PikkujoulukampausTällä rouvalla on nyt todella hieno pikkujoulukampaus jo odottamassa perjantain pikkujoulua. Toivottavasti kestää siihen saakka. Sellainen nuttura, jossa suiroja risteilee nutturan päältä. Punaisia raitoja, mutta muuten vaaleat yhä. Tosi ihana! Ihan kuin hääkampaus. Hyvällä tuurilla olin tilannut kampaaja-ajan tälle päivälle jo 6 vko:a sitten ja sopivasti ne pikkujoulut perjantaina Tänään oli aika menopäivä. Aamulla käytiin katsomassa lasten kanssa elokuva, jonka kaupunkin tarjosi päivähoitoporukalle, ja olikin oikein kiva reissu. Sitten teimme taas päivän askareita, harjoittelija on oikein reipas ja hallitsee hommansa. Nyt kun olemme paremmin tutustuneet, niin juttua riittää. Sillä aikaa kun olin äsken kampaajalla, Myy oli mummulla, ja koululaiset olivat tulleet ja mieskin töistä. Muurahaiset ovat olleet myös sillä välin erittäin ahkeria… Ovat tehneet uusia kujia ja vieneet nyt munat lämpimään koloon, jossa niitä siellä vuoroin vahtivat. Olipa hyvä juttu hankkia lisää asukkaita, selvästi teki vanhoillekin hyvää Soittelin tuossa hetki sitten pojan labratuloksista, joissa oli tänään, ja olihan siellä leukkarit hieman koholla, että pe sitten lääkäri soittelee… Että näin. Mutta näin lyhyesti toivottelen teille erittäin mukavaa keskiviikon iltaa. Tiistain taukoOn ollut aika kiireinen viikon alku. Kerrankin niin…Eilinen aamu oli jokseenkin kaoottinen. Itsellä oli se lääkäri klo: 9. Sitä ennen piti saada koululaiset hereille sekä Myy. Hoitolapset vastaan otettua, aamupala tarjottava, ja sitten koko komppania varahoitoon. No, alkoi hieman kangerrellen. Yksi lapsi tuli vasta 8:15 ja yöpuku päällä No, mutta mehän selvittiin kunnialla, vaikka eräällä oli aamumurot lattialla, ja sen sellaista. Olin lääkärin penkillä ihan ajallaan. Hm… mitäpä siitä sitten kertoilisin… saarnasin, saarnasin, saarnasin… Ja lääkärisetä kuunteli, kyseli, kuunteli ja hieman tutkikin No eilinen ilta meni sitten joogassa… Ja tänään on taivaallinen olo Tänä aamuna oli lasten kanssa jumppa, ja harjoittelijan kanssa olemme tehneet erinäisiä juttuja. Vaatteiden viikkausta kaappeihin, laittanut pienen päiväunille ym. arjen juttuja harjoitellut. Iltapäivän ulkoilulla sitten innostuimme hankkimaan lisää murkkuja. Kyllä!!! Olimme lasten kanssa pyllyt pystyssä kukkapenkin reunalla ja kaivoimme kohmeloisia muurahaisia… Ja se olikin tällä erää erittäin helppoa, muurahaiset olivat erittäin hitaita kavereita. Ja saimme kiinni niitä hm. ainakin yli 20 yksilöä ja kaupan päälle, arvaatkas mitä. Muurahaisen munia. Ikävät uutisethan jätetään usein viimeiseksi. On siellä niitä vanhoja yksilöitä muutama kuollutkin. Ja nuo vanhat asukin olivat hieman tympääntyneitä, mutta nyt siellä alkoi uusi elämä. Suorastaan vilisee pieniä muurahaisia! Eli, nyt tarkkailemme innokkaina, mitä muurahaisen munille tapahtuu… Iltapäivällä tuli lasten täti moikkaamaan meitä ja harjoittelijaa (ovat kavereita) ja Myy sitten pelasi tyttöjen kanssa twisteriä… Myy kävi kuvataidekoulussa, hain sillä aikaa postista valokuvia, mitä teetin Myyn kerhokuvista. Aivan ihana koko potretista oleva kuva, jonka teetin super suurena kuvana, saan sen tuohon seinälle vanhan viereen. Siinä ovat vielä pieniä kaikki kolme. Myy taitaa olla siinä 7kk, keskimmäinen 4v ja poika eskari-ikäinen. Nyt kuuntelen hiljaisuutta. Mies näprää yläkerrassa ja keskimmäinen lukee kokeisiin, Myy huseeraa omiaan ja täti ja poika ajelemassa skootterilla. Tädillä on kortti ja poika pääsee välillä ajelulle. Joulukadun avajaiset ja joulu näpräämistäEiliset jouluvalot toivat mukavasti valoa synkkään marraskuun loppuun. Verhot vielä tekivät niin kodikkaaksi koko näkymän. Innostuin niin kovasti laittamaan joulua, että kävimme Myyn kanssa vielä aamupäivällä metsässä seikkailulla. Hassua että luonto oli todella viheröivä ja sammaleet ja jäkälät olivat niin kauniina. Keräilimme niitä muovikassiin sekä puolukanvarpuja. Kotiin päästyämme sitten pyysin mieheni väkästämään sellaisen ”puukaukalon” johon laitoin verannan ikkunalle sitten ne sammaleet, jäkälät, puolukan oksat ja havun oksia. Parii tonttua ja keskimmäisen savesta tekemä mökki pääsi sitten sinne talvimetsään. Tuli todella ihana. Hieman voisi suihkaista tekolunta, niin pieni joulumetsä on valmis. Lähdimme sitten joulukadun avajaisiin, tytöt, mummu ja minä. Poika jäi kaverin kanssa ja mies yläkerran projektin pariin. Siellä on taas yksi seinä nurin, ja kolinaa kuulunut koko päivän Itse olen ollut tosi kipeä. Nyt tuntuu eilinen näprääminen tosi kovin jo sormissakin, ja päkiät ovat tosi kipeät, lantiosta ja alaselästä nyt puhumattakaan… Huomenna on se lääkäri, ja saas katsoa, pääsenkö reumatesteihin. Hyvä olisi… Nyt voisi lämmittää glögit ja viettää ilta sohvan nurkassa joululehtiä tutkaillessa… On niin kodikkaan lämmin olo täällä tuvassa nyt. Yhä lunta odotellessa. Joulun valot ja syksyn lehdetPerjantaina satoi taas puolesta päivästä. Harjoittelija vei Myyn ja sitten vaihdoimme lakanat petivaatteisiin. Leikimme ja touhusimme. Harjoittelijalla on sellainen lista, mitä olisi hyvä käydä läpi… Lasten- ja kodinhoitoon liittyviä. Yritän vaihtelevasti kaikkea puuhaa hänelle teettää. Sopivin määrin. Haimme sitten Myyn puolilta päivin, piipahdimme kirpparilla ennen sitä, ja tein löytöjä keskimmäiselle neidille. Kaksi paitaa ja housut, löysin jopa itsellenikin hihattoman kapp ahlin paidan 20 senttiä Iltapäivä kuluikin nopeasti touhuillessa. Illalla otin pienet nokoset, kun mies kävi pojan kanssa lääkärissä. Sai lähetteet labraan. Hyvä, tietää sitten mistä tuo kuumeilu johtuu. Nyt hän on nimittäin taas ihan terve. Mutta eilisen illan oli lämpöä vain 35.8. Se tekee juuri tuota, että ensiksi korkea, sitten liian matala. Glögikynttilä tuoksuu, ja ihmeen jouluinen tunnelma, ellei ulos katso Sellainen ihanan vanha ulkoaitta olisi vielä haaveeni, vaan kun emme asu maalla, vaan asutusalueella, niin enpä saa semmoista pihalle. yksi unelma olisi seipäistä tehty aita, vaikka aidanpätkä, jossa olisi lintulyhde ja muutama myrskylyhty roikkumassa… Huomenna täällä on joulukadun avajaiset, aikamoinen ilma moiselle avajaiselle, mutta eipähän ainakaan sormet ja varpaat palele kuten yleensä on tapana. Mutta saisi sitä lunta jälleen sataa!!! Rauhaisaa, leppoisaa viikonloppua! Se on se perjantaiHyvää huomenta Suomi ja koko muu maailma. En päässyt eilen koneelle monestakin syystä. Ainahan pitää olla syitä… Eikö se ole muotia? Tai ainakin kiire… Se on vieläkin hienompi termi. Mutta nyt olen tässä hetken ilonanne, ja