perheen äidin elämää | ||||
 Hei, hei, mitä kuuluu?
Päivät soljuvat eteenpäin, välillä enemmin mietteissä ja välillä taas arjen askareissa. Mutta kuitenkin menevät eteenpäin, eivätkä onnekseen taaksepäin. Tavalla ja toisella aina kuitenkin. Ilolla ja mietteellä. Ne ovat tämän päivän pääasialliset ajatukset. Yritämme etsiä Helmivauvan kanssa päivään rytmiä, mutta ei noin pieni vauva vielä ihan säännöllistä rytmiä löydä. Neiti tuli perjantaina 5 vko:n ikään. Hymyä ja pientä jutustelua jo on, mutta hyvin lyhyitä aikoja. Neiti on hyvin nälkäinen ja muistaa aina hymyn ja jutun jälkeen nälän ja sitten tulee kova itku, ja siihen ei auta sitten mikään muu kun ruoka. Olen huvikseni lukenut taas enemmin vauvatietoutta, kun onhan siitä viimekerrasta aikaa… Erikoisia ohjeita on, ja niitä on vain maalaisjärjellä sitten mietittävä, että mikä sopii juuri meille. Sylitämisestä on paljon puhetta ja kirjoituksia, että vauvaa pitäisi vallan kantaa koko ajan sylissä. Mutta kuka pystyy? Onhan tietysti kantoliinoja, kuten meilläkin, mutta, enpä ainakaan minä jaksa koko päivaa siinä kuljettaa vauvaa… ja kuitenkin, eikö pieniä aikoja pitäisi osata olla ihan itsekseenkin? Toki sylissä vauva tuntee olevansa tärkeä, hän oppii kehonsa kieltä jne… Mutta ainainen kantoliinassa keikkuminen? Mitäs mieltä olette? Mutta tässä nyt hieman turinaa… Toisella kertaa enemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa!!! Asioita…Päivät on mennyt vauvaa hoitaessa, ja miettiessä elämän kulkua… Illat isompien lasten jutuissa ja kotihomissa ja torkkuenkin. Isäni sai maanantaina uutisensa, jotka eivät olleet keväisen pirteitä eikä mieltä ylentäviä. Hänellä on syöpä kolmessa paikassa… Joita ei ainakaan nyt leikata, vaan hoito on muuta. Eli, aika moni romahti ympärillä aika railakkaasti, oma oloni on ihmeen hyvin moniin verrattuna, johtunee varmasti uudesta elämästä lähelläni, Helmiprinsessasta… Isäni on voimakkaasti vahvana ja luovutusta ei onnekseen näy, joka antaa meille muillekin toivoa ja rauhallisuutta… Ja niin se mennä pitääkin… Jokaisesta päivästä nautimme, kuin se olisi viimeinen, eihän sitä koskaan oikeasti tiedä… Näin on edettävä, kun muutakaan ei voi… Puhuimme isän kanssa näistä asioista pitkään tiistaiaamuna, kun vasta uskalsin hänelle soittaa… Hän kokeilee kaikkea mikä mahdollista, kaikkea hoitoa ja pitää mielen virkeänä ja niillä eväillä sitten edetään. Lapsillekin kerroin, että tilanne on vakava, mutta toivoa ei saa menettää… Puhuimme myös, että äiti on nyt heille läsnä koko ajan ja täydellisesti, joten pienikin murhe, niin siitä pitää puhua, vaikka keskellä yötä. Yksin ei saa jäädä pohtimaan. Lapset ovat ottaneet asian eri tavoin kukin yksilö, joku pelkää että pappa kuolee, toinen on hiljaisempi… Kouluun ilmoitin myös asiasta, jotta tietävät, jos joku lapsistani on murheellinen, poissaoleva tms. Itse tässä pyörin ajatuksineni, mutta yritän elää ihan normaalisti kuitenkin koska pieni vauva tarvitsee nimenomaan äitiä, joka iloitsee hänestä, ja niinhän minä iloitsenkin. Iloitsen ylipäätä elämästä kaiken tämän keskellä… Suren ja Iloitsen sekavasti, mutta kuitenkin hyvin rauhallisesti, se on osa sitä minun parasta puolta persoonassani, etten luovuta, en panikoi, en hätäile, en kulje aikaani edellä… Vauvan kanssa on mennyt mukavasti, kerran viikossa hänellä on itkupäivä, joka hieman vaikuttaa sitten yöhönkin, mutta kerran viikossa on vähän. Päivisin on hieman jo rytminhakua, mutta ei mitään järjestelmällistä vielä, mutta hieman kuitenkin. Neiti on kiltti, mutta omalla tavallaan vaativakin… Ei hän kauheasti viihdy itsekseen, mutta olisiko osasyy se, että on iso perhe ympärillä, aina voi vaatia jotakuta kurkkimaan kanssaan… Mutta, päivä kerrallaan… Matkalla…
Sellainen olo on… Tietä pitkin vaan kulkee, kääntyilee mutkissa… Hymyilee paljon, ja sitten tuntee syylisyyttä… On yhtäaikaa onni ja suru läsnä… Kamala huoli ja pelko, ja silti suuri ilo… Vauva ja perhe antaa voimaa ja iloa, mutta isän sairaus tuntuu niin lähellä ja läsnäolevalta, että sydämessä tuntuu suurta pakahtumista, kipua ja samalla on koko kirjo mukana. Miten voi kaksi näin erilaista asiaa risteillä ihmisen mielessä niin yhtäaikaa… Toisaalta toinen antaa voimaa toiseen asiaan. Kaksi niin tärkeää ihmistä kulkevat matkaa… niin erilaista, toinen elämän ensimmäisiä askelia ja toinen pelkää niiden omien olevan viimeisiään… Silti suuri usko siihen, että luovuttaa ei saa, ei ikinä eikä koskaan, vaikka välillä siltä tuntuisikin… Kävimme isän ja äidin luona… Ihana oli nähdä, kuinka vauva toi hymyä isän silmiin, vaikka kyyneleet ovatkin silmissä sameina. Ilo ja Suru… Huomenna sitten tiedämme enemmin, että missä sarjassa tällä kertaa painimme. Sen voin sanoa, että kuinka onnellinen vuosi tuleekaan toisessa sarjassa niin taatusti toisessa sarjassa erittäin vaikea ja taistella saamme… Mutta, me emme luovuta… Mietintää…
Menimme vaunuilla, kun aurinkokin helli kauniisti maisemaa ja autokin oli miehen käytössä. Mikäpä sen ihanampaa kuin huristella keväisellä auringonpaisteella ulkona vauvaa työnnellessä vaunuissa. Vauva oli neuvolassa kiltisti, kuten hänen luonteeseen kuuluukin. Hieman ruoka tuli mieleen neuvolatädin tutkiessa ja kehuessa tyttöä. Tyttö kun on suursyömäri. Mutta malttoi antaa katsoa kaiken tarpeellisen. Painoa oli kertynyt 4170g ja pituuttakin 53,5cm ja ensimmäinen paita on muuten jo käynyt pieneksi. Niin sitä vaan mennään eteenpäin… Eteenpäin… Soitin isän kuulumisia matkalla kotiin. Hänellä uutiset eivät taas olleetkaan niin mukavia, kuin tähän kauniiseen päivään olisin toivonut. Hänellä on kasvain nyt virtsarakossa ja enempää emme ketään taaskaan tiedä… Monia huolia on tässä viime viikoilla muutenkin ollut, mutta niistä en sen enempää täällä ala ruopimaan… Mutta kyllä tässä porskuttaa, kun pakko on. Onneksi on ihana perhe ympärillä, josta voi ammentaa voimaa ja uusi ihmistaimen, jonka jokainen päivä on ihmeellinen ja uusi… Kaunista päivää… 3 viikkoa vauvan elämää :)
Asiassa on sekin puoli, että selvästi olen ollut nyt tämän vauvan kanssa virkeempi ja pirteempi vaikka tulin vuorokausi synnytyksestä kotiin, kun vieraiden lappaaminen on ollut vähempää. Onhan vauva kauan vauva ja sen ehtii myöhemminkin nähdä. Kaikkein huvittavimpia on ollut ihmiset, jotka eivät meillä muutenkaan käy, niin nyt ollaan heti ekalla viikolla oltu tulossa. Emme ole myöskään vieneet vauvaa kauppoihin. Koska siellä jos jonkinlaista tautia hyörii ja olisi erittäin tylsää alkaa hoitamaan pientä flunssaista vauvaa… Joten kaikenmaailman kauppareissutkin hoidamme ihan ilman pienintä. Ulkoiltu ollaan vaunuissa sitäkin ahkerammin. Nytkin pieni nukkuu ulkona raikkaassa ilmassa ja saimme miehen kanssa pyykkihuollon ja imuroinnin hoidettua ja jäipä vielä luppoaikaakin. Muuten tässä arki rullaa lapsien ja kodinhoidon parissa. Mutta jää tässä mukavasti aikaa vielä lehtien selailuun ja netissäkin käymiseen. Kun osaa ajan ammentaa oikein, niin kaikelle löytyy aikaa. Olen puhunut täällä ennenkin kiireestä… Tiedän monia jotka tekevät turhaan kiireen tunteen, vaikka sitä aikaa kyllä olisi. Olen tästä asiasta taas keskustellut sen tuttuni kanssa, joka sanoi, että ei voisi vähempää neljäs lapsi kiinnostaa. Hän on ajankäytön epäonnistuja täydellisesti. Jokainen pienikin tekeminen, on todella vaikean nurkan takana, vaikka ei hänen elämässään ole sen kummempia asioita, miksi ei ehtisi. Mutta, se on ikuisuus kysymys hänellä, kuten onnellisuuskin. Onnekseen tunnen ja tiedän paljon enemmin niitä ihmisiä, jotka taitavat nämä asiat. Täällä blogissa niitä on ihan hurjasti. Ajan käytön Onnellisia ihmisiä. Tähän on hyvä lopettaa ja mennä syömään miehen kanssa, ennen kuin sinappikone sanoo itkuhälyyttimeen oman kommentin. Blogilaisille
Päivät ovat ihmeen kiireisiä, vaikka miehenikin on ollut lomailemassa… Niin kädet on tauoilla täynnä. Kun pikkuinen nukkuu, niin tohinalla teemme kaikenlaista. Onnekseen hän on hyvä tyttö ottamaan päiväunia. Nyt on taas viime yö ja tämä päivä olleet normaaleja… Olemme ulkoilleet paljon ja saaneet punaiset posket. Tekee hyvää kaikille! Miisa nauttii pitkistä lenkeistä ja vauva nukkuu vaunuissa hyvin. Isäni on taas sairaalareisussa… Monenlaisia tutkimuksia taas tehty, ja hyvä niin sillä hänellä on monenlaisia kipuja ollut viimeaikoina. Toivottavasti selvinee kaikki kokeissa… Myy sai myös viimeviikolla allergialääkkeet koivuallergiaan… Joka olikin lääkärin mukaan niin korkeilla lukemilla, että ei ollut koskaan nähnyt moisia arvoja. Eli varovaisin mielin saamme kevättä ottaa vastaan. Hän sai inhalaattorin ensiaputilanteisiin, joita toivon mukaan ei tule. Nimittäin joudumme kuulemma heti lähtemään sairaalaan, jos sellainen ilmenee… Ei ollenkaan mukavaa. Huomenna tulee vauvan kummitäti katsomaan vauvaa, jotta ehtivät tutustumaan ennen nimijuhlia, joita olen uumoillut pääsiäiseksi. Vauvalle tulee yksi kummisetä, nuorin veljeni ja kaksi kummitätiä. Toinen on hyvä ystäväni täältä paikkakunnalta ja toinen on mieheni täti, joka asuu kauempana, eikä ole siis vielä nähnyt vauvaa, mutta huomenna sitten tapaavat. Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Vuosipäivä ja itkuaTänään tuli mieheni kanssa 21 vuotta yhteistä taivalta ja lahjaksi saimme itkevän vauvan… Pelottaa ihan että, nytkö se alkaa sitten… koliikki vai joku muu? Mutta, nyt on mennyt kaksi päivää hieman kitisten ja viime yökin oli aikamoinen… Enempiä en nyt ehdi jorista, mutta pitäkää peukkuja, että tämä olisi vain väliaikaista, tämä itkuilu… Kivaa päivää kaikille! Varpajaisten jälkeinen naistenpäivä…
Hän oli aivan ihmeissään ja todella yllättynyt, kun eilen miesporukka tuli hakemaan häntä rientoon… Veljeni molemmat ovat järjestäneet miehelleni kivan yllärin. On saanut ajaa mönkijää, päässyt saunomaan poikaporukassa ja on ollut ravintolassa, jossa ei ole vuosiin käynytkään… Itse hieman ehdottelin juttua, mutta veljeni sen järjesti. Suuri Kiitos heille molemmille!
