perheen äidin elämää | ||||
 Viikonloppua kohden
Olemme Miisan kanssa olleet muutaman päivän suurin piirtein tuossa asennossa, jossa Miisa on kuvassa. Eilen kun teimme pitkän päivälenkin, niin koko päivä menikin kovissa supistuksissa ja jouduin sitten lepäilemään koko päivän, lähes tulkoon. Vatsa oli koko ajan kovana ja vauva liikkuili todella kehnosti. Tänään aloitimme heti aamusta siivoamaan. Menin ylä- ja alakerran läpi ja pesin pyykkiä pari koneellista ja sainkin koko helahoidon hoidettua puolilta päivin. Supisteluja ei ole ollut, mutta aika taju poissa olen ollut. Vauva yhä hirveän hiljainen, ja sanoinkin miehelle, etten millään kehtaisi neuvolaan huomenna soitella, kun maanantaina olisi ihan varattu aika sinne. Mieskin on tulossa ekaa kertaa mukaan sinne. Enpä ole nyt pyydellyt kuin ultraan mukaan, kun tämä on kuitenkin jo aika tuttua puuhaa hänellekin. Mutta nyt menen lukemaan, on meneillään todella hyvä kirja… Kauniita unia… Gallup… Syntyykö meille tyttö vai poika? Kaksi veikkausta on nyt pojan kannalle… Vauvoja syntynyt
Eilen sitten hoitelin normaaleja arkiaskareita, kävin kaupassa, tein ruuan ja sitä rataa, tätä arjen ihanuutta… Koiran kanssa lenkkeilyä ja varmasti monen mielestä, ah, miten tylsää elämää, mutta ei se ole… Päivissä on niin oma mukava rytminsä, niiden hyvin arkisten asioiden ympärillä. Ystäväni kauempaa soitti. Hän on hoitovapaalla, ja meillä riitti varmasti kaksi tuntia juttua. Puhuimme niin paljon, ja niin paljon asiaa, että tuli kyllä erittäin hyvä mieli… Hänellä on myytävänä vauvan turvakaukalo ja muita juttuja saan lainaksi, joten todella hyvä juttu! Lauantaina ostin muuten vauvallemme ensimmäiset hankinnot. Pikkuisen pörröisen myssyn ja bodyn. Body oli kyllä piilotettava, jotta poika ei sitä näe, koska väri vihjasi jo aika paljon sukupuolesta. Tänään törmäsin melkein naapuriin ja hän kertoikin uusia vauvauutisia… Hänen ystävänsä oli saanut ma- aamuna pojan, 3,6kg ja meidän yksi yhteinen tuttava (joka oli viime viikolla kylässä luonani) oli saanut la- iltana pojan 3,5kg… Joten pikkuisia poikia nyt paljon syntynyt lokakuun aikana. Nyt pannarin tekoon, kivaa päivää kaikille!!! Neuvola kuulumisia
Vauva on nimittäin aina hereillä kun syön… Potkuja satelee ja hikottaa… Kun tulee musikkia, varsinkin rokkia, niin tuntuu, että vatsanahkani ei riitä siihen biletykseen. Illalla sitten menin sinne kokoukseen ja pidimme sen esitelmän. Se meni todellakin loistavasti ja sain kauhean hyvää palautetta ohjaajalta. Tuli niin hyvä mieli siitäkin asiasta… Hän oli vielä äidillenikin kehunut, että olipa luonteva puhuja ja sai yleisönkin mukaan. Se meni kyllä odotettua paremmin. Tai otin sen asenteen, että menee ihan omalla painollaan. Torstaina sitten aamupäivällä oli Miisan ja hänen poikaystävän treffilenkki ja se olikin mukava. Miisa toisinaan räkyttää joillekin koirille, mutta kun valittunsa tuli, niin mitään hämminkiä ei ollut. Täytyy laittaa niistä pusukuva tännekin. Kun tulin kotiin, sain vielä siivousvimman päälle. Vein matot ym. pihalle. Siivosin yläkerran lasten huoneet, pölyt, imurointi lattioiden pesu. Sama keskikerroksen huoneissa ja sitten keksin, että piha on myös siivottava lopuista lehdistä. Palkkasin keskimmäisen avukseni. Saimme loput lehtikasat kärrättyä pois ja pihan näytti kivalta. Sitten vielä ajoin ruohonleikkurilla koko alapihan. Se ei enää kropassa tuntunut hyvältä vaan hieman taisi vatsaa kivistellä, mutta sinnikkäästi puiden alustatkin menin, vaikka kaikkien omppupuiden alta saa kyyryssä mennä. Mutta hyvä tuli, ja irtolehdet siis menivät silpuksi ruohon ravinteeksi. Tännään onkin sitten ollut pimeämpi ja sateisempi päivä jo aamusta. Kävin hieman asioilla, tapasin veljeni kun oli menossa töihin ja Kullanmuru olikin saanut päiväkotivalokuvat. Menin katsomaan ne, ja voi miten suloinen pikkuinen neiti oli. Kotiin tultuani päätimme Miisan kanssa lähteä lenkille. Vedimme Miisan kanssa sadeasut päälle ja lähdimme syysilmaan. Miisa menee niin luontevasti sadeasu päällä, ei yhtään välitä mokomasta ja kyllä pysyy tyttö puhtaana. Haimme sitten Miisan kanssa Myy koulusta. Lupasin tytöille että tänään saavat kyydin. Poika käy pyörällä koulussa, eikä muutenkaan halua paljoa autossa kulkea. Tulimme kotiin, niin Myy halusi tietysti koiran ottaa autosta ja kiskaisi oven kiinni ja peukku jäi auton oven väliin. No, saimme kylmällä kaurapussilla sormen kuntoon. Lähdin viemään Myytä Keskimmäisen kanssa mummulle ja papalle ja vaihdoin isän katetrin suojan. Hyvin onnistui, vaikken niin tuota sairaanhoitotyötä teekään. Sinne jäi Pikku Myy, ja sanoi tulevansa sunnuntaina sitten isän synttäreille kotiin. Illan olemme vain ollut… olkaa tekin! Mukavaa vaaliviikonloppua, muistakaa käydä äänestämässä, jokaisella äänellä on merkitys. Treffailu viikko
Kävin hieman kaupoilla ja myös ruokakaupassa kävin. Meillä mies on yleensä hoitanut ruokakaupassa käynnin töiden jälkeen, ja minä olen suorastaan inhonnut kapassa käyntiä. Nyt kun saa rauhassa käydä niin tykkään juuri aamutuimaan eläkeläisten aikaan käydä. Silloin siellä on ihanan rauhallista ja tuore leipä tuoksuu mukavasti. Olen alkanut jopa tykätä siitä touhusta, ja uskon että mies tykkää myös, ettei tarvitse aina kaupassa käydä. Maanantaina vein myös pissakokeen labraan, koska viikonloppuna ja viime viikon lopulla oli niitä selkä- vatsaoireita ja korkea verenpaine, mutta onnekseen pissa oli puhdas ja hätiä ei siis ollut. Neuvolan kätilö soitteli ja pyysi minua torstaina tulemaan luokseen, joten mittailemme varmasti paineita yms. Ehkä näen pikkuiseni taas ultrakuvassakin. Tiistaina tuli heti aamutuimaan ystäväni kylään, jolla on laskettu aika ensi viikolla. Nyt on joka päivä ollut joku projekti siivouksen suhteen. Olen mennyt roskiskaappia läpi, kiillottanut ja puunannut. On menty saunaosastoa läpi. Eli pieni pesän rakennusvietti on siis iskenyt. Eniten haluaisin nyt makkarin kuntoon, jotta pääsisin vauvan soppea sisustamaan, mutta liekö kuitenkaan valmistuu, ennen piltin tuloa. Toivon kovasti sitä, mutta aika sen sitten näyttää. Olen jo hieman suunnitellut värejä sinne ym. mutta kovin selviä värejä sinne ei tietenkään voi laittaa, jotta sukupuoli ei paljastu. Hävettää ihan etten ole vielä mitään valmistellut, vaikka viikkoja on jo 23 kasassa. Mutta ehtii tässä… Tänä aamuna kun sain koululaiset kouluun lähdin taas eläkeläiskauppaan ja sitten aloin odottamaan erästä toista ystävää, jolla on 4 kk:n ikäinen vauva. Lapsi on heidän kolmas, ja kaikki tyttöjä. Itseasiassa vanhimmat tytöt ovat entisiä hoitolapsiani… Joten olemme tutustuneet sitä kautta toisiimme. Olipa ihana nähdä pikkuinen ja niin suloinen pieni vauva ja Miisalle vauva oli aivan uusi juttu. Hieman jännitti, että mitenkä koira suhtautuu pieneen pakettiin, mutta ilolla tämä pikkuisen otti. Mieluusti olisi nuollut tämän kasvoja ja nuuhkinut… Vauvaa nauratti kovasti ja koira katseli pää kenossa kun vauva jutteli tälle. Jotenka ei ainakaan vihamielisesti ottanut pientä vastaan. Kun vauva lähtiessään hieman itki, niin Miisa olisi vain mennyt nuolemaan toista. Nyt minä täällä jännittelen kovasti, nimittäin nyt illalla on perhepäivähoitajien kokous ja minä ja eräs toinen hoitaja pitää pienen ”luennon” siisteyskasvatuksesta. Eli yleisistä asioista, joita päivähoidossa esim. tautien ehkäisyssä kannattaa huomioida. Joten hieman jäntskättää, kun en ole mikään luennoitsijaluonne, vaikka puhelias olenkin. Huomenna on Miisalle treffipäivä. Käyn siellä neuvolassa ensiksi ja sitten Miisa tapaa oman bichon havanaisystävänsä. ”Poikakaverinsa”, jotenka ulkoilua ainakin tiedossa huomiseksi. Kiva nähdä heitäkin. Mutta, nyt valmistautumaan iltaan. Mukavaa viikkoa, kynttilän loistetta! Viikonlopun touhuja
Samalla muistin, että Myyn ekat allergiatestit ovat tulleet ja sainkin niistä tulokset. Neiti on allerginen koivulle, timoteille, pujolle ja pölylle. No, perjantai meni ihan levon kannalla. Poika haki pitsat, kun en jaksanut kokata mitään ja ilmoitin miehellekin, etten jaksa tänään tehdä mitään. Olin kyllä aika kipeänä massulin kanssa. Onnekseen vauva liikkui hyvin, niin tiesin, että siellä ollaan kaiketi kunnossa. Isäkin ilmoitteli hoidostaan, mitä seuraavaksi tapahtuu… Tänään oli jo energiaa niin paljon, että teimme miehen ja koiran kanssa pitkän aamulenkin. Laitoin varmuuden vuoksi selkä- vatsatuen, jotta jaksaisin kävellä ripeämmin, ja jaksoinkin. Kotiin tultua päätin lähteä ulos kiipeilemään tikkaille ja pesemään vihdoinkin niitä ikkunoita, jotka ovat häirinneet pölyisyydellään minua jo ihan liian kauan. Ikkunat ovat todellakin niin korkealla, että tarvitaan a-tikkaita ja niiden varassa sitten hoiputaan. Alussa hieman huimali, johtui varmasti tästä anemiasta, mutta kun aikani olin siellä korkealla heilunnut, niin helpotti. Muutaman kerran tuli mieleeni, että aika riskipeliä, jos sieltä tippuisi tai kaatuisi kokonaan tikkaiden kanssa, mutta eipä asialle muuta voi. Koko talvea en sellaisia ikkunoita voi katsella. Sain kaikki pestyä, ja huvittavaa oli, että Miisa seurasi minua joka huoneessa sisältäpäin tarkkaillen. Olohuoneessa koiruli hyppäsi ikkunalaudalle ja popsi rahapuuta odottaessa. Kovasti koputtelin ikkunaa, jotta koira lopettaisi kukan syömisen. Onnekseen keskimmäinen hokasi aina ilkivallan tekijän ja haki koiraneidin eräitä kertoja ikkunalaudalta pois. Olemme nyt käyneet läpi sitä, että päästämmekö koiran sohvalle vai emme. Nyt on alkanut hypähtää siihen meidän viereen. Aluksi olimme sitä mieltä, että ei tule. Mutta nyt olemme äänestäneet asiaa, ja kaikki ovat sitä mieltä, että eipä kai se haittaa, jos siinä on. Oikeastaan se on aika suloinen siinä vieressä köllötellen. Hm. en olisi uskonut itsestäni, että hyväksyn koiran sohvalle… Ristiriitainen olo. Mies korjasi lopultakin ulkokalusteet, grillin ja tramboliinin talvivarastoon, koska päätin, että niihin en mahani kanssa koske. Olisivat saaneet vaikka koko talven olla paikoillaan, jos niikseen olisi. Ymmärrän kyllä, että pitkiä päiviä tekee ja aikaa ei ole, mutta sitä hommaa en olisi tehnyt. Uuvahdin ikkunan pesusta kuitenkin aika hyvin. Tein ruuan, söimme ja sitä ennen Myy oli jo lähtenyt mummulle ja papalle yökylään. Pappa pääsi kotiin käymään, joten siellä se kolmikko taas kyhjöttää. Nukuin aika kauan ja kauppareissulta sain jopa namia ja kakkua, jota teki kamalasti mieli. Nyt olen lopun iltaa kyhjötellyt telkun parissa ja katsellut kaikenmaailman ohjelmia. Mies otti myös torkut ja mietin, että pitäiskö tehdä vielä lenkki koiran kanssa. Tuntuu, että on ekaa kertaa hieman turvonnut olo. Sormet tuntuvat turvonneilta… Toivottavasti ei ole tulossa mitään raskausmyrkytystä, kun oireet hieman viittailevat siihen. Täytyy maanantaina soitella neuvolaan… Mutta kivaa viikonloppua! Ulkoilupäivä
Koirasta tehtävä on tosi mukava… Muuten emme sänkyyn karvapalloa päästä, mutta herätys on asia erikseen. Sen jälkeen on mukava tutkia, onko joku jättänyt jotakin kivaa syötävää huoneen lattiaan, kuten kyniä, liituja, paperia tms. jonka kanssa voi nopeasti livahtaa toiseen huoneeseen. Koko ajan saa tarkkailla mitä suuhunsa löytää. Kun olimme saanut lapset hereille, pitää aina riehua hetken aikaa. Tänä aamuna pojan kanssa touhusi niin, että huomasimme että koiran suupielestä tuli verta. No, syykin löytyi, komea poskihammas oli lattialla. Meidän tytteli tosiaan vaihtaa hampaitaan. Sitten lähdimme pitkälle raikkaalle kävelylenkille. Ilma oli mitä ihanin. Aurinko paistoi ja nautimme reissusta. Vaikka oli mukamas kuivaa, niin risuparta oli kyllä taas mahdottoman kurainen. Joten pesuun taas joutui mokoma. Lenkki oli sen verran potkä, että massuliinkin jo hieman vihlosi, kun kotitielle pääsimme. Minä jäin vielä haravoimaan pihalle hetkeksi ja nyt olen ruuanlaitto puuhissa. Uunikala uunissa ja nyt pitäisi mennä tekemään muusia. Nam, vatsassa jo kurniikin. Isä on soitellut pari kertaa sairaalasta, kun tieto liikkuu siellä kovin huonosti ja on antanut aina uutta infoa diagnoosista ja hoidon jatkotoimenpiteistä. Joten, olemme illalla menossa katsomaan veljen ja äidin kanssa häntä sairaalaan. Sama sairaala johon menen sitten synnyttämään. Mutta, nyt mentävä muusin tekoon, etteivät perunat pala pohjaan! Massulomalle
Sitten katsottiin kohdunsuu, joka oli kuten pitää kiinni ja kiinteä jne. Sanoi siinä alussa, että onpa kohtusi korkealla, navan seutu on aika normaali noilla viikoilla, olisiko jo 24 raskausviikolla kuitenkin (oikeasti tänään siis rv 22 täynnä). No, kun teki tutkimuksen, niin kuulemma kohtuni alkaa tuolta alhaalta hieman korkeammalta ja siitä johtuu, joten viikkoja 22 vastaa. Kävin samantien ohjaajan luona… Juttelimme ainakin tunnin, ellei kahta. Kotiuduttuamme otimme Myyn kanssa Miisa hihnan päähän ja lähdimme lenkille. Välillä menee Myyn kanssa sukset ristiin, kun hän haluaisi metsään aina ja minä olen sitä mieltä, että katukävelyä ja ihmisten ja muiden koirien kohtaamista pitäisi enemminkin harjoitella. No, teimme katulenkin ja tapasimme pari tuttua uroskoiraa, joille Miisa räksytti kamalasti. Nyt tullut tuommoinen räksytys toisille koirille. En tiedä mistä johtuu, mutta eiköhän se tapa pois saada kun aikaa kuluu. Moni ärsyttävä/ väärä tapa jo saatu kitkettyä pois, joten kaikki ajallaan. Toisen uroskoiran omistajan kanssa tuli juttua sadeasusta, jota olemme olleet Miisalle hankkimassa, ja hän sanoi, että heidän koiralla semmoinen on, mutta on liian pieni. Saimme sen sovitukseen ja sehän passasi neidille hyvin, joten ostamme sen sitten. Oli hieman hassun näköinen, mutta se on oikeasti ihan pakollinen varuste, kun karva kasvaa koko ajan huimaa vauhtia. Muuten en perusta enkä kamalasti tykkää koirien vaatteista, mutta nuo tarpeelliset on ihan ok. Meitä nauratti kamalasti ja Miisaa ihmetytti. (Laitan kuvan, kun seuraavaksi sovitamme asua. ) Mutta tarpeen on, sadepäivinä koira on todella kurainen ihan kauttaaltaan… Pesin pyykkiä, tein ruuan ja imuroin nopsaan ja mieskin jo palaili kotiin. Hän on ollut tosi flunssainen jo viikon ajan ja viimeyönäkin heräilin milloin miehen köhinään, milloin vauvan kääntyilyyn, mutta nyt se ei haittaa kun ei tarvitse niin aikaisin herätä ja voi sitten päivällä ottaa tirsat jos sikseen tuntuu. Leppoisaa loppuviikkoa!!! Tohinaa
Olen aloittanut kaiken verhojen vaihdolla. Meillä oli ihan kivat kesäverhot olohuoneessa, mutta ne olivat todellakin kesäiset ja nyt laitoin olohuoneeseen sekä meidän makuu-/ leikkihuoneeseen syksyisemmät verhot. Vanhat verhot, mutta saavat luvan kelvata. Elloksen kuvastossa olen koko syksyn katsellut juuri meille sopivia olohuoneen verhoja, mutta jostakin syystä en ole saanut tilattua niitä, joten katsotaan saankohan. Rahaa kun tarvisi alkaa keräämään vauvan vaunuihin. Olen nimittäin tainnut löytää jo mieleiset. Tekisi mieli tehdä olkkariin myös väriremontti, eli nykyisen värin tilalle vaihtaa jokin muu, mutta mikä väri… Olen niin kranttu värien suhteen. Sunnuntaina sitten kävimme Myy, äitini ja minä serkkuni kynttiläkutsuilla. Ihania olivat kynttilät, mutta niistäkin pihistin, enkä ostanut yhtään mitään. Kyllä tässä on opittava taas elelemään kukkaron kurkku kireällä, kun alkaa äitiys- ja vanhempainrahaa vain saamaan. Tänään juuri kävin Kelassa hieman selvittelemässä papereita, jotta saisi ne sisälle pian, että saisi sen äitiyspakkauksen. Myy on nyt ollut perjantaista asti mummun kaverina, kun pappa lähti eilen sairaalaan sisälle tutkimuksiin. Ei tarvitse mummun ihan yksin iltoja olla, kun veljeni varmasti aika paljon omilla teillään. Tänään aampäivänä kävivät hoitolapsien kanssa meidän pihalla hieman haravointitouhuissa. Miisakin sai juosta muiden mukana ja tykkäsi valtavan paljon. Saimme aika hyvin alapihan haravoitua. Meni siinä aikaa varmasti n. 2 tuntia ja minä hieman jatkoin hommaa. Tosin pikkuisen alkoi vatsan pohjassa tuntumaan. Kävin välissä ystäväni luona ns. synttäreillä ja olin pari tuntia poissa, niin haravointitiimi oli jälleen palannut ruotuun ja homma jatkui. Mieskin tuli sopivasti kotiin ja pääsi /joutui samaan soppaan mukaan. Huomenna on onneksi Mutta kaunista viikkoa!!! Rautaa keräämässä
Neuvolareissulla siis kaikki muuten hyvin, mutta hb oli laskenut sadan korville ja siitä väsymyksenikin johtui, mutta oli kätilö sitä mieltä, että jos vanhemmat eivät pysty aamuista yhtään venyttämään, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin sairasloma. He eivät voi ottaa riskiä sielläkään päässä, että antavat minun tehdä noin pitkiä päiviä. Oli ehdottoman tiukka, kun yritin sanoa, että voisin tämän perjantain vielä ihan normaalisti olla työssä… Mutta ei kuulemma lainkaan pitkiä päiviä, vaan omaa tahtia olemista. Tiistaina on lääkäri ja kuulemma ei ainakaan viikkoon, kahteen töitä. Kun laitoin esimiehelleni asiasta sähköpostin, niin sieltä tuli näin. ”Mami, sinun ja vauvan terveys ja hyvinvointi ovat nyt ihan ensisijaisen tärkeitä, älä huolehdi työasioita vaan nauti, lepää ja ole rauhassa. ” Meinasin aivan kyyneliin purskahtaa, koska muistan aina entisen ohjaajan, joka ei ollut lainkaan sympaattinen ihminen. Joten nyt keräilen rautavarastoja. Aamulla kävin torilla fillarilla polkien ja kävin samalla reissulla ostamassa rautatabletteja. Nautiskelin kaikessa rauhassa ihanan raikkaasta ja aurinkoisesta syysilmasta. Kotiin tultuani siivosin Miisan kanssa hieman ja odottelimme Myytä koulusta. Kun hän oli tullut lähdimme Myyn ja Miisan kanssa lenkille. Siinä lenkkeillessä mieleeni juolahti, että poiketaan minun kummivanhemmilla kylässä. Heillä on kolme koiraa. He olivat kotona ja kummitätini loihti juuri lihapiirakoita ja lihapasteijaa joten pääsimme heti herkuttelemaan. Miisaa hieman aluksi pelotti koiralauma, mutta pikkuhiljaa siinä tottuili asiaan. Heillä on kaksi collieta ja yksi chihuahua, kaikki narttuja. Miisa ja chihu siinä hieman ääntelivät toisilleen, mutta kun menimme ulos niin johan alkoivat leikkimäänkin. Nautin suunnattomasti Miisan puolesta kun sai juosta muiden koirien kanssa vapaasti kirmaillen. Aluksi hieman oli arka ja pelokas, mutta lopuksi chihun kanssa juoksentelivat peräkkäin ja vieläpä uskalsi isojen koirienkin kanssa kirmailemaan. Se ”ystäväni” jonka kanssa laitoin välit poikki, laittoi tänään tekstiviestin. Kysyi jopa, miten olen voinut. Minulla on ollut vain koko tämän ajan mielessä hänen viimeiset viestin sanat, kun hän tokaisi, ” Ei paljon jaksa kiinnostaa jonkun neljäs odotus”. Mietin sitä kauan… Onko sillä väliä, monennenko lapsen joku saa, koska mielstäni jokainen kerta on ainutlaatuinen ja tärkeä, ainakin minä niin ajattelen. Sanoin miehelleni, etten vastaa, ei ole enää mitään sanottavaa… Näin on hyvä. Isäni menee sunnuntaina jälleen sairaalaan. Hänellä on hieman joku arvo koholla ja muutenkin kun kipuja on ollut jonkun verran, niin katsovat tilanteen uudestaan. Ottavat hieman kuvia yms. Mielestäni muutenkin saisi olla ns. jälkitarkastuksia hieman useimmin. Mutta, rentouttavaa viikonloppua!!! Työväsymys
Torstaina on neuvola, joten kaipa minun on siellä sanottava asiasta, että nyt on akut tyhjänä. Koska lasten vanhemmista ne, jotka käyttävät minua sen n.10 tuntia lapsensa hoitoon, eivät voi asialle tehdä mitään, kuten ”välivuorossa olevat”, niin eipä montaa vaihtoehtoa siis jää. Yritin laskea, että jos saisin varhennettua äitiyslomaa, niin siihenkin menisi vielä sinne joulukuulle asti kuitenkin. Tällä viikolla oli vieläpä työpäivän jälkeen ensiapukurssi maanantaina joka kesti ilta yhdeksään. Se on kyllä hyödyllinen ja toinen osa on huomenna. Eli päivät ovat olleet erittäin pitkiä. Viikonloppuna keräsimme Keskimmäisen, Myyn ja äitini kanssa omenoita. Niitä on järkyttävä määrä maassa. Innostuin jopa tekemään mehumaijalla mehua, mutta se on hidasta kuin nälkävuosi. Eli 4 isoa pulloa tuli, kun käytimme n. 3 isoa muovikassia omppuja ja aikaa meni varmaankin 3 tuntia. Mutta hyvää oli. Nyt niitä omenoita odottelee tekijää n. kuusi muovikassillista, ja voin sanoa, että hukkaan menevät. Liika on liika tässäkin. Eilen yritin haravoida pari tuntia, mutta ei siinäkään hommassa näy päätä eikä häntää, joten varmasti vielä joulunakin teen sitä… Piha on niin iso ja kaikenlisäksi niitä puita oli…hm. toistakymmentä… Joten en ehkä edes pysty tekemään koko rupeamaa. Luultavasti pakko pyytää mokomaan hommaan apua. Huomaan että olen nyt aika kipeä sen jäljiltä. Vaikka, eipä terve kipu pahaa tee, mutta kun ottaa tuonne vatsan seutuun, niin ei viitsisi laittaa ihanaa odotusta likoon sen takia. Eli tehdä niitä turhia kipuja eikä ainakaan supistuksia tässä vaiheessa vielä. Viikkoja on nyt 21+1, eli aika mukavassa vaiheessa ollaan. Alan olemaan jo hieman jopa kankea. Myy valitteli eilen illan pahaa oloa ja kuulemma yhden löysän kakan oli tehnyt kun minä vielä työn puolesta olin ulkona. Joten täytyypi katsoa kun herää, että mikä on neidin kunto. Ensi viikon saavat onnekseen levätä, kun on syysloma koulusta. Jotenkin ajallaan, vaikka poika tykkää nyt niin koulunkäynnistä, kun on yläastella, että sanoi, että ei edes syyslomaa tarvisi olla. Mutta nyt alan odottelemaan työsarkaan… En jaksaisi millään… Siis lapsissa ei vikaa, mutta työajassa… Mukavaa päivää | ||||
Blogi sulkeutuu, uusi avattu
10 vuotta sitten
Ihanaa, että olemme menossa kohti viikonloppua… Hassua, vaikka päiväni ovatkin kuin viikonloppuja. Mutta, näkee taas pidempiä aikoja varsinkin miestä kotona. 
Tai, ehkäpä hän menee autoa laittelemaan. Mutta kuitenkin, voihan sitä toivoa. Olen nyt monena päivänä jostakin syystä odottanut häntä kovasti kotiin.
Mutta nyt hän on tulossa moikkaamaan kivaa kätilöämme ja muutenkin kurkkaamaan vauvaa nyt kolmannen kerran. Kohtahan pääsemme istukkaultraan, niin näemme vauvelin taas kunnon kuvaruudussa. 
Sunnuntaina kävimme äänestämässä. Vietimme samalla mieheni syntymäpäiviä, ihan perheen kesken vain, eli ei kutsuttu ketään kylään. Äitini ja isäni piipahtivat kahvilla. Mies haluaa vanheta hiljakseen. 
Keskiviikkona olin neuvolassa. Sain Kelaa varten sen todistuksen, että raskaus kestänyt 154 päivää ja nyt odotellaan sitä äitiyspakkausta. Kaikki oli hyvin. Vatsanympärys oli jo 100cm. 
Ja se toimi!
Olen tästä viikosta ottanut kaiken irti siinä mielessä, että olen tapaillut kaikkia sellaisia tuttavia ja ystäviä, joita voi tapailla päiväaikaan. Maanantaina oli tavallinen koti- lenkkeilypäivä koirulin kanssa. Laitamme lapset kouluun ja lähdemme aina nautiskelemaan lenkkeilystä. Tosin itseäni alkaa jo nopeammin väsyttämään kun Miisaa, jolla puhtia riittää kovasti.
Perjantaina olin tosi väsynyt kun heräsin. Yöllä oli kamalat vatsa- ja selkäkivut ja eivät koko päivänä helpottaneet, joten kipitin terveyskeskukseen, mittasin siellä verenpaineet ja hieman oli koholla. Yläpainekin oli yli 140. menin päivystykseen ja kertoilin, että tämmöinen mittaus ja alavatsa- sekä selkäkivut olleet ja hieman pissattaa jne. Ottivat sitten pissakokeen, joka oli onneksi puhdas. Maanantaina sitten uudestaan.
Voi hitsi! Pölyllekin, neiti kun nukkuu sadan pehmolelun kanssa… Hm… Muistan kun yläkerta remppa oli pahimmillaan, niin Myy kyllä oireili silloinkin… Eli, saakin nyt olla tarkka. Allergiasairaalaan odotamme vielä isompiin tutkimuksiin ja kaiketi saamme kevääksi sitten hoitosuunnitelman. Voi harmi mokomia allergioita. Vaikka tuon koivun kyllä osasin diagnisoida jo kaksi vuotta sitten itse, niin selvä juttu oli.
Aamut ovat ihania, kun kaiken saa tehdä omaa tahtia. Nukumme n. 9 asti ja sitten käytän Miisan aamupisulla, jonka jälkeen lataamme kahvinkeittimen, jotta poika saa kahvin ja laitamme aamiastarvikkeet pöytään ja riennämme herätyshommiin. Miisan lempparipuuhaa, kun sanoo ”Mennään herättämään lapset”. Lapsista ihana herätys kun karvakuono hypähtää nuolemaan kasvoja. Useimmiten saamme tällä tavoin erittäin iloisia lapsosia hereille. 
Tänään sitten kävin siellä lääkärillä. Siellä oli vanha setälääkäri, joka ei turhia höpissyt. Kysyi, että ”Mikäs sitten on vaivana?” Minä siihen, että ” ei oikein mikään vaivaa, olen voinut oikein hyvin, mutta hb laskenut ja aikaiset aamut ja pitkät päivät laittanut hieman akut tyhjiksi.” Setälääkäri siihen ” No juu, tuo on anemiaa ja se kestääkin sitten, ennenkuin hb nousee, näillä viikoilla rautaa ei tahdo äidille riittää lainkaan… Jotenka kirjoitan, että sinulla on anemia ja kaunkos haluat huilia?” No, enhän siihen osannut vastata, kuin ”en minä vaan tiedä”, niin lääkäri totesi että, ”Kolme viikkoa alkuun, ja voipi mennä pidempäänkin, eli 4.11 katsomme uusiksi.”
Ei kai sairaslomalla saisi touhuta näin paljoa, mutta kun kunto on hyvä, niin kukapa sitä kieltää… Ei kai sairaslomalla tarvitse makoilla, jos ei ole kipeä… On vain uupunut ja rauta-arvot alhaalla. Kun on saanut nukkua 8.00 ja 9.00 niin huomaa kuinka energia kasvaa ja jaksaa kaikenlaista.
Eilen olin tosiaankin neuvolassa. Vauva imi kovasti peukkuaan ja näky hyvin kuinka kohdun tila on selvästi alkanut käymään ahtaammaksi, koska pikkujalat selvästi osuivat aina vatsanpeitteisiin kun hän ne suoristi… Siksipä tunnen jo monet molskahdukset. Ihana on illallakin käydä pitkäkseen sänkyyn lukemaan kirjaa ennen untenmaille menoa, kun voi samalla tunnustella liikkeitä.
Selvästi alkaa nyt työpäivieni aikainen alkaminen klo: 6:30 ja pituus n. 10 tuntia väsyttämään minua. Olen voinut loistavasti ja vieläpä jaksanut, mutta tämä aamun herääminen tuntuu nyt todellakin vaikealta. Kun saisi edes seitsemään nukkua, mutta tätä en taida ihan äitiyslomaan asti jaksaa. Lasten kanssa päivät menenevät suhteellisen voimissaan, koska sen ajan kun lapset nukkuvat, istun sohvalla ihan rauhassa lukemassa lehtiä, enkä touhota mihinkään suuntaan. En edes jaksaisi, onhan se minun ainoa hetki päivässä levähtää. Mutta, olen uupunut. Hieman se tuntuu vatsan kipeytymisellä sekä aika pahoilla rytmihäiriöillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti