Hyvää uutta Vuotta 2010

Hyvää Uutta Vuotta 2010!!!!

Kosketus

Olen tehnyt kohta tämän hetkisen työputkeni lähes loppuun. Huomenna viimeinen keikkapäivä tällä erää, mutta toivon, että niitä poikii vielä lisää. Olen tykännyt työstä kovasti. Työtoverit ovat ihania ja asukkaat ovat ihania. Työ on koskettanut minua kovasti kaikin tavoin.

Olen miettinyt paljon ihmistä sinäänsä... Ihmisen luonnetta, tapoja, sairauksia, elämää, menneisyyttä, tätä päivää ja tulevaa... Olen miettinyt vanhuutta ja mielenterveyttä. Voisiko sanoa, elämänkirjoa kokonaisvaltaisesti.

Koen vielä kömpelyyttä, mutta olen saanut hyvää palautetta luonteeni
puolesta. Olen kohdannut ihmisen syvältä, ollut empaattinen. Olen itsekin
tuntenut syvää lämpöä kohdatessani ihmisen, joka tarvitsee minua. Olen
halunnut hoitaa heitä, kuten tahtoisin että minua hoidetaan kun
olen sairas tai vanha.

Eilen tapahtui myös erittäin lämmin tapahtuma. Työpaikallani kävivät
erästä mummua katsomassa Ystäväni, hänen miehensä, äitinsä
ja pikkuinen Lahjavauva. Tapaaminen oli lämmin.

Mieheni on siis ollut koti-isänä... Ja heillä on mennyt oikein mukavasti täällä. Mies on kuulemma tykännyt olla lasten kanssa eikä ole kokenut asiaa rankkana. Tosin vitsailin, että tästä puuttuu vielä pyykinpesu, siivoukset ym. kotiaskareet. ;) No, on hän imuroinut, kaupassa käynyt ja pitänyt kodin siistinä... Ehdotinkin, että hän voi sitten jatkaa hoitovapaata ja minä voin sitten mennä töihin. ;)

Eli, jouluaatto ja muut pyhät on heillä mennyt kivasti, ihan ilman äitiä :) Sellaisia turinoita tällä kertaa, kaunista joulunaikaa teille ihanaiset lukijat!

Rauhaisaa Joulua!!!

Työläinen :)

Joulu se tulla jolkottaa... Yhtään lahjaa en ole ostanut, kuten lupasin ja olo on hämmentävän hyvä. Kävimme eilen kääntymässä naapurikunnan City Marketissa ja kyllä se totuus vain on, että isot kaupat eivät ole minua varten. Näin huomaan sen vieläkin paremmin, jouluna... Olen erittäin ekologinen ihminen. Hämmästelen valtavasti sitä, kuinka maailma tuhoutuu kaiken turhuuden keskellä.... Mietin välillä, että olenko elänyt jossakin muinaisessa ajassa... kuka tietää, mutta tavara, kulutus ja hössötys eivät ole minua varten.

Olen aloittanut työt ja nyt olin siis kolmatta kertaa. Olen tykännyt valtavasti, mutta koen olevani kömpelö, mutta ehkä suon sen itselleni, enhän ole koskaan tehnyt tätä työtä. Kyllä sitä oppii... Ihan varmasti. :)

Tänään olin iltavuorossa jouluaaton takia, jotta sitten tiedän suurinpiirtein, mitä siiinä vuorossa tapahtuu ja tykkäsin siitä vuorosta ehkä päivävuoroa enemmin. :) Eli, siis tämä on ollut hyväksi kaikinpuolin. Myös Helmille on tehnyt hyvää olla äipästä hieman erossa.

Huomenna ja keskiviikkona on sitten vapaata ja aiomme lasten kanssa hieman siivoilla... On heidän sitten kivempi viettää jouluaattoa kun on paikat ojennuksessa... Ja äidin on hyvä olla töissä kun ei tarvitse miettiä sekasotkuja ;)

Lapset ovat ottaneet tämän vuoden jouluajatuksen myös loppupelissä
hyvin vastaan, että turhuuksia ei nyt tule. Olen ihmisille yrittänyt toitottaa, että älkää sitten meille ostako mitään ja jos mieli tekee niin vain lapsille. Tänä vuonna ekaa kertaa, myös naapurit eivät saa niitä turhia pikkupaketteja. Ellei lämmin hymy riitä, niin ei voi mitään.

Tämän kuvasarjan kera toivotan kaikille Lämmintä, ennenkaikkea rauhallista Joulua!!! Muistakaa, lämmin katse, sana ja hymy riittävät monelle, ne tavarat, niin ne tavarat eivät lämmitä kaikkia! Kaikesta huolimatta, vietätte sitten miten, niin olkaa sydämellä siinä mukana! :)

Hiljaisuus

Jonakin päivänä sanoo äitimme luonto:

"Sait itkeä, sait nauraa,

nyt se loppuu, lapseni."

Alkaa taas loputon elämä

joka ei näe, ei puhu, ei ajattele.

(Nazim Hikmet)

Surullisuus...

Olen yrittänyt muutaman päivän ottaa yhteyttä Ystävääni jonka vauva on kuoleman sairas... Kerroin heistä tuolla aiemmissa teksteissä...

Hän vastasi aina samana päivänä, vaikka päivä olisi ollut kiireinen... Nyt ei ole viikkoon kuulunut vastausta- tiesin, että kaikki ei ole kunnossa... Siis senkään vertaa, mitä ennen.

Sain kuulla, että vauvan tila on heikennyt ja hänen elämänsä on vain hetkissä... Pienissä sekunneissa, minuuteissa, päivissä, mutta ei ainakaan enää ehkä edes kuukausissa, lähinnä viikoissa. :(

Laina vauvan lyhyt elämä on lopuillaan. Miten vanhemmat voi tuosta selvitä? Saada pieni lapsi vain n. 8kk:den ajaksi... Niin pieneksi hetkeksi... Nähdä ensi hymy, joka taantuukin ihan muutamassa kuukaudessa... Nähdä lapsen ensimmäinen ote leluun, vain muutaman kerran... Nähdä lopulla vain tuskaa, kipua ja taistelua... Hengissä pysymistä, joka kuitenkaan ei pääse saavutukseen... Nähdä oma vauvansa riutumassa kuolemaan....

Miten he selviävät, miten kukaan enää koskaan on sama ihminen? Voiko maailmassa oikeasti tapahtua jotakin näin kamalaa??? Miten pystyisi heitä lähestymään? Mitä heille voisi sanoa? Tyhjyyttä vain kaikki... Olen niin pahoillani heidän puolesta, olen niin pahoillani että näin kävi...

Huominen on vielä minulla vapaata ja sitten se pieni työjakso... Menen siis hoitamaan välillä vanhuksia Palvelutaloon. Odotan työtä innolla, eikä vielä ainkaan ole yhtään jännitystä ilmassa. Ja olen hyvilläni, että saan olla Helmi vauvan kanssa kuitenkin vielä pääsääntöisesti. Seuraava työjaksohan voi olla vaikkapa vasta keväällä tai kesällä. Kuka tietää... Tämä sopii minulle juuri nyt.

Allergia tutkimuksia

Tänään suuntasimme auton nokan kohti sairaalaa ja allergiatutkimuksiin. Tosin joitakin tuloksia meillä jo tiedossa olikin... Se kananmuna sieltä taas putkahti. Nyt pääsemme keliakia ja kilpirauhas ym. testeihin. Neiti nappisilmä kun saa välillä semmoisia ripulijaksoja, jolloin kakkaa piisaa ihan tosissaan... 7 kertaakin päivässä. hyi, hyi! Joten nyt sitten tarkistetaan tilannetta hieman lisää.




Kaksi päivää on Helmi kävellyt jo sisällä ihan huoneesta toiseen... On niin hauskan näköistä, kun muiden joukossa kipittelee hyvin pieni ihminen. Kokeilimme ulkonakin hieman kävelyä, mutta se oli aika ihmeellistä ja kengätkin olivat kovin painavat. :) Mutta mukavaa meillä oli.
Miisaa kiinnostivat kovasti Helmin hatun tupsut ja kun pikkuinen pyllähti maahan niin koira kiskoi neitiä tupsuista, oli sekin näky! Ovat sellainen ystävävaljakko ettei toista. :)

Päivät ne käyvät vähiin ja viikon kuluttua sitä sitten ollaan todellakin työelämässä ja odotan sitä niin kovasti joka tuntuu kovin hassulta siinä mielessä että tämä äitiysloma on ollut niin antoisaa ja ihanaa, sitä samaa ihanaa seesteistä rauhaa jota oli koko odotusaika... Silti, tunnen olevani todella valnmis työelämään. :) Ehkä sekin vaikuttaa kun en astu vielä mihinkään 8 tuntia ja 5 päivää viikossa systeemiin... :)

Joulua olen laittanut kotiin perhettä varten, jotta heillä on mukavan viihtyisä joulukoti viettää tärkeää juhlaa... Ja jos tottapuhutaan, se on joulussa ihan mukavaa, sekä myös jouluruoka... Niistä pidän kyllä. (jotakin sentään löytyi).

Kaunista loppuviikkoa!!

Hiljaisuus

Mies ja Mimmi lähtivät jouluostoksille :) Ne vähäiset lahjat lupasivat ostaa ja Mimmi oli eritäin onnellinen kun saa valita vapaasti kummitytöillemme ja Myylle ja Helmille lahjat. :) Eli, jos äiti ei tykkää kaupoista, niin ei ainakaan ole tyttäreen tarttunut. Hän oli kovin mielissään asiasta. Jotenka, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Helmi meni päiväunille ja Poika katselee omassa kämpässään jotakin leffaa ja Myy on tietty mummun ja papan luona yökyläilemässä. Olen siis Miisan kanssa juuri nyt melkeinpä kaksin ;)

Miisa ja Mies olivat aamulla tokossa (tottelevaisuuskoulutus). Ovat koko syksyn siellä käyneet, jotta karvakorvamme saisi koirakontaktia, kun edelleen Miisan suurin pahe on ne muut koirat. Ja tarviihan sitä semmoinen kitkeä pois, kun keväällä on suunnitelmissa saada perheenlisäystä karvaisessa versiossa. Vaikka, näin kyllä viime yönä unta, että meille syntyy keväällä vauva, siis ihmisvauva. ;) ( no kevääksihän semmoinen ei enää ehdi) tottapuhuen, aina välillä mietin, että oisko se viidesvillahousu kuitenkin ihan paikallaan ja sen jälkeen stoppi siihen hommaan. Toisaaltahan olisi sitten Helmille seuraa. No, Mies ei varmaankaan näihin puheisiin yhdy, ei sen puoleen, etteikö Helmi ole kietonut koko perhettä sormensa ympärille.

Kaikki ovat kyllä niin hullaantuneita pikkuiseen neitiin, joka on kyllä osoittautunut olevansa aika helppo pakkaus, mitä nyt 4 hampaan lisäksi pukkaa uudet 4 hammasta ihan yhtäaikaa. Silloin hieman kärttyillään, syystäkin. Toinen on tämä ikä, kun on niin mukavaa leikkiä ja touhuta, mutta kun äiti astuu kuvioon, niin voi sitä ininää. Se äiti- lapsi symbioosi... :)

Helmi on yhä edelleen nukkunut hyvin, paitsii hampaiden puhkeamisen aikaan, kun tissillä pitäisi hypätä n. tunnin välein yöllä... Imetän siis neitiä yhä, ja jatkan niin kauan kuin vain voin... En nyt kuitenkaan 2 vuotiaaksi. ;) Mutta ainakin kesään saakka, mikäli työni ei sotke tuota kuviota.

Nyt kun ollut kovasti taukoa blogista niin kerronpa, että päivää ennen 9 kk ikää, Helmi otti ensimmäiset kunnon askeleet, eli meni ainakin puoli metriä ja silloin isä oli laivalla ja tokihan me heti häntä sinne infottiin. Nyt 9kk:n iän saavutettuaan hän on siis kävellyt pikkuisia matkoja ja luottaa jo taitoonsa. Sanoja on alkanut tulla näinä päivinä "äiti, anna, ei" ja sitten osataan päristä, kun kysytään "kuinka mopo pärisee", muristaan kun kysytään, "kuinka karhu sanoo" sitten ollaan jo monta kuukautta vilkutettu ja taputettu. :) Taitava neiti siis.

Pieniähän täällä ollaan, semmoinen taskukokoinen paketti. Helmi on vain n. 7,4kg ja pituudesta en edes tiedä, mutta tokkopa edes 74cm vielä on. Mies ja Poikahan ovat pikkuisia ja Helmihän on eniten isäänsä ja veljeensä tullut... Allergia ehkä aiheuttaa osan pienikokoisuudesta, parhaillaan tutkitaan, että mille muulle kuin kananmunalle ollaan allergisia...

Mutta, kaunista viikonloppua!

Joulutarina ( ei heikkohermoisille)

Tämä joulu on erilainen, kuin koskaan ennen... Hassua, mutta juuri siitä tunnen syvää hyvää mieltä... Olen joulun poissa kotoa, poissa rakkaitteni luota, poissa pienen vauvani luota... Olen töissä! Hassua, mutta se sopii minulle.

Kuten olen kertonut, etten ole jouluihminen, niin vihdoinkin se on onnistunut käytännössä. En ole ostanut yhtään lahjaa ja jouluun on se 24 päivää aikaa... Enkä muuten ostakaan... No, omille lapsille ehkä kaksi kullekin ja kolmelle kummitytölleni... Siinä kaikki! :) Kyllä! Jos joku ostaa minulle jotakin, en koe ollenkaan tällä kertaa huonoa omaa tuntoa- ehei... Olen aina sanonut, nyt loppuu jouluhössötys ja nyt se tapahtui.

Yksi syy on raha. Minulla vain ei ole kotihoidontuesta antaa lahjoja ja toinen on, en tykkää käydä kaupoissa, en tykkää ostaa lahjoja. Kyllä! Olen aina ollut hyvin oman tieni kulkija ja senhän te pitkäaikaiset lukijani olette aina tienneetkin...

Sanoisiko, olo on (tekisi mieli kiroilla ja teenkin sen) Olo on helvetin huojentunut ja rauhallinen ja erittäin hyvä! Olen vihdoin siinä, jota olen todellakin tavoitellut kauan ja hartaasti... Minun puolesta kaupat saavat kiiltää tavaroista, minä en niihin astu :)

Mies kyllä lupasi Mimmin kanssa käydä kaupoilla, jotta hän saa jouluasiansa suoritettua ja Myykin halusi, että pääsisi mukaan... Enkä pilaa lapsien joulua. Toki meille tulee pieni joulukuusi ja ne lahjat jotka tulevat... On jouluruoka ja muut perinteet, koti jouluinen, mutta mikään hössötys ei iske meille. Suoraan sanottuna, kotimme on aina niin siisti, että perusviikkosiivous riittää... :)

Olen välillä miettinyt, että mikä merkitys joululla on minulle? En kuulu kirkkoon, en usko jumaliin... Eikö joulu kuitenkin loppupelissä ole niille ihmisille- siinäkin mielessä ateisti voisi tehdä kuten jehovan todistajat... Sehän ei ole meidän juhla... Meidän ei tarvitse sitä siis juhlia.

Saatan kuulostaa julmalta ja kylmältä, mutta en millään tavoin paheksu uskovia enkä joulun viettäjiä ja joulua rakastavia... En millään tavoin, mutta salaisuuteni on, että olen vihannut joulua lapsesta asti... Mistä se johtuu- en tiedä, mutta niin on aina ollut.

Luulen, että tämä joulu on jouluista parhain. Tulen kotiin klo:21 ja ehdin vielä katsella lasten jouluriemua ja tunnelmaa... En ole jäänyt siis mistään paitsi. Ja tiedän senkin, että heillä on ihana ja lämmin joulu täällä isänsä kanssa... Viettävät kuten ennenkin, mutta äiti vaan tulee myöhemmin. Lapseni tietävät, etten pidä joulusta ja ovat sen ymmärtäneet...

Nyt tuntuu hieman pahalta, että uskalsin sen vihdoin myöntää ja kertoa "julkisesti"... Mutta, silti se helpotti! Olen ehkä huono ihminen tässä jouluasiassa... En tiedä... Laitetaan silti joulua teille rakkaat ystäväni!