Näemmä kirjoitan kerran kuussa... No, ehkä niin hyvä, parempi kuin en ollenkaan...
Neiti kiukkupussi on rauhoittunut siinä mielessä, että hän ei enää kiukuttele, mutta tempoa piisaa... Menoa, meininkiä ja haavereita. Tyttö on seuraava duutsoni, selvästikin. Päässä on joka viikko mojovat kuhmut ja jopa otsassa vanhasat haaverista sellainen terävä reunainen kohta otsassa, joka ei siis koskaan parane. Mistä tämä lapsi sai vauhtinsa? Huh!
Mutta siis tärkeintä, neiti nukkuu yöt hyvin, mutta meidän välissä... Johtuu vain siitä, että en jaksa töihin, jos en ole saanut nukuttua. Johtuu myös siitä, että olen vähän vanha äiti... ;) Mutta tärkeintä on nyt, että NUKUMME!
Paljon on tapahtunut, on vauvauutisia ihania... On sairauksia, jos mitä- sitä se elämä on... Kun tapahtuu hyvää, on vuorossa jossakin pahaa... Niin se vain menee...
Tänään täyttää Miisa koiramme 2 vuotta. Niin se aika taas on kulunut, juurihan me hankimme Miisan... Ja jännittävää on, Miisalla on juoksu ja meillä on käynnyt sulhasehdokas. Joten odotamme innokkaasti, josko saamme muutaman kuukauden kuluttua hauvavauvoja :)
Mutta lyhyestä virsi kaunis :)