varmasti koko aamun härdelli myöhästyy sen takia, että herätän lapsia liian myöhään ja sen semmoista, mutta pikakirjoitus päälle, niin eiköhän tämä onnistu Mökkipäivä oli eilen. Harjoittelija imuroi ja minä pesin sitten lattiat, ja siistiä tuli. Kaikki normaalit askareet siinä hääräsimme lasten kanssa sitten, ulos emme menneet, niin märkää, jospa tänään sitten. Tosiaan puuhasteltu ollaan. Iltapäivällä askartelimme punatulkkuja, ja hienoja tuli. Nyt ikkunassa roikkuu kauniita lintusia. Illalla tuli sitten vauva vieras, ja entinen hoitolapseni… Olipa ihana nähdä molempia ja heidän äitiään. Hoitolapsi oli jopa yöksi jäämässä, ja mikä ettei joskus sitten Vauva tai neiti 5kk oli myös suloinen pieni prinsessa, oikea hymyhuuli ja seurustelija! Olivatkin aika myöhään, joten Myy meni suoraan pehkuihin ja isot myös melkein heti, minä myös aika nopeasti riensin hetakan lämpöön. Poika tuli illalla taas kuumeeseen. Nyt en kyllä ymmärrä mikä häntä vaivaa, kun viime kuussakin oli 2 krt kuumeessa ja huono olo jatkuvasti. Syökin tosi huonosti Mutta nyt riennän arjen aamuun, se on se perjantai Kurapöksy rockTodella harmaa päivä. Myyllä piti olla kerho, ja harjoittelijan piti neiti sinne viedä, mutta mitä vielä, neiti osaa joka ke:na lintsata sieltä. No, eipä tuo nyt niin tärkeä juttu ole, jos joskus poissa. Myy aina tuumii, että ”liian lelliä hommia” Joten kaikki jäimme ihanan lämpimään sisätilaan… Lapset leikkivät ja harjoittelija siinä myös touhusi lasten kanssa. Olen vielä antanut tyttösen tutustua meidän arkeen ja sen omaan tohinaan. On siinä omat kuvionsa aamusta alkaen… Omien herättelly, pieni hoitolapsi nukkumasta hereille, toiset hoidokit tulevat, aamupala, kouluunlähdöt… Kumpi isoista mihinkin aikaan kouluun jne. jne.. Kerran herätin keskimmäisen, ja poika jäi nukkumaan, ja väärinpäin siis meni. Sattuuhan sitä… Kukaan ei kumminkaan myöhästynyt. Mietittiin siinä harkkarin kanssa mennäkkö ulos vai ei. Ei siinä aamupäivällä enää satanut, joten hyvän hoitajan omalla tunnolla, ei kun ulos! Kurahousu rock päälle ja menoksi. Kyllä oli sitten mustaa, märkää, yökköä. Kahdella ei ollut kurareita, ja voitte siis kuvitella, minkä näköistä porukkaa kampesi sisälle. Voi sitä sääliä… omaa kotia Päivä se siinä meni normaaliin tapaan… Sain paljon tekstiviestejä, ja jos joku tuttu lukee, niin kiitos erittäin paljon niistä, tiedätte kyllä mistä kiitän. Poika tuli pari tuntia aikasemmin koulusta kotiin, oli huono olo, mutta syyksi selvisi, että koulukaveri lyönyt nyrkillä mahaan, kun olivat pelleilleet koulun pihalla, ja ilmat siis pihalle… Voi poikia, voi poikia! No jätkä kyllä lepäili siinä pari tuntia. Pelkäsin josko nyt oksennustauti. Olemme olleet koko syksyn niin terveitä, siis noista taudeista… Ja täytyy sanoa, itsekin taas ollut paremmassa kunnossa, sitä se on kun maanantaina lääkäri Huomenna tulee illalla, ihanaa pikkuinen vauva kylään. Tai no onhan neiti jo 5kk:tta. Syntyi muuten 6.6.06 Olen kyllä aina ollut sydänjuuriani myöten vauvaihmisiä… Kätilöhän minusta aluksi pitikin tulla… Mutta opinnot kun eivät päässeet ajoissa alkamaan, kun noita omia kullanmuruja alkoi tulla, ja pitihän niitä tulla vielä monta… Mutta kun tuo pikku- Myy laittoi kaiken uusiksi, ja pelko on vieläkin hieman lahkeenpuntissa vapisemassa, ihan hitusen… Neiti kun oli niin ärhäkkä ärripurri, eikä antanut minun nukkua kuin vasta vuoden kuluttua syntymästään, ja kuinka käy äidin, joka ei laske lapsiaan silmistään, mutta silti rakastaa nukkumista ihan hirveästi… Niin, äiti oli hieman tokkurainen… Nyt on nukuttu 5 vuotta. Ja voi sanoa, ettei meillä ikinä, eikä koskaan kukaan lapsi herätä meitä öisin, kukaan ei seikkaile viereen (emme ole ottaneet koskaan kun pojan pienenä, ja päätimme, ettei koskaan enään ketään) Joten lapset ovat sitten antaneet meidän nukkua senkin edestä. Itse koen yöt tärkeinä, siksikin että olen heidän kanssaan läsnä kaikki ajat elämästäni, ja sen olen itsekkäästi päättänyt, yö on nukkumista varten. Ja ne nukutaan omissa turvallisissa sängyissä. Ja meillä yöt oikeasti toimii niin loistavasti, että aina ei kehtaa edes kertoa, että meidän lapset osaa nukkua. Kaiken muun ajan olen käytettävissä. Jos on kipeä, pääsee äitylin viereen sairaspetiin, tietävät sen, sillon haluan olla lähellä potilasta, olenhan lähihoitaja Tästä aiheesta pääsisinkin hyvin toiseen aiheeseen, jota olen pohtinut kauan, että kirjoittaisinko, mutta katsotaan sitä sitten toisella kertaa… Se on sitten viikko jo lopuillaan, niin se aina rientää yhtä mukavasti eteenpäin. Lumi suli… kesäkö tuli?Vietävän kummallinen ilma ollut. Yöllä oli sitten satanut niin hyvin, että aamulla olikin lumi poissa ja nurmikko se sieltä taas vihersi. Ihan uskomaton näky! Kaikki pudonneet lehdet taas näkyvissä… Ja minun silmilleni niiiin kamala näky, pakko sinne oli rynnätä aamupala pöydästä suoraan haravoimaan. Sillon kun lumi tuli, niin jäi muutama lehtikasa sinne lumen alle, ja muutenkin jäi hilppasen kesken noi syksyn puuhat, kun kesähän oli melkein lumen tuloon. Hullun raivolla sitten pakersin pihalla ainakin kolme tuntia… Yritin miehelle kitistä etten saa niitä lilluneita lehtiä sieltä, mutta ei se kitinä paljon auta, kun hän ei asiaa pysty auttamaan. Yläkerran projektin takia. Joten reuma kroppainen siellä sitten ahersi kädet vesikelloille Tulin sitten ruuan tekemään ja suorastaan kiljumaan lapsia ulos. Mökkeilisivät vain nyt kun lunta ei enää ole. No kieltämättähän siellä tylsää on, mutta hieman edes ulos. Olivat sitten Myy, poika ja hänen kaverinsa hetken siellä. Sain sillä välin ruuan tehtyä, pyykit narulle ja imurikin suhisi taas. Imuroin joka päivä Veljeni keskimmäinen viesteili, jos poikkeisivat, hakivat samalla keskimmäisemme kaverilta yökylästä ja tulivat sitten. Kullanmuru kummitytöllä riitti virtaa, leikkiä touhotti, piirteli ja touhusi. Hän on niin kummisedän tyttö. Tekee vissiin minulle hieman kiusaa… Sanoo jo mieheni nimenkin ja aina hääkuvastamme näyttää miestäni. Ja kun tämän näkee syliin menee heti Kohta katsomaan taasen Maajussin morsianta… Mukavaa alkavaa viikkoa! Jouten oloa ja eloaKatselimme illalla miehen kanssa niitä minun lemppari Pakoja vissiinkin kolme jaksoa peräkkäin. Tytöt siinä mankuivat koko aamun että, tänään sitten olisi taas kiva leipoa pipareita ja joulutorttuja. Lupasin kunhan ekana piipahtavat tuolla masentavan sateisessa ulkoilmassa hieman happea haukkaamassa. Ulkona on niin kamalan rumaa tälläisen esteetikon silmille, että ihan kauhistuttaa ulos katsoakin. Kävivät