perheen äidin elämää
	Ultraa, uhmaa ja harkkoja 29.11.2008 18.14 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Vauvat, Lapset, Raskaus Tiistaina meillä oli kylässä ystäväni ja hänen 4 vkoi:nen poikavauvansa. Miisa oli vauvasta hyvin iloinen, ja kun pidin vauvaa sylissä, niin koira tuli ihan viereen katselemaan, että mikäs ihme se mamman sylissä on… Muutenkin tarkkaili pikkuista kun tätä hoidettiin ja vaihdettiin tälle vaippa. En usko mustasukkaisuuteen Miisan kohdalla. Tiistaina isäni pääsi sairaalasta, ja se olikin niin turha reissu. Ei sitten loppupelissä tehty yhtään mitään. En oikein tiedä, miten suhtautuisi tuohon nykyiseen sairaanhoitoon. Samassa huoneessa oli muitakin, joille tapahtui omituisia asioita. Joku mieskin oli tullut leikkaukseen ja tälle oli tarjottu ateria, jonka jälkeen hänet piti leikata… No, eihän siinä leikkuupöydälle laiteta jos ateriankin on saanut juuri nenän eteen… Omituisia asioita!!! Ei muuta kuin uudestaan! Torstaina menimme mieheni kanssa sinne ultraan, katsastamaan, että onko istukka siirtynyt kohdunsuun tieltä. Ja olihan se siirtynyt, joten normaaliin alatiesynnytykseen olla sitten menossa. Pikkuinen oli jo 1289g painava (viikkoja siis yli 28), joten siellä ollaan jo oikein mukavan kokoisia. Saimme muitakin mittoja. Sukupuoli pysyi samana, kun monilla on kuulemma vaihtunutkin ihmeen kaupalla tässä matkan varrella… Hieman oli sellainen kätilö, joka oli epävarma monista asioista ja pyysikin toista kätilöä katsomaan, että onko se istukka nyt sitten missä… Hm… Mutta siis kaikki ok. Olen koko viikon pessyt nyt vauvan vaatteita ja on niitä niin mukava laitella narulle. Seuraavaksi alan sitten silittelemään niitä. Ostin myös jo ekat tutit, imetyssuojia jne. Isot hankinnat pitää jättää tammikuulle, josko hinnatkin sitten hieman alemmat. Mm. sänky ja vaunut on hankittava. Ensi viikolla saan ostettua ystävältäni turvaistuimen. Eilen tuli Keskimmäisen ystävä pääkaupunkiseudulta yökylään ja on sitten sunnuntaihin. Pojallekin tuli eilen yövieras ja Myykin jäi hieman kylläkin vastentahtoaan kotiin yöksi, eikä siis mennyt mummulaan viikonloppuilemaan… Oli siis viisi lasta viime yönä ja taitaa sama konsepti olla tämänkin yön. Aamusta heräsimme Myyn kanssa ajoissa, koska hänellä oli tanssin kenraaliharjoitus, koska huomenna on iso tanssinäytös. Siellä meneekin huominen päivä lähes kokonaan. Heillä on kaksi näytöstä klo: 14 ja 16 ja Myyn ryhmä tanssi vieläpä todella viimeisten joukossa, että pitkä päivä ja pitkä odotusaika ennen omaa vuoroaan. Mutta, eiköhän me se sitten jakseta. Miisalle on nyt tullut hieman uhmaikää ja luulenpa että ensimmäinen juoksuaikakin oli viimeviikolla. Verta en nähnyt missään, mutta koira nuoleskeli itseään niin ahkeraan koko viime viikon ja ulkona kaikki kinokset kiinnostivat, enemmin kuin koskaan ennen. Muutenkin oli hieman erilainen kuin ennen… Kuulin, että ensimmäinen juoksu voi juuri ollakin sellainen, että koiralta tulee vain muutamia tippoja jotka itse hoitaa pois… Niin taisi nyt olla. Onhan neiti jo 7kk:tta ensi viikolla. Uhmaa on myös selvästi. Ulkona poikkoillaan joka suuntaan ja joka ikinen pikkuinen risu pitää tosi tiukkaan haistella ja katsastaa… Ulos jos päästää itsekseen, että on ilman hihnaa, niin sielläkin tongitaan vaikka mitä, eikä yhtään kuunnella että kutsu käy ja pitäisi jo tulla takaisin sisälle… Sellainen viikko meillä! Ensi viikolla onkin taas kyläilyviikko… Eli paljon joka päivälle treffejä! Mukavaa viikonloppua!!! Myrskyn jälkeen… 24.11.2008 14.12 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset, Sisustaminen, Raskaus Täytyy päivittää mahakuva ensiksi. Huomenna sitten kasassa viikkoja 28. Esikoinen syntyi näistä viikoista 10 viikon kuluttua. Hurjaa, miten aika on mennyt ja olen jo loppuraskaudessa. Ja yhä, niin hyvässä kunnossa… Paksu olen tuosta keskiosasta, mutta ei se ole haitannut tahtia ollenkaan. Olen niinkuin valmis joulukinkku. Olin tuossa viime perjantaina serkullani aamupäiväteellä, kun hän tekee vuorotöitä, niin emme ennen juurikaan nähneet, mutta nyt olemme tosiaankin pystyneet tapailemaan paremmin, kun minulla ei ole töitä. Lainasin häneltä pikkujouluihin tunikan. Hänellä on niin ihania vaatteita, että taidankin useiminkin poiketa. Ja tämän kropan kanssa en viitsi enää kauppojen ahtaisiin sovituskoppeihin mennä. Joten asia hoitui näin… Kiitos serkulleni! Viikonloppu meni ommellessa ja häärätessä. Olen nyt kovasti ommellut kaikkea pientä. Tein mm. kankaasta eri kokoisia joulupussukoita joihin voi pikkulahjoja sujautella, ei tarvise aina paperiin kääriä… Jää sitten muisto pussista… Niihin voi laittaa vaikkapa namia tms… Sellaisia puuhastelin. Mies lähti Myyn kanssa eilen joulukadun avajaisiin, mutta minulle ei löytynyt myräkkään sopivia toppahousuja, joten jäin Keskimmäisen neidin kanssa kotiin. Lunta oli tullut niin valtavasti, että ajattelin, että en kyllä jaksa noita lumia tuolla luoda, mutta miespä yllätti ja jäikin kotiin siihen saakka, kunnes viimeinen koululainen lähti kouluun ja teki lumityöt ja putsasi minunkin autoni, jotta pääsen nyt iltapäivällä Keskimmäisen arviointikeskusteluun koululle. Kiitos ihanalle ajattelevalle miehelleni! Miisan kanssa kävimme taas raikkaan ulkolenkin, ja tapasimme muutamia koiratuttuja… Tessun, Tiksun, Jepen ja Vuokon. Hauska, kun koiratuttuja tullut paljon, vaikken kaikkien omistajia tunnekkaan nimeltä. Koira on näemmä myös sellainen ”veitikka” joka tuo paljon uusia tuttuja. Minulle ainakin käynyt näin. Kotiin tultuamme, koiraneiti kävi loikoilemaan ja minä ryhdyin vaihtamaan jouluisempia verhoja olohuoneeseen. Edellisetkin olivat ihan jouluiset, mutta halusin kumminkin punaisemmat. (Laitan kuvan myöhemmin) ja sitten tietysti vaihdoimme sopivat sohvatyynyt… Nyt on oikein paljon jouluisemmat ja paremmat. Isäni lähti tänään leikkaukseen, ja tässä odottelen samalla josko sieltä kuuluisia jotakin uutisia, mutta tokkopa ainakaan ennen iltaa pystyy ja jaksaa soittelemaan… Toivon mukaan ei ole sitä pahinta, mitä silloin 1½ vuotta sitten… Nyt hieman välipalle ja sitten koululle!!! Sateenkaaren haaste otettu vastaan. Mikä kodissa on ärsyttävä kohta 23.11.2008 12.18 | si27 | Elämää Tässä tämä ärsytyksen kohde on meillä. Eli pino sekin, kuten sateenkaarella, mutta tuolla tavoin korissa keittiön sivupöydän kulmassa. Siihen ängen aina päivän postin ja sitten 1-2 krt/ vko:ssa ne plaraan läpi… Ärsyttävä romukori!!! Ruma jne… Mutta, mihis ne postit laittaa, ellei pinoon tai koriin tms. Kertokaa ken keksii??? Minulla on ainakin kaikki keittiön laatikot ihan muussa käytössä ja jos jonkun tyhjentäisi ja sinne aina tipauttaisi, niin sitten kun se on täynnä, niin putoisivat aina sinne laatikoston taakse. Haastan tähän mukaan ihan kenet vaan, kuka haluaa näyttää kodin ärsyttävän kohdan!!! Muuta juttua myöhemmin! Mukavaa sunnuntaita! Karvatassun ensilumi 20.11.2008 13.32 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset Aamulla herättyämme olikin ihana yllätys niin itselle, lapsille kuin karvatassullekin. Ihan ensiksi menimme Miisan kanssa piipahtamaan ulos aamupissille ja koira oli heti rappusilla niin ihmeissään. Ei pelännyt lunta ollenkaan vaan lähti heti kuin pieni raketti kirmaamaan alapihalle. Lumi pöllysi kun koira juoksi, minkä pikkujaloistaan irti pääsi. (Kuvassa fleecepuku, jonka alkuviikosta Miisalle ompelin) Pikaulkoilun jälkeen menimme herättämään lapsia. Ei tarvinnut kuin sanoa, että kurkatkaapa ulos. Niin koko kolmikko oli ylhäällä. Jopa Keskimmäinen joka on erittäin aamuäreä ja keikenlisäksi nukahtaa noin kolme kertaa herätyksen jälkeenkin. Oli nopeasti pystyssä ja jopa aivan iloisen oloinen. Myy oli tietysti kaikista onnellisin. Saimme lapset koulutielle ja aloitimme viikkosiivouksen. Pyyhin joka ikisen huoneen pölyt ja sitten lähdimme lenkille. Miisa selvästi odotti malttamattoman ulospääsyä. Katseli pölyjen pyyhinnän ajan ikkunasta ulos. Kun pääsimme vihdoin ulos, teimme ison lenkin ja muistin jopa kameran mukaan. Kun olimme tovin kävelleet ja ihastelleet kauniita maisemia niin katsastin koiran jalat, jotka olivat tämän näköiset… Tassut olivat pienissä lumipalloissa ja niiden koko oli mahtava. Se ei kuitenkaan Miisaa haitannut vaan koira kirmaili innoissaan lumessa ja naamakin oli todella luminen ja siinäkin alkoi pieniä lumikikkareita roikkumaan. Maisemat olivat kyllä niin kauniit, että luulenpa että kävelin koko matkan hymy suupielissä. Ensinnäkin lenkkikaverini oli niin kaunis, iloinen ja maisemat häikäisivät silmiä kauneudellaan. Muutenkin mietiskelin siinä kävellessäni taas maailman menoja ja mietin, miksi jotkut ihmiset joutuvat elämään surussa, pahoinvoinnissa, masennuksessa yms. Miksi joidenkin ihmisten elämä on aina niin vaikeaa, kurjaa ja tylsää… Vai onko se vain itsestäänkin kiinni? Itse olen sitä mieltä, että se on sekä, että… Joskus elämässä on vaikeita hetkiä, jotka synkistävät koko maailman tai vain pieniä osia ihmisen elämästä… Mutta, entä jos jatkuvasti elää synkkyydessä… Oli niin tai näin, minä hymyilin tänään sille kaikelle ihmeelliselle, jota tämä elämä on antanut. Minullakin kulkee joka päivä varjo vierelläni… Isäni asiat eivät välttämäti ole ihan hyvin, mutta me emme maalaa piruja seinille, vaan elämmä joka päivä vain tätä päivää ja katsomme mitä edessä on. Sitä on aivan turha olettaa asioita, kun niistä ei ole varmuutta… Mutta, jokainen päivä jos on arvokas, niin se kantaa pitkälle… Kotiin tultuamme sulatimme Miisan jalkapallot ja koira olikin niin väsynyt, että on nukkunut sikeästi n. kaksi tuntia. Sillä aikaa sain imuroitua yläkerran lastenhuoneet, sain pestyä lattiat ja järkättyä muutenkin lasten huoneita. Kerrankin koira siis ei ollut ”avustamassa” minua kuin hetken aikaa. Imuroin rappuset ja pesin ne. Sitten oli vuorossa alakerta. Imurointi ja lattioiden pesu. Laitoin myös joulukoristeita. Jouluvalot laitoin jo toissapäivänä. Nyt on ihanan raikas, puhdas ja siisti koti… Tämä päivä meni siis todella nopeasti. Kohta jo koululaiset tulevat kotiin. Huomenna menen serkulleni aamukahville. On niin mukava tavata ystäviä… Lumista, kaunista loppuviikkoa!!! Viikon kuulumisia 18.11.2008 16.00 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Raskaus Tällä viikolla on taas ollut ” kiireisellä” kotiäidillä paljon ohjelmaa. Nyt sen huomaan, kuinka kotiäidin elämä voikin olla kiireistä. Päivät eivät meinaa millään välillä riittää kaikkeen. Tosin, on niitäkin päiviä kun tuntuu, että tälläistä se taisi olla nälkävuonna. No siitä en tiedä millaista se oli, mutta sanonta kuuluu, että ”aika on pitkää kuin nälkävuonna”. Jokatapauksessa, onneksi niitä päiviä on harvakseen. Flunssani parani ja nyt odottelen, että pääsen pian katsomaan sitä vauvaa joka tässä muutama viikko sitten syntyi, kun en voinut ennen mennä,kun tauti iski minuun. Onneksi oli nopeaa sorttia. Viikonloppuna kävimme miehen ja keskimmäisen sekä tämän kaverin kanssa naapuripitäjän uutta City-Markettia katsastamassa, kun oli tullut Kapp Ahl, Seppälä ym. putiikkeja sinne. No, me miehen kanssa lähinnä löntystelimme vaatekaupat läpi, kun eihän minulle 100cm vyötärön omaavalle mikään mahdu, jotenka… Löntystimme vain vaatteiden ohitse. Joululahjat ostamme aina kerta rytäkällä jotenka niitäkään en sen koommin jäänyt katselemaan. Tyttö oli löytänyt hienon pipon sekä kaulahuivin. Hieman tutkailin vauvanjuttuja ja todettiin siihenkin miehen kanssa, että hienoa, meillä on jo lähes kaikki tarpeellinen. Eilen minulla oli hieroja, joka taas teki kyllä hyvää. En ymmärrä, kun tällaisella joutenoomilla hartiat jatkuvasti kipeenä. Otin vielä joulukuun alkuun ajan, jotta sitten mukava viettää joulua kun ei päätä ja niskaa kolota. Miisan kanssa teimme raikkaan lenkin. Eilen olikin hieman pakkasta ja pelkäsin että koko pieni koira kohmettuu ulkona. Vaikka Miisalla pitkä turkki, niin siltähän puuttuu se aluskarva, niin ei sellaista lämmittävää karvaa ollenkaan. Siitä sainkin idean, että ompelen sille fleecetakin. Tänä aamuna teimme lenkin ja siivosimme hieman kotia, jonka jälkeen lähdinkin neuvolaan. Kaikki oli hyvin. Nyt on täynnä rv 27. Olo on loistava ja kaikki arvot olivat oikein mallikkaalla tolalla. Hb oli jopa noussut 133, vaikka otan vain joka toinen päivä rautalääkkeen, koska vatsani on aivan sekaisin siitä. No, se on jo ihan hyvä. Muutkin lukemat olivat hyvin ja kätilö jälleen kehui, kuinka pirteä raskaana oleva olenkaan ja nyt vain nautin tästä ihanasta ajasta, jonka saan nauttia aivan rauhassa… Ja minuahan ei tarvitse kahta kertaa kehoittaa nauttimaan. Nauvolasta painelin heti päätä kangaskauppaan ja ostin Miisalle fleecekankaan. Kotiuduttuani ompelin puvun samantien valmiiksi. Keksin kaavan omasta päästäni ja siitä tuli oikein kelpo asu. Otan seuraavaksi kuvan siitä, kun laitamme sen Miisan päälle. Se on kauniin viininpunainen ja oikein passeli puku, parempi melkein kuin Miisan olemassa oleva kallis Hurtan sadeasu. Lapset tulivat kaikki jo 12 ja 13 aikaan kotiin. Opettajilla oli jokin kokous, ja siksi näin lyhyt päivä. Me Myyn kanssa laitoimme hieman joulukynttelikköjä ja tähtiä, mutta tontut jätin vielä laatikon pohjaan, vain muutama pääsi esille. Odotan sitä lunta, josko sitten tontutkin pääsevät kehiin. Kohta lähden viemään Myytä tanssikouluun ja huomenna sitten onkin minulla kampaaja, joten tämä viikko menee erilaisten ohjelmien parissa. Kivaa tiistaita kaikille!!! Mahataidetta 14.11.2008 19.03 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Raskaus Keskimmäinen neiti teki hieman tässä yksi ilta mahataidetta. Katsoimme tatuointiohjelmaa ja hänen teki mieli kovasti kokeilla tatuoijan ammattia ja vatsani oli sopivasti esillä sekä sopivan paljon ihoapinta-alaa (rv 26+1 kuvassa), joten taidetta kehiin. Lopuksi Myykin piirsi jalkaani ja käteeni… Onnekseen oli saunailta joten en sitten montaa päivää ollut näin tatuoitu. Päivät ne vaan menevät… Jokaiseen päivään löytyy aina tekemistä ja aika ei ole kovastikkaan pitkäksi vierähtänyt… Jotkut illat ehkäpä enemmin, kuin mies tulee aina niin myöhään töistä… Siinä ei ehdi montaa tuntia toista näkemään, kun minua ja taas väsyttää… Joka päivä joudun ottamaan päiväunet, en kyllä muuten jaksaisi. Hb arvosta en tiedä… Tuskin noussut on ainakaan, koska en voi läheskään joka päivä ottaa rautalääkettä tai vatsani on koko illan älyttömän kipeä. Sitä kourii ja mylvii ja olo on aivan hirveä. Joten otan niitä hieman epäsäännöllisesti. Olen jatkanut ystävien tapailua. On ihanaa kun voi päivällä tavata vanhoja tuttuja jotka ovat esim. vuorotyössä ja heilläkin on välillä päivällä aikaa. Jotenkin tuntuu että 7 vuoden hiljaiselo on loppunut ja kaipaankin taas ihmisiä ympärilleni eritavalla. Toisaalta työ juuri on ollutkin hieman este ihmisten tapaamiselle, kun vilkkaan ja eloisan ja vieläpä aina pitkän työpäivän päätteeksi ei kertakaikkiaan jaksa tavata ketään. Se on ollut yksi tosi vaikuttava tekijä. Myyllä alkoi sitten ne kanneltunnit ja tyttö on niin innoissaan. Opettaja kertoi, että Myyllä oli ollut jo niin hyvin alkuasiat hallussaan, että heillä oli oikein mielenkiintoinen tunti. Opettaja toi vieläpä lainakanteleen Myylle, joten hän opetteli jo heti muutaman biisin, joita nyt ollaan joka ilta kuunneltu. Nyt on alkanut jo reippaita supistuksiakin tulemaan joka päivä ja monta kertaa päivässä. Tänäänkin kun siivosin aika riehakkaasti niin tuli niin kova supistus, että piti ihan hetkeksi istua. Mutta kyllä se sitten helpotti ja hommat jatkuivat. Olen tyhjentänyt vauvalle jo vaatekaapin, ja kohta alan pesemään pikkuisia vauvanvaatteita. Sitten ne tietysti pitää silittää ja viikkailla sievästi kaappiin. Ihanaa touhua laittaa pienenpieniä vaatteita pyykkinarulle. Oloni on yhä hyvin seesteinen ja rauhallinen. Mitkään maailman murheet eivät nyt ole tavoittanut minua. Pohdiskelen kylläkin paljon asioita. Omaa elämää ja muiden elämää. Mutta rauha vain on sydämessäni. Joka päivä jaksan olla kiitollinen siitä, että elän juuri tässä hetkessä ja tässä elämässä… Muistan kun odotin keskimmäistä olin hyvin herkistynyt. Itkin helposti ja muutenkin mieli myllersi paljon. Tuntui myös että muutenkin elämäni oli silloin jonkinlaisessa sekamelskassa koko raskauden ajan. Johtui siitäkin että odotus oli erittäin rankka, ja minulle muutenkin tapahtui kurjia asioita silloin. Onnekseen vauva oli sitten sitäkin helpompi, iloisempi ja tyytyväisempi. Joten ei ainakaan raskausaika vaikuttanut asiaan. Myyn raskaus oli myös omanlainen myllerrysaika. Silloinkin tapahtui paljon. Oli ollut sitä ennen keskenmeno, oli ollut muutto tähän taloon ja oli hääjärjestelyä kun Myy antoi vinkin olemassa olostaan. Kun Myy oli massulissa menimme naimisiin. Siinä odotuksessa oli siis omansa jutut. Poikaa odottaessa alku meni oikein loistavasti, mutta raskauden ollessa näillä viikoilla mitä nyt olen, mieheni isä sai aivoverenvuodon ja oli toista kuukautta sairaalassa. Ajoimme kaksi kertaa viikossa 45 km katsomaan häntä. Hän oli koko sen ajan koomassa ja kuoli hieman ennen joulua. Sitten oli hautajaisjärjestelyjä ym. Se vei oman energian siitä odotuksesta. Nyt olen saanut nauttia. Suurempia murheita ei ole kasautunut ja uskon, että ikäkin tekee jo osuutensa asiaan. Osaa suhteuttaa monia juttuja aivan eritavallakin kuin nuorena. Eräs tuttavani kertoi, että hän koki aivan samoin hänen odottaessaan iltatähteä minun iässäni. Myy lähti taas mummulle ja papalle, kannel pakattiin mukaan. . Keskimmäiselle tuli yövieras ja poika soitti hetki sitten, että voiko hänellekin tulla…. Joten yksi lähti ja kaksi tuli tilalle. Semmoisia höpinöitä tälläkertaa… Mukavaa viikonloppua kaikille jälleen kerran! Äitiyspaketti saapui 11.11.2008 9.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lemmikit, Vauvat, Lapset, Raskaus Tässä hieman kurkistusta uuteen äitiyspakkaukseen. Omasta mielestäni todella ihana. Juuri nyt niin minun värimaailmaa, koska olen nyt tykästynyt luonnonvaaleisiin sävyihin. Luonnonvalkoiseen, maitokahviin jne… Jollainen meidän makuuhuonestakin sitten tulee… Ja koirakin on sen värinen. Olen aivan mielettömässä flunssassa ja eilen luulin, etten jaksa yhtään mitään touhuta. Hyvä jos lenkille jaksan jne. Mutta kun posti toi tuon äitiyspakkausilmoituksen, niin kummasti tuli ryhtiä kehoon ja päätin lähteä kauppaan ja samalla hakemaan sen. Mietin kyllä muutaman kerran, että mahdanko jaksaa sitä kantaa autoon, mutta hyvin jaksoin. Kun olin sen hakenut ja päässyt sitä pikaisesti ihailemaan, niin teimme koiran kanssa pitkän raikkaan lenkin. Sen jälkeen innostuin tuota ns. työhuonetta (Lastenleikkihuonetta) muuttelemaan. Nyt kun sinne ei tule enää hoitolapsia, ja me kuitenkin vielä nukumme siellä, niin päätin, että nyt se laitetaan uuteen uskoon. Aloitin puolen päivän aikaan ja valmista tuli siinä neljän aikaan. Siirsin parisängyn, kaksi kirjahyllyä ja menin kaikki kaapit ja laatikot läpi ja vein turhat pois. Siitä tulee sitten joskus jälleen leikkihuone vauvalle… Mutta seuraavaksi sen tehtävänä on olla vauvanhoitohuone. Elikkä kun Myylläkin on oma huone niin siellä ei niin montaa lelujuttua tarvitse olla ja kun Myy ei ole enää niin leikki-ikäinen. Huoneeseen saa hyvin säilöön vaunut, hoitopöydän yms. Huoneesta tuli oikein hyvä. Ei nyt sistuksen kannalta kovinkaan kaunis, mutta käytännöllisempi. Voisihan sinne vauvamaisia tekstiilejä tietysti hankkia, mutta katsoo nyt… Hyvä huone toisaalta. Pikkaisen supisteli, kun kannoin kellariinkin aika paljon huonekaluja ja tavaroita, mutta illalkin olin ihmeen pirteä urakan jälkeen. Lapset kun tulivat koulusta. Tytöt hypistelivät koko illan äitiyspakkauksen sisältöä ja poikaa kiinnosti kondomit eniten. Oli siellä jopa naisten kondomikin. Miehen kotiuduttua hänkin sitä hieman katsasti. Kehui kovasti värejä, jotka kyllä ovat todella kauniita. Hän kyllä totesi, että ihme kun eivät ole kehitelleet sellaisia pakkauksia kuin ensisynnyttäjille ja meille jo ”sadannen” saaville. Eli lapsiluku ei meillä taida jäädä tähän. heh heh… Mysky on hieman hellittänyt, vaikka näyttäisi ihan kuin siellä taas tuulisi enemmin… Jokatapuksessa nyt pyykit narulle, tiskikone tyhjäksi ja jospa Miisan kanssa uskalletaan vetää sadetamineet päälle ja ulkoilemaan…Ehkä, ehkä ei… Kun ei ole pakko. Kestovaippoja ja joululehtiä 7.11.2008 9.47 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Parisuhde, Raskaus Ensiksi, kiitos sateenkaarelle kuvanmuokkaus avusta. Olisiko nyt näkyvämpiä kuvia? Ei tarvitse ihan suurennuslasia. Eilen olin ”melkein naapurissa” kestovaippa pikakurssilla. Tässä muutamia malleja. Naapurin rouva on siihen asiaan erittäin perehtynyt ja minuakin asia kovasti kiinnostaisi, joten hän antoi hieman alustavia vinkkejä ja antoi pöksyjä hypisteltäviksi. Tiedä vaikka innostuisin kangasvaippoja itse ompelemaan, kun se taitokin olisi hyppysissä. Alkuun tuo vaippailu kuulosti monimutkaiselta, mutta koska meille tulee tämä helmivauva, niin nuo pitkät villaiset voisivat olla loistavat. Oli muutenkin erittäin mukava turista teekupposen ääressä ja parannella taas tätä maailmaa. Hänellä on kovin samanlainen elämänasenne kuin minulla, joten juttua riittää. Hän alkaa pitämään myös Myylle kanneltunteja, koska neiti on koko alkuvuoden puhunut, että haluaisi alkaa soittamaan kannelta, joten musaope melkein naapurissa. Sovimme aluksi joka toinen viikko, ja katsellaan sitten etenpäin, kunhan alkuun päästään. Myy oli niin onnellinen. Sain myös kantoliinainffoa ja löysinkin häneltä aivan ihanan mallisen kantoliinan. Sitä aivan varmasti tulen käyttämään ja paljon. Sinne vauva vaan ja koiran kanssa metsälenkille! Ihana liina. Vauva on kuin kohdussa ja kuule äipän sydämensykkeen siellä köllötellessä. Tänä aamuna Myyllä oli aikeinen herätys. He lähtivät luokan kanssa pääkaupunkiseudulle teatteriin linja-autolla. Taitaa olla vieläpä Myyn ensimmäinen linja-auto reissu. Täällä meilläpäin kun ei ole tarvetta kulkea linjurilla, joten elämys sekin. Keskimmäinen aina nauraa, kun Myy ei ole päässsyt juuri mihinkään… Ei Muumimaailman, ei linja-autoon, ei mihinkään. Sitä se teki, kun vanhemmat olivat niin väsyneitä Myyn ollessa pienempi. Ei sitten paljoa jaksanut missään käydä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joten vein Myyn kouluun autolla, kun oli aikainen lähtö. Myy otti myös pahoinvointilääkkeen, koska hänellä on se matka pahoinvointi. Toivottavasti heillä on kiva reissu! Minä kävin taas kaupassa heti aamutuimaan. On sitten poissa sekin. Saamme Miisan kanssa touhuta kotihommia kiirehtimättä mihinkään. Kaupasta on viimepäivinä tarttunut kummasti joululehtiä mukaani. Minä, joka inhosin joulua vielä kaksi vuotta sitten. Nyt olen kyllä aika jouluhminen jo. Tykkään noista lehdistä plarata ihania ideoita, ja kaivan myös parin edellisvuoden lehdetkin aina jouluksi esille, koska niistä löytää taas kivoja vinkkejä, jotka on vuoden aikana unohtanut. Eli, tänään vain pesemme pyykkiä, teemme ruuan ja luemme Miisan kanssa lehtiä ja teemme jonkinlaisen lenkin tuossa kotvasen kuluttua. Isänpäivälahjat vielä ostamatta, mutta ajattelin, josko huomenna menisi tyttöjen kanssa ostamaan. Isäni on kova lukemaan, joten eiköhän hänen pakettiin putkahda taas tuttu kovakantinen sotakirja. Miehen lahjaa olen vähän miettinyt, että mitä ihmettä hänelle ostaisi… ( eihän se minun siäni ole, mutta on sitä lapsia autettava.) Luultavasti pakettiin laitetaan cd-levy tällä kertaa. Saa hieman automusaa itselleen. Hän kuuntelee sen verran rankempaa heavyä, jota ei tässä kotona voi oikein kuunnella, kun muutenkin oma mölynsä useimmiten täällä. Joten autossa hyvä revittää. Itse olin nuorena myös aika heavygirl, mutta kyllä se nykyään useimmiten liian raskaalta tuntuu minun korvaan. Suomipop on kyllä ehkä se kaikkein mieluisin musiikki nykyään. Joka päivä laitan muutaman biisin vauvallekin massuun menemään. Kaiutin massun päälle ja voi, miten meitin rokkivauva tykkää . Massuli kupruilee siihen malliin, että välillä pelottaa, ettei se pikkujalka sieltä putkahda ulos. Mutta, nyt hommiin ja laiskottelemaan… Hyvästit… 5.11.2008 17.46 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Lapset, Raskaus Mietin otsikkoa kauan. Enkä keksinyt parempaakaan, mutta tarkoitan asialla sitä, että työni ei enää jatku vähään aikaan. No, aloitetaanpa alkuviikosta. Maanantaina olin aamulla normaalissa neuvolatarkastuksessa ja kaikki oli hyvin. Raskausviikkoja tuli tiistaina 25 täyteen, joten 7kk:lla tässä mennään. Kohdunkorkeus on jo huimat 28 cm, painoa tullut hieman liikaa, hb oli laskenut 112, sydänäänet hyvät ja napakat 150, verenpaine hyvä. Mietimme kätilön kanssa, että olenko työkykyinen tuon hb:n ja päivien pituuden suhteen ja tulimme siihen tulokseen, että ehkäpä en ole. Näin on hyvä, omaa tahtia. Joten sain tiistaiksi ”setälääkärille” ajan. Kotona olin hetken aikaa ja sitten olikin hieroja, joka tuntui kyllä kipeissä hartioissa oikein ihanalta. Olivat jumissa, mutta eivät niin pahoin kuin viimekerralla. Kun sieltä olin päässyt, tein ruuan ja sitten lähdinkin hammaslääkärille. Yksi hammas tässä jokin aika sitten lohkesi ja muutaman päivän olen kielellä hivellyt jotakin kolosta toisessa hampaassa, joten hammaslääkäri paikkasi sitten molemmat samalla kerralla. Kyllä oli yhdelle päivälle sitten kunnolla remonttia. Akka koluttu kunnolla läpi. Tiistaina sitten kävin ”setälääkärillä”, joka kysyi, että ”koskapa se äitiysloma sitten alkaisikaan?” Kun kerroin sen, niin laittoi minut sitten sinne asti sairaslomalle, ja sanoi, että: ”Lepäilet nyt ja keräilet voimia” Taputtipa vielä olkapäähän. Joten autoon päästyäni mietin, että, se on nyt sitten ohi, hetkeksi aikaa minun työnteko nimittäin… Nyt minä hoidan kotia ja omaa perhettä… Ja olen siis kotiäiti! Pitkästä aikaa… Ja jännä, mutta se tuntui oikein hyvältä ajatukselta. Tottakai haikea mieli tuli sen takia, että minulla on ollut hurjan ihana lapsiryhmä. Jokainen heistä on ollut oikea kullanmuru. Joten, otsikko kertoo siitä, että nyt alkaa hyvästien aika. Mutta kyllähän me vielä tulemme näkemään. Kun lapset tulivat kotiin, alkoi tyttöjen tekemään mieli kamalasti pakastealtaan suklaakakkua. No, tokihan riensimme sitä ostamaan, kun mammalla oli aivan sama mieliteko päällä. Vaikka neuvolantäti jo hieman varoitteli, etten kerrytä nyt turhaa painoa. Mutta pakkohan sitä oli juhlia, kun äiti on nyt vain äiti, pitkän aikaa. Söimme neitien kanssa itsemme ähkyyn. Poika otti pienen palan ja oli kuin isänsä, että tarpeen sai moisesta. Ovat enemmän suolaisen perään, nämä meidän perheen miehet. Illalla sitten Keskimmäisen kanssa veimme Myyn tanssiin. Otimme Miisan mukaan kokeilemaan sen uusia auton turvavaljaita, jotka maksoivat mansikoita… 34e taisi olla hinta, mutta eipähän sitten mokomia enää tarvitse ostaa, kun nyt semmoiset ovat. Kun vein Myyn tanssiin, muistin, että siellähän oli avoimet ovet ja vanhemmat olivat tervetulleita katsomaan tuntia. Onneksi olimme ajoissa ja jätimme Myyn vaihtamaan tanssiasua ja lähdimme äkkiä viemään Miisaa kotiin, jotta pääsemme tuntia seuraamaan. Ehdimme oikein sopivasti takaisin. Tanssitunti oli hieno ja Myy oli oikein sievä pikkuballerina. Niin hienosti vuoroaan osaa odotella, kun seurasi yhdenkin tytön energiaa, kun millään ei malta odottaa vuoroaan, saati että olisi pystynyt ottamaan ohjeita vastaan. Hän halusi koko ajan olla ensimmäinen ja jopa suutui opettajalle, kun tämä ei ottanut aina häntä ensimmäiseksi. Myy oli siis ilo silmälle. Tämä päivä meni sitten siten, että kävin ostamassa hoitolapsille pienet muistiaset. Ostin Disneyn mukit( kuvassa) joihin laitoin hieman namia. tulevat näinä päivinä hakemaan varavaatteensa ja muut tavaransa, niin saan sitten annettua ne. Kävin ruokakaupassa, jonka jälkeen menimme Miisan kanssa lenkille. Kun olimme puolet lenkistä tehnyt, niin Miisan sulhanen soittelikin (hänen omistaja) ja kyseli, että mitä touhuamme. Sanoin, että olemme n. 200m päässä heidän kodistaan, että ulos vaan, niin odotamme. Voi sitä iloa, kun koirat tapasivat taas toisensa. Miisa oli niin otettu sulhasestaan. He saattoivat meidän kotiin ja koirat antoivat vielä lähtöpusut. Touhusimme ennen lasten tuloa niitä näitä. Lyhensin miehen yhdet housut ja Myyn takin korjasin, jonka hän eilen hajotti. Ruuanlaittoa ym. kotihommia, sehän se kotiäidin virka on. ihana virka, tykkään tästä! Kivoja päiviä! Hieman jo joulua… 1.11.2008 19.24 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Sisustaminen, Raskaus Tänään iski pieni joulufiilis. Liekö vaikutusta kun herättyäni vedin verhon ylös ja kaskummaa, siellä tuli juuri ja juuri havaittavia pieniä lumihiutaleita… Ei kylläkään mitään maahan jääviä… Mutta sen verran iski fiilis, että kaivoin verannalle punaruutuiset jouluverhot. Pöytälamppu on vihreä ja siihen olisi toiveena pieni punaruutuvekkivarjostin.( Olen yrittänyt noita kuvia suurentaa, mutta en ymmärrä miksi aina tulevat tuota samaa koko luokkaa. ) Vaikka nyt osaan sen homman jo. Plääh… Menin sisustusbuumin jälkeen vielä hetkeksi haravoimaan, kun aurinko kauniisti pilkisteli, vaikka piha kyllä on jo ihan siisti lehdistä, mutta sainpahan hieman ulkoilua ja liikuntaa. Muutaman päivän tahti ollut hieman hakusessa. Vatsa alkaa olla sen verran mukavan kokoinen, että ähkyn ja puhkun ja huomaan väsyväni entistäkin nopeammin. Mutta, mikäpä kiire minulla on, ei mikään. Ainakaan toistaiseksi. Haravoinnin jälkeen olinkin jo niin uuvahtanut, että menin sohvalle pötkölleen ja koira hyppäsi jalkopäähän, joten siinä taisi toista tuntia mennä. Lapsetkin ihmettelee, kun joka päivä siinä torkun toista tuntia. Heräsin kun mies soitteli ja kysyi, tarvitaanko kaupasta mitään. Välillä heräilin siihen, kun lapset puhuivat liian kovaa tai koira kutitteli varpaita. Muuten nukuin tas kuin tukki ja pimeyskin oli taas tullut sillä välin. Vauveli on liikkunut taas oikein hyvin ja luulisin että se on samassa asennossa kuin ennenkin. Viimeyönäkin heräsin pari kertaa siihen, että pikkuinen siellä kääntyili tai ainakin oli hereillä. Tänään päivällä annoin sille hieman musiikkitunteja. Kuuntelimme Suomi poppia. Mm. PMMP:tä, Indicaa, Herra Ylppöä, Jenni Vartiaista ja vieläpä Lauri Tähkää… Laitoin kaiuttimen oikein vatsaa vasten, jotta varmasti kuulee… Ja kyllä pieniä heilahduksia tuli vastaukseksi hyvästä musiikista. Nyt odottelen saunaan pääsyä. Olen aina tykännyt saunomisesta, mutta tämän odotuksen aikana jostakin syytä aivan erityisen paljon… Leppoisaa pyhää!!!