Terveisiä täältä 29.2.2008 19.33 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lapset, Remontointi, Terveys No niin, jos istahdan hetkeksi ja laitan hieman tarkempia kuulumisia. Serena reissusta alkaen… Reissu meni mukavasti, ainakin meidän tyttöjen osalta. Pojat hieman lopussa alkoi kyllästymään. Mieheni ei siis osaa uida ja ilokseni hän kuitenkin lähti mukaamme sinne. En edes löytänyt hänen uimahousuja, kun ovat 10 vanhat ja miehen sanojen mukaan kerran käytetyt. Mutta hän kävi ostamassa sellaiset ja niin pääsimme reissuun. Minä hetken uiskentelin lasten kanssa, mutta kun olen aika kova palelemaan niin en kovin montaa keraa viitsinyt kastella itseäni. Tytöt varsinkin olivat kovasti vedessä ja poikakin kiitettävästi. olimme siellä n. 11.30-17.30 ajan. Siinä puoli tuntia ennen lähtöä ukkelit tulivat ja sanoivat, ”nyt me lähdetään”. No lähtivät ja me vielä hetken uimme. Selkäni alkoi väsyä muutamaa tuntia ennen lähtöä aika pahasti, joten sopiva hetki olikin poistua. Poreammeessa kävin ja olin n. 5 sekuntia, se teki keholleni tosi pahaa. Oli jotenkin todella kovat poreet. Mutta kyllä lupasin neitien kanssa toistenkin mennä. Lauantaina sitten olimme äitini syntymäpäivillä ja sunnuntaina oli Myyn 7v. juhla. Väkeä kävi paljon ja lahjat olivat mieleisiä. Minäkin siinä muutaman lahjan sitten sain. Mm. uuden sisustuslehden vuosikerran. Me ostimme Myylle mankan uutta huonetta varten. Joista puuttuu nyt sitten enää sähköt. yksi takapakki tuli rempassa, joten taas hieman pitkittyi, mutta ei hätää… Kohta ne on valmiit! Työviikko meni taas todella nopeasti. Sää on ollut kovin vaihteleva. Yhtenä päivänä on ollut kuin kevät, lumi sulannut ja aurinko paistanut ja seuraavana taas ollut lumituisku ja onpa sitten pikkupakkanenkin yllättänyt. Eli todella vaihtelevasti ollaan erilaisissa säissä ulkoiltu. Keskiviikkona sitten oli ne minun synttärit ihan oikeasti ja naapurin rouva kävi synttärikahvilla. Olipa mukava rupatella… Sain omalta perheeltä hiustenkuivaajan. Vanha kun oli appiukkoni vanha, joka kuolikin jo 14 vuotta sitten. Kuivaajassa toimi vain yksi ”säätö” ja se tilttasi aika nopeasti aina kun lämpeni. Joten uusi on aika hieno ja kuivaa kyllä valtavan nopeasti. Minulla oli myös kampaaja yhtenä iltana ja annoin pätkäistä hiuksiani silleen kerroksittain, jotta saa sellaisia kiharoita hieman laitettua, jos auki jättää tai ovat sillätavalla kuohkeamman näköiset. Pituudesta sinäänsä lähti hyvin vähän. Eilen oli Myyllä lasten kutsut. Järkkäilimme niitä pitkin päivää ja kivat juhlat olivatkin. 1 poika (toinen paras poikakaveri oli reissussa) ja tyttöjä oli 8 kipaletta… Ihania pikkuisia ihmisiä. Minun piti vain hoitaa tarjoilu niin keskimmäinen neiti hoiti ohjelmapuolen. Muutama äiti kun tuli hakemaan lapsiaan, miettivät josko palkkaavat keskimmäisen heidänkin lasten juhlien organisaattoriksi. Niin hyvin hän hoiti hommansa. Pienet ihmiset olivat myös hyvin innoissaan, kun hieman isompi tyttö ohjaili heitä. Mukavaa oli. Tänään Myyllä oli eskarissa ”isovanhemmille järjestetty juhla”. olivat leiponeet ja esittivät siellä isovanhemmille lauluja ja leikkejä. Tulipa sinne lehtikuvaajakin ja teki jutun, joten Myy sitten kaiketi lehdessä… Ehkäpä! Tänään minulla piti olla kuntosaliohjelma, mutta fysioterapeutti siirsi sen tiistaille. Tiistaina minulla on siis aamulla fysioterapiaa sekä myöskin illalla… Saas nähdä millaisessa kunnossa olen. Ehkä pitäisi illan terapia siirtää… Ensi viikolla on myös todella pitkiä työpäiviä. Listaan merkitty 7.30-17.15 ja 18.05 asti… Plääh!!! Hieman liian pitkiä! Työpäivän jälkeen otin torkut ja nyt jaksan viettää leppoisaa perjantai-iltaa. Päivällä hieman siivoskelin. Mukavaa viikonloppua!!! Synnyin 37v sitten!!! 27.2.2008 6.44 | si27 | Elämää Tänään tosiaan täytän jo noin paljon. Taidan olla jo iso tyttö??? Miten silti tunnen oloni aina vain 25 vuotiaaksi, ja sisälläni asuu vielä ihan pienikin tyttö… Hm… Jään pohtimaan. Se kunnon raportti on vieläkin laittamati… Ehkä tänään, illemmalla, olenhan vanhempi ja viisaampi, mutta vasta kello: 13:22 Nyt aamuaskareisiin, sitä riittää… Työpäiväkin alkoi juuri… Mukavaa puolenviikon aikaa!!! Myy 7v 24.2.2008 11.42 | si27 | Elämää, Lapset Tänään minun nuorimmainen täyttää 7v… Kyllä on vuodet vierineet… Mutta nyt hommiin, vieraat saapuvat muutaman tunnin kuluttua! Lunta sataa ja eilisen niin keväisen ilman jälkeen näyttää taas hyvinkin helmikuiselta! Mutta palailen Serena ym. uutisilla paremmalla ajalla! Huomenna mennään serenaan 21.2.2008 22.19 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys, Kipu Loman huipennus on sitten huomenna… Päivä vesipuisto Serenassa. Enpä ole sitten koskaan vielä käynyt minkäänlaisessa vesipuistossa, joten on se jo aikakin. Muksut odottaneet päivää kuin kuuta nousevaa… Muuten loma menikin ihan lasten kanssa kotona. Jokainen jopa pysyi aika mukavasti kotosalla. Mies ollut ihan normaalisti töissä. Olen ollut niin mietteissäni koko viikon, että viikko meni taas tosi hurjaa vauhtia, ja nyt se sitten on melkein lopuillaan, mutta ei hätää. Mukava palata arjen kuvioihin, saa taas jonkinlaisen rytminkin päiviin, eikä tarvitse tappelupukareita katsoa ympäri kellon. No, on meillä ihan mukavaa ollut vaikka tuntuu etten mitään ole edes aikaseksi saanut. ja lapset kyllä välillä hyppivät toistensa silmille. Mokomat isot ipanat. Maanantaina olin siellä työterveyslääkärillä kinuamassa sitä selän tukivyötä ja pah, ei antanut lupaa sellaiseen. Oli sitä mieltä, että omat lihakset pitää olla niin vahvat että jaksaa kannatella selkääni senkin ajan kun seison lapsien kanssa ulkona. Mutta siihen sanoisin kyllä, että mielstäni se on vähän pyydetty, se selkätuki kun teen sentään tämän selän ja kipujen kanssa töitäkin. Minusta yksi 2 tunnin sessio selkätuella olisi aika vähän, mutta EI!!! Joten laittoipa minut sitten fysikaaliseen ja sieltä sitten sain ajan kuntosaliohjaukseen. Me kunnan hoitajat saamme käydä läheisen palvelutalon kuntosalilla kerran viikossa, kun on käynyt kuntosaliohjauksen 3 kertaa. Tämä ohjaus on nyt sitten ihan minun selkääni ajatellen suunniteltu. Että hyvähän tämäkin asia on, mutta sen tuen kyllä hankin nyt ilman lääkäriä. Itse sen parhaiten tiedän, eikä sellaiseen toisenlaiseen tukeen lääkäriä tarvittaisi edes. Olin tiistaina kuntoutuksessa ja voin sanoa että olin todella kipeä sen jälkeen. Tein vatsalihasliikkeitä aika rajun kaavan mukaan, eikä oikeastaan tullut lainkaan hyvä olo siitä… Ehkä kevyempikin olisi riittänyt. Mutta huominen menee sitten siellä Serenassa ja lauantaina vietämme äitini 59v synttäreitä, sunnuntaina on Myyn tärkeä 7v päivä ja siinä samalla sitten vietetään minun synttäreitä, kuka nyt muistaa. Oikeastihan ne ovat vasta ensi viikolla. Joten tämä täti sitten vanhenee. Noh, nainen parhaassa iässä. Mukavaa viikonloppua!!! Tuskan yö 17.2.2008 16.32 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Remontointi, Terveys, Kipu Viime yö meni niin suurissa kivuissa, että tuntui, ettei sellaisia voi edes olla, mutta kyllä ne vaan voi. En tiedä miksi noi yöt ovat nyt ihan mielettömän vaikeita. Tuntuu kuin olisin jyrän alle jäänyt… Huomenna on se lääkäri… *huokaus* Monesti mietin jos elän vanhaksi, niin kuinka paljon vielä joudunkaan kipua sietämään… Ei vaan voi mitään… Eilen oli poikani kummitäti telkkarissa. Olipa aika hauska nähdä hänet siellä hauska juttu olikin. Olen tässä mietiskellyt taas muiden elämää/ elämiä… Ja kun sitä oikein pohtimaan alkoi, niin luinpa aamulla Helsingin sanomaa ja iski eräs kuolin ilmoitus niin päin kasvoja, kuin vain voi. Erään ystäväni ex työtoveri/ ystävän ilmoitus se siellä… Ihan kamalalta tuntui nähdä se nimi siellä. Laitoin ystävälleni viestiä ja kyselin, että mitä tälle oli tapahtunut, niin syöpä hänet vei… Ihan kamala olo tuli, vaikken tätä naista tuntenutkaan. 3 pientä lasta häneltä jäi suremaan… Ei ole reilua aina tämä elämä täällä. Eilen kun oli mukava pakkaspäivä niin tuulettelin takkeja, sohvatyynyjä ym. juttuja tuolla ulkona ja tänään pesin lasten uusien huoneiden ikkunat… Kyllä ne vielä likaantuukin, kun mies siellä listoja paukuttelee, mutta ainakin jo suurimmat liat poissa. Pojan huoneen ikkunan vielä jätin pesemäti, kun puhti hieman loppusi. Tämä kroppa kun reistailee nykyään ihan mahdottomasti. Kävimme äsken syömässä ulkona ja ajattelin, että taidan lähteä kävelylenkille, jospa hieman saisi kevyemmän olon itselle. Niin kaunis ilmakin tuolla… Mutta näin lyhkäisesti nyt, ja ensi kerralla enempi… Minullahan alkoi nyt loma, ja loman päättää Myyn ja minun synttärit!!! Mukavaa alkavaa viikkoa! Ps. Hieman olisi pieniä lomasuunnitelmia, saas katsoa nyt! Hyvää Ystävänpäivää!!! 14.2.2008 11.39 | si27 | Elämää Hyvää Ystävänpäivää blogilaisille sekä muille jotka tätä lukevat!!! Laskettelurinteen antia 13.2.2008 19.27 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Kipu Viikko se taas vierähtänyt. Synttärit menivät mukavasti, niin pojallani kuin isällänikin. Poika onnekseen juuri ja juuri parani synttäripäiväkseen. Tauti meni loppujen lopuksi aika helpon kaavan mukaan ohitse. Me muut olemme pysyneet terveinä. Mies hieman meinasi tulla kipeäksi. Tiistaina meillä oli lasketteluilta tiedossa. Pankkimme taas ”tarjosi” illan mäessä. Poika ilmoitti ettei tule, vaan jää lukemaan kokeisiin. No, annoimme periksi, kun ei hän ole näitä urheiluihmisiä. Miestä ei myöskään oikein kiinnostanut, mutta lähti kuitenkin, vaikka oli hieman lämpöäkin. Myy meni heti laskettelukouluun ja me keskimmäisen kanssa hissiin vaan jonottelemaan laskettelemaan pääsyä. Päätin vaikka halvaantuisin tai kuolisin reissulla niin aion lasketella. Se on todella kivaa puuhaa. Enpä kaatunut kertaakaan… Kerran jalka hieman nousi korkemmalle, mutta kaatumaan en päässyt. Myyn koulu meni mukavasti hänkin oppi laskettelun perustaidot ja sieltä neitikin vain tuli rinnettä alas. Wautsi! Ihana ilta, todella kiva. Ilma oli mukavan leuto ja lunta ei ollut muualla kuin mäessä tykkilunta. Laskettelimme klo:17-20 ja lopuksi oli vielä mahtava ilotulitus. Lapsille lysti oli ilmaista, mutta aikuiset joutuivat maksamaan varusteet. Hissilipun saimme mekin ilmaiseksi. Normaalisti ilta varusteineen olisi maksanut 14e/ tunti, mutta nyt sain lystin 12e/ koko ilta. Kannatti!!! Olin aika hapoilla kun tulimme kotiin ja seuraavana aamuna olin kuin puuhevonen, vaan terapeuttinen työni se minut taas jalkeille sai. Mahtava olo oli kun kolotuksilta toivuin. Suhteellisen hyvin on taas selkä ollut aloillaan… Liikunta tehnyt hyvää jota lasten kanssa harrastan… Hiljalleen kävely. Ensi viikolla kun olen lomalla vain omien lasten kanssa olen taatusti paljon kipeämpi… Kun ei tarvitse niin rehkiä eikä tehdä sillä vauhdilla asioita. Mutta ihanaa lomailla kaikesta huolimatta. Tyttöjen kanssa vähän mietimme, että josko käymme laskettelemassa. Saas katsoa! Eilen meillä pph:lla oli kokous ja tapasimme uuden ohjaajan. Putosipa niin moni kivi harteilta. Tämä nainen oli paikallaan, hän ymmärsi työmme todellisen luonteen kaikkine lisukkeineen. Edellinen kun oli hieman erilaisen asian ajaja. Tästä on hyvä jatkaa, ja tuntuu kerrankin, että on ohjaaja joka ei halua ajaa meitä piippuun vaan välittää oikeasti miltä meistä tuntuu… Toivotaan ainakin näin. Viikonloppuna menemme tyttöjen ja äitini kanssa katsomaan vanhan hoitolapseni uutta pikkusiskovauvaa. Tai on hänkin jo 5kk:nen. Aika kuluu sukkelasti! Mutta vauva se minulle on, kun en ole aikoihin vauvoja nähnytkään. Ties koska viimeksi nähnyt vauvoja. Remppa on ollut nyt hieman tauolla, mutta eihän siellä nyt niin kamalasti puuhaa enää ole. Tarvii sitä miehen välillä huilia että jaksaa. Tekee kuitenkin pitkää päivää koko ajan. Aloittaa kello kuusi ja kuudelta illalla kotiutuu. Mutta eipä tuolla nyt niin paniikkia enää tässä vaiheessa ole. Ainoa kurja puoli että se minun puoleinen hetekka on todella rikki ja pullistumani ei oikein siitä tykkää, mutta loppuaika nyt vaikkapa heinäseipäänä. Solariumissa olen käynyt relaamassa melkein joka ilta. En silti mikään huippuruskea ole vielä. Otan niin pieniä annoksi kerrallaan. Se on kyllä ihan mukava tapa irtautua arjesta hyvän musiikin parissa. Muutama päivä siis, ja lomalle. Mutta loppuviikkoja kaikille lukijoille!!! Isäni 60v päivä ja esikoiseni 13v päivä 8.2.2008 12.12 | si27 | Elämää Tänään se synttärikausi avautuu tässä perheessä… Seuraavaksi äitini 23.2 kuopus 24.2 ja minä sitten hännänhuippuna… Laitan paremmin myöhemmin juttua. Sairaanhoitajana 5.2.2008 22.04 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lapset, Terveys, Kipu Poika tuli su-ma yönä kipeäksi. Meni ihan pirteänä nukkumaan ja puolen yön jälkeen tuli alakertaan ja sanoi, että ”nyt on varmasti kuumetta”. No, se oli sanomattakin selvää, hampaat kalisivat ja koko keho vapisi ihan mielettömästi. Yli 39 taisi silloin olla kuumetta. Maanantaina en uskaltanut sitten jättää häntä yksin, kun hoitolasten kanssa lähdettiin ulos. Soitin äitini hoitajaksi. Turvallisin mielin sitten saimme ulkoilla. Vaikkakin hän on 2 päivää vaille 13 vuotias, niin noin kovassa kuumeessa ja vieläpä valitti järjetöntä päänsärkyä ja oksensikin, niin en uskaltanut jättää häntä muutamaksikaan tuntia yksin. Kaksi päivää hän on vain maannut. Kuume keikkunut 38-39 välillä. Kaksi yötä hän myös nukkui alakerrassa sohvalla, ja hyvä niin, sillä viime yönä saimme kokea jotakin ihan kummallista. Heräsin n. puoli kahdelta yöllä kun keittiössä loiskahti vesi… Juoksin katsomaan ja poika oli mielettömässä horteessa, itseasiassa unissaan taas käveli. Hänellä oli toisessa kädessä vedenkeitin ja toisessa kahvipannu, hän huusi ja nauroi, ihan kuin jossakin kauhuelokuvassa ja vedenkeittimestä oli kaikki vesi lattialla, hellan päällä, kaappien välissä ja joka puolella. Huusin miehen rauhoittelemaan lasta ja itselläni meni puoli tuntia kuivatessa lattiaa… Vettä oli niin hankalissa paikoissa… ja laminaattikin hieman pääsi kupruamaan… Saimme horteisen miehen alun rauhoittumaan, menimme nukkumaan ja tunnin kuluttua taas hän juoksenteli tyyny kainalossa pitkin asuntoa ja huuteli jotakin. Siitä hän heräsi kyllä huomattavasti nopeammin. Mielettömiä ”kohtauksia”. Hänellä on tapumus kuumeillessa juoksennella unissaan… Vanhempi veljeni ja kullanmuru on tässä taudissa sekä nuorempi veljeni… Isäni sai taudin myös, mutta saimme hänet tänään käymään arvauskeskuksessa… Luulin että labrat sentään ottaisivat, kun kuitenkin sytostaatti vasta loppunut ja kissan kakka. Eli, pitänee pitää isäukkoa silmällä. Äitini tänään myös valitti että hieman tuntuisi tauti tulevan häneenkin. Isälläni olisi ne 60v juhlat viikonloppuna ja pojalla 13v bileet, mutta jos koko ”suku” sairaana, niin saavat siirtyä. Tuo a-virus niin kurja kaikkine jälkitauteineen… Joten nyt vain lepäämistä heille. Me olemme pirpanoiden kanssa ulkoilleet ja nyt on selkä mennyt siihen jamaan, että enpä meinaa millään jaksaa sitä kahden tunnin ulkoilua pystyä olemaan. Selkä väsyy kamalan nopeasti ja hermosäryt jylläävät mielettöminä pitkin raajoja. Otin selvää, josko saisin sellaisen selkätuen ulkoiluja varten lähinnä ja akuutteja pahempia kauseja ajatellen. Olipa vaikea tie… Mutta nyt kaiketi ortopedille sitten tarkistukseen. Hyvä niin, eihän selkääni ole kukaan katsonut muu kuin työterveyslääkäri. Joten ihan mukava että asiantuntijakin sen tutkii… Olivat ihmeissään, kun minulla ei sellaista tukea vielä ole, vaikka olen jo niin kroonikko… Mutta, asiaan lienee nyt korjaus. Fysikaalisen henkilö ihmetteli, juuri sitä että työni takia sitä ehdottomasti tarvitsisin… Ja juuri ulkoilutilanteissa. Solariumissa olen tainnut käydä nyt 6 kertaa. Laitan sitten kuvan, kun iho alkaa olemaan näyttämisen arvoinen. Ihana se on kun lämpö hivelee kipeitä paikkoja, vaikka se lämpö ei olekaan hyväksi kuin vain juuri sinä hetkenä kun sitä saa. Jälkipyykki ei ole kovinkaan kiva. Mukavaa loppu viikkoa!!! Kirjojen pauloissa 1.2.2008 21.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Remontointi, Terveys, Kipu Tämä viikko on mennyt lähinnä kipuillen ja lukien ja tottakai töitä tehdessä. Sain naapurinkadun mammalta kaksi erittäin koskettavaa kirjaa ja ahmin ne molemmat melkeinpä samantien. Kirjat kertoivat naisesta (-70) syntyneestä, joka kärsi selkäkipuiluista ja siitä miten häntä eri sairaaloissa kohdeltiin. Hän kävi selkäleikkauksessa joka meni pieleen, ja siitä tli valitettavasti paljon lisäharmia. Hän eli suoranaisessa kipuhelvetissä, ja tottakai kirja vei mukanaan, kun itse kärsii samanlaisesta selkäkipuilusta sekä nykyään jo hermovaurioista jotka tuikkivat jatkuvasti jaloissa. Kun olin kirjat ahminut päätinpä googlettaa ja kurkata mitä tälle naiselle tänään kuuluu ja karmiva uutinen iski niin päin kasvoja, että meinasin melkein pudota tuolilta. Hän meni sitten vuoden kuluttua viimeisen kirjan kirjoitettua Thaimaaseen Khao Lakiin perheensä kanssa. Mies ja kaksi lasta. Ja mitä vielä, tsunami vei hänen perheensä. Kun viimeinen ruumis tuotiin kotimaahan, häneltä löydettiin aivokasvain. Viikkoni on pyörinyt tämän henkilön kohtalon parissa. Ostin hänen kolmannen kirjan, joka kertoo kohtalokkaasta matkasta Thaimaaseen, ja se on siis nyt lukemisen alla. Olen kyllä kova ahmimaan kirjoja. Nyt jo silmissäni siintää kuva uudesta makuuhuoneesta jossa valkoinen vitriini on täynnä kirjojani. Rakastan lukemista! Keskiviikko aamuna kun heräsin olin ihan kunnossa, mutta kun laitoin Myyn yöpukua lipaston laatikkoon, selkäni sanoi taas itsensä käytöstä irti. Otin iltapäivällä yhteyttä esimieheen ja kerroin, että pärjään, mutta heikolla hapella. Liikuin sitkeästi vaikka jalat eivät toimineet ja selkään sattui niin helvetisti. Mutta päätin, että laakereille en heittäydy. Matkat kestivät kun kävelimme, mutta siitä se taas helpottuikin. Kävelin kuin halvaantunut koira, mutta aamuisen ja iltapäiväisen lekin jälkeen alkoi helpottamaan. Samoinhan kävi silloin loppukesästä kun tuli todella kovat kivut, en vain luovuttanut, en sitten millään, vaan hampaat irvessä liikuin, liikuin ja liikuin ja välillä itkin… ja parannuin taas johonkin kuntoon kolmessa päivässä. Nyt kävi samoin. Esimies soitti joka päivä ja kysyi, pärjäänkö? Pystynkö hoitamaan lapsia? Sanoin, että kyllä pystyn, yritän ja ilmoitan välittömästi jos huonolta tuntuu, mutta tänään on mennyt jo loistavasti. Eli, työni on oikeasti terapiaa selkäni kanssa. Tässä vain ei voi jäädä makoilemaan, niin kyllähän kuntoutuu… Tottakai niitäkin hetkiä on ollut ja tulee olemaan, että pakko pysähtyä hetkeksi… Tänään työni jälkeen lähdimme mieheni kanssa ostamaan isälleni sitä kuntopyörää 60v lahjaksi. Hänellä on viikon kuluttua syntymäpäivä ja niin myös pojallani, samana päivänä hän täyttää 13v. Joten nyt se taas alkaa… Kakun syönti. Pakko myöntää, olen sortunut viimeaikoina liian usein karkkeihin, enkä ole uskaltautunut mennä vaa’alle… Keskimmäiselle tuli tänään ystävä kauempaa yökylään koko viikonlopun ajaksi. Vielä joutuvat nukkumaan ”kimppakämpässä” kun huoneista puuttuu listat. Mutta huomenna tuo rakas aviomieheni niitä alkaa napsuttamaan. Viime viikko ollut niin kiireinen hänellä, ettei ole viikkoon siellä ehtinyt touhuta. Yksityisyrittäjyys, sitä se on. Kop, kop… Mutta olemme säästyneet kaikilta talven taudeilta ja hoitolapset myöskin. Käsiä pesemme niin, että nahka kohta rullalla, mutta kyllä on ainakin auttanut. Mutta ehtiihän niitä vielä ilmaantua, mutta pahaksi en pistä vaikka ohittaisivat meidät tänä talvena kokonaan. Raikkaita talvisäitä… Mukavaa viikonloppua!!!