Kiukkupussi

On jäänyt kirjoittaminen vähille... Melkein voisin vaikka homman ihan lopettaa... Tokkopa täällä edes kukaan enää käy.

Työ vie paljon nykyään ajastani ja toinen on sitten Helmi. Hän on erittäin vaativaakin vaativampi lapsi. Jouluun asti siis kaikki meni hyvin ja sen jälkeen neiti on lähes tasaiseen erittäin kiukkuinen ja vaativa...

Yöt ovat olleet lähes helvettiä joulun jälkeen, enkä tiedä olenko nukkunut juurikaan öisin... Rankinta on iltavuorosta tulla kello 21 jälkeen, valvoa lähes koko yö tai herätä pätkiä ja mennä 7 aikaan töihin... Mutta, sanoisiko ääneen... Työ on minulle nykyään henkireikä... En jaksaisi olla koko aikaa Helmin kanssa, kuten olen jaksanut olla muiden lasteni kanssa... Se on pakko myöntää ja myös se, että lastenhoitourani on ohi, sitä en enää aio aloittaa ollenkaan. En jaksaisi sitäkään enää... En jaksaisi kiukuttelevia ja huutavia lapsia... Aikansa kutakin, kai se pitää tässäkin paikkansa... Ja myönnän, ikä tekee sen osan...

Mikäli Helmi ei kitise tai itke, hän tekee pahojaan niin paljon, että lähes koko perhe kärsii asiasta. Hän etsii mitä tahansa ja mistä tahansa paikan, josta hän voi ottaa jotakin tai kaivaa jotakin... Tai vaikkapa kiipeä johonkin. Meillä ei ole missään mitään ylimääräistä, ettei tarvitse koko ajan kieltää ja kuunnella järjetöntä parkumista... Mitään kieltoa neiti ei nimittäin usko...

Toivon kovasti, että tämä on ohi menevää... Helmi nimittäin sanoi muutamia sanoja ennen joulua, mutta liikkumaan opittuaan hän lopetti kokonaan sanallisen ilmaisun... Eli, voihan se olla sitäkin, että kiukuttaa, kun ei osaa puhua...

Mutta siis, se ihana Helmi vauva joka oli koko 10kk:tta tyytyväinen ja nukkui hyvin, on kadonnut tyystin... :( Tilalle on tullut tyttöpuolinen Eemeli...

Oi, miten helpottikaan kertoa asiasta... Lieneekö viimeisiä postauksiani...

Aikansa kutakin...