perheen äidin elämää
	Pentukoiran lumoissa 10.6.2008 6.28 | si27 | Elämää, Lemmikit, Lapset Eilen lähdimme ajelemaan kohti hauva-vauvan kotia… 2 tuntia ajelimme, emmekä meinaneet edes löytää… Lopultakin sitten talo löytyi. Ihmeellistä, että Myy ei kysynyt kuin kerran- tai kaksi, että olemmeko perillä. Yleensä kun olemme ajaneet n. 45 minuuttia, hänen mittansa on aika täynnä. Nyt ei, mistäköhän johtui. Kun auton ajoimme pikkutielle, kohti taloa, tuli joukko koiria vastaan… hm… olikohan siis ainakin 5 kpl:tta. No, aikansa siinä meitä haukkuivat, hyppelivät ja nuuskivat, niin pääsimme jatkamaan matkaa kohti ” päähenkilöitä” eli pentuja. Kasvattajalla oli myös toinen pentue, eli 2 vko:a näitä uusia tulokkaita vanhempia. Ne siellä olivatkin pentuaidassa pystyssä ja nainen antoikin jokaiselle siitä syliin pennun. Miehen ja tyttöjen pennut nukahtivat heti siihen syliin ja minä sainkin sitten sen ”meidän pennun” joka siinä nuuhki ja nuoli sormiani. Hän kun on vielä niin vauva, niin ei kovinkaan siinä malttanut rauhoittumaan, mutta ne isommat nukkuivat hyvin tyytyväisinä syleissään. Ihastelimme, valokuvasimme siinä koiria ja juttelimme omistajan kanssa niitä näitä. Hän oli liki 70 vuotis nainen ja eli siinä mökissään koirien kanssa, ja sanoikin, että vilskettä riittää. Kyllä varmasti. Pentu oli kaunis… Hieman kullanruskean värinen, joka vaalenee kyllä kun pentu kasvaa. Pikkupennut jaksoivat lähes tunnin ihmetellä tyttöjä ja nuolla heidän sormiaan ja näyttivät kaikenlaisia painiesityksiä yms. Yksi pentu meni aika nopeasti nukkumaan ja meidän pentu sitten heti perään… Katseli sieltä unipaikastaan meitä tummilla silmillään, kunnes nukahti. Eli taitaa olla rauhallista sorttia. 4 muuta jaksoivat painia lähes siihen asti kun lähdimme, vaikka veto alkoi pikkuhiljaa niistäkin hiipua… Hauskan näköisiä olivat. Kotimatkalla mies sanoi, että hieman tuntuu allergiaoireita, mutta hyvin hyvin vähän ja hän sentään oli n. 15 m2 huoneessa jossa oli 9 pennun lisäksi koko ajan meidän pennun isä ja emä.. Ja ulkona olivat muut 5 koiraa, jotka yleensä siis muuten ovat tuossa tilassa myös. Oli talossa muitakin huoneita, mutta siinä tilassa enemmin luultavasti ovat. Koirankarvoja siis oli jonkin verran ja tulin siihen tulokseen kun katselin miehen huolestuneita kasvoja kun kotiin ajoimme, että en usko että allergisoi yksi koira jos noin hyvin sieti tuommoista laumaa… Ja kaikenlisäksi kun olen intohimosiivoja… Mutta sitä emme nyt murehdi kuitenkaan, koska oire oli hyvin lievä verrattuna siihen kun mieheni on vanhempieni luona tunnin verran ja saa kissasta pahemmat oireet samassa ajassa… Mutta nyt alkaapi työpäivä… Täältä sateiset terveiset, mutta hyvillä mielin lähetetyt! Kynnenaluset mullassa… 8.6.2008 17.45 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lemmikit, Lapset, Puutarhan hoito Olen paahtanut täysillä kuin viimeistä päivää… Siispä pihan kimpussa tietenkin. Kamala kun visioita päässä rullaa sitä vauhtia, että kroppa ei hommaan kykene, mutta siis väkisinkinkin olen mennyt. Kaikki epäjärjestys taas inhottaa, inhottaa ja ne on siis siivottava. Olen tehnyt kuusen juurelle sellaista nurkkaus pöytää puutarhatavaroille. Kuokille, haroille, saksille, siemenpusseille ym. pikkukrääsälle… Mutta enpä tiedä tuliko siitä hyvä. Voi olla että huomenna uudestaan. Siellä olisi kiva olla sellainen vanha lahonneen näköinen pikkukaappi, jossa