siellä hetken verran pyörähtämässä. Mies purkasi sieltä jättitrampoliinin pois, ettei sitten jää koko talveksi sinne lumen alle seisomaan. Anoppikin siinä viestiä laittoi että, voivatko tulla lastemme tädin kanssa käymään. Sehän sopi mainiosti kun taikinatkin oli jo sulaamassa. Tytöt niitä siinä ahersi kun mummi ja tätinsä tulivat. Keitettiin kahvit, glögit ja herkuteltiin siinä. Oli oikein mukava rupatella. Minähän omistin ihanan miehen lisäksi ihanan anopinkin Perjantaina meillä kävikin se työharjoittelija tutustumassa, ja ainakin mukavalta vaikutti ja uskon että, menee mukavasti nämä 5 viikkoa hänen kanssaan. Monihan perhepäivähoitaja ei ota harjoittelijaa, siksi että tämä on myös oma koti, mutta minulla ainakin koti on sellainen että, se on myös työpaikkani ja siellä ei siis ole” luurankoja kaapissa”. Eli toisin sanoen minulla ei ole mitään salaisuuksia, joiden takia en voisi ketään kotiini ottaa… Keskimmäinen tyttö lähti taasen ”poreallas kaverilleen” yöksi, ja pojan kaveri on ollut täällä eilisestä asti. Luulenpa että on toisenkin yön. En ole kysynyt mitään, mutta oletan niin olevan. Mies touhuaa remontin parissa, ja tuntuu että katto putoaa ihan kohta niskaan, mitä lie rummuttaa Illalla saunomaan ja sitten voisi vielä myöhään yöhön katsella Pakoja mies kullan kainalossa kynttilän valossa. Kahta komeaa miestä siis yhtäaikaa Hyvää huomentaSe olisi taas perjantai. Nyt viikko taisi mennä hitusen hitaammin kuin yleensä Pikkuinen tuli hoitoon, meni nukkumaan, ja minulla on pieni hetki ennen kuin täällä on oma ”show” käynnissä. Myyllä kerho aamu, ja ne aamut ovat niitä luokassaan ”omaa luokkaa”. Joten ymmärrystä äideille jotka tuovat/ vievät lapsia tosi aikaisin hoitoon… Ihan kamalaa oli viime vuonna kun yksi hoidokki tuli jo 5:25… Ei ole pienelle ihmiselle kamalan oikein repiä häntä lämpimästä vuoteestaan pois kesken parhaimpien unien. Mutta (kai ) se sitten pakko on. Vaikka mielipiteeni tässä on jyrkkä… Enemmin olen köyhä, kuin revin lapsiani siihen aikaan sängystä. Inhimillisempiäkin aikoja on… Nämä omat työajatkin tuntuvat nyt huokeimmilta. Kun työaika on nyt n. 10 tuntia/ vrk:ssa. Kun totuin niihin 16 tunnin päiviinkin… Mutta semmoista. Eilinen meni lähinnä touhuillessa lasten kanssa, askarreltiin, ulkoiltiin ja semmosta. Illalla kävin hammaslääkärissä, juurihoito meneillään. Sen jälkeen vielä imuroin, pesin lattiat jne. Nyt tuntuu että kodin joka kolkka on käyty läpi. Pesin myös uunin. Ikkunat tekisi mieli pestä ennen joulua. Nyt on harjoittelijankin kiva aloittaa puhtoisessa talossa… Noista hampaista vielä… Mulla lohkeaa kaiken aikaa hampaat. Just hammaslääkärin kanssa ollaan ihmetelty, kun paikka aineen joutuu aina valitsemaan kuulemma kaikkein valkoisemman. Eli hampaat on kauniissa rivissä ja erittäin valkoiset, mutta ne ovat heikot. Miehelläni ei lohkeile tai reikiinny koskaan, ja lapsilla ei ole ollut kuin keskimmäisellä pieni reiän alku… Mutta minä ja mun hampaat!!! Luin eilen että MS- sairauden saa helposti juuri tämmöiset ”hammasongelmaiset”. Että siinä yksi sairaus, jossa oireet ovat niin minunlaiset. Mutta enpä ala diagnosoimaan enempää itseäni… Tänään tulee harjoittelija tutustumaan… ja kohta alkaa aamun rumba… Yläkerran väkeä ylös, kaksi tulee puolen aikaan ovesta sisälle, ja sitten pikkuruisen herätys ja pukeminen… Ja koko komppania aamupalalle ja kerhoon puoli ysiksi. Onpa kivaa kun ensi viikolla lisäkäsipari täällä. Mutta se on sitten Mukavaa perjantaita. Ottakaa rennosti, huilatkaa, hengittäkää, nauttikaa… Polttakaa kynttilöitä, mutta varoen! Neljän seinän sisälläPäivä on mennyt lähinnä neljän seinän sisällä. Kamala sade keli ollut koko päivän, joten emme menneet lasten kanssa kaatuilemaan ulos. Ettei vaan Mamin osteoporoosiset luut katkea Kissoja ollaan käyty moikkaamassa, ruokittu ja hieman väkisin sateeseenkin laitettiin Eläimistä puheen ollen, meidän omat lemmikit, murkut on kai seonnut Olen nyt n. 2 viikkoa siivonnut taloa sieltä ja täältä, kaiken maailman kaappeja, laatikkoja yms. Vähän sen harjoittelijankin takia, ja kyllä huomaan että olen kyllä aika pedantti… Jos asuisin yksin, niin voi sitä järjestystä… Tässä tohinassa kun tyyppejä vilistää, niin pysyy mukavasti vauhdissa, kun saa (huom! saa ) järjestellä koko ajan… Tykkään kamalasti viikkailla, viedä, tuoda, järjestellä tavaroita… Katselin tuossa t.i.l.a:n ja täytyy sanoa kun siinä oli se Adalmiinan Helmi… IIIK!!! Niin ihana paikka… Jos minussa olisi hitusenkin myyjän verta, perustaisin sisustusliikkeen. Rakastan niin äärettömästi kaikkea vanhahtavaa, ihanaa sisustustavaraa, ettei mitään rajaa… Kuten olen asiasta jo jorissut vaikka kuinka paljon. Vanhan ajan sisustusliike… Tässä talossa on vanha lasiveranta, siis sellainen mikä 50- luvun taloissa, ja silmäni jo laittanut senkin uuteen kuosiin… Värit on jo valittu… Sinne laitan aidon 50- luvun tunnelman. Punaiset patjakankaan raita tyynyliinat, pellavaa… Ja vanhoja maitotonkia…myrskylyhtyä… Juu, systeemi on valmis. Mutta koskahan on sen vuoro… (?) No hiljaa se hyvä on aina tullut! Nyt Mami laittaa särkevän kropan hetakkaan! Iloisia ajatuksia, niiden avulla pärjää pitkälle!!! | 
| ||||||
| | |||||||
| |||||||
Blogi sulkeutuu, uusi avattu
9 vuotta sitten
En aio kun syömässä käydä. Mutta hieno on kampaus!!! 
tietysti ilman aamupalaa… Joten jokainen joka lasten kanssa touhuaa, voi kuvitella millainen kaoottisuuden tunne siinä tuleekaan. 45 min aikaa olla lääkärissä. Pukemiseen menee 4 pienehkön lapsen kanssa about 20min vähintään…
ja taisipa ottaa vakavasti tällä erää… Olinhan jo sähköpostilla ”uhkaillut”, että mielestäni hoito on kesken ja sitä rataa… No, lupasi konsultoida toista lääkäriä, että mitä kokeita otettaisiin… Samalla reissulla tilasin pojalle labra-ajan kuumeilun takia. Kuumeilu nimittäin meni taas näin. 38 kuumetta päivän, sitten 35,8. Eli aika sahaavaa, ja kun sitä on ollut nyt viime kuussakin 2krt. Hm… lasten koulua remontoidaan, milloin haisee hartsi, milloin maali. Joten olen kyllä noista hajuistakin hieman huolissaan. Kesästä asti nimittäin nuuskineet niitä. Jotenka, katsotaan ekaksi mitä koetulokset sanovat. Huomenna aamulla siis labra.
keho on niin timmissä kunnossa, mutta tiedän että ilo on usein muutaman päivän kestävää, mutta ei se mitään, pääasia että jotkut päivät luxusta kropassa. Siellä tehtiin mielettömän ihania rangan avaamisliikkeitä, sekä etuosan että takaosan, ja oli erittäin hyvä fiilis sen jälkeen ja yhä edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti