Hiljaisuus

Mies ja Mimmi lähtivät jouluostoksille :) Ne vähäiset lahjat lupasivat ostaa ja Mimmi oli eritäin onnellinen kun saa valita vapaasti kummitytöillemme ja Myylle ja Helmille lahjat. :) Eli, jos äiti ei tykkää kaupoista, niin ei ainakaan ole tyttäreen tarttunut. Hän oli kovin mielissään asiasta. Jotenka, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Helmi meni päiväunille ja Poika katselee omassa kämpässään jotakin leffaa ja Myy on tietty mummun ja papan luona yökyläilemässä. Olen siis Miisan kanssa juuri nyt melkeinpä kaksin ;)

Miisa ja Mies olivat aamulla tokossa (tottelevaisuuskoulutus). Ovat koko syksyn siellä käyneet, jotta karvakorvamme saisi koirakontaktia, kun edelleen Miisan suurin pahe on ne muut koirat. Ja tarviihan sitä semmoinen kitkeä pois, kun keväällä on suunnitelmissa saada perheenlisäystä karvaisessa versiossa. Vaikka, näin kyllä viime yönä unta, että meille syntyy keväällä vauva, siis ihmisvauva. ;) ( no kevääksihän semmoinen ei enää ehdi) tottapuhuen, aina välillä mietin, että oisko se viidesvillahousu kuitenkin ihan paikallaan ja sen jälkeen stoppi siihen hommaan. Toisaaltahan olisi sitten Helmille seuraa. No, Mies ei varmaankaan näihin puheisiin yhdy, ei sen puoleen, etteikö Helmi ole kietonut koko perhettä sormensa ympärille.

Kaikki ovat kyllä niin hullaantuneita pikkuiseen neitiin, joka on kyllä osoittautunut olevansa aika helppo pakkaus, mitä nyt 4 hampaan lisäksi pukkaa uudet 4 hammasta ihan yhtäaikaa. Silloin hieman kärttyillään, syystäkin. Toinen on tämä ikä, kun on niin mukavaa leikkiä ja touhuta, mutta kun äiti astuu kuvioon, niin voi sitä ininää. Se äiti- lapsi symbioosi... :)

Helmi on yhä edelleen nukkunut hyvin, paitsii hampaiden puhkeamisen aikaan, kun tissillä pitäisi hypätä n. tunnin välein yöllä... Imetän siis neitiä yhä, ja jatkan niin kauan kuin vain voin... En nyt kuitenkaan 2 vuotiaaksi. ;) Mutta ainakin kesään saakka, mikäli työni ei sotke tuota kuviota.

Nyt kun ollut kovasti taukoa blogista niin kerronpa, että päivää ennen 9 kk ikää, Helmi otti ensimmäiset kunnon askeleet, eli meni ainakin puoli metriä ja silloin isä oli laivalla ja tokihan me heti häntä sinne infottiin. Nyt 9kk:n iän saavutettuaan hän on siis kävellyt pikkuisia matkoja ja luottaa jo taitoonsa. Sanoja on alkanut tulla näinä päivinä "äiti, anna, ei" ja sitten osataan päristä, kun kysytään "kuinka mopo pärisee", muristaan kun kysytään, "kuinka karhu sanoo" sitten ollaan jo monta kuukautta vilkutettu ja taputettu. :) Taitava neiti siis.

Pieniähän täällä ollaan, semmoinen taskukokoinen paketti. Helmi on vain n. 7,4kg ja pituudesta en edes tiedä, mutta tokkopa edes 74cm vielä on. Mies ja Poikahan ovat pikkuisia ja Helmihän on eniten isäänsä ja veljeensä tullut... Allergia ehkä aiheuttaa osan pienikokoisuudesta, parhaillaan tutkitaan, että mille muulle kuin kananmunalle ollaan allergisia...

Mutta, kaunista viikonloppua!