Uusi kampaukseni, olkaa hyvä 29.9.2007 20.00 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Ruoka, Lapset, Remontointi Eilen perjantaina Myy meni mummulle ja papalle yökylään, ja poika oli niin kiireinen kavereitten kanssa, että mies minä ja keskimmäinen neiti mentiin ulos syömään. Totta, pojalle kelpasi munakas, hän ei ehdi istua jossakin ravintolassa. Hm… Mutta me kolme nautittiin kyllä muidenkin edestä. Hyvää oli nam, nam… Tänä aamuna Myy tuli hetkeksi kotiin ja hieman vaatteiden vaihtoa ja sitten hän lähti kummitädin ja hänen avomiehensä kanssa mökille pihahommiin. Tai Myyllä oli lempparihomma, hän sai hoitaa ja vahtia kummitädin kahta koiraa, ja se olikin mieleinen puuha. Tykkää niin noiden eläinten kanssa touhua. Keskimmäinen on ollut lähes koko päivän isänsä kanssa yläkerta projektissa, ja nyt alkaa näkymään jo parhaat puolet hommasta. Ihanaa, ehkä tänä vuonna valmis, ehkä… Toivoa, toivoa!!! Siellä ovat touhunneet ja minä omiani keskikerroksessa. Vaihdoin lakanat, pesin järkky monta koneellista pyykkiä ja kuivatin lakanat ulkona. Aivan mielettömän hieno ilma ja uskomattoman lämminkin. Lakanat kuivuivat ja vaatepyykki oli parvekkeella kuivumassa. Tein siinä 14:00 aikaan ruokaa, lohta ja lohkoperunoita ja siinä häärätessä puhelin soi. Kampaajani siellä kyseli, että olenko tulossa kampaajalle… Olin, olin, sanoin, mutta minun lapussani lukee 15:00, ja kävin vielä tarkistamassa, ja niin siinä luki ja kamapaajan käsialalla vieläpä… No, kampaajalla luki 14:00. sanoin, että riennän kyllä, kunhan kalan hajuiset vaatteet vaihdan nopsaan. Olin siellä n. 10 minuutin kuluttua. Tarkistelimme vielä aikoja. Hänen kalenterissa tosiaan luki 14:00 ja minulle hän oli laittanut klo:15:00. Mutta eipä se haitannut. Näin hienon kampauksen sitten kuitenkin sain. Uusi väri ja raidat siis, ja kietaisi sitten tälläisen luomuksen siinä rupatellessa. Tällähän voisi juhliin mennä… No, minun juhlat olivat sitten sellaiset, että kun kotiin tulin, niin pesinpä ikkunat, jälleen kerran, mutta nyt myös ikkunan välistäkin… Ihanan kiiltävät, ja syksyinen maisema näyttää paljon terävämmältä, vaikkei nuo nyt niin kamalan likaiset olleetkaan vielä, kun aina niitä tahkoan. Mutta kuitenkin! Imuriin tartuin vielä ja kävin pihalle laittamassa lyhtyihin kynttilöitä… Sauna odottaa, mutta taidan hienon kampauksen takia jättää väliin… Jos säästyisi vielä huomiseen. Keskimmäisen veljeni synttäreille! Joten Hyvää Synttäriä sinnepäin, ja muille leppoisaa lauantaita!!! Perheilta pelaten 27.9.2007 21.32 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Lapset, Puutarhan hoito Kyllä on viikko taas hurahtanut, siis ihan mielettömän nopeasti! Ollaan paljon ulkoiltu lasten kanssa, kun ilmat ovat olleet niin mahtavat. Olemme vieneet paljon Myytä eskariin, kun minulla on mukavasti vain yksi hoitolapsi siinä aamu tuimaan ja muut tulevat vasta ulos, joten ehdimme sopivasti tekemään puolen tunnin kävelyn eskariin ja takaisin. Usein olemme jääneet läheiseen leikkikentälle muita hoitajia ja lapsia tapailemaan. Sinne on sitten tuotu loput hoitolapset. Voisiko sanoa, että olen sosiaalistunut. Johtuu aika paljon siitäkin, että äitini on vuorotteluvapaalla, eikä siis tule lasten kanssa leikkimään, kuten ”ennen vanhaan” joten muuten saisimme kyhjöttää omissa oloissamme omalla pihalla. Eli nyt on tullut tapailtua ihmisiä. Ihan mukava juttu. Pihalla olen myös jonkin verran haravoinut, mutta en paljoa, kun lehtiä putoaa koko ajan lisää ja lisää, niin ihan vain tuosta etupihalta siisitinyt aina tarpeen tullen. Ostin viikko sitten jo kanervat ja piha on kyllä jo syksyisen näköinen, vaikkakin ilmat ovat olleet hyvin kesäisetkin. Silti raikas syksyn tuntu kyllä jo ilmassa. Poika pesi toissapäiväni veljeni perheen matot. Saa hieman palkaa sitten hommistaan… Maanantaina hän lähtee 3 vrk:ksi leirikouluun. Ihan mukava retki varmasti tulee, vaikka hieman haikea olo, kun on sentään kaksi yötä poissa, ja kauempana kuin mummulassa. Tänään kävi parturissa, ja niin on poikani taas tumma ja tulinen. Hän on luonnostaankin hyvin tumma, niin hiuksista, kulmakarvoistaan kuin silmistäänkin, ja uusi väri raikasti kummasti ilmettä. Myy on lähdössä huuomenna mummulaan yöksi ja lauantaina kummitätinsä mökille. Kummitädillä on kaksi koiraa joita Myy saa siellä sitten hoitaa. Kiitos kummitädille jo etukäteen tärkeästä päivästä. Keskimmäinen taitaa sitten jäädä isän ja äidin iloksi. Kiva niinkin välillä, että joku lapsista saa huomiota sitten ihan vain itselleen. Tärkeä asia sellainenkin. Aina joutuu jakamaan vanhemmat ja vielä äidinkin joka ikinen arkipäivä vielä hoitolastenkin kanssa. Joskus saa nauttia yksinäisyydestä. Tänään siivosin Myyn kanssa koko huushollin. Hänestä on tullut kovasti äidin pikku siivooja-apulainen. Heti lounaan jälkeen aloimme pelata ”Uno” pelikorteilla ja huomasimme, että siihen hurahti melkein kaksi tuntia. Välillä hoidimme iltapalat- ja pesut ja peli jatkui. Mieskin liittyi seuraan ja peliä jatkui vielä tunnin verran. Meille tuli suorastaan aikamoinen himo mokomaan peliin. Mutta mukavaa oli, ja kaikki vielä yhdessä, mikä oli todella antoisaa. Mutta, niin se viikko vain meni… itselläni on lauantaina kampaaja, saas katsoa ottaisiko jotakin uutta kivaa väriä ainakin. Mallia kun en taida nyt muuttaa. Nämä pitkät ovat niin mukavat! Mutta, mukavaa viikonloppua kaikille!!! Verenluovutuksessa 24.9.2007 21.45 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Lapset, Terveys Nyt on sitten aloitettu uusi ”harrastus”. Hyvä harrastus!!! Nimittäin verenluovutus. Sen aion nyt tehdä aina kun vain kynnelle kykenen. Hb arvoni oli 143, jotenka syytäkin hieman keventää olo 450 ml:llä. Hieno fiilis. Jännitin pikkaisen toimenpiteeseen menoa, mutta sain työkaverin tuekseni. Hänellä oli jo meneillään 49 kerta. Hieno saavutus! Hän meni hieman minua ennen ja minä siinä jonossa vielä jännäilin, että mahdanko pyörtyä tms. Vaan tajuissani pysyin ja kotiinkin kävelin. Kotona kävin suihkussakin, tosin hieman alkoi illan mittaan olo huipata ja päätinkin vaan makoilla sohvalla. Mutta se oli antoisa makoilu. Tenttasin poikaa historian kokeisiin ja juteltiin lasten kanssa tosi paljon siinä pötköillessä. Kertoilivat kaikkea kuulumisia. Lopuksi jokainen otti oman vauva valokuva-albumin syliinsä ja katselivat ne läpi ja ihmettelivät vauva-aikaansa. Poika on nyt monena iltana katsellut valokuvia. Mistä lienee johtuu(?) Jooga siis jäi väliin, koska verenluovutuksen jälkeen ei saa urheilla tai muutenkaan rasittaa itseään… Imurointikin jäi miehelle. Hän harvoin sen tekee, ja miksi tekisi, kun minä olen aina kotona ja rakastan sitä puuhaa… Sielu ja hermo lepää imuroidessa. Mutta, nyt nukkumaan… Hieman tuo veren lähtö teki olon väsyneeksi. Mukavaa viikkoa kaikille, voikaa hyvin! Tavaran vaihtoa 23.9.2007 15.44 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Sisustaminen, Terveys Viikonloppu se taas vetää loppuaan… On ainakin saanut huilia taas kaksi päivää… Kotitöitä tehden, mutta niitähän nyt on jokaisella ihmisellä, vai mitä? Vaikkakin minulla on eräs tuttava, joka jollakin tavalla kuvittelee, että vain hänellä on niitä ja muut ihmiset vain loikoilee… Mutta, luulohan on täysin väärä… Ne asiat kuuluvat kaikille ihmisille jollakin tavalla. Tuskin kovinkaan monella on kodinhoitajaa tekemässä niitä asioita. Siivoamista, johon siis kuuluu imurointi, lattian pesu, pölyjen pyyhintä, ja silloin tällöin ikkunoiden pesu ym. erityissiivousohjelmaa… Ruuanlaittoa nyt tehdään lähes päivittäin. Entäpä tiskit ja pyykit? Eli, kyllä, kaikki me joudumme varmasti niitä tekemään… Mutta, juu. On siis tehty noita asioitakin, mutta on myös loikoiltu, luettu ym. Eikö se ole ihan ihmisestä kiinni, että osaa levätä ja tehdä myös työnsä. Kyllä se minusta niin on. Ihmisen ei kannata muuttua marttyyriksi. Se elämä vasta rasittavaa on. Voi, voi voi. Sellaisia. Myyn kummitäti toi aamupäivällä autollisen tavaroita… Hän muuttaa rivarista kerrostaloon, eikä siis vanhaan mahdu kaikki. Kuinka yllättävää, hän ajoi täyden auton tien poskeemme ja minun, joka koko ajan yrittää päästä vanhasta eroon, olisi pitänyt niitä nurkkiin ottaa. Hyvä ajatus sinänsä. Otinhan minä mieheni mummon vanhan pyykkilaudan. Aika kiva sitten kun saunaremppa tehty. Otin myöskin ulkokalustesarjan, kreikansinisen, jossa ihana kahden istuttava penkki. Sellaisesta olen unelmoinut jo jonkin aikaa… Sekä ulos tinaämpäreitä, joihin on kiva laittaa kukka-asetelmia sekä otin vielä lyhtyjä pihalle. Lyhdyt ovatkin jo palaillut iltojen tummuessa pihallamme. Ihania! Mutta mitään ”turhaa” en ottanut, vaan kutsuin naapurin tädin ja äitini osingoille. Ja tavarat hupeni! Nyt odottelen uunista Creme Bruleeta… Olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo jonkin aikaa, mutta ei ole ollut sopivia vuokia, vaan nyt on. Äitini löysi sellaisia, ja kohta on paahtovanukkaat valmiita. mainio jälkiruoka. Pääruokana oli uunikalaa, perunan, salaatin ja kermaviilikastikkeen kera. Mies tykkäsi kovasti. Kyllä se hyvää olikin! ”Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta”. Huomenna olisi verenluovutus ja aionpa ensi kertaa mennä. Isäni olisi ollut myös innokas, mutta hänhän ei enää voi verta luovuttaa… Joten minä teen sitten sen hyvän työn. Isälläni on nyt mennyt 7 sytostaattihoitoa ja tämä viimeinen on ollut taas sarjassa rankka. Hän on vuoteen omana aina 4-5 päivää ”pumpun” oton jälkeen. Mutta sitten pikkuhiljaa siitä aina olo helpottaa, kunnes tulee taas seuraava jakso. Juuri ehtii hieman parantua seuraavaan. Kohta olisi tarkoitus piipahtaa katsomaan, samalla kun Myy menee ”Minttu- Metukan” kanssa leikkimään. Kissa sai uuden nimen, kun ilmestyi ne muhkurat jalkoväliin. Samalla raahaan äitini tavarat, jotka hän Myyn kummitädiltä sai. Tavara vaihtaa omistajaa. Eilen kävimme pitkästä aikaa Kullanmurulla kylässä. Pikkuneidin perheeseen oli tullut kani. Kaunis harmahtava poikakani. Hieman vielä ujo, mutta, kyllä se ujous varmasti aikanaan karisee… Hrmittaa kovasti, että tulee nähtyä Kullanmurua ihan liian harvoin. Matka ei ole este, mutta mikä sitten. Ei vain tule nähtyä. Siihen asiaan haluaisin tehdä parannuksen. Mutta nyt ottamaan Creme Brulee uunista!!! Nam, varmasti makoisaa. Tuoksu ainakin valtaa huushollin! Match Show 19.9.2007 17.12 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Terveys Tämä viikko on ollut rauhallinen työn saralla. Muuten on sitten ollutkin menoja. Maanantaina oli jooga, eikä ollut ihan minun juttujani tällä kertaa. Aika rankkoja sarjoja, jotka pistivät tyrän pullistumaan ja illalla olin tosi kipeä. Tytöt halusivat vielä kotona nähdä liikkeitä joita joogatunnilla teimme, ja tuli siis tuplajoogailtua sinä iltana. Menin aikaisin nukkumaan särkyjeni takia, mutta aamulla olin ihan kivuton. No, niitä herkkupäiviä minun elämässäni on todella, todella vähäsen. Enemmin siinä kipuhelvetissä lillun. Mutta eipä se mitään… Pääasia että pää on kunnossa. Eilen sitten oli tuikitärkeä päivä… Ilma näytti aamulla aurinkoiselta ja mukavalta, mutta iltaa kohden sitten alkoi vesisade ja meillä oli Match show, jonka tuotto meni pojan leirikoulua varten. Eli Myy meni näytille naapurin pikkukoiran kanssa. Vettä satoi solkenaan, mutta ihme kyllä koulun pihalla oli suhteellisen mukavasti koiria. Pieniä ja isoja. Minun olisi pitänyt olla arpajaispöydän luona katsomassa että homma sujuu siellä, mutta delekoin mieheni siihen, jotta pääsin ottamaan Myystä ja pikkukoirasta kuvia. Sarjassa oli ehkäpä kymmenen lasta ja koiraa ja Myy seuransa kanssa sijoittui toiseksi. Kyllä oli ihana hetki, ja ylipäätänsä se, että pääsi esittelemään koiraa. Vettä satoi koko ajan , mutta show vain jatkui oikein sujuvasti. Lasten ryhmän jälkeen oli virallisempia koirakioja. Pojan opettaja on ollut tuomarina ennenkin ja siis kisa sujui mukavasti. Mies ja tytöt lähtivät reilun tunnin kuluttua. Myytä yskitti kovasti ja läträsi kauheasti vesilätäköissä. Minä jäin vielä loppusiivoukseen… Tulin 3 tunnin sateessa olon jälkeen kotiin. Mies tuli hakemaan ja ajoi hienosti ohitse, joten nappasi pojan kyytin ja minä kävelin sitten kotiin. Märkää oli tottavie. Myy on ollut eskarin jälkeen mummun, papan ja Minttu kissan luona… Eskarissa on kuulemma kova hälinä ja on mukava olla mummulassa sen ajan kun kotona on hoitolapsia. Jännä muutos. Ennen sitä aina odotti, että tuleehan hoitolapset huomenna jne… Vaikka olisi siis ollut lauantai. Aina odottettu. Nyt kun eskarissa neljä tuntia, niin kaipaakin rauhaa. Onhan siellä kova meteli ja melske… Ymmärtää kyllä. Kohta lähden Myyn eskarin vanhempain iltaan. Pojalta lähti juuri kaverit kotiin. Taisi siellä olla kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Nyt on sitten tämä aika, että seurustelevat. Hm… Poika ei kuulemma, mutta kaverit… Joopa joo… Mutta tyttöjä on nyt käynyt aika tiuhaan tahtiin. Mukavia loppuviikon päiviä! Niin se viikko kohta taas takana! Parempi viikko takana 15.9.2007 11.26 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Ruoka, Lapset, Terveys Viime viikko oli selän kannalta huomattavasti parempi. Heti vaikutti se, että ei ole koko ajan tarvinnut kyykkiä ja kantaa… Hyvä niiin. Toinen pieni aloitti, mutta hän on 1½v ja osaa kävellä ja se on todella paljon se. Ei tarvitse aina vaarallisesta paikasta käydä nostamassa, vaan voi sanoa ”Tuletko tänne” Tai ottaa kädestä kiinni… Näin on oikein hyvä! Viikko se hurahti todella nopeasti, kuten se useimmiten tekee. Mitään kummallista ei ole tapahtunut, vaan tapahtuuko sellaista koskaan? Kuntoutumispaperit sain vietyä eräänä päivänä, kun lapset haettiin yllättäen kaikki n. 14 aikaan, ja sitten livistin heti kelaan. Nyt sitten odottelen kaikessa rauhassa päätöstä, jossa voi kestää n. 2kk:ttakin. Mutta ei se mitään. Henkisesti en ole vielä valmis jättämään perhettäni 2 viikoksi. En ole koskaan ollut yksin yötä muualla… Mietin kovasti miten täällä pärjätään… Itse kun olen kuitenkin se, joka organisoi asiat täältä käsin, siten että arki sujuu ongelmitta. Hm… no, eiköhän he pärjää… Tällä viikolla on ollut vanhempainiltaa ym. menoja. Tytön ensimmäinen pianotunti oli, ja hän oli ollut siellä oikein taitava ja ensimmäisen laulun olivat opetelleet heti soittamaan. Ja sitä on kotona uruilla harjoiteltu monta kertaa päivässä. Opettaja oli ollut kannustava ja mukava… Siitä on hyvä jatkaa… Eilen siivosin huushollin ja keskimmäiselle tuli vanha luokkakaveri yökylään koko viikonlopuksi. Kävimme koko konkkaronkka illalla syömässä ravintolassa… Nam..Paha tapa jo tullut. No, eipä kai se nyt vielä sellaiseksi ole muuttunut. Katselin tuossa syksyvaatteita ja nyt lähtee tämä mami hieman nettiostoksille. Villakangastakin aion ostaa ja löysinkin sellaisen sopivan mukavan juuri. Ostan harmaan puoleen reiteen ulottuvan joka maksaa 70e. Minun budjetille se on kallis, mutta pihinä en koskaan raaski ostaa mitään, niin nyt annan palaa… Monellehan tuo ei ole takin hinnaksi mitään, mutta minulle se on… Pyykkikone laulaa ja lakananvaihto viikonloppu. Ukona tihuttelee vettä, joten lakanapyykin kuivaus on hieman hankalaa. Kun ei ole kuivausrumpua ym. hienoja vekottomia, joita en kyllä edes huolisikaan… Vahanaikainen nääs. Pyykin pitää kuivua luonnollisesti. Mutta ei muuta kuin hommiin! Mukavaa viikonloppua!!! Joogaillen notkeaksi 11.9.2007 17.41 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Terveys Oloni on jopa notkea kuin kissalla. Eilen oli syksyn ensimmäinen joogatunti, ja se teki kipeälle kropalleni erittäin hyvää. Ennen sitäkin selkä oli jo parempi, kun pienin lapsi vaihtoi hoitopaikkaa. Ei minusta siis ole enää konttausikäisen hoitajaksi. No, olenhan tehnyt tätä työtä koko ikäni. Joten onhan tuo selkä saanut kyykkiä yllin kyllin. Jo maanantai-iltana huomasin, että kyykkäilyjen puuttumisen johdosta olin kuin eri nainen. Siis selästäni. Joten, nyt on elämä taas ”normaali” minun mittakaavassani. Tällä viikolla onkin monenmoista menoa. Kaikkien meidän perheen naisten harrastukset siis alkavat tällä viikolla. Keskimmäisen pianotunti huomenna ja Myyn kuvataidekouluhan on jo muutaman kerran ollutkin. On vanhempainilta yms. Huomenna poika on menossa parhaan kaverinsa kanssa Elämä lapselle konserttiin, joten saas nähdä jos vaikka telkkarissa vilahtaa… Siitä tulikin mieleen, että keskimmäinen sanoi, että pääsi jälleen paikallislehteen. Oli koulun pihasta ollut jotakin juttua, kun lastemme piha on saanut hieman uudistusta. Niin, vaikka se on uudistettu, niin kovin ihmeellistä tekemistä ei siellä ole esim. esikoulu- ja ekaluokkalaisille lapsille. Aika betoniviidakko on, muutama hassu keinu, hirveän iso kiipeilyteline sekä pelikenttä. Mielestäni nuo pienimmät tarvitsisivat ihan vielä pientenlasten leikkisysteemejä. varsinkin esikouluikäisillä pojilla on tullut ongelmia pihalla, jossa pyörii seassa isoja lapsia, jopa kuudenteen luokkaan asti. Eli potkimista, huiskimista, tönimistä ja vastaavaa, mutta ihmekkös se, jos pelkkää betonia piha on, ja kaiken ikäisiä sekaisin. Koulussa on myös täiepidemia liikkeellä. Myyn eskariryhmässä oli tarkastus tänään, ja onnekseen ei hän pitkiin kutreihin ole niitä saanut. Pidän kyllä hänen hiukset aina siellä tiukasti kiinni, joko yhdellä letillä tai kahdella. Etteivät vaan hulmua pitkin poikin. Inhottavia ovat nuo kaiken maailman epidemiat joita liikkuu. Niin kihomadot kuin täit. Kun ne eivät valitse ihmsitä minkään perusteella kehen tulevat. Yök!!! Kurjia, kurjia!!! Sitten mietin noita ratsastus ym. tunteja, joissa esim. kypärä vaihtaa omistajaa… Hm… Entäpä, kun käydään sovittelemassa uusia syksyn hattuja tms. No, ehkä en ainakaan enää moisia sovita, ja kotona heti kunnon pesu, ennen kuin päähän iskee… Voi, mokomia ryökäleitä… Kun mietin, minun lapsuudessa ei moisia kyllä ollut. En muista kertaakaan, että sellaisista olisi edes puhuttu… Omien vanhempieni aikoihinhan se ei edes kummajainen ollut… Niin kuin ei tänä päivänäkään… Mutta, kunpa eivät vain niitä saisi… Mutta mukavaa viikkoa! Varokaa täitä sun muita ötököitä Kipuhelvetti jatkuu… 8.9.2007 19.01 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Parisuhde, Terveys Ei ole hyvin terveys täällä päin. Kipuhelvetti jatkuu… Selkä on kuin rekan alle jäänyt ja jalat särkevät kuin irti leikattaisiin… Perjantaina oli todella paha kun olin kantanut pikkuista, kantanut pikkuista ja kantanut… Tunsin kuinka paheni koko ajan. No, tänään naapurin rouva soitti ja kysyi lähtisinkö Ikeaan. Tokihan lähdin. Huomasin kuinka kävely repi sisuskaluja ja tuntui joka askeleelta, että tämä on varmasti viimeinen… Kotiin päästyäni vielä imuroin yläkerran lasten huoneet ja laitoin pyykit narulle, ja innostuin alakertaakin imuroimaan, ja sitten kipu oli jo niin valloillaan, että sohva kutsui ja nukuinkin siinä tunnin verran. Herättyäni liikkuminen oli vaikeaa ja on siis vieläkin. Mietin, mitä jos elän 80 vuotiaaksi. Miten jaksan tätä??? Miten ihmeessä. Torstaina kävin hierojalla, niin ihana ihminen… Hän sanoikin, että hyvä, minulla on vielä elämän asenne onnekseen. Kaikilla ei sitä ilon helinää enää riitä, jos tuska repii sisintä… Niin. Kyllä olen iloisena ja hyvän tuulisena jaksanutkin. Tänään pitkästä, pitkästä aikaa repesin miehelleni, että ”Miten tätä voi jaksaa?” Ja samalla mietin, jaksaako hän kanssani, jos vaikka kohta en enää kävele… Niin, siitä tulikin mieleeni, että otan Iiriksen tarjouksen vastaan. Kaikki apu on tervetullutta! Yöt ovat yhtä helvettiä ja sänky on mikä on. Siis sehän ei edes ole sänky, joka voisi edes lievittää kipujani. Tuonne yläkertaan on kohta avuksi mentävä miehelleni, vaikka mikä olisi ja mitä tulisi, yläkerta on saatava valmiiksi. No, onhan meillä muutakin tapahtunut, kun kipuhelvettiä. Tämähän on vain minun elämääni enkä yritä tartuttaa sitä muihin jäseniin, jotka kanssani elää… Te, nyt saitte ripauksen tätä niskaanne. Pakko purkautua! Ja kiitos jokaiselle joka jaksoi edes tätä lukea! Myy oli eilen tätinsä kanssa Tivolissa. Heillä oli ollut mukavaa ja Myyllä oli paljon kerrottavaa. Kiitos paljon tädille. Nämä tällaiset asiat merkitsevät niin paljon pienen lapsen elämässä. Keskimmäinen neiti on Tivolissa tänään ja on ollut jo 7 tuntia ja vielä yksi tunti olisi jäljellä. Ainakin rannekkeen hinta tulee käytettyä. Poika lieppaa kavereittensa kanssa, missä lie. Käyvät välillä täällä meillä. Poika olikin perjantain poissa koulusta, kun kuume nousi, mutta nyt taitanee jo terve olla, kun liikkua on jaksannut jne. Mies, hommailee siellä yläkerrassa, missässä muualla… Ja tämä mami joutunee sängyn pohjalle kylkiasentoon… Sikiöasento nyt tuntuisi parhaimmalta. Saas katsoa kuinka ensi viikon työt sujuu tämän selän kanssa… Voipi olla ettei tule yhtään mitään. helvetti on tällä kertaa irti, niin sairaan kipeältä tuntuu… Kiitos, kun jaksoitte lukea valitukseni! Mukavia päiviä teille!!! Halvausoireinen 5.9.2007 21.52 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Lapset, Terveys On sellainen olo, että tokkopa kohta edes jaloillaan pystyn olemaan… Uskomaton kipu selästä nilkkoihin ja lanneseutu on niin kipeä kuin vain voi olla. En ymmärrä miten voikin olla näin kipeä, enkä lääkäriin kehtaa mennä, taas… Päivät soljuvat nopeasti, pienen perässä juosten ja siksihän nuo lonkatkin kipeät. Mutta kivasti siis päivät menevät, ei ole sellaista pitkävetistä aikaa ainakaan. Hulinaa siis riittää. Kävimme tänään leikkikentällä katsastamassa ja hyvin meni uuden porukan kanssa. Näkee hieman muita hoitajia ja sitä rataa. Leikkasin vielä työpäivän päätteeksi nurmikonkin ja siinäkin meinasi voimat loppua tuon kävelyvaikeuden takia… Mutta tein loppuun sen kunnialla. Jaksoin vielä sisätilat imuroida ja hyvä mieli tuli. Illalla saunottiin ja nyt voisi kömpiä jo peiton alle lukemaan kirja loppuun kolottavien nivelten kera… Huomenna on keskimmäisen vahempainilta ja illan päätteeksi hieroja. Toivon mukaan hieman tuntuu toimenpide tuolla jalkaosastollakin… En kestä tätä helvetillistä kipua, kohta enää ollenkaan. Sattuu!!! Ps. Keskimmäinen pääsi pianotunnille ja ensiviikolla se sitten alkaa. Tosi kiva! Kivoja päiviä itsekullekkin!!! Turkin kieliopissa 4.9.2007 18.29 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Koti, Vauvat, Lapset, Lasten kasvatus Töiden parissa on mennyt päivät. Olen kyllä ollut hieman väsynytkin työpäivän päätteeksi. Kyllä sen huomaa kun aikaisin hereillä ja pieniä ihmisiä kaitsee päivät yksin, kun ei sitä työparia ole. Ruuan laitto päälle ja sen semmoista… Ihmeen hyvin kyllä lähtenyt rullaamaan, vaikka uusia pieniä ihmisiä on talossa. Turkkilainen on meille sitten antanut Turkin kielisuihkutusta ja kumma kyllä perussanat osaan jo hänelle huikata kuin vettä vaan. Ja vasta toinen päivä takana. Ja kyllä poika vaan ymmärtää mitä hänelle sanon. Hän puhuu hyvin perässä suomen kieltäkin. Ja usein toistamme Turkiksi ja Suomeksi asiat. Joten kaikki tässä oppii, sekä me Suomalaiset että hän. Pikkuinen ”vauva” on sopeutunut porukkaamme todella hienosti. Reipas pikkuinen poika… Mukana menee meidän touhuissa, vaikka on vasta konttausikäinen. Aikamoinen veitikka! Kyllä ne lapset on sitten ihania! Tänään sain Ruotsalaisia sisustuslehtiä naapurin tädiltä… Illan istunkin niitä katsellen, Ruotsia en kyllä ala opetella, mitä nyt hieman sitä osaan sanan sieltä ja toisen täältä, mutta siinä se sitten lähinnä on. Mutta ne kuvat. Ne riittävät oikein hyvin. Ja nyt on muutenkin tauko touhuilussa. Niin pitkiä työpäiviä, ettei iltasin enää kyllä jaksaisikaan mitään suurta tehdä. Ompelutyöt aloitan kyllä, kunhan tässä nyt saa taas energiaa itseensä. Huomenna on opistoon ilmoittautuminenkin ja kohta sitä taas pääsee joogailemaankin. Ihanaa. Keskimmäinen pääsee sinne pianotunnille ilmottautumaan. Toivon mukaan nyt sitten pääsee sinne. Jätti muut harrastukset nyt pois sen varjolla, että sinne sitten menee… Mutta, eipä tässä kummempia… Mukavia, raikkaita päiviä!!!