Loma jatkunee…
Myyn koulunkäynti on lähtenyt mallikkaasti käyntiin… Kahtena päivänä sain saattaa ja hakea hänet ja sitten neiti sanoi napakasti, että nyt hän haluaa kulkea ihan yksin. No, ensimmäisenä yksinmeno- ja tulo päivänä kävin vakoilemassa autolla sekä polkupyörällä… Niin ettei neiti tietenkään tiennyt, että hieman tutkailin menoja ja tuloja. Itselle tuli hyvä mieli kun näki, että hyvinhän se sujuu.
Hänen luokallaan on poika, joka on meille tuttu ollut kyllä koko ikänsä, mutta nyt pojasta on tullut levoton. Hän saa muutenkin kulkea yksin pitkin poikin kylänraitteja. Koulun jälkeen seilaa pitkin ihmisten taloja eikä ole kotiin kiire lainkaan. Olen Myylle painottanut, että sitten mihinkään ei mukaan lähdetä vaan aina sitä reittiä kotiin tullaan, mitä olen opettanut, mihinkään ei jäädä haahuilemaan. On luvannut olla kunnolla. 
Pojan yläaste on lähtenyt loistavasti käyntiin. Hän on aina ollut erittäin tunnollinen koululainen ja en varmaan kertaakaan ole esim. läksyistä häntä patistanut tms. On tykännyt uudesta koulusta ja siitä, että monenlaisia opettajia.
Keskimmäinen on ollut myös tyytyväinen uuteen luokkaansa, ainoa muhe on ollut rymäjako, johon hän ei täysin tyytyväinen kuulemma ole, mutta eiköhän se siitä sitten…
Pääsimme sitten Myyn kanssa paikallislehteenkin koulunkäynnin aloituksen kanssa.
Minä kävin alkuviikosta neuvolassa ja kaikki oli oikein mukavasti. Viikkoja on ny 13+2, painoa tullut 3 kg ja vatsanympäryskin pullistunut entisestään. Neuvolan kätilö ihasteli hienoa jalkapallovatsaani. Ultrassa näkyi vilkutteleva ja reippaan näköinen vauveli. Sydänäänet jumpsutteli hyvin. Supisteluni on hellittänyt, joten oikeassa taisin olla asian suhteen, kohdunkasvukipuja.
Kätilö oli tiukasti sitä mieltä, että siltikään en aloita töitäni vielä ensiviikolla. Ohjaajani oli myös sitä mieltä, että riskejä ei oteta, nyt nautin raskaudesta ja työasiat jäävät nyt taka-alalle. Tuli niin hyvä mieli kun muistelee sitä vanhaa ohjaajaa joka yritti kaikin puolin olla ilkeä ja julma… Tämä on niin lämmin ja ajatteleva ihminen, että tuntuu todella hyvältä.
Itse hieman emmin, kun kerran olo on loistava, mutta kaikki tahot olivat sitä mieltä, kun työaika on se 10,5 tuntia /vrk:ssa ja siitä ei voinut tietty perhe joustaa, niin nyt elämme näin ja sillä sipuli. No, lääkäri kirjoitti viikon alustavasti sairaslomaa ja katsomme miten homma etenee… Eli, näin nyt sitten asiat.
Tänään Miisan kanssa sitten siivosimme huolellisesti koko talon, kun muut olivat koulussa… Miisa kulki perässä ja nappaili milloin mitäkin aj minä sitten pyydstelin ”varastettuja” tavaroita siltä. Jaksoin hyvin siivouksen, vaikka menin tosiaankin koko huushollin läpi.
Sen jälkeen teimme vielä pitkän lenkin ja kirmailimme pihalla leikkien ja pyykkejä laittaen. Olemme nautiskelleet kaksin olosta ja kivoista kävelylenkeistä joka päivä. Koira on kyllä ollut illalla väsynyt.
Siivotessa siinä mietin asioita ja kun pyyhin pölyjä eräästä kuvasta jossa kaikki kolme lastani makaa vatsallaan rivissä ja hymyilee kameralle, Myy on kuvassa ihan vauva, keskimmäinen 4v ja poika eskarilainen… Niin silmiini tuli kyyneleet ja mietin elämääni, kuinka onnellisen elämän olen saanutkaan elää, kuinka hienon perheen omistan. Ihanan rakastavan miehen, kolme tervettä lasta ja vielä massulissa on uusi tulokas… Unohtamatta pientä pörröistä koiravauvaa sekä niin ihanaa kotiamme… Silloin tajusin sen, että nyt me nautimme ihan tosissaan ensi viikko, emmekä kanna huolen häivää yhtään mistään. Emme nyt, niitäkin aikoja tulee…
Ihanaa, leppoisaa viikonloppua kaikille!!! Kohta on pakko alkaa polttelemaan tuoksukynttilöitä… Syksyn tunne alkaa iltaisin olemaan läsnä.
Sateinen eka koulupäivä
Tänään minun pienin meni sitten ekalle luokalle ja vanhin yläasteelle (yhteskouluun), keskimmäisellekin tuli muutos. Hänen vanha luokkansa jakautui kahteen muuhun ja nyt hänelläkin uusi luokka ja uudet jutut.
Meidän piti kävellen lähteä koulutielle, kun se jo viime viikolla harjoiteltiin, mutta aamulla kun silmäni avasin niin vettähän tuli kuin saavista olisi kaatanut, joten autolla sitten vein koko konkkaronkan. Pojan kaveri tuli samalla kyydillä ja minua jännitti ihan mahdottomasti. Ei se näemmä helpota, että meneekö ensimmäinen vai monesko sitten ekalle luokalle. Aina se yhtä jännittävää on.
Myy sanoi, ettei jännitä yhtään. Olihan hän samassa koulussa esikoulun, joten siis tuttu paikka jne. Myylle tuli paljon tuttuja sekä tyttöjä että poikia samalle luokalle, joten sekin helpottaa asiaa.
Kun lähdimme, laitoin Tassulin leikkihuoneeseen ja sellaisen vanerilevyn oven eteen, jotta hieman näkyvyyttä olisi. Oli nimittäin viikonloppuna tullut pentuaitauksesta ylitse, kun olimme tunnin poissa. Kiivennyt ilmeisesti häkin reunojen ylitse. Ajattelin, ettei vanerin ylitse niin vaan tulla, mutta kun avasin oven, niin neiti heilutti iloisesti häntäänsä oven pielessä. Uskomatonta!!! Olin silmät ympyrkäisinä, että ei ole tottakaan… Jotenkaan noin pikkuista ei voi jättää ihan irralleen koko asuntoon ja meillä kun tässä kerroksessa vain pieni veski, niin ei voi ns. kylppäriinkään laittaa.
Mutta nyt kun menen hakemaan Myytä koulusta eipä auta kuin ovet vain kiinni laittaa… Huutaa sitten vaikka kuinka sen vartin kun olen poissa. Tuosta eroahdistuksesta on kehkeytynyt nyt pieni ongelma. Koira ei voi edes nukkua kunnolla, kun koko ajan tarkkailee minua ja liikkeitäni. Jos siirryn huoneesta toiseen, niin vaikka kuinka väsynyt, niin perään kömpii… Luin tuossa äsken hieman ohjeita kyseiseen ongelmaan. Tämä viikko hyvää harjoitusta, nimittäin jos ensi viikolla aloitan työt, niin kaksi tuntia lävähtää aamulla ja toinen parituntinen lävähtää sitten mahdollisesti iltapäivällä… Surkea tuomoinenkin juttu.
Eilen olimme harjoittelemassa todenteolla taas ulkoilua, kävelyä hihnassa, joka sujui aika hyvin, mutta sitten tuli taasen hieman takapakkia, kuten asioissa yleensä. Nyt vedetään sitten eteenpäin ja silloin aina pysähdyn kun suolapatsas… Aika näky kun kuljemme. Miisalla oli se poikakaveri lenkillä mukana, ja neito oli aika onnellinen kaveristaan. Tosin, kun sateita ollut, niin Miisaa alkoi palelluttaa aika nopeasti ja jouduin kietomaan takkini sisälle kotimatkaksi.
Perjantaina olimme siellä ostoksilla. Myy löysi oikein mukavasti vaatteita. Löytyi lenkkarit, neljä paitaa, kahdet farkut, pikkuhousuja, sukkia jne. Keskimmäinen oli löytänyt farkut, paitoja jne. Minäkin löysin kaksi paitaa joihin massuli sopii.
Sateista alkavaa viikkoa
Maailma on sitten TOSI pieni
Tällaisena sateisena aamuna sitä ihminen keksii mitä ihmeellisempiä tekemisiä… Ja tänään tapahtui jotakin hyvin omituista. Luin erästä blogia, siirryin toiseen ja hups. Tuli sellainen olo, että tämä/ nämä henkilöt eivät voi asua kovinkaan kaukana minusta… Tarkastelin asiaa ja kyllä… 15 minuuttia menisi autolla, jotta näkisimme oikeasti. 
No, siinähän yhdelle aamulle ihmettelemistä onkin.
Ja pah… En siihen pysty, mutta sanotaan, että aina pikkujuttu ja stop… ja jos ensi viikon jälkeen nipistelee, niin sitten en aloita töitä… Ehdin minä niitä vielä tekemään ja onhan minulla tässä ihan iso perhe joka vie ihan töistä… Joten seliseli ja vielä seli, mutta siis, viisastuin.
Aamulla kun heräsin, olin viemässä Tassulia sateeseen pissalle, niin neiti hypähti heti takaisin syliin ja katsoi, että ”oletko ihan viisas”. No ajattelin itse samaa, sisälle… Pisut paprulle ja kakat perässä. Myy kertoi eräs aamu hauskoja. Hän kun on vienyt koiran pissalle aamusta, niin hänelläkin on samaan aikaan kova pissahätä, niin hän pissaa narun toisessa päässä… 
Mies tulee iltapäivällä hieman aikasemmin töistä ja lähdemme hieman isompiin kauppoihin ostamaaan joitakin kouluvaatteita koulukolmikolle… Kääk rahat palaa, mutta pakkohan se on, ei siinä nyt mikään auta… Joten saas katsoa kuin kovin supistelee… Mutta lisää myöhemmin. Kaunista, raikasta sadepäivää ja mukavaa viikonloppua
Lepoa ja liikuntaa
Lääkäri tarkasti tilanteen ja tuli samaan ajatukseen, että kohtu kasvaa vinhaa vauhtia ja supistelee sen myötä… Joten lepoa ja liikuntaa siinä määrin kun itse jaksaa… Ei rehkimisiä!
Ja kun työt alkavat, jos vain vähänkin vatsaa nipistelee tai olo tuntuu uupuneelta, soitto neuvolaan ja lääkäri määrää pieniä annoksia sairaslomaa tarpeen mukaan. Kun kohdun venyminen tasaantuu niin oireetkin voivat helpottua ja sitten olo taas parempi.
Enemmin ensi kerralla… Kaunista päivää kaikille teille ihanille ihmisille!!!
Laiskan ämmän blues
Voiko ihminen olla näin laiska? Kaipa sitten kun itse sen todistan… Aamulla heräsin 7 aikaan ja kipitin kovaa vauhtia jalat ristissä labraan pissille… Keskimmäinen heräsi koiran kaveriksi.
Nukun yöt todella huonosti. Joka yö valvon n. 2-3 tuntia, kun pissattaa, sitten nälättää ja taas pissattaa ja sitten on hieman huono olo ja sitten pitää odottaa, että vauva liikahtaa ja sitten pissattaa ja sitten ei löydä hyvää asentoa, kun vatsa on taas kova, eli supistaa…
No, joo. Labrapissan jälkeen tulin kotiin, latasin pojalle ja hänen kavereilleen ja anopille kahvinkeittimeen kahvit, itse söin leivän ja join cappucinon. Keskimmäinen oli hereillä, kun oli labra-ajan ollut koiran kaverina. Anoppi tuli ja minä lähdin kampaajalle. Jätin anopille loppulasten herätyksen.
Ihanaa oli rauhassa istua kampaajan tuolilla ja saada taas hehkuvia syksyn värisiä raitoja vaaleiden hiusten sekaan ja rupatella kampaajani kanssa niitä näitä. Hän on minun ikäiseni, joten meillä riittää aina juttua ja naurua niin että vedet roiskuu silmistä.
Kotiin tultuani sain tehtyä ruuan ja söimme. Lapset kilvan kehuivat (kerrankin ) hyvää ruokaa. Perunoita ja jauhelihakastiketta. Maistuikin todella hyvältä. Sen jälkeen Myy soitteli naapurikadunpojalle, (tuleva luokakaverinsa) ja sopivat treffit heidän pihalle.
Minä ja keskimmäinen lähdimme neuvolaan ja poika jäi koiran- sekä Myyn vahdiksi… Keskimmäisellä oli hurjan mukava neuvolareissu. Hän muisteli aikaa kun itse oli siellä asiakkaana… Mitä samoja tavaroita siellä oli ja mitä uutta.
Sisään päästyämme pääsimme ultraan ja se olikin keskimmäiselle iloinen asia. Massuli oli hurjalla tuulella. Hän todella vilkutti siskolleen ja ihan kuin hymykin olisi ollut huulilla. Sitten näytettiin joitakin upeita voltteja, kuin tramboliinilla olisi hyppinyt, tosin selällään. Kädestä näkyi selvästi pikkuiset sormet ja jalat sätkivät kuin jalkapalloakin oltaisiin pelattu. Mutta niitä kasvoja en unohda koskaan… Nauroimme kätilön kanssa, että ihan kuin Massuli olisi tajunnut, että kivaa, sisko tuli mukaan…
Juttelimme kohtukipuilusta ja kätilö oli sitä mieltä, että vielä ei saisi supistella, että huomenna sitten neuvolalääkärille… Hm… mitähän minulle nyt tapahtuu? Apuva! Sairaalaan en lähde makoilemaan. Miten täällä pärjäisivät??? No, ehkä kotilepo helpottaisi samalla tavalla…
Kun pääsin kotiin, Myy jatkoi kaverillaan oloa ja keskimäinenkin meni hetkeksi, joten otin karvapallon taas kainaloon ja nukuimme taas tunnin vierekkäin. Karvapallo oli naama minun naamassa kiinni, tassut rintansa päällä ja makasi siis selällään sitten meillä oli fleecepeitto päällä… Keskimmäinen nauroi kun tuli, ”te olette hassu pari”.
Yritin sitten aloittaa Myyn vaatekaapin siivoamista, jotta tietää mitä perjantaina koulutyttö tarvitsee kouluvaatteiksi. Paljon oli taas pieneksi jäänyttä. Harmi, kirpparipöytänikin varaus loppuu tällä viikolla, enkä aio jatkaa sitä nyt. Siivoamiseen meni tosi kauan, se otti tosi kovin voimille. (pelkkä kaapin siivous). Minua taas supisti ja tuli huono olo, makoilin ja jatkoin, makoilin ja jatkoin.
Olin varma, että homma jää kokonaan kesken. Sitten tuli kamala nälkä ja pyysin poikaa soittamaan miehelle, että tuo hampurilaisen ja ranskalaiset.
Mies otti sohvalla vieressäni pikkutorkut ja kävipä karvapallokin siinä kurkkaamassa, mutta kun ei saanut minua täysin itselleen, häipyi pois.
Kävimme miehen ja palleron kanssa lenkillä, mutta tällä kertaa oli taas sellainen veuhkaamislenkki, että hypittiin ja pompittiin ja hyvä ettei jalkoihin taas jääty…
Mutta, nyt nukkumaan… Taas väsyttää ja laiskottaa…
Massuli treffit
Minun Massuli on kyllä aika iso, kun ajattelee, että huomenna on täynnä 12 viikkoa, ja alamme edetä kohti kolmeatoista.
Aamulla ennen ystäväni tuloa kävin naapurikadulta hakemassa lainaan mammavaatteita ja voi miten paljon farkkuja ym. housuja minulla nyt onkaan. Ei normaalioloissakaan niin paljoa vaatteita.
Ystävän kanssa oli mukava rupatella vauvoista ja koirista. Hänelle vauva on ensimmäinen… sitten hänellä on iso musta pörröinen koira, hieman eri luokkaa kuin meidän tassuli… Joten juttua riitti.
Olen koko päivän ollut hieman laiskanpuoleinen. Iltapäivällä otin Miisan vatsan päälle, vedin fleesepeiton päällemme, siten että nenämme näkyivät, ja voitteko kuvitella, olimme nukkuneet tunnin verran. Heräsin siihen kun koiralla oli huono asento ja peräpää pudonnut päältäni sohvalle, eikä toinen raaskinut minua herättää vaan yritti kömpiä hiljalleen takaisin rintani päälle.
Heräsin siihen kun luulin että Massuli potki jo mukamas niin kovin potkuin, ja kai unessa luulin olevani jo viimeisilläni raskaana.
Kävimme torkkujen jälkeen pitkällä lenkillä. Myy oli naapurikadulla leikkimässä ja keskimmäinen lähti mukaan. Kävely sujui jo hienosti. Pari kertaa käytiin lahje taistelu, mutta vähiin nekin ovat jääneet. Kaksi koiraa tavattiin, ja hienosti sujui ohitus.
Mies lähti Myyn kanssa R- kioskille, ostamaan vihdoinkin Myylle prepaidliittymää (varmasti väärin kirjoitettu, kun en tiedä noista jutuista hölkäsen pöläystä, mutta tiedätte kyllä mistä kyse. )
Lupasimme Myylle, kun ensimmäinen luokka alkaa, niin saa oman puhelimen. Siskon tai veljen vanhan, mutta siis oman.
Huomenna menen aamutuimaan pissille labraan. Neuvolan täti soitti ja sanoi, että kipinkapin aamulla sinne ja iltapäivällä hänen luokseen… Koska se kohtukipu oli sitä luokkaa… Epäilemme kyllä kovasti kohdun kasvua joka näillä viikoilla melko hurjaa, mutta hyvähän ne kaikki on tarkistaa…Joten huomenna sitten menoa. Aamulla on kampaajakin ja anoppi lupasi tulla siksi aikaa tätä komppaniaa pitämään silmällä.
Kivaa alkavaa viikkoa!
Sairaalareissu
Eilen kävimme aamulla torilla ja siitä suuntasimme anopin mökille. Otimme grilliruuat ja uimavehkeet mukaan ja pakkasimme itsemme autoon. Miisa lähti mukaan ja toivoin ettei oksenna sinne… Muutama ilta sitten nimittäin treenasimme autoilua jälleen kerran ja Tassulille tuli huono olo ja oksensi. Onnekseen nopeasti laitoin käden alle ja koira yrjösi siihen. Mies vain ajoi eteenpäin vaikka sanoin, että viitsistkö pysähtyä jotta saisin yrjöt pois kädeltäni.
Pääsimme mökille ja sielläkin tassulin pystyi hyvin pässtämään vapaaksi. Mihinkään ei yritä edes karkailla, vaan todella kauniisti pysyy aina rajojen sisäpuolella. Grillasimme, mutta uimaan tytöt ei ennättänyt kun järven takaa alkoi nousemaan mustia pilviä ja ukkonen jyrähteli jylhästi taivaanrannalla. Mutta istuimme auringossa siihen saakka, kunnes rankkasade iskeytyy pihalle. Olimme siinä vaiheessa mukavan ajan ollutkin, joten siitä pakkauduimme takaisin autoon ja kotia kohti. Mummi raukka jäi sinne yksin.
Kotiin päästyämme meidän piti siivota, mutta sain hädintuskin pölyt pyyhittyä, kun olo oli kovin heikko. Vatsaan sattui mielttömän kovin, selkään vihloi ja lämpöäkin hieman nousi. Mies sitten suoritti imuroinnin ja minä huitasin jotenkin lattiat. Lapset pesivät ja imuroivat yläkerrassa, kuka mitäkin. Olin jo niin tokkurassa, että painauduin peittojen alle kipujeni kanssa.
Kun olo oli ollut huono n. 3 tuntia, mies teki mielettömän ihanan makaroonisalaatin. Se helpotti hieman oloa, mutta silmäluomet painui ja vatsaan ja selkään sattui. Jonkin ajan kuluttua alkoi pissattamaankin koko ajan. Joten aloin epäillä virtsatietulehdusta, joka minulla välillä on rasitteena mukanani.
Ilta kului siellä peittojen alla palellen… Taisin välillä heräillä välillä nukkua… Myöhään illalla toivuin sen verran että pirautin synnytyssairaalaan, (joka on siis n. 45 km päässä, ja siellä on tämän kunnan viikonloppupäivystys… Huvittavintahan on, että asumme tämän kunnan terveyskeskusta vastapäätä, josta siis ei ole mitään apua, jos arkisin klo:16 jälkeen apua tarvitsisi tai viikonloppuisin…) Siellä vastaili mieshoitaja, jolle selittelin tilannetta. Sanoi, että ”teet mitä parhaaksi näet, tulet tai et tule”. Joten tietty hullunsitkeänä ihmisenä jäin kotiin. Ajattelin, että soitan vaikka ambulanssin, jos yöllä jotakin tulee.
Yö meni ihmeen hyvin. Ehkä 3-4 kertaa kävin pissalla ja olin varma, että virtasietietulehdushan se on. Vatsa on nyt viikon verran öisin ollut kovin pinkeä ja kipeä, jonka olen laittanut kohdun kasvun piikkiin. Kun 7 vuotta sitten ollut edellinen asukki siellä masussa, niin on kohtu päässyt timmiin kuntoon.
Aamulla kuitenkin soitin äitini lasten- ja koiran vahdiksi ja mies lähti kiikuttamaan minua sinne sairaalaan. Siellä oli totinen mies lääkäri. Ottivat pissanäytteen, mutta puhdas oli. Tosin lääkäri sanoi, jos olen pissaillut tiuhaan tahtiin, niin kyllä se on puhdistunut siitäkin ja voi hyvinkin olla kuitenkin tulehdus. Naurahti, kun puhuin timmistä kohdusta, joka nyt venyy ja sanoi ”Se on kyllä erittäin mahdollista, että nyt sen vain tuntee paremmin.” Mutta maanantaina menen oman kunnan tk:een vielä pisulle ja otan yhteyttä neuvolaan. Joten kaikki hyvin.
Sairaalasta kotiuduttuamme söimme ja menimme miehen kanssa päiväunille. Itse otin pitkät unet, kun mies oli jo hiipinyt tiskikonetta tyhjentämään. Ovat niin avuliaita nyt.
Ajattelin kyllä puhua niin neuvolassa kuin työnantajallekin tuosta työajasta. En tiedä voiko sille mitään tehdä. Ehkä, ehkä ei…
Kävimme juuri äsken Myyn ja koiran kanssa kävelyllä. Tassulista on viime viikon aikana kehkeytynyt jo salonkikelpoinen Tassuli. Kävely sujuu nyt niin ettei koko ajan hypi ja pompi ihmisiä päin, myöskään ei ole punteissa ja jaloissa jatkuvasti vaan tipsuttaa kauniisti eteenpäin. Miisahan ei ole pelännyt mitään missään vaiheessa, eli menee ohi mikä tahansa, se ei säiky sitä.
Ja nyt olemme iloinneet sisällä ja omassa pihassa myös siitä, että Myy saa kävellä jo normaalisti ja juosta, eikä koira pure ja roiku koko ajan Myyn jalassa. Jos hieman näykkää, muistaa että vesi voipi roiskahtaa niskaan. Erittäin hyvä keino.
Eilen pesimme Tassulin, kun mielestäni se oli jo likainen… Hassun näköinen risuhäntä siitä hetkeksi kehkeytyi. Yritin hiustenkuivaajalla sitä kuivata, kun niinhän se sitten kuivaaminen tapahtuu, kun karvaa on paljon, ja se on pitkä. hieman Tassuli sitä pelkäsi. Mutta puhdas ja raikas neiti siis tuli.
Kaunista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti