurmikolla, mutta niin se vain on. Nurmikko vihertää kauniisti, silmujakin on sireenissä ja sitä rataa. Lähdimme Myy, poika ja minä sitten katsomaan tädin kullanmurua. On hieman kipeenä ollut… Siinä oli taas ihmiselle onnen kohde… Pieni tyttö… Ja niin viisas… Hääräili ja touhuili ja minä imin taas pikkuisen ihmisen ihmeitä tuutin täydeltä. Kullanmuru osasi niin hienosti kertoa miten mikäkin eläin sanoo… Kaikista herttaisin oli, kun kysyi, kuinka tipu sanoo… Sieltä kuului käheä ”piip, piip, pii” ääni. Ääni oli yskän takia hieman maassa. Saunoimme. Tytöt ensiksi ja me sitten, Myy, mies ja minä. Jäin viimeiseksi ja pesin myös saunan. Tytöt olivat pilkonneet juustoja tarjottimelle sillä välin. Nyt olemme syöneet herkullisia juustoja ja patonkia. Tytöt menossa juuri nukkumaan ja me taidamme miehen kanssa alkaa katsomaan ”Pakoja” jälleen Mukavaa joulukuun alkua! Pikkujouluihin lähdössä 1.12.2006 17.24 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Ruoka, Lapset Kampaus on pysynyt kaksi yötä kuosissaan, ei yhtään huomaa että sen kanssa on nukuttu meikit on jo naamarissa ja fiiliskin ihme kyllä päällä. Olen nimittäin niiiiin huono juhliin lähtijä ettei mitään rajaa. Sitä se tekee kun aina kyhjää kotona. Mutta omasta tahdosta ja ilo on vain minun puolellani Mutta fiiliksissä siis… Ihan kaupungin pikkujoulut, kaupunginjohtaja ym. kerma mukana… Kyllä kelpaa Eilinen meni harjoittelijan ja lasten kanssa normaalin kaavan mukaan, illalla oli muita menoja… Tänään lähdettiin heti aamusta asioille. Ostettiin lapsille askartelukartonkia, ja veimme erästä punaista mattoa postiin, mutta siellä ei ollut pakkausmuovia, joten rattailla kiikutimme sen takaisin, joten Ziri… en tänään saanut sitä postiin, mutta maanantaina uusi yritys. Olin kyllä hyvin äimänä, että ei muka sellaista materiaalia johon yhden maton voisi kääriä… Hyvänen aika sentään. No, haimme sieltä kummitytön joululahjan, eli yksi lahja jo hankittu… (jo) olen tosiaan matti myöhänen, mutta aina kaikki tullut ajallaan ja vieläpä ilman stressiä… Harkkari pyöritteli sitten lihapullia, ja voi, miten hyviä, syötiin pulleroita masut pulloksiin, nyt sitten en iltaruokaa syökään, jotta maistuu pikkujouluateria. Ihanaa, ensimmäinen jouluateria tänä jouluna. rakastan yli kaiken sitä, ja syön tammikuulle asti, sitten kun kaikki muut jo olleet kurkkua myöden täynnä sitä, niin minä vain jatkan Sitten tuli lasten täti, ja harkkarin kanssa sitten askartelivat ruskeasta pahvista pipareita, joita koristelimme, ja tulikin tosi söpöjä pipareita. laitoimme punaiset narut, josta ne saa roikkumaan. Lapset tykänneet kun on ollut monta hoitajaa ja touhujaa… Poika lähti yö kylään ja tytölle tuli yökaveri pidemmaltä koko viikonlopuksi. Olivat hetken Myyn kanssa ja minä sitten pääsin suihkuun kun hoitolapset oli haettu. Ollaan koko päivä odotettu pojan lääkärin soittoa, mutta ei ole kuulunut, ei liioin minun lääkärin soittoa tai harjoittelijan opettajan soittoa. Kaikkien kolmen on pitänyt soittaa, mutta eipä ole kuulunut. Ovat unohtaneet meidät. No, soittavat kun ehtivät ja muistavat. Mutta, nyt lähden vielä katsomaan laukun sisällön jne. Olen kuskina muutamalle hoitajalle, joten koukin matkanvarrelta lurex asuisia naisia kyytiin ollaan pahasti vitsailtu asiasta. Todellisuus on toinen. Vaikka hieno kampaus on, silti toffeen väriset suorat housut, siniraidallinen paitapusero, ja aikas mageet saapikkaat saavat luvan kelvata. Mutta mukavaa perjantaita ja mukavaa pikkujoulua kaikille, joilla se on tänä viikonloppuna