perheen äidin elämää
	Seesteisyys 3.10.2008 21.57 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lemmikit, Lapset, Lasten kasvatus, Raskaus Tuntuu, että taas seesteisempi kausi meneillään… Kurjuudet on voitettu ja valtakunnassa rauha jälleen. Massuli on alkanut ihanan aktiiviseksi. Nyt kun laittaa käden massulin päälle, niin sieltä tulee vastaus, että ”täällä ollaan äippä”. Nautin niin jokaisesta muljahduksesta ja nytkähdyksestä. Miten ne voikaan tuntuu niin hyviltä. Tänään ostin jopa Vauva-lehden, kun päällikannessa luki, ”isä toimi kätilönä sekä kuinka hauva ja vauva totutellaan toisiinsa”. Viikon tapahtumiin. Eilen laitoin anopille viestin ja menimme illalla kyläilemään, piiitkästä aikaa. Minä, Myy ja Miisa mentiin edellä ja mies tuli sitten perässä, kun usein joudumme odottelemaan hänen tuloaan ja sitten menee menot mönkään. Nyt oli kiva, kun me lähdimme edellä kun olimme valmiit ja mies sitten köpötteli perässä. Olikin todella mukava nähdä anoppia. Hän leipoi juuri korvapuusteja ja kylläpä maistuivat hyviltä. Pitäisi vaan useimmin käydä, mutta nuo illat on jotenkin niin lyhyitä. Minä kun omistan ihanan miehen lisäksi, ihanan anopinkin. Mikäpä sen kivempaa… Tänä aamuna menimme heti aamusta Myyn allergiatestiin labraan. Aika oli 8.15 ja meillä kun on n. 10 minuutin matka sinne, niin olimme hienosti koko lauma ajallaan. Keskimmäinen tuli odotushuoneeseen sen 5 minuutin ajan katsomaan hoitolapsia, jottei tarvitse heitä raahata pieneen labrahuoneeseen. Kaksi viikkoa menee, ennen kuin saa tulokset. Myyllä kun on keväisin se koivuallergia, niin usein koivuallergisilla on ruoka-aineallergiaakin, joten hyvä tarkistaa asia. Saatoimme tytöt kouluun ja piipahdimme torilla. Siellä ei enää montaa myyjää ollutkaan, mutta muutaman tutun näimme ja rupattelimme hetken ja kävimme kaupan kautta ostamassa lämmintä vastaleivottua leipää. Nam. Vesisade yllätti reissumme, mutta sehän nyt ei meitä mitenkään haittaa. Jos kukaan niin me, olemme siihen tottuneita. Sää kuin sää, niin eipä paljoa haittaa. Iltapäivällä kun menimme jälleen hoitolasten, Miisan ja Myyn kanssa ulos, teimme mukavan pienen metsälenkin. Sääkin näytti parempia puoliaan ja aurinko jopa porotti. Näimme naapurin pikku villakoira ystävän ja heillä oli koiravieraskin, joten hetken siinä koirat ja ihmiset rupattelivat. Ihana nyt kun Miisa ollut koko viikon taas kunnossa. Syö hyvin ja toisestakin päästä tulee normaalia tavaraa, eikä mitään löysää systeemiä. Hm… Neidillä kun on kaksi viikkoa vaihtuneet hampaat niin on tainnut mukamas muutenkin tulla ”isoksi tytöksi” nimittäin, ennen teki kakkansa pusikkoon niin nytpä täytyy tehdä keskelle tietä oman talon kohdalla. Pissa pitää myöskin tehdä sellaiseen paikkaan tiellä, että varmasti ohikulkijat sen haistavat, siis koirakaverinsa. Nolottaa kun tyyppii vääntää pythonia keskikaistalle. Selvenystä hieman, että asumme tiellä, jossa toisella puolella katua ei ole taloja, joten emme kenenkään portin pieleen kakkaile. Ihan omalle kohdalle, mutta kuitenkin. Yökkö tapa… neiti on muutenkin nyt täysin sisäsiisti. Myy ja Miisa menivät kävelyn jälkeen sisälle ja nykyään jos minä jään ulos, niin koiralle pitää laittaa penkki, jotta näkee ulos touhujani. Jokainen haravan veto siis tarkkailtava. Teimme etupihalle uuden tulppaani/ narsissipenkin ja kun tulimme sieltä takaisin, karvakuono oli kirsu ruudussa vieläkin. Huvittavan näköinen. Myy oli sillä aikaa pakannut mummulareppunsa ja soittanut mummulle, että voiko hän tulla yökylään jälleen. No, minä haravoin pihalla minkä kerkesin ja täytyy sanoa, että otti jopa hieman kunnon päälle. Eipä auttanut kun lähteä Myytä viemään mummun ja papan luokse. Miisa tuli saatille mukaan ja sillä olikin mukavaa papan kanssa riehua. Kotiin tultua imuroin pikaisesti, söimme ja kävin sohvalle pitkäkseni ja nousin siitä vasta äsken. Taisin nukkua tunnin verran ja muun ajan vaan löhöilin ja nautin vauvan liikkeistä. Mieskin kävi rupattelemassa vatsa-asukkaalle ja kyllähän tämä isukillekin antoi potkusarjoja. Siskonsakin tunnusteli massua. Vieläkin hieman ramasee… Nuo aamut alkavat olemaan minulle jo oikeasti hieman liian aikaisia. En vain tiedä voiko niille tehdä mitään. Sekin tietysti helpottaisi että tämä aamuaikainen perhe hakisi lapsensa aikaisemmin, kun kerran ainakin välillä isä pystyisi hakemaan. Ei olisi ensimmäinen ja viimeinen. Se kyllä helpottaisi asiaa. Mutta täytyy katsoa jaksanko ihan jouluunkaan asti näin pitkiä päiviä. Lapset ovat kyllä helppoja ja kilttejä, mutta ei sekään sitten auta. Huomen aamullakaan en saa nukkua pitempään, kun on kampaaja. Aamu yhdeksän aikaan jo, joten taidan sitten taas päivällä hieman torkkua! Kaunista viikonloppua!!! Semmoinen viikko takana… että… 1.10.2008 22.34 | si27 | Yleistä, Elämää, Lemmikit, Lapset, Lasten kasvatus, Raskaus Siispä on tapahtunut taas kerrakseen… Jotenkin viime kuu meni erittäin tapaturmaisesti, mutta onnekseen vain hyvin pieniä tapaturmia, mutta nekin olisivat saaneet jäädä pois. Nyt tuntuu hieman jopa väsymyksen merkkejä… Keskiviikko illalla poika ärsytti hieman Miisaa ja Miisa nappasi poskeen. Hieno naarmu tulikin ja ihan punainen lihas näkyi aukosta… Verta ei onnekseen tullut paljoa, ja aukko oli n. puoli senttiä pitkä… Mutta se ammotti aika tyylikkäästi. Laitoin heti ihon osat ns. yhteen ja käskin pojan puristamaan niitä yhteen niin kauan kun sain ensiapu välineet eteeni. Desinfioin haavan ja puristimme sitä jonkin aikaa yhteen, ennen kuin kurkkasimme sitä. Pielet olivat liimautuneet kiinni ja soitin vielä ensiapuun varmuuden vuoksi. Sanoivat, että oikein toimittu, eikä muuta sielläkään olisi tehty… Jos punoitusta tai turvotusta, näyttämään tk:n. Mutta, hyvin on parantunut. No, tänään sitten taas vuorostaan koiralle kävi onnettomuus… Huh, huh ja minun vikani. Että olen koko illan ollut itselleni vihainen… Kertakaikkiaan. Niin, lähdimme työpäiväni päätteeksi kävelylle Miisan kanssa ja ilmahan oli aika kurja. Satoi vettä ja kuraa oli joka paikassa. No, Miisahan oli aika sotkuinen tullessamme kotiin. Soitin matkalla Myylle, että laittaa vatiin vettä, jotta saan kurakintun kunnolla pestyä. Myy oli tehnyt työtä käskettyäni ja pyysin, vielä aika kuumaa, jotta vesi on sopivaa kun olemme kotona. No, ensiksi pesin hanan alla suurimmat ja vein vadille ja upotin pikku kintut siihen (mikä älyvapaa, enkä kokeillut vettä ja se oli todella kuumaa). Miisa onnekseen kiljahti aika nopeasti ja huomasin sen saman jo omista käsistä, vesi ei ollut lämmintä vaan tosiaankin kuumaa. Jestas, miten suutuin itselleni, etten testannut veden lämpötilaa… Ainahan pitäisi testata. No, iho ei punoittanut, eikä koira ollut moksiskaan, joetn luultavasti oli vain pieni hipaisu veteen, mutta kuitenkin… Voi pientä raukkaa, millainen emo toisella onkaan… Koko päivä tuntui olevan jotenkin epäonninen. Eilen soitin neuvolaan, kun vauva vietteli hieman hiljaiseloa ja neuvolan kätilö sanoi, että voimme mennä sinne tänä aamuna 8.30-9.00 aikana, että hänellä on hyvää aikaa, ja me hoitolasten kanssa sitten lähdimme aamutuimaan sateeseen kävelemään. Neuvolassa tietysti suurimmat vaatteet riisuimme ja koputimme äitiysneuvolan oveen ja mitä vielä, siellä oli asiakas… Kätilö pahoitteli kamalasti, että näin kävi, sanoin vain, että ei se mitään… Vaikka kyllä suututti. Kuitenkin kamala hässäkkä kolmen pienen sekä Myyn lähdön kanssa kello 8.00 aikaan aamulla. Kätilö soitti minulle sitten jonkin ajan kuluttua ja pahoitteli kamalasti, että oli tällainen äkillinen juttu tullut ja kysyi, tulisinko päivällä udestaan, mutta enhän minä päivällä pääse. Hoitolapset nukkuvat jne… Joten vakuuttelin, että pärjään kyllä ensi viikkoon, että antaa olla… Vauva on jo taas aamulla ja eilen illalla hieman paremmin liikkunut. Mutta kätilö oli kyllä niin pahoillaan tapahtuneesta ja siitä, että turhaan menimme. Sattuuhan noita. Iltapäivällä sitten jatkui koko kurja päivä. Hoitolapsen äiti soitti sillä minuutilla, kun lapsi olisi pitänyt hakea, että tunti menee vielä. Onnekseen tajusin sanoa, että onhan lapsen isä päässyt töistä, että miksi tämä ei voisi hakea. Äitinsä lupasi soittaa isälle. Hoh hoijaa.. Tuota en ymmärrä, että kuitenkin on töistä päästy, eikä lasta haeta hoidosta. Tuota tapahtuu paljon ja hoitajasta se kyllä ottaa hieman päähänkin. Isä luuhaa ties missä asioilla. Vaikka, periaate on, että lapsen hoitoaika on vanhempien työaika- sekä matka, ei muut menot… Jotkut vanhemmat ovat tarkkoja ja ymmärtävät, että hoitajilla on muutenkin koko ajan kamalan pitkiä päiviä, aina lähes 10 tuntisia, ja minua ainakin suututtaa sellaiset turhat olemiset… No joo, tämä ei ole ollut minun päivä ja olen ollut jopa pitkästä aikaa pahalla tuulella. Massulin kanssa menee muuten hyvin, liikkeitä välillä paljon ja taas hiljaisia aikoja. Huomaan, että hengästyn nyt hieman nopeammin, esim. kun kävelemme. Huohotan herkästi, sekä jos teen jotakin hommia. Päivällä kun lapset nukkuvat, niin pidän kunnon 2 tunnin tauon itsekin, se ainoa tauko työpäiväni aikana. Silloin todellakin istun ja huilailen… Tällä viikolla on iltaisin alkanut närästämään, joten kohdun korkeus on jo aika korkealla… Vatsa alkaa olla aika iso ja mahtava. Viikkoja on nyt kertynyt 20+1. Että tämmöistä sekasotkua täällä mennään… Toivon mukaan ensi viikko alkaa jo kaikkien sähellysten jälkeen näyttämään jo rauhallisempaa puolta. Tosin kiireinen viikko tiedossa. Mukavaa loppuviikkoa! Ps. En ole ehtinyt muiden blogejakaan lukea, mutta lupaan korjata tilanteen. Paljon Onnea veljelleni :) 1.10.2008 6.46 | si27 | Elämää Eilen unohdin täysin, että veljeni täytti vuosia. Sitä se tekee kun on blondi ja raskaana, niin älykkyystaso laskee… Mutta, siis sitäkin enemmin ONNEA Rakkaalle veljelleni!!! Muut turinat myöhemmin! Kivaa keskellä olevaa viikkoa!