Täällä taas!!!

Lukeekohan kukaan tätä enää? No, laitan pari sanaa... Olen hengissä, tosin huonossa hapessa... Mutta elän ja hengitän :)

Paljon on tapahtunut, mutta lyhyesti... Olen ollut töissä nyt joulusta asti ja aloitinpa oppisopimuksella opiskelunkin... Minusta tulee Mielenterveys ja päihdehoitaja :) katotaan nyt, lukeeko tätä kukaan ;)

Toukokuu

Näemmä kirjoitan kerran kuussa... No, ehkä niin hyvä, parempi kuin en ollenkaan...
Neiti kiukkupussi on rauhoittunut siinä mielessä, että hän ei enää kiukuttele, mutta tempoa piisaa... Menoa, meininkiä ja haavereita. Tyttö on seuraava duutsoni, selvästikin. Päässä on joka viikko mojovat kuhmut ja jopa otsassa vanhasat haaverista sellainen terävä reunainen kohta otsassa, joka ei siis koskaan parane. Mistä tämä lapsi sai vauhtinsa? Huh!

Mutta siis tärkeintä, neiti nukkuu yöt hyvin, mutta meidän välissä... Johtuu vain siitä, että en jaksa töihin, jos en ole saanut nukuttua. Johtuu myös siitä, että olen vähän vanha äiti... ;) Mutta tärkeintä on nyt, että NUKUMME!

Paljon on tapahtunut, on vauvauutisia ihania... On sairauksia, jos mitä- sitä se elämä on... Kun tapahtuu hyvää, on vuorossa jossakin pahaa... Niin se vain menee...

Tänään täyttää Miisa koiramme 2 vuotta. Niin se aika taas on kulunut, juurihan me hankimme Miisan... Ja jännittävää on, Miisalla on juoksu ja meillä on käynnyt sulhasehdokas. Joten odotamme innokkaasti, josko saamme muutaman kuukauden kuluttua hauvavauvoja :)

Mutta lyhyestä virsi kaunis :)

Kiukkupussi

On jäänyt kirjoittaminen vähille... Melkein voisin vaikka homman ihan lopettaa... Tokkopa täällä edes kukaan enää käy.

Työ vie paljon nykyään ajastani ja toinen on sitten Helmi. Hän on erittäin vaativaakin vaativampi lapsi. Jouluun asti siis kaikki meni hyvin ja sen jälkeen neiti on lähes tasaiseen erittäin kiukkuinen ja vaativa...

Yöt ovat olleet lähes helvettiä joulun jälkeen, enkä tiedä olenko nukkunut juurikaan öisin... Rankinta on iltavuorosta tulla kello 21 jälkeen, valvoa lähes koko yö tai herätä pätkiä ja mennä 7 aikaan töihin... Mutta, sanoisiko ääneen... Työ on minulle nykyään henkireikä... En jaksaisi olla koko aikaa Helmin kanssa, kuten olen jaksanut olla muiden lasteni kanssa... Se on pakko myöntää ja myös se, että lastenhoitourani on ohi, sitä en enää aio aloittaa ollenkaan. En jaksaisi sitäkään enää... En jaksaisi kiukuttelevia ja huutavia lapsia... Aikansa kutakin, kai se pitää tässäkin paikkansa... Ja myönnän, ikä tekee sen osan...

Mikäli Helmi ei kitise tai itke, hän tekee pahojaan niin paljon, että lähes koko perhe kärsii asiasta. Hän etsii mitä tahansa ja mistä tahansa paikan, josta hän voi ottaa jotakin tai kaivaa jotakin... Tai vaikkapa kiipeä johonkin. Meillä ei ole missään mitään ylimääräistä, ettei tarvitse koko ajan kieltää ja kuunnella järjetöntä parkumista... Mitään kieltoa neiti ei nimittäin usko...

Toivon kovasti, että tämä on ohi menevää... Helmi nimittäin sanoi muutamia sanoja ennen joulua, mutta liikkumaan opittuaan hän lopetti kokonaan sanallisen ilmaisun... Eli, voihan se olla sitäkin, että kiukuttaa, kun ei osaa puhua...

Mutta siis, se ihana Helmi vauva joka oli koko 10kk:tta tyytyväinen ja nukkui hyvin, on kadonnut tyystin... :( Tilalle on tullut tyttöpuolinen Eemeli...

Oi, miten helpottikaan kertoa asiasta... Lieneekö viimeisiä postauksiani...

Aikansa kutakin...

Flunssaa ja 70- lukua

Syntymäpäivät siis takana... Tuli vuosia 39v, 15v, 9v ja 1v... Paljon on lahjoja saatu ja nyt voi lähteä kohti kevättä...

Ilmat ovat olleetkin jo kovin keväiset. Aurinkoa heilutellut kauniita säteitään ja räystäiden jättimäiset jääpuikot alkaneet sulamaan... kevättä rinnassa. :)

Olemme siis myös ulkoilleet minkä olemme voineet. Syntymäpäiväkatras nimittäin on mennyt läpi flunssan. Sitä se vanheneminen näemmä teettää, koska perheen huhtikuinen ja lokakuinen säästynyt taudilta.

Taudin aloitti 3 viikkoa sitten Myy ja sitten tuli Poika ja Helmi. Itse poden tautia parhaillaan. Tavallinen, sitkeä flunssa yskän kera riepotellut.

Kurjinta se tietenkin oli pienessä Helmissä, joka tottakai valvotti sitten nuhaisena läpi yöt.
Nyt kun sain ns. vapaapäivän. Helmi lähti mummun kanssa mummulaan viettämään päivää, johan pieni mökkihöperönä saanut ollakin, kun kipeänä oli lähes viikon...

Olenkin täällä touhuillut kaikenlaista pientä, mitä nyt on jaksanut. Mm. muistellut 70- lukua. Niitä lapsuusvuosia. Kolunut erääseen tarkoitukseen kaikkea 70- luvun esineistöä. :) Mielenkiintoista.

Mukavaa naistenpäivää

Helmi 1 vuotta

Lauantaina 20.02
Vuosi sitten tähän aikaan ponnistin Helmiä maailmaan... klo: 06:17 tämä pieni kaunokainen saapui maailmaan... Nyt on niin haikeat fiilikset, samalla toki onnelliset... Mutta se ihan pikkuinen vauva on poissa... Tokihan Helmissä vielä pala vauvaa on...Tänään siis täytämme 1 vuotta <3 Mikä taapero hänestä on kuoriutunut ja mikä kaaunotar. :)

Veljensä täytti 8.2 15 vuotta, ja mikä mopovimma täällä onkaan. Härveliä ei vielä ole, mutta kiilto silmissä on.

24.2 jatkaa sitten juhlintaa Myy, joka täyttää 9 vuotta... Pieni koululainen.

Mutta, nyt tämä äiti lähtee töihin. Aamuvuoro kutsuu... Syntymäpäiväkekkerit ovat vasta viikon päästä.

Helmikuu 2010

Olenpas ollut laiska tämän blogin suhteen tai "kiireinen". No, se pois minusta, sitä sanaa en halua käyttää ;)

Tottahan se on, että on ollut hieman monenmoisia hommia, kun työkeikatkin ovat lisääntyneet ja siten aika kyllä on sitten aina hieman enemmin kortilla... Mutta periaatteeni on "aina on aikaa".

Helmikuu kääntyi kalenterissa ja sehän tarkoittaa tämän perheen syntymäpäiviä... 6:sta henkilöstähän vain kahdella on syntymäpäivä jonakin muun kuukauden päivässä...


Helmi tyttö siis lähestyy 1 vuoden ikää... Onpas se vuosi siis mennyt taas nopeaan... Vielä vastahan se massussa köllötti ja nyt tuo pikkuinen tähtisilmä on ilostuttanut meitä vuoden...

Tällä kertaa näin lyhyin aattein... Mutta siis hengissä ollaan :)

Pulkkailua, ulkoilua, pulkkailua!

Niin ihania kelejä pidellyt, että olemme taas päässeet ulkoilemaan oikein toden teolla. Ne -20 c pakkaset olivat kyllä liikaa, vaikka olihan niissäkin hyötynsä, luonto sai kauniin peitteensä. :) Mutta ulkoilla ei voinut pikku pirpanan kanssa.

Nyt olemme paikanneet sisällä kyhjätyt viikot ja nauttineet sekä aamupäivästä ulkoilusta, jonka olemme menneet pulkkaillen. Helmi on aivan hurmaantunut pinkkiin pulkkaansa ja siinä istumiseen. Pulkka pääsee aina yöksi sisälle lämpiimään ja neiti sitten pulkkailee sisälläkin. Näyttää aina sormellaan kaikille hienoa pulkkaansa ja kipittää sinne istumaan. Veljensäkin nauroi, ettei voi olla tottakaan, kuinka ylpeä siitä on.

Ensi askaleetkin ulkona on sitten otettu, kuten kuvassa näkyy. Tänään sitten kipitettiin omalla tiellä ihan pitkän matkan ja olipa mukavaa. Iltasin olemme saaneet isänkin lenkille ja silloin Helmi ottaa pikkutirsat vaunuissa. :)

Näiden ulkoilujen ansiosta olemme saaneet sitten paremmat yötkin taas, aivan kuin "ennen vanhaan" eli kyllä se ulkoilma vaan on todella terveellistä ja mikä hienointa, olen saanut noita mammakiloja karisteltua. Tai, kilot eivät ole karisseet, mutta vatsa hieman lytistynyt. :) Ja se on ilahduttanut minua suunnattomasti. Olen aina ollut hoikka/ normaalivartaloinen, mutta kahden viimeisen raskauden jälkeen kyllä kilojen häätö on ollut hieman vaikeampaa kuin ennen. Se ikä... ;)

Muuten tässä ollaan taas elelty kotiäidin elämää odotellen töitä. Yksi työ tuossa olikin jo melkein tarjolla, mutta koska en halua olla 8 tuntia poissa ja ehdotin 6 tunnin päivää niin se ei onnistunut, koska olisivat tarvinneet täyden päivän. Joten jään katselemaan mitä tuleman pitää :)

Kauniita talvipäiviä!

Mietintää...

Aivan mahtavia ilmoja siis katsella. Ulkoilla voi vain niin hetken pienen vauvan ja pienen koiran kanssa... Lapsella jäätyy neä ja posket ja koiralla taasen tassunpohjat... Mutta hetken reissukin tekee niin hyvää... Ja kaunista on, kyllä kelpaa. :)

Olen tässä jälleen miettinyt työasioita. Olen tykännyt kovasti olla mielenterveys- ja vanhustyössä, mutta koska minulla ei ole siellä vakipaikkaa ja keikkoja on kuitenkin aika vähän, olen hieman
tutkimuksia, että mitä kivaa olisi tarjolla ja kyllähän sieltä
työrintamalla olisi ihan mieluisiakin paikkoja... Silti tuntuisi hieman
haikealta lähteä ihan 8h/5vrk:tta töihin... Mies kyllä hieman
patistelisi, mutta isän rooli on kuitenkin hieman erilainen...
Pitää vain kuunnella itseään ja omia tuntemuksia vaikka
lompakko kieltämättä huutaakin rahaa... Imetän Helmiä yhä ja
suunnitelmissa oli aluksi että kesään, mutta imetys, niin ihana
kuin onkin, on tuottanut nyt hieman viimeaikoina hankaluksia.
Helmi, joka söi vain kerran yössä, on lisännyt syöntikertoja, ihan
läheisyyden takia, koska olin työkeikoilla ja nyt se ei tunnu kivalta
että tässä iässä aletaan heräilemään tiuhaan yöllä. Jotenka
muutiksen tuulia tässä ilmassa, Mihin suuntaan- sen näkee!

Ihania talvipäiviä!

Vuosi 2009 jäi taakseen...

Vuoden 2009 hienoin tapahtuma oli tietysti Helmi vauvan syntymä 20.02.09. Olen iloinen, että sain vielä kokea neljännen kerran tämän syntymän ihmeen. :)

Helmin kanssa on mennyt hienosti kaiken kaikkiaan, vasta nyt kun Helmi on 10kk:nen myönnän, että on hetkiä, että huomaa myös oman ikänsä ja sen, että pieni lapsi kyllä vaatii omansa. Helmi on ollut viikon verran erityisen hankala ja se on kyllä tuntunut niin minussa kuin miehessänikin. Iltatähtemme näyttää välillä missä kaappi seisoo... hm... myönnän, annan periksi helpommin kuin muiden lasteni kanssa... Ikäkö? Minä, joka aina olen ollut jämpti kasvatusasioissa, nauran itsellenikin, että tätäkö se on, kun iltatähti astuu kuvioon...

Siinä siis tälle vuodelle heti parannusta, ihan sama topakka äiti esiin, kuin ennenkin... Ei mitään liirunlaaruja ollenkaan... Kyllä!

Helmin sisaretkin välillä nauravat hihaansa, että hih hiih... Helmi se osaa jos kuka... Äiti ei mahda neidille mitään... Kyllä, kyllä, kaikki myönnän... Mitä sitä kieltämään...

Vuosi 2009 oli kyllä kaikin puolin hyvä ja iloa antava. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin hyvin mielin. Vuosi on antanut suruja ja mietintääkin harteille, mutta niitäkin tarvitaan, jotta taas näkee sen hyvän ja kauniin... Toki, jättäisin jotkut kokemukset kyllä kokonaan pois... Sellaisia asioita, joita kenenkään ei tarvitsisi kokea... Mutta, elämän on jatkuttava ja jatkuuhan se.


Kesä oli hyvin kesäinen ja saimme nauttia omalla pihalla oleilusta. matkustaa emme ruvenneet pienen lapsen kanssa... Pihamme tarjoaa jo yllinkyllin nautintoa. Iso vihreä nurmikko ala ja monet vanhat omenapuut tuovat oman säväyksen vanhan talon pihaan. Lapset saivat jälleen kirmailla omalla pihalla omissa touhuissaan. Miisaa unohtamatta. Joka nautti kesäpäivistä seurassamme.







Syksykin oli kuin syksyn kuuluukin, väriloistokas... Ja mikä ihaninta, hyvin lämmin, eikä liian sateinenkaan... Syys- lokakuun vaihteeseen asti oli hyvin lämmintä, kuivaa ja kaunista.

Mieheni täytti lokakuun lopussa 40 vuotta ja yllätimme hänet laskuvarjohypyllä joka olikin mieluinen yllätys. :) Lupasi joskus mennä hyppelemään vielä uudestaankin. :)




Talvi on nyt ja en valita siitäkään. Olemme saaneet lunta ja pakkasta ja joulukin oli siis valkea. Lapset ovat saaneet peuhata lumessa, tehdä lumiukkoja ja käydä luistelemassa. Voisiko sanoa, että vuonna 2009 meni kaikki vuodenajat kuten pitääkin, lämmin, aurinkoinen kesä, luminen pakkastalvi... :)

Tästä jatkamme tähän uuteen vuoteen 2010!!!