Vauva kasvaa vinhaa vauhtia… Saanut jo syntymäpainon ja tarkalleen neiti on nyt 3695g. Hän jo tarkkailee ihmisiä ja mietiskelee, että mikä ääni kuuluu kenellekkin… Yöt hän nukkuu hyvin. Menee n. 23 aikaan nukkumaan ja syö ensimmäisen kerran n. 3.00-3.30 aikaan ja seuraavaksi sitten siinä 6.00-6.30 aikaan ja viikonloppuna voidaan nukkua jopa 9.00-10.00 asti. Perjantaina olimme ensimmäistä kertaa lasten neuvolan puolella ja neuvolantäti kirjoitti ”Kaunis, sopusuhtainen, jäntevä tyttö… ” Ja sanoi, että vauvasta huomaa, että hän on rauhallinen, maltilliinen ja seesteinen… Joten me täällä syödään, kakataan, pissataan, nukutaan, ja ihmetellään maailman menoa! Perusasioita, mutta oi miten tärkeitä asioita. Neuvolakuulumisia ja vauva-arkea
Neitosen kanssa on mennyt oikein mukavasti, lukuunottamatta yhtä, kahta tankkausyötä ja yhtä itkupäivää… Mutta niitä nyt pienen vauvan kanssa tulee ja menee… Mutta kaikenkaikkiaan oikein ihanaa vauvaelämää täällä tuhistaan. Maitoa tulee hyvin ja neiti on alati nälkäinen, joten olemme antaneet muutamat hujut aina myös pullosta. Vaikka aina olen sitä vastaan ollut, mutta jos mammanmaito ei vain riitä, niin onko järkevää istua koko yötä tai päivää vauva tissillä? Ei minun mielestä, ei ainakaan tässä iässä enää… Eilen oli neuvola ihan neuvolassa ja kaikki oli oikein mallikkaasti ”Suloinen tyttö jne” lukee neuvolakortissa. Paino on ihan hilkulla melkein syntymäpainon saavutettu, ja napavarsi irtosi lauantaina. Itsekin alan olemaan taas siinä mallissa, että kävin Miisan kanssa toissapäivänä lenkillä ja juoksin oikein . Painokin on alkanut lähtemään laskusuuntaan ja sitä onkin lähtenyt yhteensä 10kg pois.
Kauniita talvipäiviä taas ihanille Ihmisille!!! (Kuvassa anopin tekemät ihanat töppöset) Mami ja vauva 11 päivää | ||||
Blogi sulkeutuu, uusi avattu
9 vuotta sitten
Onpa kulunut aikaa viime kirjoituksesta, tai ainakin siltä tuntuu. Hieman tuo vauva tekee kiireiseksi. Sillä tavalla kun suunnittelee, että aloitanpa tuon, nyt kun se nukkuu, niin kuuluu jotakin kehotuksia vauvan suunnalta, että ” ehei, äippä, sua tarvitaan täällä ja heti”. Onneksi minulla on tuo karvainen varaäiti täällä, joka rientää heti paikalle, kun käsky käy. 
Kuvassa sellainen tilanne.
Tiedä sitä.
On sellainen olo, että on matkalla jonnekin. Johonkin pelottavaan kummaan paikkaan… Silti tietää mihin on matkalla, ja samalla ei tiedä mitään… On hieman kuin hukassa ja siltikään ei ole…
Tänään mies meni töihin ja meillä oli aamusta neuvola. Lapset lähtivät kukin ajallaan kouluun ja myy erityisen iloisena, kun heillä oli uimapäivä tiedossa. Me Miisan ja Vauvan kanssa valmistuimme aamulenkille, jotta koira pääsee pisulle, ennen meidän neuvolareisussua. Hyvin ehdimme tekemään pitkän lenkin vaikka neuvola-aika oli 10.00. 
Elämä on siis yhtä mietintää, kuten otsikko sanoo ja kuva kertoo…
3viikkoa ollaan tunnettu uusi perheenjäsen… Toisaalta tuntuu että hän on ollut meillä aina ja toisaalta tuntuu että vastahan hän syntyi. Totta molemmat puolet. Nautittu ollaan ainakin. Kyllä se vaikuttaa paljon, että lapsi on vastaanottavainen, hyväntuulinen, sopeutuva ja erittäin tasapainoinen. Vauvan kanssa pystyy jo monia aikoja juttelemaan, seurustelemaan ja tältä saa valloittavia hymyjä ja äänähdyksiä, joista hän itsekin välillä hämmästyy. 
Vauva on saanut hurjasti näitä ihania vaatteita. Yllä oleva Miss Suomi bodyn hän sai paikkakunnan kummitädiltä ja mielestäni se on aika veikeä. 
Toinen kummitäti kauempaa kävi eilen ja häneltä vauva sai tämän ihanan koristetyynyn lahjaksi. Vauva oli oikein seurallinen koko vierailun ajan ja näyttipä kauniin hymynkin kummilleen. Kummisetä ja hänen tyttöystävä poikkesivat myöskin iltasella. Ihmisiä on käynyt aika harvakseltaan ja varovasti, koska alussa tein aika selväksi, että varsinkin tänä tautiaikana en mieluusti ota kauheaa vieraskierrosta ollenkaan meille, ja haluamme hyvin rauhallisesti aloittaa kotosalla ilman kamalaa ihmishälyä. Ja homma on toiminut. Muutamia vieraita on käynyt ja muutamia kyselyjä tullut, mutta ihan suhteellisen vieraille ihmisille, olen rehellisesti sanonut kuinka asia on.
Olen ollut hieman kiireinen. Tiedätte kyllä syynkin… Ja nyt kun olen yrittänyt ahmia teidän kivojen ihmisten blogeja läpi, niin minua ihan hävettää, kuinka paljon teille on tapahtunut kaikkea ja en ole ehtinyt kaikkeen mukaan, en lukemaan, en kommentoimaan… Antakaa anteeksi!!! Monilla on blogissa mahdottomasti asiaa ja paljon sellaista, joissa haluisin olla ehdottomasti mukana keskustelemassa, mutta en vain ole vanhaan malliin ehtinyt. 
Kaunista ja Ihanaa Naistenpäivää Teille Kaikille IHANILLE Naisille, jotka luette blogiani!!! Naistenpäiväni alkoi siten, että miehelläni oli eilen varpajaiset, ja nyt minä sitten hoitelen lapsia ja kotia tässä näin ja hän nukkuu… 
Kaksi viikkoa on hurahtanut kuin siivillä. Viime keskiviikkona aloitettiin ulkoilu ja se tuntuikin kivalta. Vauva vaunuihin, koira hihnaan ja menoksi. Emme katseleet liioin kelloa ja tarkkailleet minuutteja vaan olimme heti ihanassa kevätauringossa varmaan tunnin verran. Nyt olemme joka päivä tehneet ihania kävelylenkkejä ja nauttineet täysin rinnoin ja mikä mukavaa, äipän kilot karisee huimaa vauhtia. Enää 7kg ja olen lähtöpainossa. Olo tuntuu ihmeen hoikalta ja kevyeltä jo, mutta ihan bikineihin en tohtisi vielä ryhtyä. 
Tämä viikko on alkanut siten, että mies jäikin isyyslomalle… Ensimmäisen viikon vauvan kanssa vedin siis yksin… Mutta, nyt olemme sitten päivät kolmisin+ tietysti Miisa… Saamme hoidella pientä vauvaa, kuin nuoripari esikoistaan. 
Sisaret ovat ollet ahkeria vauvanhoitajia ja olen pystynyt tekemään arjen muitakin askareita aina kun joku on katsonut vauvaa. Osaavat niin taidokkaasti vaihtaa vauvan vaippaa ja tyynnytellä, jos tämä alkaa hermoilemaan. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti