Olen köllötellyt ja makoillut auringossa rantapallo massuni kanssa. Massuli saanut hienon värin, kehtaa sitten näytellä pitkin syksyn ja talven neuvolassa vatsaa, kun on kaunis kupasrin sävy. 
Tassuli on ymmärtänyt pysyä hyvin pihalla. Kaulapannan laitan varuiksi, jotta saan sen kiinni tarvittaessa. Chihunaapuriin päin laitoimme verkkoaidan, koska siinä ei ollut edes pensasaitaa ja täytyy sanoa, että mieli lepää kun ei tarvitse koirien kohtaamista koko ajan pelätä. Tassuli seuraa minua niin sisällä kuin ulkona ja itkee perääni, jos jää sisälle ja minä lähden ulos. On todella tarkka minun kaikista liikkeistä ja sisälläkin siirtyy mieluusti samaan huoneeseen nukkumaan missä minä olen…. Olenkin sanonut, että ensi talvena sitä on sitten kaksi jotka minussa kiinni kuin takiaspallot, karvaton ja karvallinen. 
Olen tuntenut vatsa-asukkaan liikkeet jo jonkin aikaa. Pieniä heilahduksia ja hypähdyksiä… Välillä odotan niitä kauan ja hartaasti ja melkein jo panikoin, että mitäs nyt on tapahtunut, ennen kuin sieltä sitten vastaus tulee… ja mieli rentoutuu. Kun on kokenut yhden keskenmenon, hiipii mieleen välillä sellaiset tunteet ja tuntemukset, mutta kyllä tämä on ollut koko ajan eri luokkaa… Ja olenhan jo nähnyt massuliasukkaan moneen kertaan ultran välityksellä ja hieno kuvakin on muistona.
Eilen minulla kävi vieras, jonka kanssa en ole tapaillut kolmeen vuoteen… Entinen paras ystäväni. Ehkä odotus herkistää, koska halusin vain tavata yhtäkkiä hänet ja unohtaa menneet. Voin sanoa, että meillä oli mielettömän hieno kahvittelu/ teehetki. En tunne enää katkeruutta enkä kiukkua. Tuntuu oikein hyvältä nyt.
Sitä on jokin seesteisyys selvästi omassa mielessä ja kehossa. Molemmat lepää ja voi hyvin… Jaksan lasten kinastelua jota ovat harrastaneet koko kesän. Lapsetkin jopa sanovat, että omituinen hymyilijä. Tätäkin kirjoittaessa kuulemma hymy huulilla koko ajan. Nooh, hyvä niin…
Olisko vielä tänään auringonotto päivä… Sitten taas viileämmät ilmat saapuvatkin ja silloin on mentävä kaappeja läpi. Siivottova ja puunattava… Pestävä ikkunat ennen töiden alkua… Hommia riittää, kun koko kesän vain hymyillyt ja ollut.
Kaunista torstaita!!!
Paljastus…
En aio riisua vaatteitani yltä, enkä siis stripata… Vaikka mieli tekisi laittaa eräs kuva tänne. Päätimme viime jouluna asiasta ja alkuvuodesta sitten jätimme ehkäisyn pois… ja meitä onnellisia onnisti 3kk:den sisällä. Kuva jonka haluaisin laittaa teille on upea vatsani, jota olen teiltä salannut jo kauan. On niin tehnyt mieli kertoa, että olen raskaana. Mutta, päätin odottaa np- ultraan asti ja tänään se sitten oli.
Siinä salaisuus, miksi selkäni on loisto kunnossa. Alussa ihmettelin kovasti sitä itsekkin, että eikö se siis pahentunut. Neuvolassa olen sitä ihmetellyt, mutta kätilö sanoi, että odottava äiti saa sellaista voitelevaa ainetta niveliin, ja saattaa siis käydä näin, että selkä ei oireile lainkaan. Tai vasta sitten lopussa. Muutenkin, voiko tämmöistä odotusta ollakkaan. Olo on maailman ihanin. Iho hehkuu ja loistaa, ei näpyn näppyä, ei oksennuksen oksennusta, ei kuvotusta. Olen niin hyvässä kunnossa kuin joskus 20 vuotta sitten. Jaksan ihmeen hyvin touhuta, mutta osaan myös levätä, nauttia auringosta ja vain olla ja katsoa kun lapset ja koiravauva kirmaa.
Meille siis tulee suurperhe. On lapsia, koira ja liian pieni auto… Entäpä kun vatsa paisuu eikä meillä ole edes makuuhuonetta, taaskaan… Vaan minua ei huolestuta nyt yhtään mikää… Elän päivä kerralaan ja nautin.
Olen niin nauttinut, hehkunut ja nauttinut… Ja pitänyt tämän salassa lähes kaikilta… Teimme miehen kanssa eräänä kesäkuun aamuna testin, ennen kuin hän lähti töihin. En itse uskaltanut kurkata testipuikkoon, mies katsoi ensin ja sanoi. ”Kaksi viivaa, pitikö se niin mennä?” Hölmö, kolmen lapsen isä, eikä osaa tulkita raskaustestiä.
Vatsani on kyllä suuren suuri ja äitiysvaatteisiin olen siirtynyt ajat sitten, juhannuksen tienoilla jo… Jotenka olen raskaana 11 vko:lla, lähestytään neljättä raskauskukautta. 
On niin helppo olla onnellinen…- Olavi Uusivirta-
Ps. Lapset ovat Puuhamaassa parhaillaan mummun, papan, veljeni perheen kanssa.
rv. 11+0
Kuumat päivät… ja ” se alkoi taas” REMONTTI!
Jopa minulla on ollut nyt pari päivää kuuma… Harvinaista, vaikka kyllä olen siitä lämmöstä nauttinutkin. Eilen jopa otin aurinkoa, luin hyvää kirjaa ja nautiskelin elämästä. Viimeiset aidanleikkuuoksat nököttivät sievässä kasassa lähellä minua, ja ei ne häirinneet ollenkaan… Olenko tullut vanhaksi vai viisaaksi? Toivon mukaan jälkimmäiseksi.
Myyn kummitäti ja tämän avopuoliso tulivat hakemaan Myytä mökilleen, heillä on kolme koiraa, olen niistä ennenkin maininnut. Kaksi koirista ovat jopa isoja… Vaan eipä meidän ”karvalapanen” välittänyt mitään niistä. Olisi mieluusti mennyt leikkiin mukaan, mutta kun on vielä niin kovin pieni, niin eipä oikein ole hyväksi runnoutua jalkoihin. Miisa katseli kun toiset telmivät.
Myy lähti sitten heidän matkaan… Saimme heiltä monta hyvää niksi taas koiran hoitoon ja lähinnä kasvatukseen.
Me kävimme eilen illalla myöhään jälleen yöeterialla. Aina myöhään minuun iskee suunnaton himo mennä syömään… Olipa herkullista. Otin vakioannokseni, lehtipihvin ja lohkoperunat. Ainut, että pihvi oli kyllä minun makuuni hieman raaka, mutta melkein kaikki alas meni.
Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni. Siivosin lastenhuoneet, koska molemmilla isoilla oli varsin tärkeää tekemistä. Poika leikkasi nurmikkoa ja keskimmäinen pesi matot.
Itse sain lasten huoneiden lisäksi imuroitua ja pestyä alakerrankin lattiat sekä vietyä ne lähes kaikki oksat pois. Mies haki sitten loput, kun taas hyydyin. Olen kamalan laiska ollut koko kesän.
Käytin tytöt uimassa kun Myy palasi kotiin. Piipahdimme vain silleen, että typyt uivat ja minä istahdin rantahiekkalla miettimään maailmanmenoja. Emme siis olleet kovin kauaa, kun Kullanmuru perheineen tuli kyläilemään. Heillä olikin mukana pieni kummipoikansa. Joimme kahvit ulkona ja lopuksi koko porukka makoili pihanurmella. Lapset temmelsi ja Miisakin sai juoksennella vapaasti. Oli oikein mukava ilta.
Mies tosin oli kuvioissa vain hetken, koska meilläpä alkoi taas remontti. Nyt on vuorossa minun ja miehen makuuhuone… Ja mietinpä tässä kovasti, kun työt taas alkaa ja joudumme tuon sänkymme lasten leikkihuoneesta purkaamaan pois, että missäpä sitten nukumme, nimittäin se kamala romu ”hetekka” vuodesohva lähti kaatopaikalle, joten oikeasti en tiedä missä nukumme… Ehkä taivasalla? Kenties!
Huomenna on nuorimman veljeni 18vuotia synttäreitten vietto… Synttärit olivat jo viikolla, mutta huomenna sitten kahvittelemme niitä. Sunnuntaina sitten mummu, pappa, veljeni perhe ja meidän lapset, paitsi poika lähtevät sinne Puuhamaahan. Eivätpä ole vielä mihinkään tänä kesänä rientoihin päässytkään. Koira viennyt meidän ajan kyllä täydellä teholla.
Mukavaa viikonloppua! Nautitaan kesäpäivistä!!!
Aidan leikkuuta ja muita arki askareita
Eilen aloitimme miehen kanssa aidan leikkuun. Tai hän leikkasi ja minä haravoin, otin nyt kerrankin ihan kevyesti aitahommat. Viime vuonnahan leikkasin jopa isolla rotiskokoneelle aika pitkiä makojakin, mutta nyt siis kevyissä hommissa. Ja mikä hienointa, olen oppinut, että asioita voi vaikka jättää seuraaviinkin päiviin. Nimittäin haravoidut kasat ovat tänään pienentyneet ja homma jatkuu seuraavina päivinäkin. Ei kaikkea tarvitse kerralla tehdä, kuten aina olen luullut.
Nuo pihahommat on todella jäänyt karvavauvan tulon jälkeen… Kyllä se oman ajan vie. Vaikka ei sen puoleen, mukavaa puuhaa se on. Siis koiran kanssa touhuaminen. Miisa osaa jo istua, tulla käskystä luokse ja mennä sitä tyttöjen rakentamaa putkea pitkin.
Eilen poikakaveri kävi taas Miisaa katsomassa. Hieno valkoinen, 3 vuotias bichon uros… Tuleva isäukko kenties lapsukaisille, kunhan sinne saakka edetään…
Kaikki lapset ovat taas olleet jopa kotonakin, viimeyön Myy nukkui veljensä huoneessa, tämän vuodesohvalla. Oli niin iloinen typy, kun oli päässyt veikkansa luokse yökylään. Aamulla kuului sen päiväinen hyrinä huoneesta. Poika sanoi, että mahdoton, miten tuon ikäinen jaksaa koko ajan kysellä jotakin. Kaikkeen pitäisi koko ajan saada vastaus. Se on totta, tuntuu että eskarivuonna tulee uudestaan jonkinlainen kyselykausi.
Olen ravannut naapureitten taloja läpi. Aamuisin kun herää. Ja iltaisin uudestaan. Olen keskittynyt niin pitämään huolta naapurin kukista, että omat ovatkin ihan kuivahtaneet. Niin siinä käy, mutta parempi se niin päin on…
Mies aloitti myös kesäloman. On vain 2 viikkoa, sitä se yksityisyrittäjyys on, mutta parempi edes sellainen aika, kuin ei ollenkaan. Onkin puuhastellut kaikkea. Maalasi pojalle vanhasta vaatekaapista hienon mustan kaapin. Valkoinen tms. väri ei tietenkään sopinut hänen huoneen värimaailmaan, joten nyt on sitten huoneeseen sopiva kaappi. Todella kiva tulikin. Sitten hän on paikkaillut minun fillarin ja pojan fillarin kumit. Molemmilta paukahtanut renkaat, joten nyt nekin sitten taas kunnossa.
Kävimme testaamassa pyörää, laitoin Miisan pyörän etukoriin ja menoksi. Hienosti haukkuli siellä istuskeli, välillä vähän seisoskeli, mutta hyvin meni pieni matka. Olemme nyt yrittäneet näyttää koiralle koko sen maailma jota tulevaisuudessa sitten tarvitsee nähdä. Sehän on koiralle tärkeää ennen 12 viikkoa, että olisi nähnyt ja kuullut kaikenlaista. Miisa täytti tänään jo 11 viikkoa. Niin se aika mennyt. Ollut meillä jo 4 viikkoa.
Täällä oli pe- la sellainen rantabändijuttu ja yöllä oli ilotulitusta, aika kauan, eikä Miisa ainakaan ollut moksiskaan. Äsken juuri ukkonen paukahti komeasti, eikä se siitäkään välittänyt yhtään mitään. Aidanleikkuukonetta ei pelännyt, ei ruohonleikkuria, ei imuria, mopoja, pyöriä, ei toisia koiria. Joten ainakaan pelkäävää sorttia siis ei ole.
Mutta… Mukavaa alkavaa viikkoa!!!
Sateinen siivouspäivä
Nyt sataa sopivana päivänä, nimittäin pidän aina torstaina siivouspäivän. Jotenkin sitten muka perjantai jo hieman enempi huilipäivä. Tosin nyt lomalla se on ihan sama.
Tytöt lähti Myyn eskarikaverin synttäreille ja minä jäin Miisan kanssa siivoamaan. Se on sellaista että se vie kaikkia tavaroita sitä mukaan pois, kun minä jostakin tavarasta irrotan. Siivosimme Myyn huonetta ja koissuli kantoi remppamakkariin jos vaikka mitä. Se huone on koirasta kiva, kun se on ihan tyhjillään. Voi juosta mielin määrin pelkäämättä että törmää johonkin. Sitäkin kun saattaa tapahtua.
Joten, nyt koira nukahti ja pääsenkin imuroimaan yläkerran. Se on aika kova minun perään, joten usein on niin kiinni jaloissa, että meinaan astua ihan sen jalkojen päälle. Joskus ehtii veskiinkin kanssani ja käy siihen viereen sitten pitkälleen. Naurattaa välillä tämä kiinni liimautuminen.
Viikonloppuna pitäisi taas leikata nuo pihan aidat ja siinä vasta hommaa kerrakseen. Meneekin taas koko päivä mokomaan touhuun. Mutta, pakko se on tehdä, olisi pitänyt ajat sitten, mutta jostakin syytä meidän aika on mennyt nyt kaikkeen muuhun kun pihan hoitoon.
Mutta nyt imuroimaan! Mukavaa torstaita!
Kylätalkkarina
Minä aloitin sitten kylätalkkarina.
Ovat niin tyytväisiä kun voi mennä huoletta reissuun ja tietävät, että kodit on tarkan silmän valvonnassa. Se on kyllä totta. Mietin tuossa juuri, että mekin tarvitsemme päiväksi koiran hoitajaa, kun pitäisi varmaan joku huvittelukeskus läpi käydä lasten kanssa, ja tokko semmoiseen viitsii pientä koiranpentua ottaa mukaan, mölyyn ja meluun… Joten täytynee varmaan nuorempaa veljeäni kysyä, josko tyttöystävänsä kanssa majailisivat yhden päivän meillä. ( vai onko muita halukkaita)
Ihania ilmoja ollut. Olen oikein tyytyväinen ollut ilmoihin. Aurinko pilkotellut koko lomani ajan.
Tänä aamuna koiruus oli aivan mahdoton aamulla. Herätteli tunnin välein, eikä suotta, kyllähän sieltä kakka joka kerta tuli kun ulos pääsimme. Sitten kun laitoin kämppäänsä ja sanoin, että vielä nukutaan, niin häiriköi vaikka millä tavalla. Sanoinkin, että kohta olet kyllä keltaisessa pörssissä myynnissä. Vitsaamme aina, kun tarpeeksi tehnyt pahojaan.
Semmoista tapakasvatusta ollut kyllä, että olen tullut siihen tulokseen, että tuo lasten kasvatus taitaa olla hippusen helpompaa, vaikeammankin lapsen kanssa.
Nyt olemme menossa tyttöjen kanssa mummulle vohvelille, minun on tehnyt mieli muurinpohjalettuja jo 2 viikkoa, joten toivon, että vohvelit helpottaa oloa.
Mukavaa tiistaita!
Rento Regina
Tänään jätimme Miisan sitten tunniksi yksikseen. Kävimme markkinoilla. Odotimme, että tassuli on rättipoikki ja laitoimme omaan aitaukseen nukkumaan ja häkin oven kiinni ja lähdimme. Radio jäi soimaan, jotta ei sitten liian ikävä yllätä, kun joku sentään rupattelee ja kauniisti laulelee. Minua jännitti kamalasti, että mikä itku on kun tulemme kotiin, ja olihan täällä… Kuulin pihalle kun itkettiin ja vinguttiin, ja mikä vastaan otto.
Olemme sillä tavalla jo jättäneet yksin, että olemme pihalla olleet kun koira nukkuu ja tästä se sitten alkaa… yksinkin kun pitää joskus olla.
Lapset lähtivät eilen kaikki reissun, kuka mihinkin. Myy tosin lähti jo perjantaina mummulle ja poika eilen mummulle, keskimmäinen kaverilleen… Ja me jäätin miehen kanssa ihan kaksistaan karvapallon kanssa. On tehnyt sillekin toisaalta ihan hyvää, vaikka olen kyllä huomannut, että on kaivannut lapsia.
Nyt kaikki koiraihmiset… Apua tarvitaan… Miisa etsii nyt paikkaa laumassaan. Eli, kun sitä esim. nostaa syliin, saattaa rähistä… Eli mitäs meidän olisi hyvä tehdä? Olemme ottaneet tiukan otteen, murahtaneet ja välillä laittaneet selälleen ts. ”selättäneet sen” ja katsoneet tuimasti silmiin. Onko muita hyviä ideoita? Haluan heti välittömästi kitkeä sellaisen meiningin pois.
Olen saanut nyt parina päivänä otettua aurinkoakin, kun aurinko on paistanut. Loistavat säät ihan olleet nyt näin ensimmäisellä lomaviikolla, ei valittamista. Jotenkin kuumempaa en nyt edes toivokkaan.
Minä olen makoillut peitolla ja koira vieressä varjossa. On ottanut minut hieman silmätikuksi ja äitihahmoksi. Mutta Mami hoitaa, ninhän se menee!
Terkut piimäparta, popparitassulta! Vernan blogissa tultiin siihen tulokseen, että koiran tassut tuoksuu poppareilta, ja niinhän se oli, kun nuuskimassa kävin.
Kesätoria, aurinkoa ja limusiinikyytiä
Koira on antanut minun nukkua tällä viikolla jopa 9 asti.
Tänä aamuna kun heräsin, koira touhuili nätisti aitauksessa omiaan, jyrsi luutaan jne. Kun huomasi että heräsin, häntä vispasi innoissaan ja voi sitä tapaamisen riemua. Se on jotain niin mahtavaa… Kävimme pisulla ja katsastimme millainen sää, ja iloinen yllätys oli kun pyjaman selkää kuumotteli mukavasti auringon säteet.
Koiralle ruoka, itselle aamupala ja sopivasti Myykin heräili, kipitti yläkerrasta alas ja touhusi koiran kanssa, sillä kun välillä hurjat virrat päällä eikä mikään riehuminen meinaa riittää. Aikansa riehuen ja muutaman tempun tehneenä, (osaa mennä Myyn tekemän putken sisältä ja osaa istua kun pyydetään)
Me Myyn kanssa söimme aamiasta ja juttelimme niitä näitä. Syötyämme Myy meni herättelemään siskoaan ja veljeään. Veli koira vahdiksi ja siskoa torille. Herätys olikin aikamoinen. Meni huoneeseensa ja laittoi musiikin täysille. Hieman hymyilytti alakerrassa musavalinta. ” Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen, sain minä munan palkaksein…. Munan nimi oli tiuvauvau, munan nimi oli tiuvauvau” jne… jne… Siis hauska laulu, mutta se kun kailasi aamulla, niin aika huvittava juttu… Koirakin nosti päätään ja kummasteli, että mitäs tämä nyt sitten on? No, tulihan sieltä porukkaa alas. Ja ihmeen hyväntuulisinakin. Ovat nyt viime päivinä olleet hirveän hyväntuulisia kaikinpuolin ja avuliaitakin.
Lähdimme kävellen torille, pyörä olisi ollut aika mukava, mutta minun pyörästä on kumi puhki.
Näimme torillä äitini ja Myy lähtikin sitten hänen matkaansa ja me keskimmäisen kanssa tulimme kotiin ja vedinkin heti bikinit päälle, koira kainaloon ja ulos. Koira meni omppupuun alle varjoon nukkumaan ja minä olin auringossa. Kolme tuntia ainakin taisi siinä mennä koiran nukkuessa ja minä sain taas vähän vahvistettua ihon väriä, joka kovasti jo vaalentunut, vaan eipä sillä nyt ole jokseenkaan ollut jostakin syystä kamalasti merkitystä. On niin paljon muuta juttua.
Löhöilyni välillä äiti ja Myy tulivat hakemaan yökamppeita, Myy sitten päätti mennä mummun ja papan kainaloon nukkumaan.
Miehen tultua kotiin, grillattiin ja alettiin odottamaan Kullanmurun perhettä kylään. Veljeni leikkasi Miisan kynnet ja hienosti onnistui, siis Miisa oli kuin vanha konkari. Minä en voinut edes mennä samaan huoneeseen, jos pikkuinen alkaa itkemään. Mies piti sylissä pörriäistä, poika näytti taskulampulla valoa ja veljeni leikkasi.
Touhusimme sisällä ja ulkona sitten porukka päätti, että menevät ajelemaan. Veljeni ja hänen yhtikumppani ovat tässä jokin aika sitten ostaneet limusiinin, ja olivat sillä kylässä. Varsinkin keskimmäistä kiinnosti kovasti ajelu sillä. No koko komppania paitsi minä hyppäsivät kyytiin… Olivat hakeneet Myyn, mummun ja papankin ajelulle.
Semmoinen kiva päivä meillä oli! Kaunista viikonloppua!!!
Vihdoinkin koneella :)
Meillä hajosi viikko sitten taas tietokone, joten en ole päässyt edes lukemaan sähköposteja. Mutta, pakko myöntää, en ole paljoakaan kaivannut konetta… Joten kova rupeama lukea taas kaikkien kuulumiset läpi, mutta lomallahan ollaan ja aikaa on.
Ilmojakin on pidellyt… Mukavaa… Olemme tassulin kanssa ulkoilleet, mutta välillä siitä tulee ulkona semmoinen rasavilli, että pelottaa kun törmäilee ja säntäilee joka puolelle. Pikku aitaus on, mutta olemme miettineet sitä alapihan aidatusta kokonaan… Saisi puuhastella rauhassa ja tietäisi että koira pysyy tontilla.
Olen ehtinyt sentään perkaamaan aidan alusia, leikkaamaan nurmikko ym… pyykkirumbaa harrastanut, en mitään olennaista enkä ihmeellistä… Mutta viikko mennä rapsutti.
Laitan huomenna lisää juttua, mutta siis hengissä olemme! Aurinkoa!
Vasten mun kasvojani
Miisan kanssa on muutenkin mennyt loistavasti. Koira pyytää tarpeilleen ulos ja on kovin rytmikäs on tuo hänen elämänsä. Lapsetkin ovat jo antaneet sille omaa tilaa ja saa siten myös oppia siihen, että aina ei ole viihdyttäjiä, kuten nyt. Katselee välillä tuossa jalkani vieressä, että eikö se mamma leikkikkään.
Miisa tapasi eilen poikakoiran. Jeppe villakoira piipahti aamupissilenkillä katsomassa uutta tulokasta. Jeppe on säyseä, kiltti koira. Emäntänsä otti Jepen syliin, jotta Miisakin sai olla turvallisesti minun sylissä. Ensiksi Miisaa kamalasti jännitti ja ujostutti, hieman vapisi, mutta vain hetken. Sitten kävi nukkumaan käivarsieni päälle, kuin muina naisina. Jeppe nuuhkutti, ja kun tämä käänsi pääsnsä, niin Miisakin nuuhkutti, monta kertaa hyvin iloissaan. IHANA, nyt se tapasi kivan koiran, jotta voi sitten alkaa hyvin mielin tapaamaan muita koiria kun rokotukset kunnossa.
Ihanaa elämää! Kaikin puolin.
Säryt ovat vähentyneet, liekö pörriäisen terapia auttanut. Lonkkia kolottaa, selkää jäytää, mutta kipuaste on selvästi madaltunut…
Myy oli eilen siellä kylpylässä kummitätinsä kanssa. He olivat uineet monta tuntia, käyneet syömässä ja sitten shoppailemassa. Myyllä oli mukana kaunis hellemekko, paita ja housut. Olivat olleet niin väsyjä, kun olivat kummitädin asunnolle menneet, että Myy oli simahtanut heti melkein kummitädin sängylle ja ottanut torkut.
Nyt Miisa sai Myyn kaveriksi, jotta saa riehua. Hoitolapsi tuli äskettäin ja voi mikä vastaanotto. Koiran häntä huiskutti, mutta tunnisti, että ei ole omaa ”laumaansa”, nimittäin nuuskaisut olivat aina hyvin varovaisia ja askeleet kovin varovaisia kun kävi hoitolapsen ja hänen isänsä luona. Oli ihan mukava huomata, että kyllä se perheenjäsenet tunnistaa.
Josko ensi viikolla pitäisi ilmoja, saisi taas pihaa tonkia. Mennä aidan alusia rikkaruohoista ja pensasaidathan pitäisi myös leikata. Taidammekin madaltaa niitä oikein roimasti. Ovat aika korkeita. Kaipaa jo sormia multaan, tämän sadekauden jälkeen. Josko tekisi tassulille aitauksen, puolet tonttia laittaisi, niin voisi huoletta keskittyä johonkin pieneen hommaan kun se on ulkona. Eikä tarvisi neuroottisena vahtia, missä menee.
Kaunista loppuviikkoa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti