Kehuja… 10.2.2009 21.48 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Lapset, Raskaus Tänään oli kaikenkaikkiaan mukava päivä. Tai, suurin osa elämäni päivistä kyllä sellaisia on. Eiliseen verrattuna tämä oli erittäin mukava. Lyhyesti eilisestä sen verran, että Myy teki sen äideille kaikkein kamalimman tempun… Hänen koulunsa päättyi klo: 14:00, ja koska oli kiva aurinkoinen pakkaspäivä, ajattelin että neiti saa kävellä kotiin. Koulumatka kun on n. 900m, ja kuskailen ainoastaan kovalla kaatosateella, suksien, luistimien ym. raijauspäivinä… Joten, ilma oli hyvä ja odottelin Myytä kotiin. Kello lähenteli uhkaavasti 15:00 ja 900m kävelee siinä ajassa mennen tullen, mutta Myytä ei kuulunut. Mimmi ja Poika molemmat tulivat kotiin, koska heidän koulunsa päättyi klo:15:00, mutta pienintä ei näkynyt. En ole kovinkaan panikoiva ihminen, mutta siinä vaiheessa alkoi huoli kasvaa ja olin aika paniikissa. Laitoin viestin naapurikadun samalla luokalla olevalle pojalle, että näkikö hän Myytä kun lähti koulusta, vaan ei ollut nähnyt. Hyppäsin auton rattiin ja jaloissa oli taas ne muovikengät… Hurjastelin semmoista vauhtia, että en muista oikein matkasta mitään. Sitten näin Myyn… Siellä hän käveli kahden muun tytön kanssa ehkä n. 200m päästä koulusta. Näytin nyrkkiä, ja näin hänen hämmästyneen ilmeensä. Ajoin kotiin ja olin kiukkuinen. Neiti ilmestyi kotiin ja paasasin, että eikö ymmärrä kuinka huolissani hänestä olin, mutta ei hän tiennyt, että matkaan oli tuhrautunut tunti. Missään hän kuulemma ei ollut käynyt. Kävelleet vain hitaasti… Huh, onni onnettomuudessa. Ehdin jo ajatella vaikka mitä… Tänäinen olikin sitten erilainen päivä. Lasten lähdettyä kouluun, kävin kaupassa, kävin Miisan kanssa lenkillä ja lähdin Miimmin kummitädille kylään. Olikin oikein mukava vierailu. Meidän välit olivat tuossa menneinä vuosina hieman viileät, mutta ovat lämmenneet taas mukavasti, joka on oikein kiva asia. Iltapäivän touhuilin kaikenlaista ihan pientä vain ja myöhemmin meillä olikin sitten Pojan vanhempainvartti ja otimme Myyn ja hänen ystävänsä mukaan, koska Myyllä alkoi heti vartin jälkeen tanssitunti ja sinne sai Ystävänviikon kunniaksi ottaa yhden ystävän mukaan. Tytöt värittelivät sillä aikaa kun me kuuntelimme opettajan kertomaa Pojasta. Hänellä on alkanut 7 lk:kka oikein mukavasti. Moni numero on siinä ja siinä, että pienellä jutulla saisi nostettua sitä. Heidän luokka on hieman mölyinen, mutta Poika ei ole kuulemma se aloitteentekijä, mutta koko poikalauma menee kyllä sitten mukaan, kun joku aloittaa… Jotenka siihen nyt sanoimme Pojalle, että eipäs kannattaisi mennä hommaan mukaan, vaan olla ainakin hiljaa. Mutta, kaikenkaikkiaan olemme kyllä oikein tyytyväisiä Pojan koulunkäyntiin. Tanssitytöillä oli mennyt tunti mukavasti, punaiset posket olivat molemmilla neideillä. Nyt on sitten täynnä 39 viikkoa ja lähden tavoittelemaan kohti 40 ja laskettua aikaa joka on siis tasan viikon kuluttua! Jännää!!! Olo on yhä LOISTAVA, IHANA ja TERVE!!! Mikäpä tässä ollessa, valmiissa maailmassa! Minusta tuli äiti 14 v sitten 8.2.2009 22.01 | si27 | Elämää, Vauvat, Lapset, Raskaus Minusta tuli äiti 14 v sitten kun poikani syntyi 08.02- 1995 klo: 22:45… Hän oli kovin pieni, painoi 2850g ja pituutta oli 48 cm. Raskausviikkoja oli silloin kertynyt 38+3. Synnytys oli hieno, helppo jakkarasynnytys. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, kun kohdunsuu oli jo reilusti auki, kun olin sairaalassa. Olin haaveillut äitiydestä ennen äidiksi tuloa jo 5 vuotta. Ja se on ollut suurin iloni, mitä minulle on tapahtunut. Haaveilin koko nuoruuden siitä, että minusta tulisi suurperheen äiti. Ja nyt olen siinä pisteessä, että haaveista suurin on tapahtumassa aivan pian. Poika sen aloitti ja vuosien varrella sain vielä kaksi ihanaa, ja samalla temperamenttistä tyttöä. Nyt masussa on uusi tulokas, jota jo kovasti odotamme tähän maailmaan syntyväksi. Joinakin päivinä olen jo varma, että ihan pian se tapahtuu, mutta sitten toisaalta on olo, että voi tässä muutama viikko vielä mennä. Istumme miehen ja pojan kanssa tässä olohuoneessa ja muistelemme sitä, että silloin 14 vuotta sitten minulla oli tämmöinen samanlainen iso massuli, jossa potki meidän ihka ensimmäinen lapsonen, ja kaikki oli niin uutta… Olen hyvin iloinen, että saan kokea tämän ihanan äitiyden tunteen vielä neljännenkin kerran… Onnea Pojalleni ja onnea Isälleni, jolla on myös tänään syntymäpäivä!!! Mami rv 38+5Kuvassa asu, jossa toimme poikamme kotiin! Neljäs kuva kansiosta (haaste Katilta) 6.2.2009 20.55 | si27 | Elämää, Lemmikit Yllätys yllätys… Minulla nyt vain on yksi kansio, mutta sen neljäs kuva oli, kukapa muu kuin Miisa… Ihku Ihana, Suloinen, Rakas koiramme… Kohta 9kk:nen Bichon Havanais neitonen…Jonka hankimme pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen viime heinäkuussa. Koira on meille yksi perheenjäsen muiden joukossa ja kaikille erittäin Rakas! Miisa mukautui/ sulautui joukkoomme, kuin olisi aina ollut. Se oppi sisäsiistiksi jo 3 kk:den iässä ja ei ole ikinä tehnyt mitään pahoja. Onko tuommoisia koiria olemassakaan? En olisi ikinä uskonutkaan, mutta on sellainen… Meidän Miisa! Haastan Vernan, Hannan, Tiipin ja Misun mukaan juttuun… Eli neljännen kansion neljäs kuva… Siitä esittely! Extra Big Mama ja murkkuikäinen 6.2.2009 17.44 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lapset, Lasten kasvatus, Raskaus Nyt on se raskausviikko, kun poikamme syntyi tähän maailmaan. Eli 38+3… Ensi viikon jälkeen olisi sitten laskettu aika käsillä. Mutta tämä vaavi on ainakin nyt vielä tuolla masun kätköissä kasvamassa. Olo on kankea, mutta erittäin hyvä, mukava, ja ehkä hieman laiska. Tällä hetkelläkin Big Mama istuu koneella ja mies tekee ruokaa… Kääk, en ymmärrä, mihin se hitunenkin ruuanlaitto viitteliäisyys on kadonnut. Ihan hävettää, etten ole moneen päivään kertakaikkiaan jaksanut väsätä ruokaa, ja jostakin syystä oma tekemä on ällöttänyt jo monta päivää… Yök. Olen hieman syönytkin täällä päivisin huonosti! Pitäisi kyllä ottaa itseä niskasta kiinni… Mutta, kun kaikkeen hommaan menee aikaa nykyään puolet kauemmin kuin ennen… Eilen tosin ompelin vauvan äippäpaketin ympärille reunaröyhelön. Jotta olisi hieman pehmeämmän näköinen kuin pelkkä pahvilaatikko. Ompelukone temppuili vaan turhan kauan, mutta sitkeesti jaksoin sitä korjailla ja alkoihan se sitten toimia. Tänään olen opetellut taittelemaan sideharsoja hahtuvapöksyihin, mutta vaikka niitä ohjeita seuraa kuinka hyvin, niin jotenkin vaikeita ovat… Täytyy naapurin extra kestoilijaa pyytää avuksi. Mutta, en luovuta en… Vauveli on kovin liikkuvainen… Tuntuu hassulta kun se ojentelee jalkojaan ja koukistelee polviaan, jotka nousevat vatsanpeitteiden läpi… Kuka tahansa näkee ne liikkeet nyt, vaikka istuisi eri sohvalla. Potkut, möyrimiset ja liikkeet ovat todella vahvoja. Napa heiluu ja vatsa vääntyilee puolelta toiselle. Hauskan näköistä ja jo hieman kivuliaan tuntuistakin… Yhä edelleen Vauveli nukkuu vatsassa yöt hyvin. Ei juuri koskaan heräili jos minä käyn veskissä tai olen levoton. Tosin viime viikon olen nukkunut kuin tukki ja nähnyt miljoonia hienoja unia. Enne unia varmaan, koska olen nähnyt muillekin vauvoja syntyväksi ja paljon kummalisia unia, joita jopa muistan aamuisin. Vauva nukkuilee masussa jopa yhdeksään jne. Kunpa vain sitten syntyessäänkin olisi yhtä hyvä uinailemaan. Olen kuskaillut tyttöjä kouluun, kun ollut milloin hiihtämistä, milloin luistelua. Olen ottanut Miisan aina kyytiin, koska sen autoilu on ollut vielä hyvin satunnaista ja koira laulaa kuin laulava lintukoira autossa. Mieluusti aina tulee autoon, kun kerron, että mennäänpä autoilemaan, mutta sitten jotenkin on hervoton siellä. Lenkkeilemme myös päivittäin saman tutun reitin, jonka varrella vanhempanikin asuvat. Siltäkin varalta jos lapsivesi lorahtanee pitkin tietä. Tuolla talvkelissä on kurjempi odotella miestä hakemaan housut märkinä, jos niin tapahtuu. Kävely on välillä erittäin reipashenkistä ja toisen päivänä ankkaemon vaakkumista, mutta ainakin liikumme. Hieno parivaljakko, reipasliikkeinen koira, ja vatsasta norsua muistuttava emäntä. Keskimmäiselle neidille ( nyt annan hänelle bloginimen) koska kohtahan Neiti ei ole yksin keskimmäinen. Hän on tästä lähtien Mimmi. Eli, Mimmille ja minulle tuli sellainen pakkaus, jossa luki 10-16 vuotiaiden tyttöjen äideille ja tytölle. Siellä oli näyteterveyssiteitä ja kirjanen, jossa kerrottiin kuukautisista ym. nuorten tyttöjen jutuista. Ihan kauniisti annoin postin hänelle ja yritin asiasta puhua, mutta siteet lensivät pitkin yläkerran käytävää ja minä olin ihan idiootti ja pilkkasin häntä. Mimmi on ollut nyt huoneessaan sitten n. 3 tuntia. ( Seuraava projekti siis mennä keskustelemaan asiasta). Häntä on turha liian aikaisin mennä rauhoittelemaan, vaan on annettava olla jonkin aikaa itsekseen. Veljensä vielä ilkkui kuullessaan siteistä ym. Että ”Joko vuotaa” heh heh. Vaikka kuinka kielsin toimimasta näin, niin pojasta asia oli tosi hauska. Eli, jos kohta äidin hormonitaso laskee vaihdevuosien tasolle, niin tyttärellä jyllää omaa tahtiaan… Täyttäähän hän huhtikuussa 12 vuotta, ja muistan kyllä tuo ajan myllytyksen, kun keho antoi omaa merkkiään ja mieli omaansa. Pyörremysky siis täällä… Onneksi minä äippä olen vielä tässä ihanassa hormonitasossa, ja mieli on erittäin rauhallinen ja tyyni… Nyt tytärtä lepuuttamaan, jonka hormonit vasta alkavat jylläämään… Kivaa viikonloppua! Hiljaiseloa 4.2.2009 13.56 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Raskaus Olen synttäreiden jälkeen vietellyt hiljaiseloa… Alkuviikosta kärsin vatsakivuista ja mies jo luuli että synnytykseen lähtö on käsillä. Riekuin kaikki yöt levottomasti ja sain jopa miehenkin välillä hereille. Ja aina pimeydestä kuului ”Lähdetäänkö synnyttämään?”. No, ei olla lähdetty… Raskauviikkoja on nyt 38+1, joten jännittävät ajat ovat. Poikahan syntyi 38+3 vko:lla joten lähtölaskenta voinee alkaa… joinakin päivinä on jo selvästi ollut merkkejä, että kohta poksuan, mutta taas tänään on ollut sellainen olo, että kyllähän tässä voi mennä viikkoja vielä ihan hyvin. Päivä kerrallaan. Viikonlopun juhlat menivät mukavasti. Vieraita oli ja jaksoin siis ihan kivasti, enkä ihmeemmin edes väsähtänyt. Sain jo ennakkoon digikameran synttärilahjaksi, joten nyt sitten ihan oman kameran kanssa otettuja kuvia. Kiva, että sain kameran, siten että saan sen mukaan synnärillekin. Edellisen kameran ostin kun Keskimmäinen neiti syntyi. Olen pikku puuhastelua tehnyt päivisin ja käynyt Miisan kanssa lenkillä, mutta lenkkeily on hidastunut selvästi tämän viikon aikana. Rollaattorimummot menevät ohitseni jo huimaa vauhtia ja välillä joudun kärvistelemään jossakin hetken, että supistuksiltani pääsen liikkeelle jälleen. Vauva liikkuu myös aika rankasti ja koska painoa taitaa hänellä olla jo 3kg ja ehkä reilustikin, niin sen nyt tietää, jos toisen sisällä käännellään kovasti kylkeä, kun äippä on kävelyllä, meinaa pissi tulla pöksyyn, vaan ei ole onnekseen tullut. Muuten olen voinut ihan kivasti. Tahti vain on erittäin hidasta… Mutta, mikäpä kiire minulla on, ei sitten mikään… Hiljaa se hyvä tulee. Kotonakin olen niin kömpelö, että lapset huomaavat ja tekevät monen asian ihan itsestään. Esim. eräänä päivänä pudotin jotakin ruoka kaapista, niin poika tuli olohuoneesta asti nostamaan sen minulle .Olin hieman äimänä, että katos vaan, kyllähän sitä apua tulee pyytämättäkin, näemmä. Lapset ovat ulkoilleet iltaisin paljon, mikä on ollut oikein mukavaa. Poika ja keskimmäinen käy luistelemassa. Myy on innostunut naapurin lasten kanssa hiihtelemään. Keskimmäinen käy myös omalla pihalla hiihtelemässä. Punaposkisia lapsia tulee sitten illalla sisiälle. Tosi mukavaa. Pysyisivät terveinä, nyt kun kaikki taudit jyllää. Pojankin luokalta oppilaita yli puolet poissa ja opettajia niin paljon, että kaikkia tunteja ei voida edes pitää. Olenkin kahta kauheammin muistuttanut käsienpesusta. Varsinkin nyt olisi hyvä pysyä terveenä, kun pieni ihminen on hetkenä minä hyvänsä maailmassa. Ei mukavaa jos perheestä joku kovin tautinen. Lapseni ovat kyllä niin perusterveitä lapsia, että ihmetellä saattaa… Juurikaan pientä nuhanpoikasen kummempaa he eivät ole sairastelleet. Mutta, siis päivä kerrallaan… kaunista talvista loppuviikkoa! Vatsakivuissa… 2.2.2009 21.48 | si27 | Elämää, Raskaus Enpä tiedä mikä on, mutta viime yön jo kiprailin vatsan kanssa. Päivän jaksoin hyvin, tuuletin jopa koko perheen petivaatteet ja vaihdoin lakanat… Mutta tuossa iltapäivällä kivut alkoivat, ja jatkuvat… Ehkäpä jokin tauti iskemässä… Yritänpä mennä nukkumaan… Kaunista viikkoa! Mami ja 38 viikkoa täynnä huomenna