yksi vetolaatikko tms… Mutta, katsotaan löydänkö sellaista jostakin joidenkin romuista. Romuritari mä oon. Isosta kuusesta jonka alla olen häärännyt lähti muutama todella iso oksa ja pieniä kuivuneita myöskin. Tulipa avaruutta siihenkin kolkkaan. Eilen olimme juhlissa. Nyt voin kertoa mistä oli kyse… Päiväkoti, jossa aloitin lastenhoito ”urani”, siellä olimme siis. Päiväkoti täytti 20v, ja minä olin siellä 19v sitten töissä. Päiväkotiapulaisen nimikkeellä. Olin siellä 4v, siihen asti kun aloin poikaa odottamaan, tai siis jäin äitiyslomalle sieltä… Eli, en ole nähnyt moniakaan ihmisiä joita siellä eilen oli. Mm. päiväkodin ensimmäinen johtaja… Hän on erään suositun Suomalaisen artistin äiti, ja tämä artistikin siis oli siellä päiväkodissa, kun olin siellä hoitotätinä, iältäni 19v. harmi, ettei tämä artisti päässyt sinne, vaikka kovasti häntä kaikki odottikin. Mutta, siis paljon vanhoja ihania ihmisiä siellä tapasin, ja täytyy taas kerran todeta, että lämmitti kovasti mieltä. Päivä oli mitä ihanin. Tytöt ja mies oli mukana, poikaa ei saa nykyään yhtään mihinkään. Uhkasi, ettei tule huomenna hauva-vauvaakaan katsomaan. No, yritämme kyllä saada herran matkaan, mutta katsoo, kuinka siinä sitten käy. Päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa. Aika jännittävä ilta siis huomenna tiedossa. Juhlat eivät lopu, kuten taisin tässä taannoin mainita, niin ensi lauantaina olisi taas juhlat. Mieheni suvulla on sukukokous, ja sinne kyllä pakotan sitten pojankin mukaan. Hän on aika tärkeä henkilö, nimittäin mieheni isällä on vain yksi veli ja kolme siskoa. Mieheni isän veljellä on tyttöjä ja heilläkin tyttöjä, joten mieheni isällä on siis poika(mieheni) ja tällä poika, eli (meidän poikamme) Menikö vaikeaksi? heh, heh!. Ja koska tämä suku on erittäin pieni, ja sukunimen jatkajia ei ole paljoa, niin ehdottomasti tottakai pojan on tultava mukaan. Mutta nyt imuroimaan… kaikki lapsetkin ovat teille tietämättömillä. No, ei nyt ihan, mutta poissa kotoa, joten ei kun touhuamaan, siis imuroimaan… Rantakausi avattu 6.6.2008 6.16 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset Eilen sitten avasimme rantakautemme. Heti kun työpäiväni oli loppunut, suuntasimme kohti rantaa. Laukku oli pakattu ja hieman juomaa mukana. Mitään grumeluurijuttuja emme nyt ottaneet mukaan, kun ehti siellä vain puolitoista tuntia olemaan. Keskimmäisen neidin kaveri tuli mukaan, poika jäi kotiin, hän kun ei niitä uimarantaleijonia ole. Toista kun tytöt. Rannalla makoilin viltillä ja syventelin jo todella ruskeaa hipiääni… Tytöt uivat ja leikkivät hiekalla. Myykin uskaltautua lopuksi veteen. Vieressäni oli hetken aikaa kollegani jonka kanssa hieman parantelimme maailmaa ja työmme kuvaa . Kehuimme esimiestä, joka oikeasti ansaitsee siis todella paljon kehuja. Poika oli keskivikkona siellä parturissa ja nyt on sitten ihan lyhyt tukka, sellainen kun suurimmalla osalla miespuolista kansaa… Mustat olkapäille ulottuvat jouhet ovat historiaa, ne olivat kun hevosen jouhta, paksua ja mustaa. Aluksi hän taisi katua tekoaan, mutta eilen hän kävi mummulla värjäyttämässä hiukset mustiksi, kun suurin osa mustaa lähti hiusten mukana, niin eilen jo oli niin taas tutun näköinen. Ja omasta mielestäänkin taas parempi. Hänestä tuli kovin nuoren näköinen ja itsekin mainitsi että, ihan pikkupojan näköinen. Sanoinkin, että parempi aina nuoremman näköiseski tulla, kun vanhemman. Ehkä 13v iässä se olisi parempi toisin päin. Mutta siis kaunis on. Hänen tummanruskeat isot silmät ja mahtavat mustat kulmakarvat tulivat taas esille paremmin. Eikä kuumuus vaivaa niin kovin . Myyllä oli eilen viimeinen leiripäivä. Mukavaa on hänellä ollut ja saanut taas uusia ystäviä. Hän on kovasti ystävyyssuhteita solmiva tyttönen. Tänään Myy saa vihdoin nukkua piiitkäään… Kuten sisarensa tehneet koko viikon. Kun olemme hoitolasten kanssa tulleet klo:11.00 ulkoolta sisälle syömään, on nuoriso kömpinyt bokseistaan ulos. Mukava se on kun saa nukkua. Itsekin olen todella väsynyt tämän viikon jälkeen ja olen niin iloinen, että huomenna lauantai ja saapi nukkua pitkään… Huomenna olisi eräät juhlat, joihin tekisi kovasti mieli, siellä näkisi sellaisia tuttuja joita ei ole vuosiin tavannut, mutta mies vähän mainitsi, ettei jaksaisi lähteä… Mutta, yritän kyllä tsempata lähtemaan, aika paljon n. 20v takaisia ihmisiä liikkeellä. Tästä on hyvä aloittaa perjantai ja viikonloppu! Aurinkoa kaikille! Monenmoista mietintää… 3.6.2008 22.58 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Lasten kasvatus, Puutarhan hoito, Kipu, Selkä asiaa Tulipa parempi mieli, olin saanut tänään meidän koiravauvasta kuvia… Ihana pikku söpöliini… Nimeä olemme pähkäilleet hullun raivolla. Aina kun kahden tai kolmen mielestä hyvä nimi tiedossa, kaksi muuta tyssää sen tai toisinpäin… no, ehkä se nimi sitten paremmin muovautuu, kun ensi maanantaina menemme sitä katsomaan. Eilisen suuttumuksen jälkeen on taas mieli hieman kohonnut. Mutta, siltikin olen miettinyt sen mokoman sanoja. Kun puhuin selkätuestakin, niin hän ei vaivautunut vastaamaan mitään. Ja kun oikein mietin, niin terveyskeskuslääkäri teki tarkemmat selkätutkimukset aina. Sentään paitakin otettiin pois ja rintsikoilla siinä sitten kroppaa näytettiin. Tämä ei pyytänyt edes paitaa riisumaan. No, siis selkää hän ei siis nähnyt, mutta ehkä hänelle sitten riitti ne kuvat. No, joo, ei sen enempää siitä sitten. Myyn leiri on mennyt mukavasti, uusia kavereitakin sieltä on löytynyt ja kovin ainakin maaleissa ovat vaatteet, että taidetta ainakin syntynyt. Mukavaa! Tänään kun työpäivä päättyi leikkasin nurmikon. Keskimmäinen oli apuna ja leikkasi melkein koko alapihan. Ihana apu raihnaselle äidille. Huomenna sitten poika leikkaa ihanat olkapäihin ulottuvat pikimustat kutrinsa ihan lyhyeksi. Alussa olin pitkiä hiuksia vastaan, mutta nyt kun niitä 2-3 vuotta katsellut, niin tulee hieman haikea olo. Hän on aika söpöläinen niillä kutreillaan ja kun ovat niin tajuttoman paksutkin. Mutta jännä siis huomenna nähdä uusi look! Apuva! Pojalle tuli kaksi kaveria yökylään. Oen sellainen lepsu noissa jutuissa, päästän helposti yövieraita. Vaikka muuten en ole mitenkään erityisen lepsuileva. Kivahan se tietysti on valvoilla salaa aamuyöhön, kun muut jo nukkuu. Kävinkin äsken motkottamassa, että pitää muistaa olla hiljaa, kun Myy jo koisii ja minäkin painumassa yöpuulle. Kuudelta kuitenkin aina ylös, että jaksaa pitkän päivän viiten asti pienten pilttien kanssa, joita huomenna onkin koko porukka, eli neljä kappaletta. Olemme pilttien kanssa joka torireissulta tuoneen kesäkukkia ja istutelleet niitä. Tänään tulivat sitten verannan ikkunan taakse parvekelaatikoihin ne perinteiset punaiset pelargoniat. Ihanat! kun istuu verannalla iltaa, niin kukat näkyvät sisällekin. (muistatte varmaan sen verannan, jonka viime kesänä maalasin). Istutukseni, krassit, tuoksuherneet, orvokit ja mitkälie ovat lähteneet hyvin kasvamaan. mietin, että koska ne voi ulos istuttaa… Ei ehkä ihan vielä? Ken tietää, kertokoon? Olen vielä hieman ”vihreä” tässä uudessa viherpeukaloharrastuksessani. Tyttöjen ja minun kasvattama hernemaa näyttää myös loistavalta. Sieltä jo uudet taimet puskee mullasta ulos. Kanankakka on sitten todella hyväksi niille. Nykyään siis katson kaikki putarhaohjelmat ja ostan puutarhalehtiä. Olen jopa oppinut jo jotakin, ja tuntuu että sormet työntyvät aina multaan, kun ulos menen. se on kyllä erittäin terapeuttista… Mutta, nyt kauniita unia! Turhuutta 2.6.2008 15.26 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Vauvat, Lapset, Terveys, Kipu, Selkä asiaa Jep, jep… Aloitetaan lauantaista, koulujen päättyminen, kevätjuhla, todistukset. Olimme koko perhe katsomassa kevätjuhlaesityksiä. Keskimmäinen ei esiintynyt, mutta poika sitten lauleli ”hyvästit ala-asteelle”. Hieman silmänurkka kostui, kun biisi alkoi soimaan. Poika on mieluusti menossa yhteiskouluun. Todistus oli hyvä. Ainakin minun mittapuun mukaan. Kaikki numerot olivat 7 ja 8 ja molempia vieläpä saman verran. Minulle nuo numerot ovat oikein hyviä. Keskimmäisellä ei ollut numeroita, mutta sieltä löytyi hymiöt ja kaikki olivat parhaassa rivissä. Muutamia aineita oli sitten kerrottu tekstin pätkillä. mm. Liikunnassa monipuolinen, monessa lajissa hyvä, musiikissa taitava ja käsityössä kekseliäs ja näppärä. Tyytyväinen äiti olen. Tyttö heti päättikin, että hän aikoo mennä sitten lukioonkin. Ehdimme siinä grillaamaan ja sitten hain ex työkaverini ja lähdimme kohti ”sen vanhan hoitolapsemme yo-juhlia”. Niin, 2 vuotiaana olin hänet viimeksi nähnyt ja täytyy sanoa, että kaunis nuori nainen hänestä oli kehkeytynyt, nainen jolla oli hienoja arvoja ja ajatuksia. Oli siis todella ihana reissu ja lämmöllä muistelen tapaamista vielä kauan. Sunnuntaina grillasimme jälleen ja loikoilimme koko perhe. Itse otin muutamat erät aurinkoa ja ilta kahdeksaan pötköttiin keinussa ja kuunneltiin ulkoilman ääniä. Pihaamme lensi kyyhkypariskunta oikein romanttinen pari. Syleilivät oikein toisiaan. Tuo keinu osoittautui oivaksi paikaksi, jopa mieheni on kantanut autolehtiä sinne ja lueskellut siellä niitä. Tänään oli hoitolapset puoleen päivään ja sitten menin suurin odotuksin sinne ortopedille. En kyllä tiedä mitä edes odotin, hoin vain itselleni, että ei tähän apua ole. Elä sen kanssa vain, mutta silti jotakin odotin… Ja arvatkaas mitä sain… PANADOLIA vain. Kyllä se auttaa… Vaikka jalka on putoamassa paikoiltaan… Panadoli auttaa kaikkeen. Joten kiitos ja kumarrus, en mene enää koskaan lääkäriin tästä vaivasta, se oli siinä se. Olen niin vihainen ja turhautunut. Myy oli tänään siellä tanssi/ kuvisleirillä, siellä päiväleirillä ja oli ollut tosi mukavaa! Nyt hänelle tuli eskarikaveri seuraksi ja touhuavat Myyn kammarissa! Itse kiemurtelen kiukussa, mutta hieman se pehmitti kun sain äsken hyvän uutisen. Hoitolapseni, joka jäi muutama kuukausi sitten äitinsä kanssa ”äitiyslomalle” on saanut nyt eilen pienen sisaren, tai no hieman alle 4kg ja 53cm pitkän siskovauvan. Ihanaa, saa kohta nähdä sitten uuden ihmisen! Nyt menen keinustuoliin lukemaan puutarhakirjoja joita lainasin kirjastosta, kun kerran loppupäivä vapaatakin… Jospa kiukku helpottaisi!