Olen yrittänyt muutaman päivän ottaa yhteyttä Ystävääni jonka vauva on kuoleman sairas... Kerroin heistä tuolla aiemmissa teksteissä...
Hän vastasi aina samana päivänä, vaikka päivä olisi ollut kiireinen... Nyt ei ole viikkoon kuulunut vastausta- tiesin, että kaikki ei ole kunnossa... Siis senkään vertaa, mitä ennen.
Sain kuulla, että vauvan tila on heikennyt ja hänen elämänsä on vain hetkissä... Pienissä sekunneissa, minuuteissa, päivissä, mutta ei ainakaan enää ehkä edes kuukausissa, lähinnä viikoissa. :(
Laina vauvan lyhyt elämä on lopuillaan. Miten vanhemmat voi tuosta selvitä? Saada pieni lapsi vain n. 8kk:den ajaksi... Niin pieneksi hetkeksi... Nähdä ensi hymy, joka taantuukin ihan muutamassa kuukaudessa... Nähdä lapsen ensimmäinen ote leluun, vain muutaman kerran... Nähdä lopulla vain tuskaa, kipua ja taistelua... Hengissä pysymistä, joka kuitenkaan ei pääse saavutukseen... Nähdä oma vauvansa riutumassa kuolemaan....
Miten he selviävät, miten kukaan enää koskaan on sama ihminen? Voiko maailmassa oikeasti tapahtua jotakin näin kamalaa??? Miten pystyisi heitä lähestymään? Mitä heille voisi sanoa? Tyhjyyttä vain kaikki... Olen niin pahoillani heidän puolesta, olen niin pahoillani että näin kävi...
Huominen on vielä minulla vapaata ja sitten se pieni työjakso... Menen siis hoitamaan välillä vanhuksia Palvelutaloon. Odotan työtä innolla, eikä vielä ainkaan ole yhtään jännitystä ilmassa. Ja olen hyvilläni, että saan olla Helmi vauvan kanssa kuitenkin vielä pääsääntöisesti. Seuraava työjaksohan voi olla vaikkapa vasta keväällä tai kesällä. Kuka tietää... Tämä sopii minulle juuri nyt.
Surullista, todellakin. En osaa minäkään sanoa mitään.
VastaaPoistaOn kyllä äärettömän tyhjä olo...
VastaaPoistaSurullista ja tuskaa totta tosiaan ... Luopumista vanhemmilla vauvastaan, ennen kuin elämä ehti alkaakaan. On ajattelemisen aihetta tuossa niin paljon ja kyyneleittä ei selviä näin ulkopuolinenkaan... Voimia.
VastaaPoistaTyöniloa Mami sinulle kuitenkin!
Voi mami... :-(... Haluaisin sanoa kovasti jotain lohduttavaa, mutta tällaisen edessä olen niin polvillani ja äänetön, etten vain pysty edes ajattelemaan, saati puhumaan.
VastaaPoistaOlen siis vain hiljaa, mutta lähellä, ainakin ajatuksissa.
Halaus sinulle tuohon tyhjaan tunteeseen.
VastaaPoistaViela vaikeammaksi sinulle asian tekee varmaan se,etta teilla on ihanainen Helmivauva terveena kotona.
Uskon,etta tuollaisen kohtalon kohdatessa vanhemmista myös kuolee osa pois lapsen myöta.Kestaa vuosikausia,etta sen palasen saa takaisin kohdalleen,jos saa olenkaan.
Kirjoitit hyvin kauniisti asiasta.
Toivottavasti saat ystavaasi yhteyden.
Olen ollut nyt Laina vauvan äidin kanssa jutuissa... Aikaa on enää vain vähän... Todella vähän... Kuten Sateenkaari mainitsi, tuntuu todellakin pahalta välillä ajatella sitä, että he eivät saa kokea kaikkia kauniita hetkiä lapsensa kanssa, kuten itse olen saanut kokea... ja varsinkin kun Helmi ja Laina ovat liki samanikäisiä vauveleita!
VastaaPoistaTämänkin takia joulun merkitys muuttui minulle, lämpö ja rakkaus, ne ovat tärkeimpiä kuin muu touhotus...
Pelkään sitä päivää, kun tulee viesti, että Laina on poissa, miten vanhemmat jaksavat, miten ihmeessä he jaksavat???