Hyvää Uutta Vuotta 2009! 31.12.2008 16.28 | si27 | Elämää Ihanaa tulevaa vuotta kaikille ihanille blogilaisille ja muille tutuille, jotka lukevat juttujani!!! Masukipsiä ja bolakorua 30.12.2008 18.59 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Lemmikit, Remontointi, Raskaus Tässä kuvassa on masukipsin pakkaus… Eli homma tehdään siten että lämpimään veteen kastellaan niitä kipsiharsoja ja sitten levitellään massulin päälle ja annetaan kuivua 5-10 min. Koko hommaan menee aikaa n. 45min, kun kerroksia taisi tulla jopa 3 kappaletta… Sitten se vaan otetaan varovasti pois ja homma on siinä. Kipsiä voi sitten kuvioida väreillä mikäli tahtoo. Ihan alussa vatsaan laitetaan paksu kerros rasvaa, joka tuli pakkauksen mukana, jotta kipsi irtoaa ihosta hyvin. Minusta aika kiva muisto, näin kun ajattelee, että ehkä on viimeinen vauveli masussa, niin kiva jäädä siitä muisto. Voi vauvelin kanssa sitten katsoa, että siellä oli sinun majasi monta kuukautta. Tässä sitten on se bolakoru, joka on siis Meksikosta kotoisin ja sen sisälllä on pienenpieni ksylofoni joka heläjää siis todella kauniisti. Ääntä ei siis kuule koko ajan vaan se heläjää välillä aina kun liikahtaa. Eli ei ole sellainen tunne, että menisi kulkunen massulin päällä koko ajan. Korussa on pitkä naru ja tuo pallukka siis ulottuu napaan asti, joten helisee mukavasti juuri vauvan kohdalla. Korun pitäisi rauhoittaa vauvaa jo vatsaan mutta myös synnyttyä hän muistaa tutun helinän ja voi imiessä rintaa pitää sitä kädessään jne… Kaikkea sitä siis on tarjolla ja nyt oli siis pakko hömpähtää moisiin. Yleensä kun en ole vieteltävissä. Myy tuli mummulasta tänään kotiin. Oli yökylässä peräti kolme yötä. Teimme koiran kanssa lenkin, mutta Miisa oli kamalan levoton koko lenkin ajan ja sinkoili sinne ja tänne… Mikä lienee adhd kohtaus sillä oli… Loppupäivä menikin patistaessa lapsia huoneiden siivoukseen. Huoneet olivat kuin sikolätit ja varsinkin Keskimmäinen neiti on oikea pikku possu huoneensa suhteen. Laitoin miehelle viestin, että nyt saa sanoa pari valittua sanaa ja huoneiden on tänään oltava siistit. Miehen sanat ilmeisesti tepsivät, sillä kummallakin isommalla lapsella huone loisti ja kiilsi puhtautta ja roinat oli raivattu aika nopeasti. Myy sai vain pienemmän tehtävän, kun hänellä on paha pölyallergia ja saa aika pahan kohtauksen jos myllää huoneessa siivouksen merkeissä. Joten hieman siivoilin hänen huonettaan sillä aikaa kun Myy oli Naapurin kadun mamman tytön synttäreillä. Kävin myös katsastamassa heidän yläkerran rempan lopputuloksen, kun samassa veneessä liikuttiin monta vuotta. Heillä samanlainen rm-talo ja tekivät myös lapsille yläkertaan huoneet… Kauniit olivat heidänkin huoneet. Kunpa tuo meidänkin loppusuora vaan häämöttäisi… Plääh!!! Kaipa se aikanaan, ennen eläkeikää… Mutta huominen sitten vielä vanhaa vuotta ja taas kääntyy kalenteriin uusi vuosi… ja uudet kujeet!!! Mukavaa viimeistä vuoden 2008 päivää kaikille! Ostoksilla 28.12.2008 19.17 | si27 | Yleistä, Elämää, Lapset, Raskaus Tässä ensiksi tuore massukuva (rv 32+5). Ja sitten asiaan… Vihdoinkin sain ostettua vauvalle edes jotakin. Lähdimme naapuripitäjään ostoksille, minä, äitini ja tytöt. Varsinkin keskimmäisellä oli kova hinku shoppailemaan, kun hänellä oli lahjakortti Seppälään. Joten sinne sitten heti alkuun. Itse nyt en kovasti niitä vaatteita katsele, kun ei tiedä mihin kokoluokkaan sitä sitten mahtaa vartalo synnytyksen jälkeen muokkautua. Olimme siinä aikamme pyörineet, kun silmiini osui mies pienen herttaisen tytön kanssa ja katselin jonkin aikaa, että tutun näköisiä ihmisiä… Etsin samantien katseellani että löytyisikö tuolle miehelle vaimoa… Ja löysinhän minä… Kuiskasin Keskimmäiselle tytölleni, että minä tunnen tuon naisen… Keskimmäinen patisti heti, että mene juttelemaan… Tutkin hetken aikaa heidän liikkeitään ja sitten menin naisen luokse ja kysyin, oliko hän se, joksi häntä luulen. Olihan hän… Miten maailma on joskus todella pieni. Juttelimme niitä näitä jonkin aikaa, ja ihmettelimme maailman pienuutta. Olin kyllä niin puulla päähän lyöty, että taisin jutella ihan hölmöjä, mutta ihana asia oli, että tapasimme. Siitä sitten suuntasimme sellaiseen luontaistuotekauppaan… Ja teinkin monenlaisia löytöjä. Kuvassa kaksi niistä… Tuo ruskeapohjainen on kestovaippa ja tuo alimmainen on kestoside. Ihana ajatus, kun on synnyttänyt, ei tarvitse jatkuvasti käyttää mokomia kertasiteitä, minä kun olen se kuukuppi-ihminen, jolle tekee todella pahaa ajatella heittää koko ajan roskiin jotakin sellaista mitä voisi pestä. Ostin jo aiemmin liivinsuojia, joita pestään. Kätevää… Ostinpa kahdet imetysliivitkin ja Keskimmäinen nauroi kippurassa vieressä, että onpa rumia, kun viereisellä telineellä oli kaikenmaailman söpöjä rintaliivejä ja äiti ostaa mokomat mahtavat ja rumat imetysliivit. Tietäisi vain, kuin maitotahroissa mokomat hörhelöt olisivatkaan jos sellaiset imetyksen ajaksi laittaisi. Kiusasin häntä myös, kun kohta hänellä alkaa kuukautiset, niin hänellekin hommataan kestositeitä. Ei kuulemma oikein inspannut! Heh, no ymmärrän kyllä… Mutta uskon, että huomaa hänkin ajallaan, että miksi heittää kaikkea roskiin, jos voi myös pestä. Löysin vauvalle myös lakanasetin, mutta sitä en voi tänne kuvata, kun sukupuoli kyllä selviää siitä hyvin helposti. Vaikka vauvanvaatteita minulla on erittäin paljon, niin lakanoita tarvitsen kyllä rutkasti. Täytyy kysellä tutuilta, onko lainata tms. Kun olen vähän sellainen kauhistelija asioilla, joita voi lainata, eli voi siis palauttaa oikealle omistajalle, kun sitä ei tarvitse enää. Itse en ainakaan halua nurkkiin kaikenmaailman tavaraa, kun monia tarvitsee vain sen hetken… Mutta siis kiva reissu oli kaikenkaikkiaan. Hieman mieli piristyi ja lompakko tyhjeni. Joulun jälkeen… 27.12.2008 14.20 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Lemmikit, Vauvat, Lapset, Remontointi, Parisuhde, Sisustaminen, Raskaus En tiedä sanotaanko nyt jo, että joulu on ohi, mutta siltä minusta ainakin tuntuu. Tekisi mieli jo alkaa heti ottamaan joulukoristeita pois… Mutta ei nyt vielä. Meillä on tänä vuonna ihan erityisen kaunis joulukuusikin, niin sitä ei kyllä raaski heittää kuin vasta loppiaisena. Tuuhea ja niin symmetrinen. Olin aivan ällikällä lyöty kun mies sen kantoi sisälle. Upea! Kuusi sai perinteiset kulta-punaiset koristeet. Olen aina ollut tarkka kuusen koristeista… Ei saa olla sekalaisia, ei saa olla mitään huithapelia, ja siispä tuo väriyhdistelmä on pitänyt vuosia pintansa. Joulusta en sen enempää höpise kuin, että olimme oman perheen kesken ensimmäsitä kertaa, ja se tuntui erittäin rauhoittavalta ja mukavalta. Yleensä meillä on ollut veljeni perhe ja vanhemmat ym. mutta nyt ihan Miisankin takia halusimme olla kotona. Jotta koiran ei tarvitse olla yksin aattoa… Toinen syy on tämä massuli. En jaksa pingottaa enää ympäriinsä ja en varsinkaan jaksa tarjoata sen seitsemää sorttia kotonani ja vieläpä siivoa kaiken maailman sotkuja joita joulusta kummasti tulee… Paperisilppua, ja muutenkin semmoista hässäkkää ja se tarjoilu ei oikein inspannut… Joten näin oli oikein hyvä, ja uskonpa että tätä voisi vaikkapa jatkaakin näin. Kaikki normi kaavat siis menty jouluna läpi… Joulusaunasta aloitettiin, ruoka, lahjojen avaaminen ja sitten lähdimme Miisan ja miehen kanssa kävellen hautausmaalle laskemaan kynttilät. Lapset jäivät hetkeksi pelailemaan lautapelejä joita he saivatkin mukavasti. Reissu oli minulle liikaa. Hautausmaa on koko ajan ylämäkeä ja kun tulimme kotiinpäin meinasi jo mammalla käydä huonosti. Supisteli aivan valtavasti ja nivusiin sattui siihen malliin, että mieskin muutaan otteeseen katsoi, että meinataankohan synnyttää hankeen vai pääsemmekö kotiin. Pääsimme hitaasti ja varmasti lyllerrellen. Koville otti. Mieheni ei ole mikään ylihuolehtija luonne, ei edes raskauksien suhteen, joten välillä mietin matkalla, että tuskin edes panikoisi vaikka siihen synnyttäisin.Kun Keskimmäisestä alkoi synnytyssupistukset, oikein työntävät ja kivuliaat, niin hän halusi katsoa Kotikadun nauhalta loppuun… No, siinä oli sitten hilkulla, että vauva ei putkahtanut puolessa välissä matkaa, täpärälle jäi sairaalaan pääsy. 45 minuutin kuluttua sairaalaan päästyämme neiti sitten syntyi. Hautausmaan jälkeen lenkit ovat lyhentyneetkin. En enää vain jaksakaan kovin isoja lenkkejä. Raskausviikkoja on kertynyt nyt komeat 32+ 4. Muuten olo on hyvä. Hb oli laskenut taas satasen nurkkiin, närästellään iltaisin ja vauvan liikkeet ovat todella isoja, kovia ja voimakkaita. Kankea olen kuin norsu, mutta muuten tässä ollaan ihan kuosissaan. Jouluaaton ilta menikin sitten Sings Staria hoilatessa koko perheen voimin. Koirakin oli illasta niin uupunut, että meni koko laulusession ajaksi sohvan alle ja vasta puolilta öin kun laulun loppuivat, kolusi tulla sieltä pois. Ilmeisesti emme ole kovin musikaalinen perhe koiran mielestä. Pyhät menivät syödessä, lepäilessä, hieman lenkkeilessä ja otinpa pitkiä päiväuniakin. Lapset ovat pelailleet, laulaneet ja touhuilleet kaikenlaista. Minulle tuli heti joulun jälkeen taas yksi kiukkupäivä. Aloin miettimään vauvaa, jolle emme ole saaneet hankittua oikein yhtään mitään. Sänky puuttuu, vaunut puuttuu ja tuntuu että makkari jossa olemme nukkuneet (se entinen lastenleikkihuone) tympii ihan älyttömästi. Siellä on yhä joitakin leluja, sen seinät ovat tosi rumat ja sänky on se kamalan vanha ja ruma. Yhtenä yönä kun en saanut nukuttua, mietin, josko maalaisin pinkopahvien päälle, kuten tein olkkarille muutama vuosi sitten… Ostaisimme sängyn ja yöpöydät sekä vaatekaapit ja kuskaisin kaikki lelut kellariin. Mies ei innostunut ollenkaan, kun se makkari yläkerrassa, josta piti tulla meidän makkari on yhä kesken sen takia, kun jouduimme hankkimaan sen isomman auton jota mies on nyt joutunut laittamaan, jotta saisimme tuon vanhan myytyä, jotta saisimme hieman rahaa vauvan tarvikkeille. Monimutkaisen tylsää… Mutta nyt olen vakaasti päättänyt, että äippäloman jälkeen kaiketi teen muuta työtä kuin vanhaa, ja alakerran huonetta ei tarvita siihen käyttöön missä oli aiemmin, joten viisainta on, että kaikki lapset asustelevat yläkerrassa ja me alakerrassa ja vauva tietysti meidän makkarissa, niin kauan kuin tarpeen. Joten Myykin saisi isomman huoneen ja vauvalle jäisi sitten kun tarvitsee, niin Myyn pikkusoppi. Mutta kun minulle ei oikein kelpaa tuo makkari tuommoisena rumana… Olen tässä pähkäillyt, että miten sen saisi remontoitua tai edes stailattua hieman ennen vauvan syntymää… Johon ei ole aikaa juuri mitään… Olen alkanut nyt hermostumaan tähän kaoottisuuteen, ei makkaria, ei vaatekaappia, ei liinavaatekaappia ei mitään. Sama vauvan tarvikkeiden kanssa… Tuntuu myös siltä, että miestä ei kiinnosta nämä asiat yhtään. Kaikki mitkä liittyyy autoihin tai hänen juttuihin, on paljon tärkeimpiä, vaikka eivät ole ollenkaan. Mikähän kapinaikä minuun on iskenyt? En tiedä, mutta sellainen on nyt ja vahvasti!!! Mukavaa viikonloppua!!! Hyvää Joulua! 24.12.2008 10.24 | si27 | Elämää Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!!! Toivoilee Mami suurperheineen Joulu voi tulla… 21.12.2008 18.58 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Koti, Lapset, Raskaus Nyt olen saanut lahjat kasaan ja paketteihin, ei se loppupelissä niin kamalan iso vaiva ollutkaan. Nyt on itse asiassa kaikki kunnossa, paitsi ruoka hankimatta, kuusi ostamatta ja semmoista pientä juttua… joulusiivouksen lapset tekivät tänään yläkerrassa miehen johdolla, niin minä saankin rauhassa tämän alakerran siivota, eikä sitten ota niin kovin voimille. Nyt alkaa loppuraskauden väsymys kuitenkin jo tuntua. Viikkoja nyt 31 ja risat. Vaikka nukun yöt läpeensä ja hyvät unet nukunkin, ja nukun joka päiväkin pitkät päiväunet, niin siltikin väsähdän kovin nopeasti… Mutta eipä se haittaa, kun saan omaan tahtia mennä ja tulla. Muuten olo on yhä mitä mukavin ja ihana… Hieman kyllä kankea! Mutta kuten olemme siitä puhuneetkin, niin sehän kuuluu asiaan. Eilen lauantaina oli sitten lasten joulujuhlat. Menimme tyttöjen juhlaan, ja molemmat esiintyivät niin hienosti. Todistuksia sieltä ei siis saa, kun on vain ne itsearvioinnit, jotka näkee aina siinä itsearviointitilaisuudessa. Mutta mukava oli käydä juhlissa. Poika oli saanut todituksen ja samana oli pysynyt numerot kuin kuudennella luokalla, joten tästä on hyvä tsempata vielä parempaan. Olen kyllä näihinkin numeroihin oikein tyytyväinen, mutta ainahan voi parantaa! Kuvassa on nyt sitten tämä pojan kulmakoru, jonka eilen enonsa kanssa kävivät sitten laittauttamassa. Laitoin lupalapun mukaan, mutta sieltä lävistäjä vielä varmisti, että onhan asia ok, ja olihan se. Itse tykkään siitä kovasti. Pojalla kun on niin kauniit silmät ja kulmat, (ainakin äitinsä mielestä) niin koru sopii loistavasti kulmaan. Lävistäjä olikin sanonut, että enempää noin paksuihin kulmakarvoihin ei sitten mahdukkaan. Hän on meidän perheen ehdoton sulosilmä! Vauvanakin kaikki luuli häntä tytöksi, kun oli niin suloinen. Ja on se vieläkin!!! Laittaa kuulemma sitten jonkin mustan nuolen näköisen, kun saa vaihtaa korua!!! Itse tilasin eilen masukipisin itselleni. Tytöt saavat tehdä masusta sitten meille muiston. Hauskoja kaikkea tullut kuvioihin! Ei tuommoisia siis ennen ollut. Tilasin myös sen Bolakorun, joka kilisee hellästi masun päällä ja vauva kuulee sen, ja synnyttyä tunnistaa helinän ja jopa rauhoittaa sitä sitten. Imetyksessä hän voi sitä sitten käsissään pitää ja tutkailla. Kaikkea sitä on ja heti piti mennä uusiin villityksiin mukaan… Nyt pyykit narulle ja sohvan uumeniin Miisan viekkuun… Tytöt laulevat toisessa huoneessa ja taitavat hypellä meidän sängyssä. Myy kävi äskettäin ilmoittamassa että veikan ja hänen kaverinsa vieressä on tytöt peiton alla ja katselevat telkkaria! Hm… Pojan huoneessa siis. Heillä on kaiketi elokuvailta! Mukavaa alkavaa viikkoa! ps… Joulupiparit leivoimme sekä torstaina että perjantaina ja tein myös pienen piparkakkutalon, josta täytyykin ottaa kuva teille. Kaikki kolme lasta niitä koristeli, jopa siis poika ja tulipa hänen kaverinsakin koristelemaan. Heidän piparit saivat hieman erikoisia ulkomuotoja. Myy meni vielä lauantaina mummille ( anopille) leipomaan ja koristelemaan pipareita! Hyvä ruoka parempi mieli 18.12.2008 13.36 | si27 | Elämää Päivät ovat taas kuluneet hommia tehden ja jouten ollen… Vatsaa kasvatellen. Rv 31+2… Nyt vatsa on niin iso, että kadulla, kaupoissa ja missä vaan ihmiset pysähtyvät kysymään. ”Onko sinulla nyt jouluna laskettu aika?”. Eli maapallo massu kasvaa vinhaa vauhtia. Olen nyt viikon ollutkin jokseenkin ähky, siis sillä tavalla, että kenkien jalkaan laitto on vaikeeta, yöllä asennon etsiminen jne… Mutta ihanaa ähkyä siis… Kun kuitenkaan ei mihinkään satu niin tämä on niin kivaa… Tänään olin lääkärissä, koska sairaslomani olisi päättynyt tänään ja jatkunut ylityövapailla. Ihana ohjaajani antoi neuvon, että ei kannata käyttää ylityövapaita vaan hakea sairaslomaan jatkoa, ja hän sitten maksaa ylityövapaat. No, totta, en olisi rahaa saanut mistään… Hyvä idea. Lääkäri sanoi, että ”Mistähän hän saisi tuommoisen hehkun, kun sinussa on”. Olin aika otettu… Hän jatkoi, ”Sinulle selvästi sopii raskaus” Eipä siinä muuta kuin myönnellä, että kyllä, tämä on sopinut minulle kuin nenä päähän. Ja ei kun nauttimaan… Viikot vierii sitä vauhtia, että kohta tämä ihanuus on ohi, mutta sitten meillä on täällä pieni tuhisija iloa tuomaan. Tulin juuri kaupungintalolta. Siellä tarjottiin kaupungintyöntekijöille jouluateria. Emmehän me pph:jat koskaan pääse syömään sinne, mutta nytpä pääsin. Pyysin erästä toista hoitajaa mukaan, joka myös sairaslomalla, jotta ei nyt ihan yksin tarvitse kyhjöttää, vaikka eipä siellä tarvinnut yksin lainkaan olla. Vähän väliä joku kävi taputtelemassa olkapäähän ja kyselemään kuulumisia. Nam, vatsa on täynnä… Hih, siis todella täynnä… Jo toinen jouluateria kaupungin piikkiin. Huomenna ravailen asioilla ja silittelen lasten joulujuhlavaatteita. Lauantaina on sitten joulujuhlapäivä. Menemme katsomaan kun tytöt esiintyvät ja poika sanoi, että yläasteen juhlaan ei tarvitse tulla. Tai hän ei ainakaan halua. Sen jälkeen poika menee ottamaan enonsa kanssa kulmalävistyksen. Joululahja enolta. Annoin toki luvan, koska mielestäni lävistykset ovat sellaisia, että nehän saa pois, jos haluaa… Eivät ole lopullisia kuten tatuointi. Poika on niin lutuisen näköinen, ettei ainakaan pahikseksi häntä tee. Myy menee anopille juhlan jälkeen kun me lähdemme sitten vielä jouluostoksille ja otamme minun äidin mukaan ja Keskimmäinen tulee kaiketi mukaan. Mukavaa päivää, menen pötköttämään Miisan viereen ja odottelemaan Myytä koulusta!!! Rauha maassa 15.12.2008 11.42 | si27 | Yleistä, Elämää, Hyvinvointi, Parisuhde Torstai meni siis tosi vihaisissa merkeissä… Olin tosi kiukkuinen, eikä siihen mitään tähdellistä syytä edes ollut. Perjantai ei valjennyt yhtään paremmissa merkeissä… Vieläpä melkein huonompana. Päätin etten tee mitään, ja niin tapahtuikin. Mökötin itekseni koko päivän. Kävin ainoastaan Miisan kanssa kävelylenkin, ja sellaista tietä, etten taaskaan vaan törmännyt kehenkään. Joku ihminen lenkillä sanoi jotakin, mutta kohdisti sen lähinnä Miisalle, joten ei tarvinnut reagoida. Myöhemmin mietin niitä jatkuvasti kiukkuisia ihmisiä, että kuinka paljon jatkuva pahantuulisuus syö ihmistä. Mutta minä olin mökö ja kiukkuinen. Laitoin miehelle viestin, että en lähde jouluostoksille ja en tee ruokaa enkä edes käy kaupassa… Mies ei vastannut mitään. Kuulin myöhemmin isältäni, että hän oli ollut torstaista asti tosi allapäin… Hm. eli tein siis vaikutuksen. Isäni kertoi, että hyvähän se on että haluan mieheni pysyvän kotona enemmin, mutta kyllä hän oli niin surullisen oloinen minun kiukkuilustani. Mutta koko homma siis tehosi, koska perjantaina hän tuli kaksi tuntia aiemmin kotiin. Ja minä sain mököttää rauhassa. Ei tarvinnut käydä kaupassa, ei tehdä ruokaa… Ei yhtään mitään. Nukuin jopa kaksi kertaa sinä päivänä. Olin tukka sekaisin ja kiukkuinen. Ja se teki tosi hyvää… Iltaa kohden aloin jopa huomaamaan taas elämän mukavuuden ja varsinkin sen, että kuinka kiva perhe minulla on ja mies on todella kultainen. Huomaavaista oli myös se, että veljeni avovaimo oli lukenut blogistani kiukkupäivästä ja hän kysyi, haluisinko lähteä vaikkapa ostoksille. Mutta koska olin vielä kiukun syövereissä, en tietenkään lähtenyt. Mutta Kiitos sinulle, että kysyit! Se oli kultainen teko! Lauantaiaamuna olin taas oma itseni. Lähdimme ostoksille ja kävimme vieläpä sellaisessa kaupunginkolkossa, jossa emme yleensä käy, ja se oli aika mukavaa vaihtelua. Löydettiin aika kivasti paketteja pukinkonttiin. En silti kuitenkaan varmastikkaan koskaan totu joulussa tuohon lahjahysteriaan… Se iskee minuun kipuna lähes joka ikinen vuosi. Sunnuntaina löhöilimme miehen kanssa varmaan 11 asti sängyssä… Oli niin mukava viettää kiireetöntä aamunhetkeä. Aamupalan jälkeen mies laittoi ulos vielä yhdet jouluvalot ja itse hääräilin normaalien arkijuttujen parissa. Kuten pyykkien yms. Mies meni laittamaan autoamme, jotta saisimme sen kuntoon… Ja siinä se päivä menikin… Nyt on siis olo taas normaalin mukava… Mukavaa alkavaa viikkoa teillekin. Valitus virsi 12.12.2008 8.58 | si27 | Yleistä, Elämää, Koti, Parisuhde, Kipu Nyt se sitten alkoi… Vit***s. Enkä tiedä miksi? Eilen aamupäivällä iski sellainen olo, että oksat pois ja hoitoon… Kaikki kurja ja paska tuli mieleen ja jopa se, että helvetin joulu ja turhan hössöttäminen… Kääk! Nyt tulee rumaa tekstiä… Mutta pänni lähes tulkoon kaikki. Kotityöt, jotka kaikki teen minä ( tykkään niistä) mutta eilen otti aivoon nekin. Otti päähän joulu, ja se, että en ole kaikkia lahjoja saanut raahattua vielä. Otti aivoon mies, joka kyllä töissä jaksaa olla, vaikka olisi hiljaisempaakin, mutta kotona ei… Päätin, että menen yksin synnyttämään, koska miehelle on työ tärkeämpää, etten ainakaan häiritse häntä. Ja hänen ei tarvitse pitää isyyslomaa, olkoon töissä silloinkin… Otti päähän kaikki paitsi lapset, raskaus ja koira. Kun oikein alkoi pänniä, päätin etten pysähdy koko päivänä minuutiksikaan ja sen tein. Pihalla tein lumityöt… Kolasin vaikka vatsassa tuntui, putsasin auton lumesta ja tippaa väänsin pitkin pihaa, että miten masentaakin niin paljon ja suututtaa… Naapurin rouvakin huuteli tieltä jotakin, tuskin edes tajusin sanoa huomenta… No, pitää joskus selittää… Että 30 vko:n mielenrauha oli särkynyt. Kun lumen kolaaminen ei riittänyt, heitin matot pihalle. KAIKKI!!! Ja kun sain vielä pyyhittyä talon pölyt, imuroitua joka kolon ja pestyä lattiat, niin sekään ei riittänyt… Otin petivaatteista likaiset lakanat ja laitoin koneeseen ja heitin petivaatteetkin pihalle. Olin aika poikki, väsynyt ja vihainen yhä edelleen… Itkua pidättelin koko aamupäivän… Ja välillä tirautinkin vihan, suuttumuksen, kiukun karpaloita…Kävin vielä koiran kanssa lenkillä, vaikka en olisi enää jaksanut… Kävin kaupassa vaikka ei olisi pätkääkään kiinnostanut… Olin sielläkin niin vihainen… Ajattelin, että älkää vaan kukaan sanoko minulle yhtään mitään, tai voin sanoa tosi rumasti. Onneksi kukaan ei puhunut minulle mitään… Kun lapset oli tullut koulusta, istuin sohvalla ja olin istuviltaan nukkunut keskimmäisen sanojen mukaan 1½ tuntia. Istuvillaan… Olin kuin robotti joka vielä teki ruuankin. Sekin otti päähän ihan hirveästi… Tosi lujaa… Ajattelin, että helvettiäkö minä olen niin kiltti että teen täällä kotona kaiken. Ja paskat ajattelin. Heitin matot ja petivaatteet sisälle ja ajattelin, että olkoon vaikka ensi vuoteen siinä, jos ei joku muu niitä laita. Kun mies tuli kotiin, niin lähdin hierojalle ja sanoin, että ” matot ja lakanat voitte lasten kanssa sillä välin laittaa”: Ja häivyin. En nauttinut hierojalla käynnistäkään eikä juttu luistanut siihen malliin kuin yleensä… Mutta oli se ihan paikallaan. Kun tulin kotiin, kaikki oli tehty. Lakanat, matot ym… Mutta en jaksanut pysähtyä vieläkään vaan päätin lähteä koiran kanssa kävelylle. Pyysin miehenkin mukaan, vaikka inhosin sillä hetkellä häntäkin. Päivällä laitoin hänelle jo semmoisen viestinkin, jossa sai kuulla kunniansa. Hän oli kaksi kertaa soittanut, mutta en vastanut soittoihin, kun niin hirveästi suututti… Olin varma, että hän kysyy viestistä, mutta ei puhunut sanaakaan… Enkä olisi jaksanut puhuakkaan siitä… Kun olen vihainen, en halua puhua kenellekkään yhtään mitään, vaan käyn asiat itse läpi… Omituinen päivä… Minua niin harvoin suututtaa noin kovin ja voimakkaasti… Mutta kun luin raskauspäiväkirjojani edellisistä lapsista, niin juuri näillä viikoilla hormoonit ovat riepotelleet minua eniten… Tänään EN TEE MITÄÄN. Tai no laitan pyykkejä narulle ja PITÄISI silittää vauvan loput vaatteet… Mutta eilinen hulluus teki sen, että selkä on hieman kipeä ja vielä enemmin jalat… Illalla oli tarkoitus mennä vihdoinkin ostamaan ne puuttuvat joululahjat, mutta minua ei kiinnosta yhtään, ei sitten pätkääkään. Ja jos totta puhutaan… Vitu**s jatkuu yhä… Ei niin vahvana kuin eilen, mutta yhä siltikin ottaa aika lailla päähän… Mutta kivempaa viikonloppua teille!!! Tässä on muuten kuva niistä joulupusseista joita ompelin… tein niitä paljon, joten tässä vain muutama… Raskausviikko 30!!! 9.12.2008 20.52 | si27 | Elämää, Raskaus Päivitän vain lähinnä itselleni!!! Raskausviikko 30 on täynnä!!!Neuvolassa oli kaikki ok… painoa on nyt tullut 12 kg, verenpaine oli hieman koholla, mutta vain hieman. Rauta oli jälleen laskusuunnassa, (127) mutta ei pahasti. Kohdunkorkeus oli 31 cm. Korkealla on massuli jo. vauvalla oli kova hikka koko toimituksen ajan. Sydänäänilaite sanoi tiki, tik, tik ja sitten nytkähti hik! Kun kurkkasimme ultralla, että ollaanhan vielä raivotarjonnassa niin olipa aika hauska kun vauvan hikka näkyi sielläkin nytkähtelynä. Mutta kaikki hyvin. Aatonaattona seuraava neuvola, josko mieskin tulisi ekaa kertaa tästä raskaudesta. Taidankin tuonne sivustolle tehdä sellaisen raskausseurantapäiväkirjan, on sitten mukava lukea jälkeenpäin yhdestä osiosta miten koko odotus eteni!!! Muita juttuja toisella kertaa! Kivaa pyryistä huomista!!!