Näemmä kirjoitan kerran kuussa... No, ehkä niin hyvä, parempi kuin en ollenkaan...
Neiti kiukkupussi on rauhoittunut siinä mielessä, että hän ei enää kiukuttele, mutta tempoa piisaa... Menoa, meininkiä ja haavereita. Tyttö on seuraava duutsoni, selvästikin. Päässä on joka viikko mojovat kuhmut ja jopa otsassa vanhasat haaverista sellainen terävä reunainen kohta otsassa, joka ei siis koskaan parane. Mistä tämä lapsi sai vauhtinsa? Huh!
Mutta siis tärkeintä, neiti nukkuu yöt hyvin, mutta meidän välissä... Johtuu vain siitä, että en jaksa töihin, jos en ole saanut nukuttua. Johtuu myös siitä, että olen vähän vanha äiti... ;) Mutta tärkeintä on nyt, että NUKUMME!
Paljon on tapahtunut, on vauvauutisia ihania... On sairauksia, jos mitä- sitä se elämä on... Kun tapahtuu hyvää, on vuorossa jossakin pahaa... Niin se vain menee...
Tänään täyttää Miisa koiramme 2 vuotta. Niin se aika taas on kulunut, juurihan me hankimme Miisan... Ja jännittävää on, Miisalla on juoksu ja meillä on käynnyt sulhasehdokas. Joten odotamme innokkaasti, josko saamme muutaman kuukauden kuluttua hauvavauvoja :)
Mutta lyhyestä virsi kaunis :)
Mami! Onko tulossa ihan puhdasrotuisia vai mix-pentuja? (Siis jos on ylipäänsä tulossa.) Meinasitteko itselle jättää yhden? Miisalle synttärionnittelut!
VastaaPoistaJa kiva kuulla, että lapsenkin kanssa on vähän helpompaa vaihteeksi. :)
Onpa mukava kuulla,etta pikkuneiti on alkanut yönsa nukkumaan paremmin.Vaikkakin sitten teidan valissa.
VastaaPoistaMuistan oikein hyvin sen ajan,kun Miisa teille tuli.Kyllapa todellakin on mennyt nopsaan tama aika.
Täällä uusi lukija:)Luin muutaman kirjoituksesi ja ne olivat kuin suoraan minun elämästäni!Täälläkin taistellaan samanlaisen,mutta poikapuolisen eemelin kanssa ja arki tuntuu tosi uuvuttavalle välillä.Nyt haluankin töihin,että saan vähän omaa aikaa,ehkä sitten jaksaa kotonakin paremmin:)Tsemppiä sinulle!
VastaaPoista