perjantai 15. tammikuuta 2010

Pulkkailua, ulkoilua, pulkkailua!


Niin ihania kelejä pidellyt, että olemme taas päässeet ulkoilemaan oikein toden teolla. Ne -20 c pakkaset olivat kyllä liikaa, vaikka olihan niissäkin hyötynsä, luonto sai kauniin peitteensä. :) Mutta ulkoilla ei voinut pikku pirpanan kanssa.

Nyt olemme paikanneet sisällä kyhjätyt viikot ja nauttineet sekä aamupäivästä ulkoilusta, jonka olemme menneet pulkkaillen. Helmi on aivan hurmaantunut pinkkiin pulkkaansa ja siinä istumiseen. Pulkka pääsee aina yöksi sisälle lämpiimään ja neiti sitten pulkkailee sisälläkin. Näyttää aina sormellaan kaikille hienoa pulkkaansa ja kipittää sinne istumaan. Veljensäkin nauroi, ettei voi olla tottakaan, kuinka ylpeä siitä on.

Ensi askaleetkin ulkona on sitten otettu, kuten kuvassa näkyy. Tänään sitten kipitettiin omalla tiellä ihan pitkän matkan ja olipa mukavaa. Iltasin olemme saaneet isänkin lenkille ja silloin Helmi ottaa pikkutirsat vaunuissa. :)

Näiden ulkoilujen ansiosta olemme saaneet sitten paremmat yötkin taas, aivan kuin "ennen vanhaan" eli kyllä se ulkoilma vaan on todella terveellistä ja mikä hienointa, olen saanut noita mammakiloja karisteltua. Tai, kilot eivät ole karisseet, mutta vatsa hieman lytistynyt. :) Ja se on ilahduttanut minua suunnattomasti. Olen aina ollut hoikka/ normaalivartaloinen, mutta kahden viimeisen raskauden jälkeen kyllä kilojen häätö on ollut hieman vaikeampaa kuin ennen. Se ikä... ;)

Muuten tässä ollaan taas elelty kotiäidin elämää odotellen töitä. Yksi työ tuossa olikin jo melkein tarjolla, mutta koska en halua olla 8 tuntia poissa ja ehdotin 6 tunnin päivää niin se ei onnistunut, koska olisivat tarvinneet täyden päivän. Joten jään katselemaan mitä tuleman pitää :)

Kauniita talvipäiviä!

lauantai 9. tammikuuta 2010

Mietintää...


Aivan mahtavia ilmoja siis katsella. Ulkoilla voi vain niin hetken pienen vauvan ja pienen koiran kanssa... Lapsella jäätyy neä ja posket ja koiralla taasen tassunpohjat... Mutta hetken reissukin tekee niin hyvää... Ja kaunista on, kyllä kelpaa. :)

Olen tässä jälleen miettinyt työasioita. Olen tykännyt kovasti olla mielenterveys- ja vanhustyössä, mutta koska minulla ei ole siellä vakipaikkaa ja keikkoja on kuitenkin aika vähän, olen hieman
tutkimuksia, että mitä kivaa olisi tarjolla ja kyllähän sieltä
työrintamalla olisi ihan mieluisiakin paikkoja... Silti tuntuisi hieman
haikealta lähteä ihan 8h/5vrk:tta töihin... Mies kyllä hieman
patistelisi, mutta isän rooli on kuitenkin hieman erilainen...
Pitää vain kuunnella itseään ja omia tuntemuksia vaikka
lompakko kieltämättä huutaakin rahaa... Imetän Helmiä yhä ja
suunnitelmissa oli aluksi että kesään, mutta imetys, niin ihana
kuin onkin, on tuottanut nyt hieman viimeaikoina hankaluksia.
Helmi, joka söi vain kerran yössä, on lisännyt syöntikertoja, ihan
läheisyyden takia, koska olin työkeikoilla ja nyt se ei tunnu kivalta
että tässä iässä aletaan heräilemään tiuhaan yöllä. Jotenka
muutiksen tuulia tässä ilmassa, Mihin suuntaan- sen näkee!

Ihania talvipäiviä!

lauantai 2. tammikuuta 2010

Vuosi 2009 jäi taakseen...


Vuoden 2009 hienoin tapahtuma oli tietysti Helmi vauvan syntymä 20.02.09. Olen iloinen, että sain vielä kokea neljännen kerran tämän syntymän ihmeen. :)

Helmin kanssa on mennyt hienosti kaiken kaikkiaan, vasta nyt kun Helmi on 10kk:nen myönnän, että on hetkiä, että huomaa myös oman ikänsä ja sen, että pieni lapsi kyllä vaatii omansa. Helmi on ollut viikon verran erityisen hankala ja se on kyllä tuntunut niin minussa kuin miehessänikin. Iltatähtemme näyttää välillä missä kaappi seisoo... hm... myönnän, annan periksi helpommin kuin muiden lasteni kanssa... Ikäkö? Minä, joka aina olen ollut jämpti kasvatusasioissa, nauran itsellenikin, että tätäkö se on, kun iltatähti astuu kuvioon...

Siinä siis tälle vuodelle heti parannusta, ihan sama topakka äiti esiin, kuin ennenkin... Ei mitään liirunlaaruja ollenkaan... Kyllä!

Helmin sisaretkin välillä nauravat hihaansa, että hih hiih... Helmi se osaa jos kuka... Äiti ei mahda neidille mitään... Kyllä, kyllä, kaikki myönnän... Mitä sitä kieltämään...

Vuosi 2009 oli kyllä kaikin puolin hyvä ja iloa antava. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin hyvin mielin. Vuosi on antanut suruja ja mietintääkin harteille, mutta niitäkin tarvitaan, jotta taas näkee sen hyvän ja kauniin... Toki, jättäisin jotkut kokemukset kyllä kokonaan pois... Sellaisia asioita, joita kenenkään ei tarvitsisi kokea... Mutta, elämän on jatkuttava ja jatkuuhan se.


Kesä oli hyvin kesäinen ja saimme nauttia omalla pihalla oleilusta. matkustaa emme ruvenneet pienen lapsen kanssa... Pihamme tarjoaa jo yllinkyllin nautintoa. Iso vihreä nurmikko ala ja monet vanhat omenapuut tuovat oman säväyksen vanhan talon pihaan. Lapset saivat jälleen kirmailla omalla pihalla omissa touhuissaan. Miisaa unohtamatta. Joka nautti kesäpäivistä seurassamme.







Syksykin oli kuin syksyn kuuluukin, väriloistokas... Ja mikä ihaninta, hyvin lämmin, eikä liian sateinenkaan... Syys- lokakuun vaihteeseen asti oli hyvin lämmintä, kuivaa ja kaunista.

Mieheni täytti lokakuun lopussa 40 vuotta ja yllätimme hänet laskuvarjohypyllä joka olikin mieluinen yllätys. :) Lupasi joskus mennä hyppelemään vielä uudestaankin. :)




Talvi on nyt ja en valita siitäkään. Olemme saaneet lunta ja pakkasta ja joulukin oli siis valkea. Lapset ovat saaneet peuhata lumessa, tehdä lumiukkoja ja käydä luistelemassa. Voisiko sanoa, että vuonna 2009 meni kaikki vuodenajat kuten pitääkin, lämmin, aurinkoinen kesä, luminen pakkastalvi... :)

Tästä jatkamme tähän uuteen vuoteen 2010!!!