Aurinkoista viikonloppua!
Onpa mukavaa kun alkaa viikonloppu ja vieläpä aurinkoisissa merkeissä. Pitäisi ulkoilla paljon. Olen vain kärsinyt kamalasti päänsärystä kolme päivää. Lastenhoito juuri ja juuri menee, kun on vähemmin ollut lapsia.
Eilen hieroja sanaoi, että oikea puoli selän isosta lihaksesta on aivan turvoksissa… ja oikea puoli päästäkin kipeä, joten tavallisia lihassärkyjä… No, niitä riittää…
Jollakin tavalla hidas viikko. Mistä sekin johtuu että jotkut viikot menevät lujaa vauhtia ja toiset taas eivät. Mutta, lyhyesti virsi kaunis. Kirjoitan viikonloppuna enemmin, oli pakko vain tulla toivottelemaan aurinkoa viikonloppuunne!!!
American car show:ssa
Piipahdettiin äskettäin American car show:ssa. Kyllä oli hienoja autoja. Ei siellä montaa tuntia pystynyt olemaan kun jaloissani alkoi ikävästi tuntumaan ja Myytäkin alkoi väsyttämään. Poika oli kotona. Miedän kanssa on kuulemma typerä liikkua. 
Olen ollut viime keskiviikosta asti lomalla/ vapaalla. Ekat päivät meni raivatessa tulevaa makkariamme ja sainkin sen aika hyvään kuntoon. Minulla oli myös keskiviikkona Myyn eskariarviointi ja kyllä saan olla onnellinen äiti. Kaikki jutut olivat hymysuita 
Olemme tässä pääsiäisenä ulkoillut, loikoillut ja tehty normaaleita kotihommia. Kukas ne muukaan tekisi? Eilen oli sellainen hetki, että siirsimme patjat yläkertaan ja nukuimme miehen kanssa siellä. Laitoimme kaksi patjaa molemmille päällisin ja ajattelin, miten mahtavaa päästä ”hetkan”jälkeen tasaiselle patjalle, mutta mitä vielä… Patjat tuntuivat todella kovilta, enkä nukkunut kovinkaan hyvin ja nyt on sitten ollut aika kovia kipuja ja vihlontoja, niin selässä kuin jaloissakin, eikä ole oikein mukava olo ollenkaan… Mutta kyllä se siitä, kun ei tarvitse vielä moneen päivään töitäkään tehdä.
Huone on todella ruma ja odotan kovasti kesää, jotta saisimme senkin kuntoon.
Mutta nyt menen öllöttelemään ja lukemaan hieman lehtiä! Mukavaa ja munarikasta pääsisäistä!!!
Sisustusviikonloppu
Lauantaina sitten suuntasimme kohti Ikeaa. Poika jäi kotiin ja Myy meni mummulaan ja maku tuomariksi lähti keskimmäinen. Pakettiautoon kun ei mahtunut kuin kolme henkilöä.
Lähes kaikki saimme ostettua ja kyllä minua huimasi, vaikka siis edullisestihan me kaikki saatiin, kun miettii määrää ja hintaa. Pojan huoneeseen ostimme: runkosängyn 120×200, vuodesohvan, sohvapöydän, tv-tason, verhotangon, pöytälampun, sohvalle fleesepeiton, seinähyllyn. Keskimmäinen sai runkosängyn 90x 200 cm, nojatuolin, tv-tason, yöpöydän, seinähyllyn, verhotangon. Myy sai yöpöydän ja koulupöytään jalat sekä seinähyllyn. Ja rahaa paloi 850e. Eli eihän se nyt niin kamala hinta ole. Hienoista putiikeista ei saisi tuolla hinnalla yhtään mitään.
Taisimme olla viisi tuntia reissussa ja koko illan kasasimme huonekaluja. Ihme ja kumma minäkin osasin muutaman kalusteen kasata. Laitoin verhoja tankoihin jne. Lauantaina saimme siis huoneet kuosiin ja sunnuntaina sitten laitoimme peilejä, hyllyjä ja tauluja paikoilleen. Joten nyt ovat komeat huoneet muksuilla. Kunhan niitä kuvia nyt saisin otettua…
Lapset olivat sunnuntai-iltana jo niin puhki hommiin, että eivät jaksaneet sitä vanhaa huonettaan tyhjentää, mutta minulla huominen töitä ja sitten aloitan loman, joten saan vielä viikonlopuksi senkin huoneen tyhjäksi. Sitten voisimme vaikka vanhan sänkymme hilata sinne väliaikaseksi ja vasta rempan jälkeen sitten ostaa uusi… Kun saa senkin sisustettua.
Selkäni on voinut ihmeen hyvin, vaikka olen kanniskellut painavia huonekaluja yläkertaan… Ehkä se vain kaipaa rääkkiä, en tiedä, mutta aika hyvä olo on ollut senkin suhteen…
Mukavaa alkanutta viikkoa
20 vuotta, eikä suotta!!!
