Mitäpä tässä… 28.2.2007 22.09 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lapset, Lasten kasvatus Nyt olisi viralliset juhlat juhlittu… Huomenna tosin Myyn lastenkutsut, mutta ne nyt menee simppelisti, pikkukulhoihin herkkuja jne… Olen tehnyt jo niin monet vuodet, ja hyvin on juhlat mennyt helppo on myös se, että ei tarvitse paikkoja puunata… Imurointi riittää Ja muutenhan se on sitten kuin töissä olisi muutaman tunnin… Lasten kanssa kun aina on. Eilinen oli huono päivä, ainakin osittain. Koko päivä oltiin äitini luona lasten kanssa. Söimme siellä jne. Äitini tuurasi minua tunnin kun olimme Myyn 6v neuvolassa. Hyvin meni ja neiti oli oikein yhteistyöhaluinen, niin kuin aina neuvolareissuilla ollut. Se oli sitten meidän perheen viimeinen neuvola no, ensi viikolla lääkäri aika, mutta virallinen neuvolatädin luona käynti… Sanoinkin terveydenhoitajalle, että on hieman kriisi tämän Myyn eskarin johdosta. Hyvillä mielin toki päästän Myynkin ”helmoistani” mutta kuitenkin… Kyllä se koskettaa minua aika tavalla… Ei vaan voi mitään… Nämä äidin tunteet… Äidin tunteet totta vie. Eilen, keskimmäisen neidin kanssa meillä oli sellainen sota, ettei taas toista… Mutta siitä en jaksa sen enempää kertoa, kuin että neidille tuottaa hieman vaikeuksia ottaa tiettyjä asioita vastaan… Esim. moneltako tullaan kotiin jne. Asia koski lähinnä sellaista, mutta se on niin pitkä tarina ja koko ilta menikin siinä. Lapset olivat ostaneet omat lahjat. Poika kauniit murokulhot, ja hänen kaveri, joka meillä aina öitä asustaa (kuten viime yönkin) ja tulevankin. Hän oli ostanut mukin, joka samaa sarjaa kulhojen kanssa.Keskimmäinen oli ostanut Iittalan Verna sarjan jälkiruokakulhot, kauniin siniset. Myy ja keskimmäinen oli tehnyt myös kortit. Luulin, kun se ilta meni sillä tavalla riidellessä keskimmäisen kanssa, että mies ei sitten muistanut ollenkaan, mutta antoi meidän naisten sodan hieman hellittää ennen kuin oman lahjansa sitten antoi… Vihdoinkin sain Iittalan Aaltomaljakon, kirkkaan. Se on niin kaunis tulppaanimaljakkona… Ja muutenkin! Ihana! Mutta sillä tavalla sitä sitten aikuinen nainen sai vuoden lisään mittariin… Ja varmasti muutamia ryppyjäkin vuoden aikana tullut, vaikkei mitään murheita ole sen koommin ollutkaan… tavallista tallustamista sitä vain eletty. Eilen kävin mtv3 vaalikoneellakin, ja ehdokas jota aion äänestää tuli vasta 137 sijalle minulle. Mutta, ehkä kuitenkin aioin häntä äänestää, koska arvostan maanläheistä aatetta, lasten, vanhusten hyvinvoinnin turvaamista. Ehdokkaani on kuitenkin jalat maassa oleva ihminen, joka ajattelee juuritasolta asioita, eikä sinkoile pilviin. Sitä arvostan kuitenkin suuresti, tässä pulppuavassa ihmeellisen hienossa maailmassa, jossa kaikki pitää olla hienoa, kallista, ja näyttävää… Joidenkin mielestä, ei kuitenkaan minun mielestä. Vertaillessani ehdokkaani kanssa tuloksia, meillä oli myös aika tärkeissä asioissa eriäviäkin mielipiteitä, mutta ehkä suon ne sitten niin, kun kuitenkin monissa asioissa on niitä samojakin. Mutta, sen näkee sitten… Tänään illalla livahdin naapurikadulle hierojalle. Olikin vasen puoli juntturissa, teki todella hyvää saada taas kroppaa kuntoon. Muutenkin oli mukava juttutuokio. Hieroja on todella mukava ihminen. Sauna oli lämmin kun tulin kotiin. Siellä sitten lojuimme aikamme ja nyt mukavasti ramasee… Joten täysikuu tuskin tällä kertaa vaivaa minua… vaan sitähän ei tiedä… Mukavaa loppuviikkoa!!! Aikuinen nainen 27.2.2007 17.22 | si27 | Yleistä, Elämää Lainaan mepan sanoja ”Aikuinen nainen- ei tässä iässä mitään vikaa ole” Ei niin, ei sitten yhtään mitään… Mittari kääntyi minulla tänään humps!!! Ja olo on aikuisen naisen. No oli mikä oli… Mutta vanhempi olen ja viisaampi Uskooko kukaan? Ei tarvitsekaan. Täällä minä yksin istun ja vietän synttäreitä, ja kiitos niille ”kolmelle jotka sen muisti” Mutta vanha nainen jatkaa hommiaan, asiasta lisää tuonnenpana. Arki alkaa 25.2.2007 22.21 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Rakkaus, Lapset, Parisuhde Myyn juhlat menivät oikein mukavasti. Neiti oli reipas juhlija Kivoja lahjoja tuli… mm. vaatteita, pari pyyhettä, pesutarvikkeita, hauska jäähallilelu, rahaakin neiti sai, sekä kirjan. Kiitos paljon vieraille! Ja sainhan minäkin lahjoja mm. kaksi muumimukia, kaksi muumikulhoa (olen niitä keräillyt) ihanan taulun, sukkia ja 3 kimppua tulppaaneita. Mies haki pulkkamäen jälkeen Myyn kanssa kaksi kimppua kahvipöytään iloksi. Joten kukkia on, mutta ovat kyllä niin valtavan ihania!!! Koko päivä siinä sitten menikin. Aamulla ehtivät hieman isän kanssa käymään liukuri/ pulkkamäessä, saivat raitista ilmaa ja punaiset posket. Eilen nimittäin kävimme oikein porukalla mäessä… Oli keskimmäisen kaveri, pojan kaveri ja koko meidän perhe, ja täytyy sanoa, että miehen kanssa innostuimme niin pirusti mäenlaskusta… Molemmat siellä menimme, minä liukurilla ja mies pulkalla, ja lapsistahan se oli hirveän hauskaa, kun me siellä kirmasimme mukana. Mäki oli aika pitkä, ja pikkuisia möykkyjä matkan varrella, joten mukavasti hyppeli matkalla. Hieman pelkäsin selkääni, mutta kasassa pysyi. Saas katsoa, tämä päivä vielä kahvitusten kera päälle, voipi alkaa huomenna vihoittelemaan. Kun seissyt paljon ja ne hypyt päälle. Mutta mukavaa oli. Niin sitä ihminen pienestä ilon ryppyjä silmäkulmaan saa. Hyviä ryppyjä siis… Niitä kun tässä sitten kerrytetään jo kovasti, vaikka ei ne välttämäti niin mukavia ole, mutta minkäs teet. Kyllä juu, käytän toki silmänympärysvoidetta, mutta enpä tiedä onko sillä mitään tehoa. Hassua on että teininä ja alle 20 vuotiaana olin huippu tarkka ulkonäöstä, siis todella tarkka… Mutta nyt en sellaisesta piittaa samalla tavalla, toki mukava olla huoliteltu jne. Mutta se miten nuorena suhtautui, on asia erikseen. Hoijaa, mitenhän sitä saakaan itsensä ylös kello kuusi ja lapset sitten seitsemän jälkeen, kun on tullut nukuttua joka ikinen aamu 10 asti Mutta pakkohan se vain on, ja hyvää tuo arki aina tekee, vaikka tässä vaiheessa aina kangertelee… Äkkiähän tuota ylityötä taas kertyy. Eilen tosiaankin alkoi pojan kaveri oksennella, mutta pidin sellaisen desinfioimisen heti välittömästi, että katsotaan nyt sitten miten käy… Kunpa ei tulisikaan. Se on sellainen rumba, kun ensiksi menee omat läpi, sitten hoitolapset ja usein käynyt että joku tulee puolikuntoisena hoitoon, oksentaa, ja kierto on siis valmis uudestaan… Näinkin on käynyt Mutta niitä ei pohdita nyt… Reipasta alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!!! Hetki lyö… 24.2.2007 13.14 | si27 | Yleistä, Elämää, Rakkaus, Lapset, Remontointi Nimittäin Myy syntyi 6 vuotta sitten klo:13.20 eli ihan kohta… Päivä oli aurinkoinen ja asteita -14… Muistan nämä minuutit, kun Myytä sysäsin maailmaan. Muut lapset tulleet simppelisti, mutta neiti Myy ei tullutkaan, tai ehkä olisi tullut jos olisin saanut jakkaralla synnyttää kuten sisarensa, mutta kun en saanut… Ja nyt aivan kohta minun kaikista pienin onkin jo kuusi vuotias… Herkkä hetki… Samalla myös hieman, hieman ja totta puhuen erittäin haikea… Minun pienin onkin nyt iso… Hienoa se tietysti on, mutta siltikin… Eilen siivosin, täksi päiväksi jätin lattiat, suotta sitä liian aikaisin sitä hommaa tekee. Aamupäivän olen leiponut ja nyt taukoilen… Mies alkoi tekemään ruokaa ja sitten menemme luistelemaan Myyn kanssa. Mikäli neiti haluaa. itse haluisin, on tämän pakkasen takia mennyt kaikki päivät aika lailla sisällä. Oman juttunsa tietty vei myös veskiremppa, joka hilppasen jäi kesken. Nimittäin kaappeja ei löydetty, niitä alamme metsästämään. Mutta panelit tuli seiniin ja kiva tulikin… Mutta nyt lähden rutistelemaan Myytä kuusi vuotiaaksi tulon kunniaksi… Mukavaa viikonloppua! Huomenna enempi jorinoita! Remontti reiskani mun 22.2.2007 17.52 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lapset, Remontointi, Terveys Tuo minun mies on oikea remppa Reiska… Minunhan se piti veskiremppa tehdä, vaan toisin kävi. EI tuo mies taida luottaa minun remonttitaitoon, miksiköhän? No ainakin silloin kun ostimme veskin puolipaneelit, niin kun niitä ei heti sinne isketty, minä sitten tein pikarempan ja kannoin muutaman paneelin wc istuimen taakse kauniisti, sinne vain… ja kyllä tuo mies silloin hieman nauroi, että meinaanko teipata ne sinne? Joten ehkä siinä syynsä… Eli, nyt on sitten mies ahkeroinut veskin kimpussa… Pohja maalin maalannut, maalannut kertaalleen päävärillä ja toinen kerta sitten muutaman tunnin kuluttua. Sitten paneelit seinään ja ensi viikolla tulee tilaamamme näppärä saumakynä. Nuo laatat ihan ok, joten tällä erää niitä ei vaihdeta, raikastetaan vain saumakynällä. Menee hyvin muutaman vuoden eteenpäin. Käytiin tuossa naapuripitäjässä katselemassa wc:n kalusteita, kun omasta pitäjästä ei löytynyt, mutta ei me mistään löydetty. Itse en halua mitään klassikkokalusteita, ja kaikki on rumia moderneja juttuja, jotka ei lämmitä minua lainkaan. Katselin noista ihanista nettiputiikeista rustiikkityylisiä juttuja, ja luulenpa että sieltä tilaan. En halua mitään tyypillistä allaskaappia ym. systeemejä. Meillä niin pieni wc, joten en ala sinne tunkemaan moisia. Peilikaappia ym. ei myöskään tule, koska seinässä on jättisuuri peili, joka siihen jääkin. Joten mikä tahansa vitriinityylinen kaappi sopisi sinne… No, jää hieman kesken nyt tuo remppa, vaikka Myyn synttärit lähestyvätkin. Ei auta mikään. En ole synttäreitten eteen tehnyt mitään. Eipä juuri vielä kannatakaan, eikä täällä nyt niin siivoamista tai järjestämistä olekaan. Joten tavallinen pölyjen pyyhintä, imurointi ja lattianpesu, mutta vasta lauantaina. Huomenna aion jo hieman aloittaa leipomisen, vaikka sekin olisi parempi tehdä vasta lauantaina. Enkä eilen olisi vielä mitään pystynytkään selkäni takia. Tänään on myös kireyttä ollut kummallisesti. Alkaa tuolta lapaluista asti, joten aika rauhallisesti on saanut ollakin. Poika on lähes koko loman ollut tässä kotosalla, Myy saatiin kauppareissuille mukaan ja keskimmäinen lähti eilen ystävälleen taas poreammeilemaan ja tänään lähti heidän perheen kanssa laivaristeilylle Aivan ihanaa, me kun emme ole aikoihin olleet laivalla. Todellinen elämys siis, ja parhaan ystävän kanssa vieläpä. Ostimme Myylle synttärilahjankin kun kävimme kaupoissa. Sellainen mikälie systeemi, missä pieni nukke ja diskojuttuja ym. ja veli sitten siskolleen sen kokosi ja ihme kyllä, leikki sillä Myyn kanssa todella kauan. Hyvin harvinaista. Ei paljoa enää tuossa iässä ole leikkinyt, saati vielä siskonsa kanssa. Mukava juttuhan se vain on. Itse muistan, että leikin todella pitkään barbeilla, taisin olla 14 vuotias Mukavaa loppuviikkoa!!! Rikkinäinen kroppa 20.2.2007 22.51 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Remontointi, Terveys Voi näitä kylmiä pakkasilmoja. Minun kroppani ei kestä niitä lainkaan, tämä kylmyys menee luihin asti, vaikka kuinka olen angorakalsareissani . Eilen oli keskimmäisen kummitäti tyttärensä kanssa kyläilemässä. Näemme nykyään todella harvoin, joskus olimme todella hyviä ystäviä. Tapahtui vain paljon, ja asiat muuttuivat. Mutta oikein mukava rupattelutuokio oli kuitenkin. Tänään alkoikin yllätyksekseni jo vapaa päivä, piti siis tämä päivä vielä töitä, mutta toisin kävi, ja ylityövapaat siis käytössä. Menimme Myyn kanssa aamupäivästä kuitenkin normaalisti lupaamaamme laskiasmäkeen muiden kanssa. Oli todella kylmä, kun siellä missä mäki on, tuulee vielä aika tavalla… Tuntui että siinä vaiheessa jo kroppani alkoi temppuilla. Pakkasta oli tuulen kanssa varmasti - 20 astetta… Selkä alkoi ensiksi vihoittelemaan, vaikka pukeuduin yhtä hyvin kuin Myykin. Oli kaikki angora lämmittimet ym. päällä. Päivä kului siinä kun äitini hoitolapsen kanssa piipahti kylässä. Lauloimme ”tartu mikkiin” ohjelman parissa. Harvoin hänelläkään vain yhtä lasta hoidossa, joten oli hieman erilainen päivä heilläkin. Syötiin hernekeittoa sekä teen ja kahvin kanssa herkuteltiin laskiaispullat. Nam, nam. Hyvää oli. Menimme illalla vielä luistelemaan, taas puettuina kuin michelin ukkelit, eikä pyörähdelty kuin alle puoli tuntia, kylmyys oli kuitenkin aikamoinen silloinkin. Mutta hyvää teki raitis ilma, edes hetken verran. Tai no, minulle ei, lapsille kylläkin. Sen jälkeen menimme anoppilaan kylään ja alkoi jo lantio sanomaan itseään jalkojen kanssa sopimuksestaan irti, sekä lapaluiden välejä kiristämään mielettömästi. En ymmärrä miten ihmeessä tämä on joka vuosi tähän samaan aikaan. Pelkääkö kroppa kulta oikeasti vanhenemista aina syntymäpäivän kynnyksellä, vai johtuuko siitä, että on myös kylmimpiä aikoja aina tähän vuoden aikaan. Uskon että syy on jälkimmäisessä. Ilta on ollut tuskaa, tuskaa ja tuskaa ja se on kaiketi näkynyt kauemmaksikin, koska poikakin huomautteli, että ”äiti on väsynyt”. Olen sitäkin, mutta kipu on kyllä jälleen ottanut valtansa. Onnekseen anopilla oli siihen sairaalaan puhelinnumero, johon kuvauksiin pitäisi mennä, niin taidanpa huomenna soitella sinne ja kysellä magneettikuvaus aikaa… Että ovatko kokonaan unohtaneet, vai mikä mättää. Mutta, vapaita tässä vietetään vaikka sitten kontaten jos sikseen tulee. Mies touhuilee yläkerrassa, ja Myyn huone on nyt ollut käsittelyssä. Tänään tilasimme tarvikkeita minun veskiremppaa varten. Sen aloitan, mikäli huomenna jalkojen päälle pystyn olemaan. Maalin varmasti ostamme huomenna ja siitä se alkaa. On kuitenkin pieni pintaremontti, mutta uskon raikastavan ulkonäköä jo paljonkin. Veranta saa odottaa, kun kylmät tuli, niin sinne ei taas asiaakaan ole. Loppuviikko menee sitten järjestellessä Myyn synttäreitä. Siivoamista, leipomista ja sen sellaista, kunhan vain pystyisin ne tekemään. Ei auta sitten mikään… Odotettu juttu kuitenkin. Lauantaina on Myyn oikea päivä, mutta sunnuntaina juhlimme niitä. Lastenkutsut pidämme sitten tulevalla viikolla, mutta lomailun takia ei ole päivää vielä päätetty. Moni on kuitenkin lomareissulla ym. niin parempi vasta ne pitää kun arki taas alkaa. Nyt en tämän kauempaa pysty tässä istuskelemaan, mutta palailen asiaan. Laskiais- sunnuntaina 18.2.2007 22.18 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Parisuhde, Sisustaminen, Terveys Eilen kävimme vihdoinkin siellä Ikeassa, mutta ei löytynyt haluamaani kangasta. Kaikkea muuta kivaa kyllä löytyi kotiin tuotavaksi, ja nikkaroimmekin sitten miehen kanssa kaikkea paikoilleen. Ostin tuossa viime viikolla taulun Anne Geddesin niitä ihkuja vauvatauluja. Siinä taulussa kaksi vauvaa puettu nalleiksi ja ovat nallekarhujen keskellä siellä. Tosi kaunis taulu. Se sai paikan olohuoneesta. Ostimme myös yläkertaan menevälle portaikon ikkunaan verhotangon, jonka laitoimme paikoilleen, remontin jälkeen siinä ei ole verhoja ollut, nyt vihreä pikku-unikko siellä kukkii. Muutama muu juttu sai myös paikkansa. Astioita ostin joitakin. Viinilasit, jotka ajattelin maitolaseiksi ja lapsille posliinilautaset. Isot lapset aina valittaa, kun vanhan tottumuksen mukaan aina muovilautasista syövät. No muuten ne ovatkin ahkerassa käytössä, kun pieniä pilttejä talo usein täynnä. Ostin minä pienillekin uudet muovilautaset Ovat kuitenkin niin turvallisia kaikin puolin. Joten, ihan hyvä reissu, mutta se kangas jäi vielä saamatta, joka olisi ollut tärkeä, koska 2 pv vain töitä, ja sitten lomaa. Ja lomallahan minun piti ahkeroida ompelukoneen kimpussa. Tosin lomaltahan tämä jo tuntuu, kun vain yksi lapsi tulee hoitoon, muut jäivät myös jo lomalle. Eilen oli myös Myyllä ystävä kylässä, poika, jonka hän on tuntenut koko elämänsä. Tämä poika meni äidilleni hoitoon, tämän ollessa 1v, joten ovat Myyn kanssa todellisia ystäviä. Ja mitä ihaninta, kun Myy haluaa yövieraan, niin hän valitsi tämän pojan. Suloista! Suloinen on myös tämä poika, ruskeine isoine silmineen ja mustine hiuksineen. Varsin suloinen pieni kaveri. Heillä oli mukava ilta. Illan päätteeksi kun Myyn vieras lähti, saunoimme vielä. Tänään sitten laskiais- sunnuntain kunniaksi menimme erääseen laskiasriehaan. Isot eivät vaivautuneet lähtemään, joten Myy sai sitten ihan vanhempiensa kanssa lähteä, ja mikäpä siinä… Myy ratsasti kaksi kertaa hepoilla ja lasketteli mieheni kanssa pulkkamäkeä, itse en selkäni takia uskaltanut. Muistuu viime laskiainen mieleen, jolloin selkäni meni tyystin päiväjärjestyksestä, enkä kävellyt viikkoon. Mies kävelytti vessaankin, ja 5 metrin matkaan meni n. 15 minuuttia aikaa… Yöt olivat niin tuskaa kuin vain voi. Eli, selkäni on ollut taaskin aika pahana, ja magneettikuva kutsua ei ole tullut vieläkään ja asia ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen. Muuten päivä on mennyt erittäin relaten. Itse olen lähinnä selaillut lehtiä ja otin tunnin torkut. Lapset ovat touhuilleet ja mieskin kerrankin vain ollut. Joka on hyvin harvinaista. Hän on sellainen puuha-pete No joo, huomenna itse sitten heräilen kello kuusi ottamaan hoitolapsen vastaan, joka tosin menee sitten nukkumaan vielä, ja kun koko perheellä on lomaa, annan kaikkien, myös pienen hoitolapsen nukkua pidempään. Kerrankin niin. Kiire ei ole mihinkään, ei kouluun, kerhoon, ei mihinkään. Nukkukoot kaikki. Itse sitten yritän jotakin siinä aamuvarhaisella touhuilla. Katsoimme Idolsin, ja nyt ei kukaan sykähdyttänyt sillä tavalla, kuin muilla kierroksilla, vaikka voittajan nyt melkeinpä tietää. Minun makuuni hän ei valitettavasti ole, enkä taida äänestää tällä kertaa lainkaan. Uskon niin. Mukavaa hiihtolomaa lomailijoille, ja muille muuten mukavaa talvista viikkoa!!! Voihan Mikko!!! 16.2.2007 23.20 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Lapset, Parisuhde Idols tunnelmissa siis… Kun se Mikko oli kotiäitien ihku . No, ei voi mitään… Meillä jopa nuo nuoret neidot olivat hereillä vielä (loman alkamisen kunniaksi) ja poika meni enolle yökylään. Neidit, jopa Myy ja mieheni äänesti sitä 4:sta Kristian(ko) oli. Hyvinhän mies lauloi, kovin oli kiva ääni, mutta sitä Mikkoa minä äänestin, kun se oli sellainen… Niin, aika söppänä ja hyvä laulaja hänkin. Kahdesta ensimmäisestä en taida sanoa muuta kuin, kaikki osasivat laulaa, kyllä! Eilen me Myyn kanssa olimme taas jääprinsessoja, juu Myy ehkä, mutta minusta nyt ei taida prinsessaa saada Nuorin veljeni tuli katsomaan meidän piruetteja, minäkin jo hyppelen siellä piruettejen pyörteessä. Oikeasti, tämä on totta! Ja pikkuinen Myy perässä… Ihana ilma oli ja tunti me siellä ylikin luisteltiin. Isommat lapset menivät koulun kutosten järjestämiin bileisiin. 17-21 kesti ja kun tulivat niin olivat aivan tohkeissaan kaikista arpajaisvoitoista Sieltä oli voittanut sellaisia kirsikka c-vitamiini tabletteja, ja lapset eivät tienneet mitä ne ovat, luulivat karkeiksi ja olivat niitä sitten napsineet. Tyttö muutamia ja poika puoli purkkia, ja tänään kuulin että pojan kaveri oli syönyt koko purkin. Kyljessä luki ”Yksi tabletti/ vuorokaudessa, voi tulla laksatiivisia oireita mikäli määrän ylittää”. No, tänään kyselin, että joko oireilevat. poika ja hänen kaverinsa hieman ilmaa päästelleet ja mahassa kiertäneet. Eli jos purkissa oli 90 tablettia niin 3 kk:den annos nautittu, ne jotka siis napsineet koko purkin!!! Aika paha! No, onnekseen vain c-vitamiinia, vaikka silti olen kyllä huolissani, niistä jotka sen koko purkillisen ovat napsineet. Tänään piti lähteä Ikeaan ostamaan kankaita ja muuta kivaa, vaan eipä jaksettu lähteä ajelemaan… Siinä menee aina oma aikansa. Joten ehkäpä joku päivä, tai pakko sinne päästä, kun nyt alkoi melkein loma. Loman aikana meinaan sen verannan kunnostaa. Miehellä ja lapsilla alkoi jo lomailu ja minulla on vielä ensi viikolla 2 päivää töitä. Tuntuu että yhtä lomailua, vastahan oli joululoma, mutta tässä työssä kertyy järkyttävästi koko ajan ylitöitä, kun ne päivät harvoin ovat 8 tuntisia. Yleisesti voi ajatella yli 10 tuntisiksi. Joku viisashan voi ajatella ”Mutta kotonahan ne”. Mutta on tässä oma perhe, eivätkä aina välttämättä halua olla äidin/ vaimon työssä mukana… Hyvät ja huonot, kuten kaikessa työssä. Eli ilta sitten herkuteltiin. Ostettiin pitsa, katsottiin ”Sillä siisti” ja nämä muut illan ohjelmat. ja nyt on ihan ähky olo. Pitäisi varmasti pian uskaltautua vaakaan… Viime kerrasta taitaa olla… hm. puoli vuotta aikaa, ja silloin oli paino sama kuin on ollut viimeiset 4 vuotta. En ole sorttia jonka paino paljoa vaihtelee. Olen painanut tämän 25 vuotiaasta asti, eli 10 vuotta sama paino. Ainoastaan Myyn ollessa vauva rytmini oli aivan sekaisin, hänen yöhuudon sekä hormonien takia, lihoin 14 kg. Ja silloin minulla oli 30v kriisikin meneillään. Kaikki samassa paketissa, niin kyllä siinä jo lihoo Menin heti painonvartioihin, ja viidessä kuukaudessa painoni laski sen 14 kg tai hieman enemminkin ja siinä se on pysynyt, eli olen vielä ihan mallin mitoissa juu. Kun laihdutin sen painonvartioiden ohjeiden mukaan, opin paljon asioita ravinnosta, herkuttelusta yms. Ja aina kun tuntuu, että hetkinen, nyt on hieman lähellä rajojani tuo paino, niin lasken kuukauden, pari pointseja ja lähtee nopeasti ne muutama kilo, jotka vaivihkaa tulleet. Onnekseen talvella useimmiten ne muutama kilo pullistelee, mutta kesällä vatsa näyttää suht hyväksytyltä, voisi jopa napakorua välillä harkita (välillä) Tämän herkku illan jälkeen on olo sellainen, että kevyempi vaihe tekisi terää, mutta pitänee katsoa tuo paino tuossa joku päivä. Juu, ei tänään, joku päivä sitten! Olen kyllä aina ollut sellainen ”herkkupeppu” saanut syödä herkkuja rauhassa, eikä paino mihinkään nouse. Voin napata suklaalevyn, munkkia, limua vaikka mitä… Ei tapahdu mitään. Nyt vanhemmiten (taas tuo sana) ja kohta jo taas vanhempi… Niin, vanhempana tietty ehkä hieman joutunee tarkempi olla, mutta ei paljoa, ei paljoa… Onnekseen, hyvähän se vain on Mutta nyt riennän tuonne armaani kainaloon, jos huolii, heh, puhuin sellaisia tuossa viime kerralla kainalossaan, että ei tykännyt!!! Kaunista, mukavaa viikonloppua!!! Ystävän päivän mietintämyssy 14.2.2007 21.47 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Rakkaus, Lapset, Parisuhde Laitoin päähäni myssyn (en oikeasti, mutta ajatuksena). Paljon puhuttu ystävänpäivä takana. Niinpä, kuka on kenelle ystävä, ja onko täydellistä ystävää olemassakaan, mitkä ovat hyvän ystävän piirteet? Minulla niitä ei ainakaan ole. En halua kertoa asioitani, surujani, ilojani, ihmeitäni muille. En halua jakaa itsestäni paljoakaan… Enkä ole sekään joka jaksaisi jatkuvaa toisen ihmisen taakkaa kuljettaa mukanaan. En vain omista niin isoa reppua, että voisin koko ajan selkä vääränä kantaa sellaista. Sopivasti kyllä kaikkea, sopivin annoksin. Tykkään olla ystävä ilman vaatimuksia… Pidän ihmisistä omalla tavallani, mutta en riippakivi ajatuksena. Tykkään kuunnella ihmisten asioita ja hieman raotella omiani, vaikkei minulla niin syviä tuntemuksia edes kulje jaettavaksi, että soittaisin jatkuvasti jollekin kertoakseni mitä minä taas tunnen sisälläni… Mielestäni minun asiani eivät tarvitse olla rasite muille… Ei kenenkään tarvitse olla minun jatkuva tukeni, turvani ja apuni lähde… Olen omistanut ystäviä, jotka olivat Oikeita Ystäviä, ilman vaatimuksia… Olen omistanut ystäviä vaatimuksien kera. Milloin olisi pitänyt alkaa muuttamaan omaa luonnetta, milloin oli ihminen, joka matki joka asiassa, ja kulki samoja jälkiä kanssani. Milloin oli ystävä, joka petti luottamukseni, puhui asioita toisille, ja on ollut ystävä joka valehteli… Mutta ne pyyteettömät ystävät säilyvät mielessäni läpi elämän, sydämessäni syvällä. Yksi niistä on kuollut. Toinen on muuttanut kauemmaksi, jotkut ovat olleet kaukaisia ystäviä aina, siis ei mitään joka viikkoisiakaan, mutta he lämmittävät silti mieltäni sieltä kauempaa, ja vaikka sellaisen ystävän kanssa nähdään kerran vuodessa, hän ei vaadi mitään, itse en vaadi mitään. Me vain olemme, puhumme ja mieli on hyvä. Se on minun mieleistä ystävyyttä. Se on Ystävyyttä ja aitoa! Kiitos niille ihmisille, te tiedätte keitä te olette!!! Sellaisia… Mutta arkeen. Eiliseen iltaan. Se oli mennyt loistavasti. Me lähdimme mieheni kanssa siinä viiden jälkeen, ja veljeni ja tämän tyttöystävä tulivat sitten meille. Myy ja keskimmäinen odottivat kovasti tapahtumaa… Hieman jännitti, että muistavatko hakea Myytä kuvataidekoulusta, ja laitoin viestiä muistutukseksi, ja olihan asia hoitunut hyvin. Ja Myy muistettu hakea. Kun tulimme n. 22 aikaan, koti oli hiljainen ja nuoripari löhöili sohvalla sylikkäin. Hiljainen rauha oli täysin vallannut talon, ja kaikki oli niin siistiä että katsoin monta kertaa, ovatko jopa siivonneet huushollin… Lapset olivat nukkumassa yläkerrassa, ja kaikki oli niin kuin pitikin. Tiedustelin siinä hieman, että miten oli mennyt, olivatko kiltisti syöneet, menneet nukkumaan ja sen sellaista… Ja kaikki oli sujunut kuin kuuluikin. Lapset olivat olleet kiltisti, Myy ainoastaan hieman testaillut, mutta totellut kylläkin, muistaen sanani että ”eno ja tyttöystävä eivät voi tulla enää hoitamaan, jos täällä käyttäydytään huonosti, eivät ne halua”. Oli sanat käyneet siis Myyn mielessä, ja sopivasti vain kapinoinut. Asia oli kuitenkin huippu tärkeä, ja monta päivää odotettu tapahtuma. Voisiko sanoa viikon kohokohta. Meillä oli ihan mukava ilta… Vaikka asia koskikin pankkiasioita, korkoja yms… Mutta se, että on kaksin, on jo kuitenkin omaa luokkaansa Ja sen jälkeen meille tarjottiin elokuva ”Kalteva torni”. Kertoi mielisairaasta miehestä, ja olin aika myyty tarinalle, ja tuli mieleen työssä oppimisjaksoni, jonka ajan olin hänen kaltaisten kanssa harjoittelemassa, ja kuten olen täälläkin maininnut. He koskettivat minua suuresti. ( Oletko mepa katsonut elokuvaa, suosittelen). Joten ilta oli oikein mukava. Veljeni lupautui toistekin lastenvahdiksi, joten aloin jo suunnittelemaan sitä meidän 19 v päivää… Ihanalta tuntuu mennä, kun lapset hyvässä hoivassa… Ja nuorillekin tekee hyvää ottaa vastuuta, kun kyseessä ei ole vaippaikäisiä lapsia… Ja itse tätäkin ehdottivat. Tänään olen tuuletellut taas petivaatteita, pessyt lakanoita, vaihtanut lakanoita ja sitten hoitanut päivän tavanomaiset kuviot tietysti. Illan suussa tuossa saunottiin ja äsken mies vei lapsoset nukkumaan. Pojalla on yövieras, joten taas on pieniä ihmisiä huone täynnä. Aamulla vielä alkaa työpäivä sen verran aikaisin, että yksi piltti tulee uinumaan aamulla tänne alakertaankin. 5 lasta herätettävänä aamulla. Mutta onnekseen ei ole mitään aamu menoja. Kolme kouluun ja muut saavatkin rauhassa heräillä. Hyvää Ystävänpäivän iltaa kaikille!!! Ohi on yhdet… mutta jatkoa tulossa… 12.2.2007 22.10 | si27 | Yleistä, Elämää, Harrastukset, Hyvinvointi, Kauneus ja muoti, Koti, Ruoka, Lapset, Remontointi, Sisustaminen Kyllä, yhdet synttärit sitten taas takanapäin, ja kohtahan niitä taas edessä, mutta nyt hieman huilitaan. Siivosin nimittäin kodinkin niin perin pohjin, että ei tainnut hiukkaakaan pölyä löytyä. Nyt kyllä jo muutamia pikkuroskia silmiini osui… En nimittäin ehtinyt rakkaan imurini kimppuun tänään. Huomenna sitten. Synttärit meni hyvin, ja poika sai rahaa paljon Tuon ikäinen taitaa toivoa eniten ihan puhdasta rahaa… Kaikki jotka lupasivat niin tulivatkin. Saimme myös Intian tuliaisia Myyn kummitädiltä. Myy sai intialaisen barbien, korurasian ja keskimmäinen sai korurasian ja poika sai delfiini kaulakorun. Minäkin sain tuliaisia. Todella ihanat paljetti, krassi sandaalit, kyllä kelpaa kesällä ruskettuneita jalkoja esitellä ja kaksi paljetti puseroa, niiden käytöstä vähän epäilen, liekö liian hienoja minun makuuni. Hm… Oli oikein mukava ilta… Ja kakku. Niin, väsäsin viimeisillä minuuteilla vielä omatekoisen kinuskin… ja nam… Hyvää oli, joten mepa, sorry… Se loppui tänään en pysty nyt postittamaan. Kakku meni todella kaupaksi. Nuorin veljeni tyttöystävän kanssa kävi tänään harjoittelemassa huomista varten, kun tulevat lastenhoitajiksi. Söivät kakun loppuun, hoitolapsille tarjottiin, ja siinä se sitten olikin. … Ainakin siis 5 tuntia hoitavat näitä lapsosia… Ja minua jännittää oikeasti hieman…. Apuwa! Äitini lupasi olla valmiudessa jos täällä tulee ongelmia, ja tänään sitten kirjoitin lapun, mitä milloinkin täällä pitää tapahtua. No, se oli veljeni oma ehdotus… Mutta, hienoa, että ihan itse halusivat homman hoitoonsa. Kiva juttu, siitä se alkaa, vastuun ottaminen ja kantaminen. Meillä on ollut vähän hulivili päivä lasten kanssa. Usein aina tämä maanantai, kun tapaavat toisensa viikonlopun jälkeen, niin meno on hieman tahdikkaampaa kuin yleensä… Se sitten rauhoittuu keskellä viikkoa, ja perjantaisin taas on hihihhiii päivä yleensäkin. Kun hoitolapset oli haettu, otettiin Myyn kanssa potkukelkka allemme ja lähdettiin apteekkiin, ja voi sitä hurjaa vauhtia… Meni siis mieletöntä vauhtia. Ihmiset katsoivat kun minä selkä kyyryssä ja Myy hihitti kyydissä, ja vesi vain valui silmistä, kun vauhtia oli ja hauskaa, me todella nauroimme ja kiisimme. Olikin todella kaunis iltapäivä, aurinko paistoi kuin kevät- talvena konsanaan… Vaikka vastahan me tuon talven saimme, ja sitten se kevät jo heräjää ilmoille… Mutta ihanaa se on… Mietinkin tuolla ulkona ollessani, että kohta meidän ikivanhat 7 omenapuuta on taas kauniissa kukassaan, ja se näky on niin kaunis. Ja siitä se kesä jatkaakin tuloaan. Meidän piha on niin vihreä ja vehreä kesällä. Siellä sielu lepää. Ilmankos olen ollut nämä vuodet niin seesteinen, se johtuu tästä talosta ja puutarhasta. No, mutta nyt elämme umpitalvea… Alamme valmistautumaan seuraaviin syntymäpäiviin… Mutta sitä ennen vietämme koko perhe sitä lomaa. Minullakin on niille kolmelle vapaapäivälle oma projekti jonka keksein tuossa muutama päivä sitten. Nimittäin minä aloitan wc remontin. Kyllä, minä ihan yksin. Mies tekee yläkertaa, ja minä teen sellaisen kevyen remontin. Maalausta, uutta kaapin ovea ja sen sellaista… Ja aloitan sen verannan. Nythän noilla pakkasilla ei siellä ole voinut ollakkaan, kun yhtä kylmä kuin ulkona. Olisi sormet tarttunut verhotankoihin kiinni. Mutta sellaisia suunnitelmia. Sitten on mukava taas ottaa vieraita synttäreille. Joogassa kävin, koska ensi viikolla sitä ei sitten olekaan, hiihtoloman takia. Ja täytyy sanoa, että nyt oli niin ”kieroja” temppuja, että meinasi kroppa mennä oikeasti täysin solmuun ja lukkoon… Siis hyvässä mielessä kieroja. Todella tehotemppuja… Kävimme äsken saunassa, ja varmasti uni maistuukin. Viime yönä nukuin hyvin, mutta osittain levottomasti. Näin erittäin levottomia unia… Joten, kohta nukkumaan! Hyvin mielin. Kuulin tänään kaksi niin hyvää uutista, että suupielet ovat näin! Laittakaa tekin suupielet noin, on nimittäin ihan hyvää kasvojumppaakin, ja tekee hyvää