Kosketus

Olen tehnyt kohta tämän hetkisen työputkeni lähes loppuun. Huomenna viimeinen keikkapäivä tällä erää, mutta toivon, että niitä poikii vielä lisää. Olen tykännyt työstä kovasti. Työtoverit ovat ihania ja asukkaat ovat ihania. Työ on koskettanut minua kovasti kaikin tavoin.

Olen miettinyt paljon ihmistä sinäänsä... Ihmisen luonnetta, tapoja, sairauksia, elämää, menneisyyttä, tätä päivää ja tulevaa... Olen miettinyt vanhuutta ja mielenterveyttä. Voisiko sanoa, elämänkirjoa kokonaisvaltaisesti.

Koen vielä kömpelyyttä, mutta olen saanut hyvää palautetta luonteeni
puolesta. Olen kohdannut ihmisen syvältä, ollut empaattinen. Olen itsekin
tuntenut syvää lämpöä kohdatessani ihmisen, joka tarvitsee minua. Olen
halunnut hoitaa heitä, kuten tahtoisin että minua hoidetaan kun
olen sairas tai vanha.

Eilen tapahtui myös erittäin lämmin tapahtuma. Työpaikallani kävivät
erästä mummua katsomassa Ystäväni, hänen miehensä, äitinsä
ja pikkuinen Lahjavauva. Tapaaminen oli lämmin.

Mieheni on siis ollut koti-isänä... Ja heillä on mennyt oikein mukavasti täällä. Mies on kuulemma tykännyt olla lasten kanssa eikä ole kokenut asiaa rankkana. Tosin vitsailin, että tästä puuttuu vielä pyykinpesu, siivoukset ym. kotiaskareet. ;) No, on hän imuroinut, kaupassa käynyt ja pitänyt kodin siistinä... Ehdotinkin, että hän voi sitten jatkaa hoitovapaata ja minä voin sitten mennä töihin. ;)

Eli, jouluaatto ja muut pyhät on heillä mennyt kivasti, ihan ilman äitiä :) Sellaisia turinoita tällä kertaa, kaunista joulunaikaa teille ihanaiset lukijat!