12.03.1988 tapasin Ihanan aviomieheni. Silloin päivä oli lauantai. Siitä tapaamisesta on kulunut tänään tasan 20 vuotta. Emmekä ole koskaan eronnut hetkeksikään, vaan kaikki nämä vuodet ollut tiivisti yhdessä. Ainoastaan 8kk:tta olimme hieman toisistamme ”irti” kun mies oli armeijassa ja minä opiskelin. Mutta, silloinkin olimme vain 7 km:n päässä toisistamme, vaikka olimme kotipaikkakunnalta n. 50 km:n päässä.
Olemme kokeneet paljon yhdessä. Kasvun teini-ikäisistä aikuisiksi… Pitkä ja ihana tie. On meillä ollut huonot hetkemmekin, mutta yleisesti olemme olleet onnellisia yhdessä. Olen saanut elää rauhaisaa, tasaista ja iloista elämää mieheni rinnalla. Olemme aina tukeneet toisiamme asioissa kuin asioissa… Vaikka toinen olisi asiasta eri mieltä ja tekisi toisin, kuitenkin aina olemme kannustaneet tekemään juuri niin kuin parhaaksi näkee. Ratkaisut ovat olleet onnistuneita.
Meidän pitkän liiton salaisuus on varmasti toisen kunnioitus, luottamus, ja sen, että olemme antaneet toisillemme omaa tilaa ja aikaa. Kunnioitus on sitä, että emme nimittele tai hauku toisiamme, emme pidä toisiamme itsestään selvyytenä. Luottamus on ollut sitä, että en vahdi, tonki tai utele mieheni tekemisiä, vaan annan hänen elää ”omaa” elämää.( ja hän tekee samoin). Älkää ymmärtäkö väärin, mutta sillä tarkoitan sitä, että tosiaan en utele asioita. Tila ja aika ovat myös hieman äskeistä koskettavia asioita. Vaikka elää parisuhteessa ja avioliitossa, ihminen tarvitsee omaa tilaa ja aikaa… Jolloin kukaan ei huohota niskaan… Ja suurin kaikista on tietenkin rakkaus! Emme ole lirkuttelevia, hempeileviä, vaan rakkautemme on realiteettista.
Sillä tarkoitan sitä, ettemme kaipaa joka päiväistä huomion osoitusta hempeilyllä, vaan arjen asiat kuten kosketus antaa sen tiedon, että toinen välittää… Annamme myös tilaa olla vain, joskus ystävätasolla. Aina ei tarvitse olla huippurakastuneessa tilassa, vaan voi olla jaksoja, kuin olisi ystävä, kunnes sieltä nousee aina esiin se rakkaus. Ja se on loppujen lopuksi todella syvää. Mutta silloin rakkaus ei vahingoitu, kun ei jatkuvasti mieti. Rakastaako tuo minua, kun se ei sitä ja tätä, ja kun se ei ikinä sitä ja tätä, vaan antaa tilaa sille, että se tunne kyllä tulee sieltä esiin… Aika on hyväksi, elämässä kaikessa. Ihmiset ovat nykyään kiireisiä rakkaudessakin. Miksi pitää heti mennä naimisiin… Ja kiirehtiä asioissa.
Hiljaa hyvä tulee on pätennyt meidän liitossa paremmin kuin hyvin… Mutta on siis hyvä mieli ja ihana tunne, että rakastan miestäni yhä edelleen todella paljon ja syvästi, enemmin kuin koskaan ennen.
Myös sellainen asia parisuhteessa on tärkeä, että ei aina mieti kaikkea negatiivisesti, eli jos on huonoja jaksoja, että tästä ei tule mitään, nyt se ei rakasta minua enää… Antaa siinäkin tilaa, ei ota huolta asioista, eikä menetä yöunia. Seuraava päivä tulee kuitenkin ja asiat voivat taas olla toisin. Pitää toisen antaa olla surkea, kurja ja tylsä. Ei kaikkea mielialoja pidä aina niin itseensä ottaa…
Viikko vierähti niin mukavasti, että olen ollut lähes kivuton. Uskomaton tunne. En ole oikein uskaltanut edes ajatella asiaa. Olen hiljaa nauttinut olostani. Vaikka tiedän, että näitä viikon jaksoja tulee aina silloin tällöin… ja sitten kaikki muuttuu.
Lapset ovat iloinneet huoneistaan. Pojalla ollut yövieraskin, ja vaikka huoneissa ei vielä ole kuin koulupöydät ja patjat, niin onni näkyy… Viikonloppuna sitten menemme ostamaan niitä huonekaluja, laitamme tauluja jne.
Mukavaa aurinkoista, keväistä loppuviikkoa!!!
Keskimmäisen muuttopäivä
Ja näin ne hommat etenee. Koko päivän olemme siivonneet pojan ja keskimmäisen neidin huonetta. On kannettu työkaluja, sirkkeli ym. remonttitarviketta pois. On pesty seiniä, ikkunoita, imuroitu ja pesty lattiat. Huoneet ovat siis nyt valmiit…
Poika ja keskimmäinen kantoivat jo patjansa, lamppuja, mattoja ja koulupöydät paikoilleen. Nukkuvat patjoilla, kun ensi viikonloppuna sitten sänkyostoksille. Pikkuhiljaa sitten uudet pöydät ym. tavaraa ja huonekalua…
Vanhan huoneen lattia on nyt täynnä rojua. Niitä ollaan menty läpi ja heitetty osa pois. Mutta kesken jäivät vielä hommat. Eli miehen kanssa ei vielä oikeaan sänkyyn mekään päästy, vaan täytyy vielä ”hetekassa” nukkua. Se on niin kamalassa kunnossa jo, että ihme että luuni eivät ole nahan läpi työntyneet ulos. Mutta kohta koittaa hetki, joilloin taas avaan virtuaalishampanjat ja juotan teidät känniin.
Myy lähti mummulaan yöksi, raaski juuri ja juuri jättää uuden huoneensa… Sielläkin on tänään tehty sisustussuunnittelua ahkeraan. malttoi kuitenkin siskonsa kanssa käydä omalla pihalla hiihtämässä… Poika lähti samaan paikkaan yökylään, joten meillä on täällä ilonamme keskimmäinen neiti.
Saunottiin äsken ja nyt alamme öllöttelemään. Huomenna jatkuu raivaaminen yläkerrassa! Mukavaa naistenpäivän iltaa ja viikonloppua yleensä!
Myyn muuttopäivä
Eihän meidän 7 vuotias tyttö nyt mihinkään muualle muuta kuin…. DADAA!!! Omaan uuteen huoneeseen. Ensimmäinen lapsi siis saa ensi yönä nauttia ihka omasta uudesta huoneestaan. Se on sitten valmis se… Muiden on myös valmiit, mutta ne pitää siivota… Pestä ikkunat, lattiat jne. Mutta siis muuttovalmiit. (Laitan kyllä kuvia jonkin ajan kuluttua)
Kannoimme illan suussa Myyn sängyn uuteen huoneeseen, neidin eka yö yksin.
Minulla oli tänään pitkä työpäivä… 11½ tuntinen… Mutta ihmeen pirteänä tässä ollaan, vaikka eilen iski kamala flunssakin päälle ja koko eilisen päivän olin aika veto poissa. Mutta kuumetta ei ollut, niin työt tehtävä kunnialla läpi. Ei siinä muukaan auttanut.
Olin eilen myös hierojalla, sitä kuntoutusta. Mutta viime tiistaina oli hyvä päivä. Kävin siellä toisella fysioterapeutilla ja täytyy sanoa, että kukaan asiantuntija ei ole minua vielä sillä tavalla kuunnellut, sellaisella ymmärryksellä ja kunnioituksella nimenomaan. 45 minuuttia meni ihan jutellessa. Hän oli selkätuen puolestakin, vaikka taas tämä toinen terapeutti(eilinen) ei siihen uskokkaan, kuten ei lääkärikään, mutta tämä sanoi, että vain toinen selkäkipuinen tietää miltä se kipu tuntuu ja varsinkin kun sitä on kuunnellut vuosia. Niin, samaa mieltä olen asiasta. Hän nimittäin itsekin kärsii jonkinverran selkäkivuista.
Käyn siellä vielä muutaman kerran, alamme kuntosaliohjelmaa mennä läpi ja hänen mielestä minun olisi syytä mennä selkäspesialistin puheille vielä. Olen siitäkin kyllä varsin samaa mieltä.
Viikonloppu menee siis huoneita puunatessa, ja voi niitä iloisia lasten nassuja kun ne nyt ovat valmiit!!!
Joten tarjoan tässä teille kaikille virtuaalishampanjat, jotka jaksoitte remontissa myötä elää kanssani… Kiitos, olitte korvaamaton kannustusjoukko! Skool!!!
Käytävän seinää vielä pitää tapetoida ja pientä hiontaa vielä jonkinverran, mutta se suurin ohi on!!!
Saimme muten hääkutsut alkuviikosta. Häät olisivat Kiinassa. Kyllä vain… hm… yhden hengen meno-paluu on n. 690e ja häät olisivat 1.6. Molempien tekisi kyllä mieli mennä vaikka samalla viettämään ja juhlimaan meidän 20v yhteistaipaletta, joka astuu voimaan ensi viikolla 12.3.08! Eli täytynee nyt harkita asiaa tarkasti!
Mukavaa viikonloppua!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti